Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

kotimaanmatkailu

Luontopolulla: Suomen kaunein puu.

Ennen kesänalkua tein jonkinlaista listaa asioista, joita haluan kesän aikana päästä tekemään. Listaa kokosin lähinnä vain pääni sisälle, sillä tuntui turhalta tehdä täysin konkreettista listaa paperille. Tässä listassani on myös sellaisia juttuja, jotka ovat pysyneet siinä vuosi toisen jälkeen. Ja itseasiassa osa niistä on vieläkin toteuttamatta. Kuinka vaikeaa voi olla esimerkiksi Suomen upeisiin kesäkaupunkeihin matkustaminen? Kaikesta päätellen erittäin haastavaa, sillä en ole ehtinyt käydä edes niissä, jotka sijaitsevat alle 100km:n etäisyydellä.

Nyt kai voi jo puhua, että kesä on mennyt ohi ja syksy on saapunut. Ainakin kun katsoo ikkunasta pihalle, niin pihan vaahtera on ainakin vaihtanut hienon väriasun ylleen. Olin alkukesästä suunnitellut vaikka minkälaisia pyöräilyretkiä kotikaupungissai ja sen ympäristössä. Olin suunnitellut, että käyn niissä paikoissa, joissa en ole koskaan aikaisemmin syystä tai toisesta käynyt. Huomasin kuitenkin kuun vaihtuessa syyskuuhun, että nämä retket olivat edelleen toteuttamatta.

20160909_125807-002 20160909_125824-001 20160909_130206-001

Viettäessäni kesälomani viimeistä viikoa päätin kuitenkin korjata tilanteen, hypätä eräänä aamuna pyörän selkään ja lähteä polkemaan Lohjansaareen. Lohjansaari alueena on aivan super kaunis. Vasta näin vanhempana aluetta on pystynyt jollain tavalla arvostamaan. Muistan, kun kuulin teini-ikäisenä siskojeni kanssa, että vanhemmat olivat suunnitelleet 90-luvun alussa tontin ostamista Lohjansaaresta. Olimme kaikki täysin järkyttyneitä ja onnellisia siitä, että talomme rakennettiinkin keskustan tuntumaan. Ymmärrän kyllä reaktioni täysin, sillä kuinka moni 13-vuotias arvostaa sitä, että kodin ja kavereiden luo pääsee päivässä yhdellä bussilla suuntaan.

 Reilu 20km:n pyöräilyn jälkeen olin perillä kohteessani. Lukitsin pyöräni lähimpään liikennemerkkiin ja silmäilin luontopolun ohjetauluja ja sekä Paavolan tammen esittelytietoja. Lohjalla on yllättävän paljon ympäri kaupunkia erilaisia luontopolkuja ja niitä pidetäänkin todella hyvässä kunnossa. Vasta näin vanhempana on tajunnut sen, kuinka ainutlaatuinen oikeastaan tämän kaupungin luonto on. Kaupunkihan on siis rakentunut järven ympärille ja lisäksi kaupungin halkaisee harju. Hyvät puitteet siis kaikenlaiselle retkeilylle.

Kaupungin keskustassa sijaitsevat luontopolut ovat palvelleet itseäni lähinnä lenkkipolkuina, joten tällä kertaa lähdin tutustumaan Lohjansaaren Paavolan luontopolkuun ja polun läheisyydestä löytyvään Suomen kauneimman puun tittelin saaneeseen Paavolan tammeen.

20160909_125703-001 20160909_125626-001 20160909_130527-002

Paavolan luontopolku alkaa entiseltä Lohjansaaren koululta. Tuntui oudolta tuijottaa vanhaa kyläkoulua ja ajatella, että se olisi voinut olla minun ala-asteeni. Lohjalla on lopetettu viime vuosien aikana valtavasti pieniä kouluja ja niinpä nyt tuossa saaren koulussa ei ole ollut enää vuosiin minkäänlaista toimintaa. Ja itse asiakka kaupunki yrittääkin myydä kiinteistöä. Onneksi heti parkkipaikan luota löytyi hyvät ja selkeät opasteet luontopolulle. Muuten olisin itse saattanut eksyä alueella, sillä alue on itsellä täysin vieras.

