Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

keikkareissu

London 3rd day…

Toisena aamuna päätettiin lähteä kohti Hyde Parkia. Olin saanut sukulaisilta vinkin ennen lähtöä, että kannattaa mennä HydeParkiin aamulenkille, mutta koska omaan matkalaukkuun eksyy kaikkea muuta mukaan kuin juoksukengät, niin täytyi skipata tämä ehdotus. (Aahh, mikä ihana tekosyy..)

Tykkäsin todella paljon Hyde Parkista. Oon muutenkin kaikkien puistojen diggailija ja tuolla oli just parasta se, ettei koko alue ole pelkästään vain yksi suuri viheralue. Vaikka mentiinkin tonne jo heti aamusta, niin mun mielestä oli ihanaa olla hetki poissa siitä ihmishulinasta ja kävellä hetki ihan rauhassa ilman päämäärää ja minkäänlaista kiirettä.

Mulla on aina tainut olla jonkinlainen viha-rakkaus-suhde oraviin. Ne on mielettömän söpöjä eläimiä, mutta heti kun ne tulee liian lähelle niin mua ainakin alkaa pelottaa aivan hulluna. Ehkä se niiden arvaamattomuus on siinä se kaikista pelottavinta. Näen jo kauhukuvia siitä, jos joku orava päättäisi puraista. Pelottavinta siinä on se kun tietää ettei kyseinen eläin lopeta puremista ennenkuin saa ne omat hampaansa yhteen. Kamalaa jo pelkkänä mielikuvana.

Tuolla puistossa oli aivan käsittämttömän kesyjä oravia. En ollut varmaan koskaan nähnyt mitään yhtä kesyä. Luultavasti noi on monien sukupolvien ajan tottunut ihmisiin ja siihen että saa päivittäin ähkyyn asti ihmisiltä keksejä. Kokoajan jossain päin joku heitteli pähkinöitä tai jotain murusia noille oraville.

Vaikkei meillä ollutkaan antaa näille luonnonkappaleile yhtään mitään, niin silti ne hakeutui seuraan ja jopa kiipeili päällä. Itseä toi pelkkänä ajatuksenakin kauhistutti ja olin niin nynny, että pysyttilin vain kauempana. En myöskään tiedä helpottiko omaa oravapelkoa yhtään ne tarinat, joita sain oravista ja puistoista kuulla. Kuulemma jossain päin Englantia tai Skotlantia oli joskus kätketty huumeita puistoihin (täähän ei ole ihme, sillä tätä näkee joka puolella Eurooppaa ihan päiväsaikaakin). Oravat olivat kuitenkin löytäneet näitä kätköjä ja syöneet sitten kätköjen sisällön. Lopputulos oravien käytöksessäkin oli ollut sen mukainen. En tiedä onko toi pelkkä hirvittävän huvittava tarina vai oikeasti tapahtunutta, mutta kuitenkin.. Itse en ainakaan haluiasi törmtä yhteenkään kamoissaolevaan oravaan.

Lähdettiin Hyde Parkista kävelemään Buckinghamin palatsille, sillä se oli lähellä ja yksi niistä paikoista, joka täytyy nähdä kun kerta on Lontoossa. Palatsilla oli aivan järjettömästi ihmisiä eikä sinäänsä ihme, sillä oltiin vahingossa ajoitettu vierailumme palatsille juuri vartioiden vaihdon ajankohtaan. Tämän saman oli tehnyt muutama muukin, mutta luultavasti vähän tietoisemmin kuin me. Jälkeenpäin sain kuulla, että palatsin vartioiden vaihto tapahtuu vain kerran päivässä, kello 11:30, ja turisteille suositellaankin, että ajoittaisi vierailun juuri kyseiselle ajalle. Oma ajoittaminen oltiin kyllä tehty täysin vahingossa.

