Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Indonesia

Ubudin riisipellot….

Kun kirjoittaa googlen kuvahakuun ”Bali” ensimmäiset kuvat on rannoista ja sen jälkeen alkaa kuvat riisipelloista. Kuvien riisipellot näytti niin upeilta, että ne oli tietenkin aivan pakko päästä näkemään myös omin silmin. Koska oltiin valittu viikonloppukohteeksi Ubud, oli helppo toteuttaa tämä riisipelto-haave.

Riisipelloille on valtavasti tarjolla ohjattuja kävelyreittejä, mutta riisipelloilla kävelyä voi harrastaa myös omatoimisesti. Itse valittiin jälkimmäinen ja bongailtiin vain opasteet lähimmille riisipelloille. Käveltiin kaksi eri reittiä, sillä ensimmäinen oli melko lyhyt ja aika nopeasti kuljettu. Tällä ensimmäisellä reitillä peltoja oli vähemmän eikä ne juuri näyttäneen samalta kuin netistä löytyvissä kuvissa. Pellot eivät olleet niin kerrostettuja, mutta tällä reitillä näki poikkeuksellisesti paikallisia riisinviljelijöitä työssä.
 Lähdettiin matkaan ja ensimmäiset opasteet pelloille olivat melko epäilyttäviä. Onneksi kaverini nähtävästi kulkevat mihin tahansa mun opastamana ja sain poppoon mukaani. Uskallan veikata, että jos päätieltä kääntyy seuraavanlaisia teitä kohti ”riisipelloille”, niin moni saattaisi jättää matkansa tähän ja suunnata opastetulle retkelle.
Täysin houkuttelevien pikkuteiden ja betoniseinien jälkeen näkyi kuitenkin peltoja… Vaikka välillä itsekin epäili, että nyt on eksytty reitiltä ja suunnattu vahingossa jonkun takapihalle, kuitenkin jalat vei vain eteenpäin. Kokoajan oli kuitenkin tunne siitä, että kyllä siellä edessä on jotain mitä haluaa nähdä. Ei sinne muuten olisi menty.
 Osa riisipelloista oli jo korjattu pois ja aluksi näkymät olivat aika samanlaiset kuin missä tahansa maaseudulla. Aluksi mietin jo mielessäni, että mihin sitä oli taas oikein tullut lähdettyä. Näkyvät maisemat eivät kyllä millään tavalla kohdanneet sen mielikuvat kanssa, minkä oli nähdyistä kuvista mieleeni piirtänyt.

 Pelloilla oli pieniä hökkelöitä ja lehmiä. Siinä vaiheessa, kun huusimme yhteen ääneen ”kattokaa lehmä”, sai viimeistään todeta , että kaupunkilastytöt olivat tulleet maaseudulle. Vaikkei ympäristö ja luodut mielikuvat vielä aivan kohdanneetkaan, niin fiilis paikasta alkoi muuttua aika nopeasti. Kun katseli ympärille ei näkynyt muita turisteja ja riisinviljelijöitäkin tuli vastaan vain muutamia. Kaikki ihmiset jaksoi hymyillä toisilleen ja paikan päällä oli aivan mieletön rauha. Kaikki sellainen kaupungin hulina ja ääni oli kadonnut, ja nyt ainoat äänet tulivat tennareiden pohjista tai vieressä ammuvasta karjasta.

Vaikkei nämä kyseiset riisipellot edes olleet todellisuudesta kaukana Ubudin keskustasta vaan lähes pääkadun rakennusten takana, niin paikan fiilis ja henki oli aivan toista luokkaa. Kokoajan nautti kävelyreitistä vain enemmän ja enemmän. Koko kuluneen viikon oli pyörinyt enemmän tai vähemmän suurissa turisti- ja ihmismassoissa, joten nyt hiljaisuus sekä tila tuntui mielettömiltä etuoikeuksilta.

Kuten aikaisemminkin jo mainitsin, niin reitti ei ollut mikään erityisen pitkä. Taisi olla vain toista kilometriä kokonaisuudessaan. Peltojen välisiä kapeita polkuja oli helppo seurailla, vaikka välillä päädyimmekin poluille, jotka loppuivat pelton. Eikun 180astessa ympäri ja hieman takaisin päin. Yleensä juuri näillä kerroilla näkikin sitten aina jotain täysin muuta.