Entisen koulun piha-alueelta siirryttäessä metsäpolulle näkymä oli sama kuin oikeastaa kaikilla kaupungin luontopoluilla. Selkeästi merkityt reitit ja lyhyin välimatkoin opastauluja. Ympärillä komeili paljon tammia sekä pähkinäpensaita. Mieleen tuli yläasteen biologian tunnit, kun piti hakea portfoliota varten lehtinäytteitä. Samalla myös pohdin, että miksei kaupungin peruskoulut hyödynnä näitä luontopolkuja opetusmielessä. Ainakaan itse en päässyt peruskoulussa noille alueille. Muistan vain miten parhaat biologian tunnit vietettiin ulkona muun muassa ottaen järvestä vesinäytteitä planktonien tunnistamiseen.

Metsässä oli alkanut näkymään alkunut syksy jo todella hyvin. Lehtipuut vaihtoivat värejään, kuivia pudonneita lehtiä löytyi jalkojen juuresta polulta ja koko metsä alkoi kadottaa vihreää väriään. Tässä vaiheessa viimeistään oli myönnettävä syksyn saapuneen.

20160909_130604-002 20160909_130636-001 20160909_130823-001 20160909_130834-001 20160909_130516-002 20160909_132829-001

Luontopolun yhteydessä Paavolan tammelle on nykyään todella selkeät opasteet. Kun luontopolulta tulee poistua tammen suuntaa, näkee viitat ”Paavolan tammi n. 100m”. Tammelle kulkee selkeä polku ja nykyään tammi on niin suosittu retkikohde, että sitä käy ihailemassa koko ajan joku. Kävellessäni tammelle vastaani käveli vanhempi parinkunta, joka oli samaanaikaa kaartanut autolla parkkipaikalle kanssani. Olin tietoisesti pitkittänyt lähtöäni luontopolulle, sillä en halua kävellä luontopolkuja toisten vierailijoiden kanssa. Haluan keskittyä tällöin pelkästään ympäristöön ja sen ääniin. Omat askeleet tuottavat tarpeeksi ääniä. Niinpä en kaipaa tuolloin muiden kenkäparien askeleita.

Tammelle päästessäni vaihdoin hymyn vastaan tulevien kanssa ja lisäksi mielipiteet tammen upeudesta. Tuntui jollain tapaa oudolta, että me suomalaiset puhumme toisillemme keskellä metsää, mutta taajama-alueilla käännämme nopeasti katseet taivaalle tai maahan. Tästä tuli itselle mielettömän hyvä fiilis ja jäin ihmettelemään ja ihailemaan kaunista vanhaa puuta.

20160909_131607-001 20160909_131520-001 20160909_131925-001 20160909_131928-001

Vanhan suuren tammen nähdessäni en enää epäillyt hetkeäkään miksi kaikki ja koko kaupunki puhuu tänä päivänä tammesta. Se oli jollain tapaa niin lumoava. Tammen alla tunsi itsensä niin pieneksi ja tuntui uskomattomalta, että luontopolun laidalta löytyi jotain niin suurta ja vaikuttavaa. Paavolan tammen kerrotaan olevan noin 400vuotta vanha. Reilu metrin pituudesta mitattuna valtavan tammen ympärysmitta on 472cm. Jälleen tunsi itsensä todella pieneksi, kun kädet eivät riittäneet alkuunkaan puuta ympäri kietomaan.

Vanhalla tammella oli monihaaraiset pitkälle ulottuvat oksat. Sää vierailulleni oli mitä parhain ja auringon säteet paistoivat oksien ja vielä puussa olevien lehtien lävitse. Näky oli mitä hienoin. Rauhoituin hetkeksi hiljaisuuteen tammen olle ja kuuntelin lähes äänetöntä metsää. Ennen lähtöä tammen luota se oli kuitenkin tehtävä. Katselin ympärilleni, sillä en todellakaan ole mikään puiden halailija. Kiedoin kädet tammen ympärille ja suljin silmät.