Lähdettiin lopulta suuntaamaan takaisin hostellille, sillä tuntui että oltiin nähty jo riittävästi niitä paikkoja, joita oltiin haluttukin. Vielä matkalla sai ihailla joitain itselle vieraampia tönöjä ja sai huomioida myös sitä, että Lontoo on loppupeleissä melko kaunis kaupunki.
Meillä oli matkustusajankohdalle toinenkin syy kuin vain se että mulla oli talviloma. Oltiin ostettu etukäteen liput suosikkibändimme keikalle, joka kyseisellä viikolla rundasi Brittejä. Lähdettiin viettää iltaa Camdeniin ja Koko -klubille. Keikkapaikka oli aivan mielettömän magee ja todella suuri. Just sellainen, josta itse tykkään. Tuolla oli muuten itselle outo narikkasysteemi, kun narikassa piti sanoa takinjättövaiheessa oman nimen alkukirjaimet. Kirjaimet merkittiin narikalappuun ja poislähtiessä täyty sanoa taas nimikirjaimet, jotta sai takia mukaansa. En tiedä onko tollainen käytäntö useinkin Briteissä, mutta itse en ollut koskaan edes kuullut vastaavasta. Loppupeleissä systeemi on kuitenkin aika fiksu, sillä ton takia ei pitäisi edes niin huolestua hukkuneesta narikkalapusta, kun tietää ettei kukaan ole voinut tyhjentää naulaa.

Illan keikka oli Hardcore Superstarin tapaan aivan super mahtava ja sai jälleen todeta ettei toi bändi petä koskaan. Olin digannut bändin uutta levyä ja olin tyytyväinen kun kuulin kaikki omat suosikkibiisit levyltä. Lontoon keikalla oli aivan huikea meininki. Porukkaa oli saapunut KoKo:lle todella paljon ja kaikki oli niin mukana koko keikan ajan. Keikka oli ehdottomasti yksi parhaista, joita oon bändiltä nähnyt.

Keikan jälkeen siirryttiin vähitellen takaisin hostellille nukkumaan. Ilta oli meidän viimeinen Lontoossa ja seuraavana aamuna sai herätä aamuyöstä kun oli lähdettävä lentokentälle ja Suomea kohti.

Meidän Lontoon matka oli kyllä kaikin puolin tosi onnistunut. Haluan jatkossakin päästä nauttimaan kyseiseen kaupunkiin mahtavia musikaaleja ja mielettömiä keikkoja. Nyt voi vaan alkaa miettiä, että koska seuraavaksi…

-A

Madrid, Espanja 25.-27.2014

Junamatka Zaragozasta Madridiin kesti reilu tunnin ja matka taittui kyllä tosi nopeesti. Oltiin tehty etukäteen varaus yhteen neljän hengen huoneistoon. Käveltiin laukkuinemme sille kadulle, jossa majoituksen tuli olla ja luultiin vielä siinäkin vaiheessa, että päästäisiin varattuun huoneistoon. Soitettiin sovitusti, kun oltiin alaovella ja jäätiin odottamaan että meille tuotaisiin avain. Sitten kaikki alkoi. Saatiin kuulla keskellä katua, että nyt on pienimuotoinen ongelma sillä emme voisikaan majottua varatussa huoneistossa. Mulla meni tää kaikki aikalailla ohi, sillä avaimentuoja puhui ainoastaan espanjaa.

Kyseinen mies kuitenkin opasti meidät toiselle korvaavalle huoneistolle. Ajattelin tässä vaiheessa, että ”OK, ei tässä mitään. Ihan sama missä sitä majottuu, kunhan katon saa pään päälle…” Toi on varmaan tollanen perusreaktio, varsinkin ihmiseltä, joka ei kauheasti vaadi yöpaikalta. Käveltiin varmaan toista kilometriä yhdelle pääkaduista, jonka jälkeen meille avattiin ovet hissien luo. Ensimmäinen ajatus oli, että ”kiva, saatiin majoitus vielä paremmalta paikalta.”

Noustiin hisseillä viidenteen kerrokseen ja kuljettiin opastetusti yhdelle ovista. Ovien takaa paljastui ihan OK, siisti huone, jossa oli neljälle sängyt. Parisängy ja kerrossänky. Vessakin löytyi, joten mikäs siinä. Huomattiin kyllä heti, ettei majoitus vastannut kyllä yhtään sitä mitä oltiin netistä varattu. Muun muassa luvattu keittiö oli tällä kertaa = jääkaappi ja mikro. Ei mitään pahoja juttuja, mutta sai nekin aikaan pieniä huokauksia. Ennen kuin avainmies ehti lähteä pois kysyttiin vielä wifistä, joka tällä kertaa oli meille aika tärkeä (meillä ei ollut mm. mitään karttoja mukana, eikä minkäänlaista tietoa missä illan keikkapaikka olisi). Saimme taas vastauksen, että asiassa oli pieni ”problem” ja wifiä ei ollut saatavilla. Alkoi vähitellen tuntua siltä, ettei meidän saatavilla ollut mitään mitä oltiin varattu. Tuli hieman kusetettu olo.

