Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

italia

Venetsia, Italia

(21.5.2012)
Me lähdettiin Roomasta maanantaiaamuna ja ennen junaan hyppäämistä käytiin ostamassa paikkaliput junaan, koska niin oli kehoitettu. Paikkaliput olivat mun mielestä melko kalliit, sillä hintaa niillä oli 10€/kpl. (Tosin maksettiin vuosi sitten muiden Euroopan maiden junan paikkalipuista enemmänkin.) Lisäksi ensimmäinen junamatkakaan ei sujunut ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, kun jouduttiin vaihtamaan paikkoja kesken matkan. Jos kaikki huutaa aina VR:n toiminnasta, niin en tiedä onko Italiassakaan paljon paremmat systeemit. Junat oli kaikki lähes poikkeuksetta muutamasta kymmeneen minuuttiin myöhässä ja lisäksi junaan oli myyty päällekkäisiä paikkalippuja.
No matka sujui aika nopeasti, kun oltiin tietenkin valittu nopeimmat junayhteydet. Kuljettiin reittiä Rooma-Firenze-Bologna-Padova-Venetsia, mihin ei kulunut kuin muutama tunti. Jäätiin junasta pois Mestren asemalla, sillä oltiin varattu aivan aseman vierestä edullinen hotelli neljälle. Hotelli oli helppo löytää nopeasti, kun heti ensimmäisillä kaduilla oli opaskylttejä sadan metrin päästä löytyvälle majoitukselle. Mehän oltiin varattu etukäteen kaikki majoitukset kiinnittäen huomiota kahteen eri asiaan. Hintaan sekä sijaintiin. Mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia Venetsian hotellista. Olin käynyt varausten yhteydessä tsekkaamassa kuvat netistä, mutten silti muistanut yhtään etukäteen mitä olisi luvassa. Joten yllätyin aika positiivisesti, kun asteltiin tyylikkäästi sisustettuun respaan. Oltiin varattu neljän hengen huone, mutta saatiin sitten kuulla ettei saataisikaan tätä. Meille sitten luvattiin pari kahden hengen huonetta, joten ei ongelmaa.

Checkattiin ittemme sisälle, heitettiin rinkat huoneisiin ja lähdettiin junalla Venetsiaan. Sää oli muuttunut sateiseksi ja tästä johtuen kuvankaunis kaupunki näytti melko autiolta. Meidän suunnitelmissa oli jatkaa matkaa heti seuraavana aamuna, joten ei auttanut kuin avata sateenvarjot yläpuolelle ja ottaa jalat alle. Kierreltiin kaupungin kapeita kujia, ihmeteltiin kanaaleja ja ihasteltiin söpöjä rakennuksia. Välillä satoi kovemmin ja välillä vain tihutti. Kaupungissa oli niin vähän liikehdintää, että olisi hyvin voinut kuvitella olevansa jossain aivan pienessä kaupungissa/kylässä suositun turistikohteen sijaan.

 

 

Välillä pysähdyttiin lepuuttamaan jalkoja pieniin paikallisiin ravintoloihin ja maistelemaan kaupungin erikoisuuksia. Tästä mainittakoon Venetsialainen keksi, joka näyttää jo enemmän kuin mielenkiintoiselta. Joku vihreä nyrkinkokoinen keksin sukulainen, joka nimensä mukaisesti sisälsi pistaasipähkinää ja terävinä turisteina ulkoasusta päätellen myös mantelia sekä suklaata. Itse saatoin tätä tilatessa jo kuvitella, että kyseessä olisi joku hyväkin valinta, mutta loppupeleissä jälkiruoka ei maistunut miltään. Yrittäessä iskeä hampaita läpi kovasta vihreästä tiiliskivestä olisi kaivannut apuun jonkun joka olisi kertonut miten paikallinen herkku kuuluu nauttia. :DDD

Tietenkin kaupungista oli nähtävä ne tietyt ja tunnetuimmat paikat, San Marco. Paikan päällä käytiin pällistelemässä kaupungin maamerkkejä, kuten  Pyhän Markuksen kirkko (Basilica di San Marco). Sain myös ihmetellä, miten Venetsian päätoria Piazza San Marcoa kehutaan sen upeudesta ja hienoudesta, kutsumalla sitä myös kuuleman mukaan
”Euroopan olohuoneeksi”. Samannäköinen tori se mun mielestä oli kuin kaikki muutkin eurooppalaiset vanhat toriaukiot. Ehkä jollain tavalla jopa rumempikin, jonka saatoin ilmoittaa torilla ollessamme matkaseuralleni. Toivon, että olen tän suhteen väärässä ja
aurinkoisella säällä toriaukio on aivan supersiisti ja väittämä pitäisi edes vähän paikkaansa. 