20160909_132210-001 20160909_132046-001 20160909_132136-001

En tiedä sainko tammesta se suuremmin energiaa, mutta ainakin hyvänmielen ja loistavan fiiliksen. Jatkoin matkaa luontopolun loppuun ja ihailin kauniin syksyisen lehtimetsän maisemia. Samalla aloin suunnitella seuraavaa pyöräilyretkeä toiseen kohteeseen, jonne olen jo pidemmän aikaa halunnut päästä. Toivottavasti tämän toteuttamiseen ei kulu yhtä pitkää aikaa kuin yleensä.

20160909_132512-001

Oletko mahdollisisesti käynyt jo ihailemassa Paavolan lumoavaa tammea? Suosittelen ehdottomasti vierailua luontopolulla ja tammen luona, mikäli liikkuu Länsi-Uudellamaalla päin. Mikäli olet liikkumassa näillä suunnilla, niin hihkaise ja voin vaikka keittää kahvit. 🙂

-A

Suomimatkailua festarien toivossa.

Mun kesään kuuluu tai ainakin on kuulunut viimeiset reilu kymmenen vuotta festarit. Festarit ja kaikki keikat onkin oikeastaan niitä syitä, miksi aikanaan oon matkustellut ympäri ämpäri pitkin Suomea. Mä kuulun siihen ihmisryhmään, joka on valmis matkustamaan lähes minne vaan, että pääsen niiden mun lempi bändien keikoille.

Tällä hetkellä mua rehellisesti sanottuna ottaa päähän tulevan kesän festarit tai enemmänkin niiden artistikattaukset. Yhtenä päivänä mua otti niin paljon päähän tämän vuoden Ruisrockin tarjonta, että kaivoin esille aikaisempien vuosien vastaavat ja pyörittelin silloin silmiä päässäni. Kun kymmenen vuotta aikaisemin juoksin kavereiden kanssa lavalta toiselle, jotta edittäisiin nähdä kaikki hyvät artistit, niin tänä vuonna ei ole ainakaan sitä pelkoa. Tuli kyllä melkein itku, kun tajusin että vuosia aikaisemmin samana viikonloppuna Ruississa nähtiin Hanoi Rocks, The Hellacopters, The Ark, Children of Bodom,  HIM, Rammstein, Sentenced, The69Eyes, Negative, Disco Ensemble jne (jatkanko luetteloa?) ja mitä tänä vuonna? Cheek, Antti Tuisku, Anna Abreu ja JVG.

Tänäkin vuonna Ruisrock jää käymättä. Itse lähden ennen kaikkea katsomaan ja kuuntelemaan niitä bändejä, ja mulle ei ole ”ihan sama” mitä siellä on tarjolla. Tällä hetkellä mietin, että pitäisikö lähteä Provinssiin päiväksi, kun työvuorot näyttäisi plussaa vai ehkäpä käyn ostamassa ennakkoon lipun JurassicRockiin. Artistikattaukset ei helpota mua yhtään näissä pulmissa…

11866440_10153520028738610_7733865200846386095_n

Itse kaipaisin niitä kunnon rockfestareita taas Suomeen. Toisaalta mieli tekisi myös taas lähteä muutamille festivaaleille Suomen rajojen ulkopuolelle. Muutamia mielenkiintoisia sekä hyvillä artistikattauksilla koottuja festareita onkin tullut selailtua. Lisäksi oon pohtinut, että pitäisikö tänä vuonna vain lähteä jonkun valmiin matkajärjestäjän mukaan. Esimeriksi Elmun mukana Suomen rajojen ulkopuolelle. Jotenkin jaksan uskoa, että nämä matkat ovat hyvinkin ikimuistoisia. Noooh, omat kesäsuunnitelmat ovat kyllä vielä niin pahasti auki etten todellakaan tiedä mistä itseni tulevana kesä löydän.