En kuitenkaan jaksa liikaa vaivata päätä tollaisilla asioilla. Loppupeleissä, kun ne on aika merkityksettömiä ja pahimmassa tapauksessa pilaa vain koko loman. Meillä oli katto pään päällä, niin päätin olla tyytyväinen. Huone kuitenkin osoittautui huonommaksi kokoajan. Ensimmäisen wc-käynnin jälkeen pönttö alkoi mm. valuttaa niin ettei enää täyttänyt säiliötä. Hyödynsin kuitenkin kaikki mahdolliset nikisipirkat ja yritin mm. vetää wc:tä suihkua apuakäyttämällä. Noi on tollaisia asioita, joita ei kyllä ihan lomalla haluaisi alkaa säätämään.

Tulin lopulta siihen päätökseen, että toi koko huoneisto juttu on varmasti suunniteltu huijaus. Meille ei selitelty juuri mitään ja pahoittelutkin oli mitättömiä. Voi vain olla varma, että hotels.com saa ansaitsemansa arvioinnin huoneistosta.

Ja jos sitten siirrytään toisiin aiheisiin ja toi huoneasia saisi jäädä.

Kello oli laukannut aikamoista vauhtia, kun oltiin vaihdettu huonetta jne. Illan keikalle aukesi ovet jo viiden aikaa ja meillä ei ollut mitään käsitystä mihin päin kaupunkia meidän tulisi suunnata. Lähdettiin ensimmäiseen mahdolliseen kahvilaan/ravintollaan, jotta saataisiin googlen karttapalvelu toimimaan. Yhtä nopealla aikataululla lähdettiin myös kohti illan keikkapaikkaa La Rivieraa. Kun päästiin sisälle saatiin huomata, että ensimmäinen bändi oli jo aloittanut settinsä. Oltiin missattu siitä vartti, mutta onneksi ei yhtää enempää.

Keikkojen jälkeen treffaattiin loput kaverit ja lähdettiin johonkin suositeltuun tapas-mestaan. En muista enää yhtää paikan nimeä, mutta pitää kyllä kysellä se vielä jälkeenpäin. Tuolla syöminen ja juominen  tuli tosi edulliseksi, kun tietyn määrän juomia tilatessa sai valita tietyn määrän tapaslautasia. Eli loppupeleissä ei maksettu kuin omat juomamme ja syötiin mahat täyteen. (ruokia ei muuten näy yhdessäkään otetussa kuvassa, sillä pöytään tullessa käsiin tarttui kaikki muu paitsi kamera.)

Tarkoituksena oli jatkaa vielä iltaa johonkin toiseen paikkaan, mutta kaikki lähistöllä olevat olivat puolenyön aikaa niin täynnä, että käytiin vain hakemassa lähimarketista viiniä ja lähdettiin parantamaan maailma huoneistoomme.

Aivan meidän huoneiston läheisyydessä, miltein alakerrassa katutasolla, oli ihana aamupala/-buffet paikka. Paikkaoli tosi edullinen ja maksettiin aamupalasta ja aamukahveista alle 5euroa. Buffetravintola osui silmiin täysin vahingossa, kun pohdittiin ulos kadulle astuessa, että mihin lähdettäisiin aamukahville.

Aamulla ja aamupalan jälkeen treffailtiin taas porukan kanssa ja suunnattiin El Rastro Marketiin, eli tollaiseen ihanaan tosi suureen ulkokirppikseen, joka järjestetään joka sunnuntai Madridissa. Kojuja oli aika laidasta laitaan. Osassa myytiin jälleenmyynti hengessä tavaraa ja toisessa sitten taas ihan kirppismeiningillä käytettyä. Sunnuntain sää oli parhain koko lomasta. Lämpötila nousi kolmeenkymmeneen asteeseen ja en olisi ikinä kotoa lähtiessä uskonut, että voisin päästä nauttimaan tollaisista lämpötiloista lokakuun lopulla Euroopan mantereella.

Jotenkin tosta paikasta tuli aika hyvin mieleen Berliinin MauerPark. Vaikka paikat on loppupeleissä aivan erilaisia, niin molemmissa on tosi paljon myös samaa. Paikan päällä oli tosi paljon porukkaa ja aina välillä tuntui, että ihmisiä oli liiaksikin. Käveleminen eteenpäin pysähtyi täysin, kun ei vain päässyt eteenpäin. Joka puolelta tuli ihmisia ja sai olla tyytyväinen ettei ole torikammoinen.
Jos tuola jaksais penkoa kaikkia mahdollisia myyntikojuja, niin tekisi varmaan aika hyviäkin löytöjä. Itseä kuitenkin jossain määrin ahdisti se ihmispaljous ja aina päästessä teki vain mieli jatkaa matkaa eteenpäin. Tosin omassa matkalaukussa ei myöskään ollut tilaa yhdellekään heräteostokselle, joten ehkä ihan hyvä ettei lähtenyt edes penkomaan kojuja sen enempää.