Pysähdyimme kesken kävelyreittimme juttelemaan seuraavissa kuvissa olevan riisinviljelijän kanssa. Toista yhtä iloista ihmistä työssään saa luultavasti etsiä. Mies hymyili koko kasvojen leveydeltä ja miehen hyväfiilis jollain tavalla tarttui myös itseen. Voisi helposti ajatella, että jos itse olisi miehen asemassa ja tekisi omaa työtään pellolla, jonka reunoilla kävelee päivistä toiseen turisteja kameroineen ei jaksaisi hymyillä enää yhdellekkään kulkijalle. Saati sitten alkaa höpöttelemään ihmisille. Ehkä tässä kohtaa meillä suomalaisilla olisi jotain opittavaa. Pitäisi muistaa hymyillä enemmän ja vaikka pienenä askeleena sen tervehdyksen sanominen tai edes toisen huomioiminen ei välttämättä ole liian suuri juttu. Itse ainakin arvostan näitä asioita valtavasti.

Ensimmäinen kävelyreitti oli kuljettu loppuun melko nopeasti ja kello ei ollut edennyt vielä lähes yhtään. Olin katsonut etukäteen toisenkin reitin ja varmstelin vielä ennen sinne lähtöä kavereilta, että nämä jaksaisivat vielä kävellä. Reitti oli hieman pidempi, mutta en kuitenkaan tiennyt kuinka pitkä.

Ubud (25) ubudd (24) ubudiii (14)
Toinen kävelyreitti oli matkaltaan huomattavasti pidempi ja sen tarjoamat maisematkin olivat edeltäneensä aivan toista luokkaa. Jälleen oli siirrytty kaupungista syrjemmäksi ja merkittyjä polkuja sai kävellä kaikessa rauhassa. Vaikka muutama muukin oli löytänyt tiensä riisipelloille, valtavaa turistimassaa ei ollut missään havaittavissa.
 Maisemat olivat valtavan kauniita ja useaan otteeseen olisi voinut vain jäädä ihmettelemään näkemäänsä. Meillä ei ollut minkäänlaista tietoa, matkan pituudesta, joten pidettiin kokoajan melko hyvää vauhtia yllä. Hiostava ilma ilman minkäänlaista tuulenvirettä teki matkasta vielä omalla tavalla raskaampaa.
ubudd (25) Ubud (28) Ubud (26) ubudiii (6) ubudiii (19)
Matka tuntui monella tapaa pitkällä. En tiedä mitkä syyt tähän vaikuttivat. Se kuumuus, se viikkojen aikainen liikkumattomuus vai matkanpituuden epätietoisuus, mutta välillä tuntui että tiet vain jatkuivat ja jatkuivat ilman minkäänlaista päätettä. Välillä kävelimme pienten kojuryppäiden ohi ja näiden aikana yritti etsiä lähistöltä jonkinlaista tienviittaa takaisin keskustaan. Turhaa.Lopulta kun tulimme pienen, söpön ravintolan nurkille, päätimme jäädä leputtamaan jalkoja ja juomaan jotain. Täälläkin ympäröivät maisemat olivat aivan omaaluokkaansa. Menusta löytyi juomien lisäksi taksikyyti Ubudin keskustaan, mutta omaan mieleen se tuntui naurettavalta vaihtoehdolta, kun kerran oli tietoisesti lähtenyt jalkaisin liikkeelle. Näin jälkeenpäin vaihtoehto olisi ollut ehkä kuitenkin viisain mahdollinen, sillä taivaalle alkoi kasaantua uhkaavasti tummempia pilviä.
ubudiii (16) ubudd (29) ubudd (28) ubudd (26) Ubud (31) Ubud (30)
Jatkoimme matkaa ja jonkin matkaa kulkiessamme se sitten alkoi. Valtava monsuunisade, jolloin taivas repisi täysin. Loppumatka jatkui uitettuina koirina sateessa toivoen, että pian vastaamme tulisi pääkatu ja tie hotellille. Matkaa oli tässä vaiheessa jäljellä muutamia kilometrejä ja tunnin kävely kaatosateessa teki tehtävänsä ja veden virratessa tennareiden läpi toivoi vain pääsevänsä suojaa.
ubudd (31) ubudiii (20)Onneksi sade oli kuitenkin mukavan lämmin eikä tarvinnut palella. Lisäksi on ehkä ihan hyvä, että kaikesta voi löytää edes jotain positiivista. Vaikka tilanne ei erityisemmin sateessa naurattanutkaan, voi sitä nyt vain muistella hymyssäsuin.
-A

Ubud, Bali & MonkeyForest

Koska Balin saari ei ole valtavan suuri, niin voisi helposti ajatella, että myös liikkuminen saaren sisällä on helppoa ja vaivatonta. Näin ei kuitenkaa todellisuudessa ole. Tiet ovat sen verran huonoja ja liikenne ajoittain kaoottista, että lyhyenkin matkan taittaminen vie suuremman ajan. Kuulimme kuitenkin paikallisilta, että liikenne on parantunut Kutan alueella viime vuosina rakennettujen siltojen takia, kun valtavimmista ruuhkista suurimpien teidän varsilta on vältytty.