IMAG3571

Oletko mahdollisesti suunnitellut jonkun matkasi juuri sen takia, että pääset kokemaan jotkut Euroopan festareista tai oletko ehkä matkustanut joskus isommalla järjestetyllä matkalla rajojen ulkopuolelle festaroimaan? 🙂

-A

Levillä ennen talvisesonkia…

Olin halunnut koko syksyn Lappiin, mutta kuitenkin olin onnistunut skippaamaan sen ruska-ajan ja näin olin päättänyt myös unohtaa reissun Lappiin. Tarina saa samaa kaavaa toistavan jatkon, kun pidempien vapaiden aikana halusin jälleen kerran lähteä jonnekin. Katselin lentoja eri puolille Eurooppaa, mutta mitään kiinnostavaa hyvään hintaan ei tullut vastaan.

Norwegian mainosti tarjouslentoja ja päätin käydä tsekkaamassa vielä kerran ne läpi. Tarjouslennot kattoivat vaihtoehtoja Pohjoismaiden kaupunkeihin, mutta ainoa mikä niistä tällä kertaa herätti yhtään kiinnostusta oli 25euron hintaiset lennot Helsingistä Kittilään. Pohdin hetken, että mitä tekisin ja lopulta päätin varata lennot, sillä reissu Kittilään oli jollain tavalla aika erilaista mitä yleesä teen.

20151109_090200-001 20151109_124614-001

Heti kun olin varannut lennot Kittilään olin tehnyt myös päätöksen sen suhteen, että tulisin viettämään nämä päivät Levillä. Lapissa on varmasti muitakin vielä upeampia paikkojakin, mutta jollain tavalla kaipasin nyt vain reissultani ennen kaikkea helppoutta. Katselin hotellitarjontaa ja ilokseni sain huomata, että Levillä oli nyt myös tarjolla hostellimajoitusta uuden Hullu Poro Hostellin johdosta. (Hostellista voit lukea lisää tästä postauksesta.)

Aloin tutkia netin kautta, että miten pääsisin Kittilän lentokentältä Leville. Taksilla matkustaminen ei tuntunut millään tapaa hyvältä idealta, joten olin todella tyytyväinen kun huomasin että Tunturi Linjat kuljettavat lentomatkustajia Kittilään saapuvien ja lähtevien lentojen mukaisesti. Lentokenttäbusseilla on tietenkin aina omat hintansa, mutta omasta mielestäni Tunturi Linjat pysyivät hinnoittelussaan vielä jollain tavalla maltillisina. Aikuisen yhdensuuntainen matka oli 8euroa ja menopaluu puolestaan 14euroa. Itse ostin kuskilta samantie menopaluun, sillä olin Levillä alle 10vuorokautta, jonka ajan menopaluulippu siis on voimassa.

20151110_100427-001 20151110_154354-001 20151110_154634-001

Tunturi Linjat kiertävät Levin suurimmat hotellit, ja niin jäin pois kyydistä Hotelli Hullu Poron edessä, josta minun tuli noutaa hostellihuoneen avain. Olin hotellin vastaanotossa ennen kahtatoista ja hostellihuoneiden luovutukset alkoivat tiedon mukaan vasta klo.16:00. Olin kuitenkin tietoinen siitä, ettei meneillään ollut minkäänlaista sesonkiaikaa, joten päätin kysyä josko voisin jo sisäänkirjautua tai vaihtoehtoisesti jättää tavarani hotellille säilytykseen. Sain nopeasti ilmoituksen, että huoneeni olisi jo valmiina ja näin sain checkattua itseni sisälle. Hostellin hinta talvikautena on 30euroa/yö ja mikäli hostellikortin omaava tekee varauksen Hostellijärjestön kautta niin huoneenhinnasta saa 10% alennuksen.