Kun siirtyi pääkaduilta hieman reunemmas sivukaduille, pääsi jo kävelemään ja kulkemaan paremmin. Tosin myyjiä ja esilleasetettuja myyntitavaroitakin oli tällöin tietenkin vähemmän. Itse jotenkin diggasin tosta kuinka liikkeiden tavaroitakin oli tuotu niin paljon ulos esille.

Välillä ihmishulinasta oli kiva paeta pakoon lähimpään puistoon hengähtämään. Ihanaa tuollakin se, ettei täydy kulkea kilometrikaupalla, että löytää jonkun puistoalueen.

Iltapäivällä tehtiin vielä jotain, mitä oon pitkään halunut tehdä mutten ole koskaan aikaisemmin missään tehnyt. Kaikki tietää joka kaupungista ne turistibussit, jotka yleensä on täynnä kamerat kaulassa olevia turisteja. Bussit kaartelee pitkin kaupunkin ja halutessaan voi pitää kuulokkeet korvissa ja kuunnella mitä ohi menevät tönöt on. Oon pitkään halunnut mennä sellaiselle ajelulle, mutta kukaan mun kaveri ei ole suostunut tulemaan mukaan. :DDD En tiedä mistä oon saanut tälläsen ihmellisen jutun mieleeni, että mun on päästävä sellaiselle.

Hahah, no nyt sain kaverit houkuteltua mukaan. Puolet porukastamme hyppäsi turistibussin kyytiin ja puolet jatkoi kieltämislinjaa. Olin ehkä enemmän fiiliskissä siitä, että sain jonkun mun mukaan tonne kun itse kierroksesta. Ok, myönnän että toi kierros on tosi tyhmä ja siinä ei ehdi sen enempää näkemään niitä paikkoja ja rakennuksia. Kokoajan bussi ajaa vaan vauhdilla kaiken ohi. Diggasin enemmän vain siitä, että sai istua kyydissä ja katsoa ympärille (=ihmisiä). Ehkä vähän tyyristä siihen nähden mitä itse saan kierroksesta irti, mutta kerrankos tuota.

Turistibussikierroksen jälkeen treffailtiin taas koko porukan kesken ja lähdettiin illalliselle. Olin tosi tyytyväinen tohon meidän reissuun, vaikka välillä tuli sellanen fiilis etten ole tehnyt matkan aikana yhtään mitään. Jotenkin oli outoa, että tolla matkalla vaan pelkästää OLI niin paljon. Yleensä reissussa kun reissussa juoksen paikasta toiseen enkä malta ollenkaan pysähtyä.
Ehkä siis opin nyt jotain uutta.

-A

Zaragoza, Espanja 24.-25.10.2014

Lähdettiin perjantaiaamuna bussilla Barcelonasta Zaragozaan. Oltiin ostettu bussiliput etukäteen ja yhden bussilipun hinnaksi oli tullut 6euroa kulujen kanssa. Ei siis todellakaan kallista, sillä esimerkiksi juna kyseiselle matkalle maksaa useampia kymmeniä euroja. Matka taittui muutamassa tunnissa ja bussi sekä matka oli muutenkin tosi jees. Bussissa pyöri joku leffa catalaaniks, joka oli tekstitetty espanjaksi (tai toisin päin). Itse en puhu saati sitten ymmärrä espanjaa yhtää, joten kaveri tulkkas mulle leffaa aina kun olin hereillä ja jaksoin seurata sitä…

Kun päästiin Zaragozaan  lähdettiin kävelemään meidän varaamaan majoitukseen. Oltiin varattu huoneisto, joka oli kaupungin keskustassa. Kuljettiin sitten paahtavassa helteessä matkalaukut perässä roikkuen. Kävellessä reilu 4km matkaa ehti aika hyvin katsella ympärille. Aluksi ei oikein tienyt, että mihin oli joutunut, kun ihmisiä oli joka paikassa todella vähän. Välillä tuntui, että oli tullut johonkin ihan pieneen kaupunkiin. Missään ei ollut ketään.