Lähdimme pitkäksi viikonlopuksi Kutalta Ubudiin, sillä halusimme nähdä matkamme aikana muutakin kuin Kutan ja Legianin. Ubud sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä, mutta aikaa autolla matkaan saattaa saada kulumaan tunnista toiseen, aivan ruuhkista riippuen. Oltiin sovittu autokyyti Ubudiin ja takaisin. Hinnaksi sovimme 800 000 rupiaa, jolloin yhdelle hintaa jäi 200000rupiaa eli noin 14€. Jotenkin tää kaikki tuntui helpommailta vaihtoehdolta, sillä ainakin pystyi luottamaan kuskiin, kun oli kaverin kaveri, ja tiesi ettei pitäisi ainakaan vääntää mistään huijaamisesta.

Meidän matka Ubudiin keski reilu tunnin, lähemmäs puoltatoista. Suurin osa ajasta meni siihen, että pääsi Legian Streetiltä pois isommille teille. Matka sujui tosi nopeasti kun katseli maisemia ja ei oikein edes tiennyt mihin oli menossa. Matka oli muutenkin tosi jees, kun nuoren kuskimme musiikkimaku oli enemmän kuin kohdillaan. Matka taittui mukavasti Paramorea, Linkin Parkia ja MCR:ää kuunnellessa. Auton ilmastointi oli ehkä myös suurin pelastus, vaikka palelinkin aikalailla loppumatkasta.
 Kirjauduttiin meidän varaamaan majoitukseen, joka tällä kertaa oli Jati 3 bungalow. Sijainti oli omasta mielestä loistava, sillä oli lyhyen matkan päässä niin apinametsästä kuin myös markkina-alueesta ja temppeleistä. Spa oli auki uima-altaan luona ja koko alue oli kauniiden kukkien ja puiden ympäröimä.
Aika nopeasti sai huomata, että Ubud oli täysin erilainen paikka kuin Kuta ja Legian. Meidän takapihan terassin edessä oli sademetsä, jossa vilahteli aina välillä jotain eläimiä ja koko kaupunki oli muutenkin paljon rauhallisempi. Ensimmäisenä asetuimmekin vain terassille rentoutumaan ja ihastelemaan vihreää metsää.
Ensimmäinen päivä ja ilta menikin sitten mulla ja yhdellä kavereista maatessa. En tiedä mikä bali belly meihin iski, mutta voimat se ainakin vei päiväksi. Onneksi sentään ei pidemmäksi aikaa.

Lauantaiaamuna tuntui taas siltä, että oli enemmän elävien kirjoissa ja että elämä voittaa sittenkin. Lähdettiin aamupalalle, joka kuului varauksen hintaan. Itse valitsin aamupalaksi balikahvia ja hedelmälautasen. Aamupalan jälkeen suunnattiin lähellä olevalle Apinametsälle ja oltiin aivan mielettömän tyytyväisiä kun säät suosi heti aamusta sillä tavalla.