Kun mun lento laskeutui Kittilään taivaalta tuli vettä. Ei siis mikään loistavin ilma siihen, että olin ajatellut viettää seuraavat päivät ulkoillessa. Sää on ainakin itselle sellainen asia, joka vaikuttaa todella paljon fiilikseen matkan aikana. Jos säät suosii, niin oma fiiliskin on loistava. Vesisade ei ole yhtään sellainen josta nauttisin. Päin vastoin. Silloin tekee mieli aina vain jäädä sisätiloihin ja vältellä edes ulos katselemista.

DSCN1395-001 20151109_131358-001 20151109_132223-001 20151109_135820-001 DSCN1403-001DSCN1425-001

Olin matkassa vain muutaman päivän, mutta jotenkin oli aivan mieletöntä kuinka se koko Levin ilme muuttui, kun maanantai-iltana alkoi satamaan lunta. Saapuessani lunta oli melko vähän vain ojien reunoilla ja Levin verkkosivutkin ilmoittivat, että luonnonlunta oli 0cm. Kun maanantai-iltana huomasin ikkunasta lumisateen alkaneen, tuli hieman sellainen lapsi-fiilis. Ensin ihailin vain ikkunan takaa, kun taivaalta putoili melko tasainen lumisade. Maahan alkoi kerääntyä kokoajan lunta vain lisää ja lisää. Lopulta päätin pukea takin niskaan ja lähteä ulos sateeseen. Aivan kuin olisi mennyt ajassa vuosia, ehkä vuosikymmenen taakse päin. En muista edes koska olisin edellisen kerran jaksanut nauttia yhtä paljon lumesta ennen kaikkea lumisateesta.

Olin todella iloinen ja tyytyväinen, että lumisade saapui Leville noiden päivien aikana, kun siellä vietin aikaani. Oli mielenkiintoista katsella päivien jälkeen kameran kuvien saldoa ja ihmetellä kuinka paljon lumi voi saada maisemissa aikaan. Vaikka olikin hyvin suojasää, niin kaikki paikat valkoisena oli aivan super kauniita. Luultavasti sen takia, että olen katsonut viime kuukaudet Etelä-Suomen karuja ja synkkiä maisemia.

20151109_213716-001 20151110_152505-001 20151110_150002-001

Levin ensimmäinen rinne sekä hissi oli avattuna, ja innokkaimmat taisivat laskea päivittäin. Myös muutama hiihtoreitti alkoi mahdollistamaan hiitokauden, vaikkei vielä latuja oltukaan saatu tehdyksi. Itsellä ei ollut mitään hiihtovälineitä mukana, sillä matkustin pelkät käsimatkatavarat mukanani ja olin ajatellut, ettei Levillä olisi vielä edes mahdollista hiihtää. Laskettelusta on jo niin paljon aikaa, että täytyisi varmaan käydä treenailemassa ensin lähimmillä hiihtokeskuksilla ennen kuin uskaltaa mukaan sekoittamaan muiden laskemista. Kuitenkin noita talviurheilulajeja seuraillessa tuli hinku päästä itsekin taas kokeilemaan molempia. Aloin myös jo vakavissani miettiä, että pitäisikö tänä vuonna tehdä laskettelumatka pohjoiseen.

Vaikka tosiaan skippailin kokonaan hiihtämisen sekä laskettelun, niin sisätiloissa en suinkaan päiviäni kuluttanut. Leviltä löytyy muutamia ulkoilureittejä, joita hyödynsin. Ikävä kyllä kaikessa näkyi aika hyvin se, ettei talvisesonki ole vielä alkanut. Useat paikat ovat kiinni, kuten esimerkiksi kodat ulkoilureittien varsilla.

Mä asun itse harjun rinteellä ja näin oon tottunut aina lenkkeilemään metsässä. Jotenkin Levin metsissä oli kuitenkin oudointa se miten siellä saa liikkua aivan itsekseen ja miten mitään ääniä ei kuulu. En tiedä oliko tähän jälleen syynä se, että ihmisten määrä Levillä oli minimaalinen vai onko suosituissa hiihtokeskuksissakin oikeasti noin rauhallista. Itse on aina tottunut siihen, että vaikka olisi ”kuinka syvällä” metsässä tahansa niin aina kuulee edes hieman liikenteen ääntä.