Käytiin jättämässä tavarat varattuun huoneistoo ja lähdettiin kiertelemään kaupunkia. Meillä ei ollut karttaa tai muuta mukana, joten kuljeskeltiin vain fiiliksen mukaan teitä ja katuja eteenpäin. Sää suosi taas parhaalla mahdollisella tavalla. Kaduilla olevat lämpömittarit näytti +25’C – +27’C, jotka lämmitti kaiken muun lisäksi myös mieltä.

Omasta mielestä Zaragozassa ei ole erityisemmin mitään nähtävää. Kaupunki taitaakin olla oikeastaan vain yksi yliopistokaupungeista. Yritin ennen reissuunlähtöä kysellä kaverilta, joka oli Zaragozassa vuoden alussa vaihdossa, että mitä voisimme tehdä kaupungissa ja missä paikoissa olisi käytävä. Ihmettelyiden jälkeen että miksi edes olin menossa kyseiseen kaupunkiin sain vastaukseksi ”ei siellä oo mitään nähtävää. paitsi ehkä yks linna. Mut käykää syömässä tapaksii mun lempi ravintolassa”. Kaikki aikaisempi kyllä iski omaan mieleen aika kovaa kaupungilla laahustaessa.

Luultavasti monikaan ei lähde lomailu mielessä Zaragozaan. Luultavasti itsekään en olisi sinne koskaan matkustanut ilma erillistä omaa syytä. Diggasin kuitenkin tuolla siitä, että ei ollut kiire mihinkään ja sai vain olla. Pysähdyttiin useampaan kertaan vain istumaan ja juttelemaan kauniissa säässä. Jotenkin itse kaipaa nykyään lomalla myös sitä että saa vain olla. Oon niin huono pysähtymään edes vapaapäivinä, että välillä ainoa vaihtoehto on lähteä jonnekin kauemmas, jotta oikeasti ehtii ottaa itselle aikaa.

Meidän porukka kasvoi iltaa kohti, kun lopput matkaseurasta saapui Zaragozaan. Käytiin noukkimassa kaverit juna-asemalta ja sitten majoituksen kautta siirryttiin viettämään iltaa Casa Del Loco:on.

Keikan jälkeen lähdettiin tinnittävien korvien kanssa nukkumaan. Noita pienten klubien ihanuutta, kun vielä aamulla herätessäkin korvat soivat lähes yhtä kovaa kuin edellisenä ilta.

Seuraavana aamuna lähdettiin tekemään vielä kävelykierrosta lähistöllä, jotta toisetkin ehtisi näkemään edes pintaraapaisun kaupungista. Sitten matka saikin jatkua aamukahvien jälkeen kohti Espanjan pääkaupunkia Madridia. Onneksi tällä kertaa bussin sijaan nopealla junalla, josta tosin olimme maksaneet myös sen mukaisen hinnan…

-A

Barcelona 22.-23.10.2014

Aika kuluu taas niin nopeasti, etten enää pysy mukana… No annan ajan kuitenkin kulua, sillä kohta on vuorossa taas uusi loma ja uudet matkat…

Pitkästä aikaa sai lähteä kotoa niin ettei täytynyt herätä aikaisin ja lähteä lyhyiden yöunien jälkeen kentälle. Mun lento Barcelonaan lähti 13:40, joten aamulla ehti kaikessa rauhassa juoda aamukahvia ennenkuin täytyi suunnata kentälle.

Tosin oletin selviytyväni kentältä nopeammin kuin mitä todellisuus sitten olikaan. Olin tehnyt valmiiksi check-in:in ja ruumaankaan ei ollut matkatavaroita. Ajattelin, että helposti voin saapua kentälle kymmentä vaille yksi, kun kävelisin kuitenkin vain suoraa turvatarkastuksesta portille. Oon jo niin haka lentolaukun pakkaamisessa, että harvemmin enää piippailen turvatarkastuksessa.

Kun saavuin Helsinki-Vantaalle, kävelin suunnitellusti suoraa turvatarkastukseen. Ainoana ongelmana ja huomiottajääneenä asiana oli se, että kello yksi turvatarkastuksen pituus oli pisin mahdollinen. Lomalentoja taisi lähteä tuohon aikaa sen verran, että turvatarkastusjono oli pitkä kuin nälkävuosi. Seisoin hermostuneena jonossa ja katsoin kelloa, joka eteni luvattoman nopeaa vauhtia. Seisoin sitten jonossa reilu puoli tuntia ja lopulta sain juosta lähtöportille ”This is the last call”:in aikana. En muista koska viimeeksi olisi tullut niin kiire, mutta taas sai muistutuksen siitä, että kentälle voisi mennä ajoissa.
(BTW, itseä ärsyttää aina ne ihmiset, jotka sinne ei voi tulla ajoissa….)