 

 

 

 

 
Vaikka välillä tuntuikin, että kaupungin kauneutta on hehkutettu omasta mielestä liiaksikin, niin tykästyin Venetsiaan. En niinkään massiivisiin ja koristeellisiin maamerkkeihin vaan kaikkeen siihen, mistä kaupunki muodostuu.  Olen itse asunut koko ikäni vesistöjen äärellä ja jotenkin se, että pieniä kanaaleja oli kokoajan ympärillä, teki vaikutuksen. Ja ei pidä unohtaa mainita ehkä sitä merkittävintä asiaa, jota voisin hehkuttaa hamaan tappiin asti. Vaikka kaupungissa olisi millainen turistirysä hyväänsä, niin siellä oli silti sellainen omanlainen rauha päällä. Ihmisistä, yleensäkin turisteista, lähtee ääntä ja sitä ääntä saakin mun puolesta tulla vaikka kuinka, mutta kuinka täydellistä on kun pääsee johonkin pois missä ei kuule kokoajan liikenteen kauheata hurinaa ja meteliä.  TÄYDELLISTÄ!
 
Loppuun vielä kuvaoksennus kaikesta nätistä ja ihanasta <3 :

 

 

 

 

 

 

 Seuraavana päivänä matka sai taas jatkua. Ennen junanlähtöä ehdittiin vielä istua hetki Venetsian rautatieaseman portailla  ihanassa auringonpaisteessa. Samalla sai myös huomata, kuinka kaupunki oli täyttynyt ihmisistä. Tuntui että joka puolella oli jos jonkunlainen koululaisryhmä tai turistilauma…

 

 

 


– A


Rooma + Vatikaani

Uskallan veikata, että lähes jokainen poikkeuksetta vierailee Vatikaanissa oman Rooma -matkansa aikana. Niin myös me päivien aikana, joita vietimme Roomassa. Kuluva päivä oli muistaakseni sunnuntai ja emme ajatelleet sen kummemmin että päivä voisi olla millään tavalla poikkeuksellinen Vatikaanissa.
Kävellessä Vatikaania kohti maisemat ympärillä miellytti omaa silmää. Jokea pitkin kävely suurten lehtipuiden alla oli joten todella jees. Mitä lähemmäs määränpäätä käveli, sitä enemmän alkoi bongailemaan niitä tuttuja paikkoja, joita aikaisemmin oli ihastellut vain kuvissa. Enkeltensilta ja Pietarinkirkko olivat ehkä itselle ne tutuimmat ja mitkä jollain tavalla yhdistää paikkaan.
Kun käveli tietä pitkin kohti Pietarinkirkkoa, alkoi ihmismassa lisääntyä ja tietenkin sen mukaisesti myös tungos. Olisi ehkä pitänyt miettiä ajankohta ja päivä Vatikaanivierailulle kahdesti. Porukkaa oli liikkeellä enemmän kuin missään. Samoin turvamiehiä aivan mielettömästi. Pohdimme keskenämme, että onko kaupungissa aina yhtä paljon turvamiehiä, sillä niiden määrä tuntui aivan uskomattoman suurelta.