Katselin kulkiessani hieman noita Levin suurimpia hotelleita ja ulkoisesti Panorama hotelli näytti kaikkein hienoimmalta (luultavasti on myös kallein?). Hotellin sijaintihan on aivan mieletön, kun hotelli on rakennettu aivan tunturin huipulle. Huoneista aukeavien maisemien upeutta voi vain kuvitella. Eturinteen oikealta sivulta Hotelli Levitunturin takaa alkaa rappuset tunturin huipulle. Vaikka talvikunnossapitoa portailla ei olekkaan, niin kipuaminen niitä pitkin huipulle oli aivan mahdollista. Tai mahdollista, jos kunto vain kestää. Askelmia ylös on 740 ja huipulle päästessä syke oli ainakin itsellä noussut jo sen verran että huomasi varmasti tehneensä jotain. Portaiden varsilla on muutamia tasanteita ja levähdyspaikkoja, joten pysähtyminen nousemisen aikana on helppoa. Ensimmäiset sadat askelmat olivat ehkä itselle pahimmat, mutta puolvälin ohittaessa loppu menikin sitten melko huomaamatta. Kirosin kyllä noustessa itseäni, kun olin taas pukenut niin että selviytyisin varmasti seuraavasta jääkaudestakin. Olen niin mieletön palelija, että puen aina aivan liikaa päälle vaikka tiedostan että liikkuessa lämpö nousee nopeasti pintaan. No ainakin liikkumisen jälkeen siinä kuumuudessa huomaa että on tehnyt jotain.

20151110_125400-001 20151110_125929-001 20151110_131144-001 20151110_141744-001

Kun olin päässyt tunturin huipulle, siirryin Hotelli Panoramaan kahville. Hotellin vastaanotossa minulle neuvottiin tie toisesta kerroksesta löytyvälle kahvilalle. Kahvilan näkymät olivat upeat. Yllätyin myös todella positiivisesti kahvilan hinnoista, jotka olivat enemmän kuin maltilliset. Olin varautunut, että turisteille suunnatuissa paikoissa ja vielä sijainniltaan niin upeassa paikassa hinnat voisivat olla korkeammat. Yllätyksenä sain kuitenkin kuulla, että kahvi maksoi vain 2euroa. Hinta tuntui hieman oudolta, koska olen tottunut maksamaan Etelä-Suomen perus kahviloissa tai kahvilaketjuissakin mukillisesta kahvia enemmän.

20151110_132716-001 20151110_131037-001

Joka puolella hiihtokeskusta oli todella rauhallista. Ravintoloissa olin lähes ainoana asiakkaana ja Levikeskukseen rakennetussa kylässä liikkuessa saattoi hyvällä tuurilla törmätä pariin ihmiseen. Kaikki oli tietenkin selitettävissä ajankohdalla. Useat paikat olivat kiinni tai sitten työntekijät suunnittelivat pitävänsä tulevina päivinä palkattomia vapaapäiviä, sillä työpaikoilla ei ollut erityisemmin tekemistä. Juttelin erään sesonkityöntekijän kanssa ja tämä kertoi odottavansa, että Leville alkaisi viimein saapua ihmisiä. Päivät kuluivat kuuleman perusteella hitaasti, kun tekemistä ei ole totutusti ja välillä kuulemma joutuu oikein keksimään itselle jotain tekemistä. Tällainen on varmasti outoa, jos ja kun on tottunut työskentelemään kiireessä.

20151109_151153-001 20151110_160551-001

Oma miniloma Levillä meni tosi mukavasti ja oikeastaan myös todella nopeasti. Paikka näyttäytyi mulle rauhallisena, mitä se ei todellisuudessa kyllä taida olla. Kokemuksena tämä oli kuitenkin sen verran positiivinen, etten poissulje sitä ettenkö voisi uudelleenkin lähteä Leville. Ehkä ensi kerralla otan sukset mukaan ja ihmettelen sitä ihmismäärää…

Millaisia kokemuksia muill on Levistä tai muista hiihtokeskuksista? Mikä on mielestäsi paras kotimaan hiihtokeskus? Entä missä muualla kannattaisi vierailla, jos vielä uudemman kerran lähden Lappiin? 🙂

-A

Vaihtoehtoinen majoitus Leville – Hostelli Hullu Poro.