Nukuin suurimman osan lentoajasta. Hereilläollessa tosin ehdin pohtia, että miten ikinä pystyn lentää Balille, kun pienikin hetki hereillä istumista tuntui niin puuduttavalta. No, sen näkee sitten kahden viikon päästä. :DDD

Norski laskeutui Barcelonaan etuajassa, mikä tuntui tosi hyvältä. Vähän lisäaikaa paikan päälle. Suuntasin lentokenttäbussilla keskustaan päin ja sovin näkeväni kaverin päätepysäkin aukiolla, jonka läheisyydessä myös meidän majoitus oli. Meille oli tehty varaus Equity Point -hostelliketjun Gothic-hostelliin. Hostellin hinnat oli tosi alhaiset, kun enää ei ole mikään sesonkiaika. Taisin maksaa dormista alle 10€ yöltä (tosin siinä oli kaikki mahdolliset alennukset, joita tuttujen kautta oli saatu).

Kävin tsekkaamassa itteni hostelliin ja sitten lähdettiinkin yhteen meidän lemppari tapas-mestaan. Oli aika jees fiilis, kun oli laskeutunut reilu tuntia aikaisemmin Barcelonaan ja seuraavana hetkenä jo istui edessään sangriaa ja lemppari tapasherkkuja.

Jotenkin oli heti tosi rento fiilis, kun sai unohtaa kaikki työkiireet ja istua kaikessa rauhassa vain lomalla. Lisätehosteena, kun oli matkustanut kylmästä Suomesta reilu parinkymmenen asteen lämpöön, niin olin kyllä täysin irtautunut arjesta. Matkan aikana kävi kyllä muutenkin aivan mieletön tuuri noiden säiden ja lämpötilojen suhteen. Koko reissun ajan päivien keskilämpötilat oli noin 25’C. Tuntui tosi oudolta, että lokakuun lopulla jossain Euroopan mantereella oli vielä noinkin lämmin.

Tapas-ähkyn jälkeen suunnattiin kaupan kautta Barceloneta beachille, joka myös on aivan lähellä tota hostellia, jossa majoituttiin. Vaikka oli jo pimeä, oli ihana istua rannalla kuunnella meren ääntä ja jutella parhaan kaverin kanssa kaikesta mahdollisesta. Nää on näitä elämän pieniä asioita!

Rannalla seurailtiin paria kalastajaa ja mietittiin kuinka helpolta niiden kahden toiminta näytti. Toiset istuivat vain matkatuolien päällä ja merkkivalon syttyessä fisut oli tarttunut syötteihin. Pohdin, että riittäisikö oma kärsivällisyys moiseen. Pienenä ainakaan kärsivällisyys ei riittänyt mato-ongintaan ja taisin tällöin vain häiritä muita kalastajia omilla leikeillä ja metelillä. :DD

Meidän oli tarkoitus vain käydä kääntymässä hostelilla, syödä ehkä jotain ja jatkaa matkaa johonkin lähistölle. Todellisuus oli kuitenkin toinen. Viinin, patongin ja juuston jälkeen meidän ainoa matka oli kylläkin portaat ylös huoneeseen ja omaan sänkyyn… Etsitään positiivisia, puolija ja herättiin ainakin aamulla ajoissa ja pirteinä. 

Toisena päivänä Barcelonassa lähdettiin ensin metrolla Diagonal Mar -ostoskeskukseen ja shoppailtiin todella huonolla menestyksellä. Ehkä kuitenkin ihan hyvä näin, sillä matkalaukun tila oli aika rajallinen.

Oltiin sovittu aamupäiväksi kahvittelu ennen kuin kaverilla alkoi työt. Tuntui kyllä tosi hyvältä juoda kahvit pitkästä aikaa ulkona terassilla. Jotenkin on ihanaa huomata, miten tosi pienilläkin asioilla on nykyään tosi suuri merkitys itselle. Niin hienoa, että tollaisista asioista osaa vielä nauttia.