Monkey Forest oli yksi niistä paikoista, minkä tiesin jo etukäteen kotoalähtiessä. Halusin sinne, sillä olin nähnyt paikasta sekä apinoista niin hulvattomia kuvia ja videoita. Pääsymaksu alueelle oli 20 000rupiaa, eli noin 1,40€. Ainakaan hinta ei varmaankaan ole kenellekkään este vierailutekemiselle.
 Ei täytynyt edes astua alueelle, kun ensimmäiset apinat kävelivät jo vastaan. Metsä oli rehevä sademetsä ja eikä täytynyt pitkää hämmästellä sitä kosteutta kun viimeistään tajusin kuinka kokoajan käveli syvemmälle sademetsään.
ubudd (13) ubudd (14)
Ubud (4) Ubud (3) Ubud (2)
Apinoita oli kaikkialla ja lisäksi alueella oli joitakin banaanikojuja, joista turistit sai ostaa mini-banaaneja apinoille. Sen verran aktiivisesti apinat hakeutui muutenkin seuraan ja kiipesi laukkuja pitkin syliin, että päätettiin olla ostamatta yhden yhtä banaania.
 Apinametsässä oli aivan riittävästi nähtävää ja siellä sai pari tuntia helposti kulumaan. Toi taitaa olla paikkana sellainen, että aina jotain kommelluksia siellä sattuukin. Vaikka tiedettiin, että apinoiden kanssa tulisi olla varuillaan ja ettei esim. laukkuihin kannattaisi edes yrittää piilottaa apinoilta mitään, jouduttiin pieneen välikohtaukseen.
 Pysähdyttiin juomaan, kun lämpötilan olivat sen verran korkeilla että nesteytyksen ylläpitäminen oli ihan kohdillaan. Otin oman vesipullon esille ja samantie yksi apina tuli kohti ja iski kädet pullon ympärille. Joko omistan niin hyvän auktoriteetin tai omassa työssäni käytettävät erilaiset kommunikointimenetelmät olivat sen verran hyvin hallussa, että apina irtautui pullostani melko nopeasti ja kiltisti. Tämän jälkeen tosin hyppäsi kaverini niskaan ja taisto tuoremehupullosta sai alkaa.
ubudiii (8) Ubud (6) Ubud (7)
Tilanteelle ja apinan röyhkeydelle ei voinut kuin nauraa. Lopputilanne oli se, että apina voitti taiston täysin 6-0. Mehupullo lähti matkoihin juoksevan apinan kainalossa ja hetkeä myöhemmin tyytyväinen apina pyöritti korkin auki ja ryysti mehua pullosta. Tosin varkaalla kävi myös sen verran huonotuuri, että valtaosa mehusta lensi ulos pullossa, kun hän juoksi kaveriani karkuun. 😀
ubudiiii (3) ubudiiii (2)
Apinametsän alue on kaiken kaikkiaan todella kaunis ja mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Kaikenlaisia kommelluksia ja erilaisia kohtaamisia turisteilla taitaa kyllä sattua apinoiden kanssa joka vierailukerta. Itse ainakin voisin mennä sinne koska tahansa uudestaan, samoin kuin muutenkin Ubudiin…
ubudiii (2) ubudiii (1)
Onko muita paikan päällä käyneitä ja omia tarinoita apinoiden kanssa jaettavaksi?
-A

Bali (part. 2)

Ensimmäinen ilta Balilla meni todella nopeasti pelkästään jutellessa kaverin kanssa jota ei oltu nähty muutamaan kuukauteen. Tietenkin oltiin vaihdettu tasaisesti kuulumisia netin välityksellä, mutta ensimmäinen ilta meni kyllä monella tapaa vain sellaiseen ”tyttöjuoruiluun”. Nukkumaankin mentiin suht ajoissa, jotta saisi edes jonkunlaisen päivärytmin paikalliseen aikaan. Oon muuten onnekas siinä, etten ole eläissäni kärsinyt sen pahemmista aikaerorasituksista. En ole joutunut kärsimään edes niitä ensimmäisiä päiviä. En tiedä millaisina lumelääkkeinä nuo omat melatoniinit toimivat, mutta samapa se kunhan vain toimii. :DD

Oltiin matkassa neljän hengen kaveriporukassa ja yhtä majoitusta lukuunottamatta meillä oli aina 4hlö huoneet/huoneistot. En muista yhtään, että mikä meidän ensimmäisen majoituksen nimi sitten oli. Yritin äsken kaivaa tietoa esille, mutta tuloksetta. Harmi sinäänsä, sillä mun mielestä toi oli ihan ok bungalow neljälle. Ainoita miinuksia oli huoneeseen vuotava ilmastointilaite, kymmenen minuutin välein palaneet sulakkeet ja yhtenä yönä vieraana ollut torakka. Jos kuitenkin nuo muutama asia unohdetaan, niin paikka oli todella kaunis ja oma takapiha myös enemmän kuin jees.

alk (7)

IMAG4859-001 IMAG4701-001 IMAG4871-001 IMAG4663-001

Hotelli oli kaikin puolin hyvin rauhallinen. Muihin yöpyjiin ei oikeastaan edes törmännyt kuin välillä altaalla. Paritalomaisiin bongaloweihin oli omat sisäänkäynnit, mikä itsessään teki alueesta myös rauhallisen. Vaikka sijainti olikin keskeinen ja hotelli oli aivan Legian Streetin yhdistä sivukaduista, eivät liikenteen ja kaupungin melu häirinneet millään tavalla. Oikeastaan niitä ei edes kuulunut.