Sen lisäksi että tykkään majoittua hostelleissa, niin välillä valinta hostellimajoittumiseen kallistuu yksinkertaisesti sen takia, että yksin majoittuminen hotelleissa on todella kallista. Tämä sääntö vahvistui, kun katselin Levin hotellien hintoja. Vielä ei ole edes alkanut korkein sesonkikausi ja silti kauhistelin joidenkin hotelliöiden hintoja. Samalla aloin myös muistaa miksi olemme kavereiden kanssa majoittuneen uudenvuoden aikaan aina melko pienessä huoneistossa.

Olin varannut edulliset lennot Kittilään, mutta melko nopeasti olin varma siitä ettei matkabudjetti pysy millään tavalla maltillisena, jos joudun majoittumaan jossain Levin tarjoamissa hotelleissa. Silmäilin majoitusvaihtoehtoja ja sitten huomasinkin vaihtoehtoisen majoitusvaihtoehdon; Hostelli Hullu Poron. Olin lähdössä Leville yksin ja näin ajattelin, että hostellimajoitus voisi olla tässäkin mielessä oikea vaihtoehto.

Hostelli Hullu Poro kuuluu Hullu Poro konserniin ja hostelli tarjoaa majoitustilaa kahden makuhuoneen huoneistoissa, jossa on kaksi erillistä vuodetta. Lisäksi huoneistoon kuuluu tupakeittiömäinen oleskelutila.

20151109_124250-001

Hullu Poro hostelli sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Levin keskustassa. Levin keskustassa sijaitseva Hotelli Hullu Poron vastaanotto palvelee myös hostellin asiakkaita ja näin huoneiden avaimet tulee noutaa hotellin vastaanotosta. Vaikka hotellin ja hostellin etäisyys onkin pari kilometriä, matkan taittaa nopeasti ja ainakaan itse en koe välimatkaa sen suurempana ongelmana. Varsinkin, jos matkassa on omalla autolla, niin matkanhan hurauttaa nopeasti. Lisäksi hostellissa yöpyville on tarjolla vielä autopaikat.

Vaikka olin tietoinen siitä, että hostelli sijaitsee kävelymatkan päässä Hotelli Hullu Porosta, olisin kaivannut hotellin vastaanotton henkilökunnalta hieman parempaa asiakaspalvelua. Mulle kylläkin kerrottiin paikan osoite ja varmistaessani että karttapalvelut tunnistavat tämän osoitteen sain myöntävän vastauksen. Siinä se kaikki asiakaspalvelu sitten olikin. Mielestäni olisi voinut esimerkiksi kertoa siitä että kirjekuoressa, jossa oli huoneen avaimet, oli myös tulostettu kartta hostellille. Lisäksi kuoresta löytyi hostellin säännöt. En tarkoita sitä, että olisin kaivannut lukuapua sääntöjen lukemiseen, mutta hyvän asiakaspalvelunnimissä mielestäni asiakkasta voi palvella muullakin tavalla kuin kirjekuoren ojentamalla. Olen tottunut, että hostelleissa saa hyvää palvelua, koska yleensä vastaanotossa on rentoa ja hyväntuulista henkilökuntaa. Olen myös tottunut jokaisessa majoituspaikassa siihen, että lopuksi kysytään vielä että onko jotain kysyttävää. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä jouduin itse kyselemään muun muassa tarjolla olevasta aamiaisesta. Olin lukenut tästä etukäteen varausta tehdessäni, mutta vastaanotto ei puhunut aamiaisesta mitään ennen kuin itse kysyin asiasta. Lisäksi vastaukseksi sain vain, että voin ostaa sen ravintolan puolelta. Tässä kaikki. Päätin olla kyselemättä enempää ja etsiä tiedot vaikka sitten myöhemmin itse hotellin verkkosivuilta. Eihän nyt asiakkaalle kannata informoida aamiaisen tarjollaoloaikaa, jos tämä vain kysyy mahdollisuudesta aamupalaan… eihän?