Kun kaverilla alkoi työt, saatettiin toinen työpaikalle ja sen jälkeen suunnattiin lähellä olevalle Ciutadella park:ille. Kun matkaseurana on samankaltainen ihminen, joka tykkää myös vaan olla ja seurailla ympärillä olevia, ei ole mitään parempaa, kun suunnata lähimmälle puistolle hengailemaan. 
Pientä, tai ei niin pientäkään toistoa, mutta sää oli niin mieletön, etten oikein tiedä mitä muutakaan tollon olisi voinut tehdä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli Suomen hellelukemissa. Istuttiin alas nurmialueelle ympärillä soittavia ihmisiä sekä leikkiviä koululaisia.

Tykkään itse aivan hirveästi tosta puistosta. Oon edellisillä Barcelonan matkoilla hengaillut kyseisessä puistossa ja kaverin ollessa töissä Barcelonassa, sain kuulla aina miten sunnuntaina oli kiva viettää vapaapäivää puistossa istuen. 
Puistossa on aina paljon porukkaa ja espanjalaisittain sen mukaista hälinää. Jotenkin itseen ainakin tarttuu se hyvä fiilis sieltä ja suosittelen paikkaa kaikille. Mun mielestä on kiva istua päivästä vain nauttien ja hetken päästä huomata, että viereisen puun alla joku soittaa esim. akustista kitaraa. Kuulostaa aika täydelliseltä vapaapäivältä.
Puun alla istumisesta ja aasinsiltojen kautta seuraavaan. Istuttiin aluksi tosiaan yhden suuren puun alla kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä kuulu joku tömähdys, johon itse en edes erityisemmin reagoinut. Tän jälkeen meidän ohi käveli joku nuori espanjalainen pariskunta ja mies käski meitä espanjaksi olemaan varovaisia ja osoitti puuta. Ei oikein heti päästy kartalle, että mitä pelottavaa on istua kauniina kesäpäivänä puistossa nurmikolla. Sitten  huomattiin, että mies viittoi maassa olevaa pähkinää/hedelmää/mitä lie. Kun oltiin ratkaistu tää mystinen funktio tajuttiin, että istuttiin juuri jonkun puun alla, jossa oli lähes jalkapallon kokoisia hedelmiä ja niistä muun muassa yksi oli pudonnut puusta maahan vähän aikaisemmin. Tästä oli siis kuulunut myös se pamaus. Alkoi vain naurattaa ja mietittiin, että paikka mekin löydettiin kaikista paikoista. Siirryttiin puusta muutaman metrin päähän, jottei saataisiin toista hedelmää ainakaan päähämme. 
Käytiin hakemassa hedelmä lähemmäs meitä, sillä uteliaisuus ei antanut periksi, että mikä hedelmä se oikeesti oli. Okei, en tiedä vieläkään mikä toi on, mutta kuori oli tollanen pehmeä ja röpeliäs ja sisältä alkoi valua jotain valkoista nestettä, kun yritin kynnellä rikkoa kuorta.
Puistohengailun jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti rantaa ja satamaa, sillä halusin syödä paellaa. Meille oli jo edellisellä reissulla kerrottu Barcelonan parhaat paella-paikat ja ohjeistettu mitä tuli ottaa huomioon, jotta saisi oikeaa paellaa eikä pakastepussista lämmitettyä. 
Esim. toi ravintola, jossa käytiin niin paellaa ei valmisteta yhdelle hengelle ollenkaan. Syöjiä pitää olla minimissään kaksi, valmistusaika kestää lähemmäs tuntia ja hinta yhdeltä on reilut 15€. Nämä kaikki oli muun muassa niitä, joita ohjeita oltiin saatu paikallisilta kavereilta. 
Sea food paella on kyllä yksi oma suosikki kaikista ruuista. Itse oon melko nirso ruuan suhteen ja yleensä matkoilla paikallisen keittiön suosiminen on aika hankalaa. Espanjalaisesta ruuasta (ilman mitään kuivattuja lihoja) tykkään kyllä valtavasti. Ruokalistoista on myös helppo löytää kasvisvaihtoehdot. 