Aukio oli aivan täynnä ihmisiä ja yhtäkkiä kaikki alkoivat hurrata ja matkalla aukiolle olevat ihmiset juoksivat kävelyn sijaan tätä ihmistungosta kohti. Emme oikein tienneet mitä oli luvassa ja oma uteliaisuus heräsi sen verran, että oli aivan pakko päästä katsomaan mitä oli tapahtunut tai mitä oli tapahtumassa.
Suuri ihmismäärä tuijotti ylöspäin kohti yhtä ikkunoista. Nopeasti sai huomata, kuka avonaisen ikkunan takaa oikein löytyi. Rooman ja koko maailman siunauksen lisäksi puheesta jäi mieleen tuolloin kuluneella viikolla ikävät uutiset, kun opiskelijatyttö oli kuollut Italiassa tapahtuneessa pommi-iskussa. Tätä muistettiin, sekä tietenkin tervehdykset useilla eri kielillä. En tiedä onko toi joka viikkoinen tapahtuma, mutta ainakaan me siitä tiedetty etukäteen, joten oli kiva sattuma, että saavuttiin paikan päälle juuri sopivasti.
Paavin puheiden jälkeen meidänkin matka sai jatkua melko nopeasti. Odoteltiin hetki, että pahin tungos lähtee, ennenkuin poistuttiin alueelta. Oli ihan hyvä ratkaisu, sillä sitä tungosta riitti, kun tuhannet ihmiset päättää poistua aukiolta yhtä aikaa.


Italiassa olon aikana söi ehkä aivan liikaakin kaikkia italialaisen keittiön herkkuja. Pizza nyt ei omasta mielestä ollut mitään erikoista. Omat odotukset olivat vähän korkeammalla sen suhteen, mutta kaikki muu olikin kyllä juuri niin hyvää kuin vain saattoi kuvitella. Pääruokien lisäksi jäätelöä taidettiinkin sitten syödä litrakaupalla, mutta se nyt on vain pakollista, jos Italiaan pääsee. En tiedä mitään parempaa kuin italialainen-jäätelö <3 Ai että sitä tulee taas niin ikävä, jo pelkästä ajatuksesta.

Yöaikaan kaupungit saavat aivan uudenlaisen ilmeen ja siksi päätimmekin lähteä ihastelemaan kaunista Roomaa kaupungin alkaessa pimentyä. Omasta mielestäni useat kaupungit ovat yöaikaan aivan mielettömän upeita, kun kadut alkavat hiljentyä ja rauhoittua ihmishälinältä. Kun taivas pimenee ja tuhannet kaupungin lamput syttyvät, niin koko kaupungin ilme muuttuu aivan täysin.

Jollain tavalla on kiva vertailla esimerkiksi joitain nähtävyyksiä keskipäivällä ja sitten uudestaan hieman myöhemmin pimeällä. Vain muutamillakin tunneilla saattaa olla todella suuri ero millaisena paikka näyttäytyy. Suosittu nähtävyys saattaa olla tupaten täynnä turisteja keskipäivällä, mutta illan suussa koko paikka on jo aivan autiona. Tämä tuntuu joskus hieman oudolta ja huvittavalta. Usein tällaiset paikat ovat huomattavasti kauniimmannäköisiä illalla tyhjinä ja valaistuina, kun valosaan aikaan turistien täyttämänä.

Valaistussa kaupungissa kiertelyn jälkeen päädyimme viettämään iltaa, johonkin terassille, jossa oli mukava istua lämpölamppujen ympäröimänä. Ilman lamppuja emme luultavasti oliis ikinä jaksaneet istua paikassa niin pitkään, sillä muuten kaupunki oli käynyt jo melko hyvin viilenemään. Jollain tavalla pidän siitä, miten helppoa Keski-Euroopassa on istua iltaa. Alunperin tarkoituksemme oli suunnata vain viinille, mutta ajan kuluessa osa päätti myös syödä jotain pientä. Olisi unelmaa, jos Suomessakin samanlainen tapa olisi mahdollista. Usein, jos istuu kaveriporukalla jossain ja myöhemmin joku päättääkin haluta syödä jotain, tarjoilija ilmoittaa lähes poikkeuksetta keittiön olevan jo kiinni. Matkaillessa yksi parhaimmista asioista on se, että tilanne on muualla aina toinen…
-A

Rooma, Italia

Vuonna 2012 aloitettiin meidän interrail lentämällä Tampereelta Ryanairilla Roomaan. Laskeuduttiin vasta illalla Italiaan ja niinpä lentokentältä navigoitiin vaan hotellille nukkumaan, jotta seuraavana aamuna jaksaisi herätä aikaisin ja pirteänä uuteen päivään. Lennot oli saatu edullisesti ja tosta lennosta Ryanairilla ei kyllä ole mitään sen huonompaa sanottavaa.