En tiedä onko Hullu Porossa aina noin huono palvelu vastaanotossa vai johtuiko tämä siitä, että majoituin hostellin puolella. Toivon, että ei. Olisin ajatellut, että myös hiihtokeskuksissa asiakaspalvelu olisi jollain tavalla ensisijaisen tärkeää…

DSCN1385-001

20151110_092951-001

Hostellissa yöpyvillä on käytössään tupakeittiö keittiövarustuksineen, mutta lisäksi majoittuvilla on mahdollisuus ostaa Hotellin aamiainen alennettuun hintaan. Runsas buffetaamiainen maksaa hostellin asiakkaille vain 10euroa. Itse päätin heti, että hyödynnän tämän ja päätökseen olin vain tyytyväinen. Aamiaista maksaessa tulee vain ilmoittaa että on hostellin asiakas ja näin aamiaisen saa alennettuun hintaan.

Kuten aikaisemminkin jo mainitsin, niin olin liikkeellä yksin ja vielä marraskuun alkupuolella ei Levillä ole alkanut lähes minkäänlaista talvisesonkia. Edeltävänä viikonloppuna oli ollut avajaiset, mutta huonon lumitilanteen vuoksi tuleva Levin maailman cup oli jouduttu perumaan. Luultavasti tämä oli yhtenä syynä sille, miksi hostellissakin majoittuvien määrä oli minimaalinen. Majoituin siis huoneistossa täysin yksin ja vain talon muissa huoneistoissa oli joitain kausityöntekijöitä. Käytössäni oli siis koko huoneisto. Tässä ei sinäänsä ollut mitään vikaa, mutta välillä  kyllä mietin että olisin yhtä hyvin voinut jakaa huoneen muiden kanssa. Vaikka naapurihuoneistoissa asuvien kausityöntekijöiden.

DSCN1368-001 DSCN1360-001

Huoneistoissa oli siis yleisten tilojen lisäksi kaksi makuuhuonetta, joissa molemmissa oli kaksi erillistä vuodetta. Omasta mielestäni oli hieman outoa, että näihin myydään ”makuusalipaikkoja”. Olen tottunut aina aikaisimmilla matkoillani ja hostelleissa majoittuessa, että makuusalissa on enemmän kuin kaksi sänkyä. Olin tällä kertaa huoneessa yksin, mutta pohdin kuinka outoa olisi ollut jakaa tuollainen pienikokoinen makuuhuone toisen täysin tuntemattoman kanssa. Aloin miettiä, että tuntuuko kaikista niistä tältä samalta, jotka vierastavat ylipäänsä dormissamajoittumista.

En ole koskaan ajatellut, että dormissa yöpymisessä olisi mitään ihmeellistä. Huoneessa on ollut parhaimmillaan toistakymmentä muuta, mutta siltikään en ole koskaan ajatellut että se olisi millään tavalla itselleni epämukavaa. Tällä kertaa aloin kuitenkin miettimään asiaa uudestaan, kun petipaikkani lisäksi huoneessa oli vain yksi vapaa sänky. Mielestäni olisi ollut jollain tavalla hyvinkin outoa, jos olisin jakanut pienen huoneen toisen kanssa. On ehkä hieman hassua, että tällaista miettii silloin kun huoneen jakaisi vain toisen kanssa, mutta ei sillon kun majoittuvia on toistakymmentää. Haluan ainakin ajatella, etten ole tämän asian kanssa yksin.

DSCN1379-001 DSCN1376-001

Hostelli oli hyvä vaihtoehto yksinmatkustavalle, mutta luultavasti samalla hinnalla voisi saada jo paljon enemmän, jos matkassa olisi esimerkiksi neljän hengen kaveriporukka tai perhe.

-A