Toi ruoka on niin taivaallista, että voisin kehua sitä maasta taivaisiin. Hieman ehkä tyhmää, että käy samassa ravintolassa syömässä useamman kerran, mutta toi paikka ollaan todettu niin hyväksi, että varmasti jatkossakin juuri kyseiseen ravintolaan suunnataan. 
Mun mielestä on jotenkin hauskaa, että minä todella_ruokarajoitteinen_ihminen, oon oppinut syömään ja jopa pitämään simpukoista. Luultavasti lähitulevaisuudessa harkitsen myös vakaasti, että tilaan jopa ruuaksi pelkkiä simpukoita. Niin ne ajat vain muuttuu…
Ainut miinus paellassa on se, että tota ruokaa pitää sörkkiä myös sormin. Katkarapujen avaamisen jälkeen mulla on aina kynnen aluset niin täynnä kaikkea mahdollista, että haluaisin heti pesemään ne kynsiharjalla. Onneksi toi on ainoa pieni miinus koko ruuassa. Hahahaha 😀

Lounaan vai päivällisen, luultavasti päivällisen jälkeen suunnattiin takaisin hostellille. Tähän väliin voisin myös mainita siitä, että asia joka mulle ei sovi Espanjassa on ehkä siesta. OK, sellanen parin tunnin lööpailu töiden lomassa kyllä, mutta se miten siesta vaikuttaa just kaikkiin kauppoihin ja ravintoloihin. Espanjassa on niin erilainen ruokarytmi, kun mihin oon tottunut, että se yllättää mut kyllä joka kerta. Mä en oo tottunut syömään niihin aikohin, kun siellä paikalliset syö. Joko ne on mulle liian aikaisia tai sitten aivan liian myöhäisiä. Unohdan myös joka kerta ja joka päivä kun oon Espanjassa kyseisen asian. Jotenkin tuntuu, että itse ehdotan aina lounaalle lähtöä siihen kellon aikaan, kun se on vähiten mahdollista. Ehkä siihenkin nopeasti tottuisi, jos tuolla oikeasti asuisi ja koko elämän rytmi olisi muutenkin aika erilainen.

Meillä oli matkaanlähtöön erilaisia syitä. Toisilla enemmän toisilla vähemmän. Toiset lähti enemmän moikkaamaan kavereita, toiset enemmän musiikin takia, kaikki ainakin sen takia, että pitää vain Espanjasta matkakohteena.

Oltiin bongailtu jo joskus, en edes muista koska, että yksi suosikkibändeistämme aloittaisi kiertueen Espanjasta ja Barcelonasta. Vaikka kyseinen bändi onkin naapurimaamme lahja, niin silti Pohjanlahti on liian leveä sille, että bändi nähtäisiin usein Suomessa. Viime keikasta on jo yli vuosi ja jos se riittää jollekin niin ok, mutta itse tykkään yhdistää asioita niin miksen lähtisi vähän kauemmas hyvien asioiden puolesta. Matkustelu ja musiikki! Jos pysty yhdistämään nämä asiat niin teen sen aina kuin mahdollista.

Meille oli hommattu puolesta liput illan keikalle, sillä nettisivut olivat catalaaniksi ja sen takia edes espanjaataitava kaverini ei ollut aivan perillä sivujen sisällöstä. Suuntasimme tiemme illaksi Apolo2 -klubille, joka yllätti mut pienuudellaan. Jotenkin oli kuitenkin mahtavaa päästä katsomaan ja kuuntelemaan keikkaa pieneen ja intensiiviseen paikkaan. Tollaisia toivoisi Suomeenkin, kun välillä tuntuu että kaikki keikat on joka Helsingissa Tavastialla, Tampereella Pakkahuoneella tai Seinäjoella Rytmikorjaamolla. Paikat on toistaan isompia ja silti lippuhinnat on tuplasti noihin Espanjan lippuihin. En voi ymmärtää tätä yhtälöä!

Illalla nähtiin Hardcore Superstarin lisäksi toinenkin ruotsalaisbändi Sister Sin. Olin aikaisemmin kuullut vain bändistä, mutten koskaan bändin musiikkia. Ensimmäisenä kun näin bändin tuli mieleen Nigthwish tai Within Temptation, bändit siis jossa laulajana ja keulakuvana on korkealta ja kovaa laulava nainen. Kun Sister Sin aloitti, yllätyin kuitenkin täysin sillä laulajalla oli todella matala ääni. Musiikki ja biisit eivät kuitenkaan oikein iskeneet ja ehkä itse olisin juuri kaivannut sitä korkeampaa naisääntä biiseille.

Lempibändiä oli kiva nähdä puolen vuoden tauon jälkeen lavalla. Bändi yllättää aina positiivisesti ja sai olla vain tyytyväinen, että lensi toiselle puolelle Eurooppaa kiertueen ajankohtana.

Keikkojen jälkeen suunnattiin melko nopeasti takaisin hostellille, sillä aamuksi oli ostettuna jo bussiliput toiseen ja uuteen kaupunkiin…

-A