Meistä ei ollut kukaan ollut aikaisemmin Roomassa saati koko Italiassa. Joten kaikki nähtävä oli jokaiselle täysin uutta ja ei pitänyt sitten skippailla yhtäkään nähtävyyttä sen takia, että joku olisi siellä juuri edellisenä lomana viettänyt koko päivän. Aloitettiin kiertely rauhassa hotellin lähistöllä kävellessä. Kaupungin kartat oli tottakai mukana ja niistä oli helppo seurata omaa kulkemista.

Tykkään todella kierrellä kuuluisista nätävyyksistä toisiin, vaikken edes tietäisi niistä sen enempää. Aina on toki plussaa jos joku matkaseurasta tietää tönöjen historiaa ja jakaa sitä muille. Toinen asia josta pidän matkoilla on se kun kaupungissa voi vaan kierrellä sen suurempaa päämäärää. Voi katsella kauniita maisemia ja rakennuksia, ja pohtia minneköhän matka vie seuraavan tunnin sisällä.
Joka kaupungissa on ehkä vain pakko etsiä ainakin yksi puisto, jonne voi pysähtyä istumaan ja ihmettelemään. Onneksi miltein jokaisessa Euroopan kaupungissa se on kuitenkin suhteellisen helppoa. Välillä tuntuu, että kotipuolessa sen toteuttaminen on vaikeampaa. Vaikka suurkaupungissa olisi millainen häly, niin puistot on aina kuitenkin edes astetta rauhallisempia.
Matka sai jatkua puistoilun jälkeen… Bongailtiin kartasta, että Colosseum olisi jossain aivan lähellä ja otettiin se seuraavaksi kohteksi. Itse vähän yllätyin kyseisen nähtävyyden sijainnista, sillä en ollut koskaan ajatellut että ajotie kulkee niin vierestä. Sama juttu on käynyt kyllä monta kertaa aikaisemminkin. Aina jollain hölmöllä tavalla ajattelee, että kuuluisat nähtävyydet olisi jossain sivummissa ja rauhallisemmissa paikoissa. Kiitos kuvakulmien ja kuvankäsittelyn!
Kuljettiin koko päivä kaupungilla ihastellen sen upeutta. En kyllä ihmetellyt yhtään miksi niin moni sukulainen oli kehunut kaupunkia mulle ennen lähtöä.Toukokuun puolivälin aurinkoinen ja lämmin sääkään ei pahentanut kyllä millään tavalla asiaa. Oli uskomattoman ihanaa kävellä kaikessa rauhassa tossa auringon paisteessa. (mikä muuten myöhemmin kostautui palaneilla niskoilla ja hartijoilla…)
Nähtävää kaupungissa ainakin riittää, joten sai olla tyytyväinen että oma kenkävalinta oli osunut nappiin.
Tunnetuimmat nähtävyydethän yleensä bongailee jo kaukaa, sillä ne ovat aivan täynnä ihmisiä. Jollain tavallahan tämä myös helpottaa omaa navigointia kaupungissa. 😉

Seuraava stoppi taisikin sitten olla Trevin suihkulähde. Voi vieläkin hehkuttaa tota mielettömän upeeta säätä kyseisenä päivänä ja se ei varmaan yhtään vähentänyt sitä turistien määrää suihkulähteellä. Jos kaikki tietää Roomasta Colosseumin, niin vähintään yhtä moni tietää kyseisen suihkulähteen.

 Perinteiden mukaisesti meidänkin oli pakko heittää olan yli kolikot lähteeseen, jotta palaisimme vielä Rooman…
Ensimmäisen päivän perusteella Rooma oli juuri niin upea, kun mitä olin etukäteen ajatellutkin. Aika kului nopeasti kun oli koko ajan liikkeellä. Nähtää riittää loputtomiin ja taisimmekin vain ehtiä kiertää kaupungista pienen pienen osan.Kun näihin kuviin palasi taas vuosien jälkeen uudestaan, alkoi pohtia että miksei Roomaan ole palannut vielä uudestaan…

A