Majoituksia varatessa meillä oli muutama kriteeri, jotka tuli huomoida varauksia tehdessä. Kutalla ensimmäisenä se, että olisimme edes jollain tavalla lähellä aluetta, jolla ystävämme asui, lisäksi kuumuutta varten ilmastointilaite ja yleistä mukavuutta takaamaan ulkoallas. Oikeastaan muita kriteereitä meillä ei ollutkaan ja niinpä valinnan vapautta oli aina edullisimmista vaihtoehdoista kalliimpiin.

IMAG4869-001 IMAG4867-001 IMAG4704-001 IMAG4865-001 IMAG4695_1-001 DSCN0321

Ensimmäiseen majoitukseemme ei kuulunut lainkaan aamiaista. Mikäli oikein vielä muistan, niin sellaiseen mahdollisuutta ei myöskään ollut. Tosin, tämänkin olisi helposti pystynyt itse toteuttamaan omatoimisella aamiaisella, sillä huonemukavuuksiin kuului jääkaappi. Tosin, jääkaappi sijaitsi terassilla ja kuumuudesta johtuen jääkaappi pamautti sulakkeen pois päältä vähän väliä. Kiskoimme lopulta jääkaapin virtapiuhan kokonaan irti pistorasiasta, jotta huoneen ilmastointi toimi ilman sammumisia. Mielummin ilman jääkaappia kuin ilmastointia.

Onneksi ja ehkä toisen epäonneksi Kuta on niin turistikohde, että myös kahviloita on mielettömästi jokaisessa kadun kulmassa. Välillä kävimme hakemassa lähikahviloista (esim. Starbucks :DD hahahah) aamukahvit ja leivät mukaan altaalle, välillä taas lähdimme porukalla aamupalalle jonnekin kauemmas.

Ensimmäisenä aamuna pysähdyimme Smiling Frog nimiseen kahvilaan, jossa oli hyviä ja helppoja aamupalasettejä. Kahvin, tuoremehun (, joka muuten maistui liiankin usein vain vedeltä) ja hedelmälautasen jälkeen jaksoi taas miettiä paremmin seuraavia siirtoja. Mulla on kyllä niin ikävä Balilta kaikkia niitä tuoreita hedelmiä. Voisin pelkästään papaijan takia matkustaa Balille uudestaan. 😀

alk (10) alk (11)

Matkustettiin Balille sadekautena ja sen alkamista oli saarella odotettu jo kuukauden verran. Paikallisille oli annettu ohjeet veden säännöstelystä, joka tuntui hieman väärältä kun turistithan ovat kuitenkin ne, jotka sen veden kanssa todellisuudessä läträävät.

Päivät olivat yleisesti pilvisiä, mutta se pilvisyys ei kyllä millään tavalla vaikuttanut niihin lämpötiloihin. Lämpötilojen ollessa päivittäin neljässäkymmenessä oikeastaan ainoita mukavia paikkoja yleiseen hengailuun oli ranta, jossa puhalsi merituuli ja tietenkin jokainen vähääkään ilmastoitu muu paikka. Ne päivät, jolloin aurinko paistoi pilvettömältä taivalta olivat kyllä vieläkin tuskaisempia. Lämpötilan noustessa viidenkymmenen luokkaa ainakin itse alan kärsiä lähes samoin tein huonostaolosta. Yhtenäkin päivänä pystyn maata rannalla oikeastaan vain kaverin surffitunnin verran ja tämän jälkeen oli pakko lähteä parantamaan oloa ilmastoituun tilaan.

IMAG4690-001 alkuuu (2)

alkuuu (3)

Rannalla viihtyi kyllä sään puolesta hyvin. Muuten Kuta beach ei kyllä ollut mikään oma suosikkini, mutta palataan siihenkin myöhemmin….

-A

Bali, Indonesia (part.1)

Tänään ilmoitin töissä talviloma-ajankohtatoiveeni ja pian pääseekin suunnittelemaan sekä varailemaan tulevia reissuja. Suunnitelmia vuodenvaihteelle ei vielä ole, mutta vinkkejä hyvistä kohteista otetaan mielellään vastaan. Ainakin oma aikani menee tällä hetkellä jollain kummalla tavalla aivan huomaamatta. Vauhdissa ei meinaa millään pysyä, kun aamulla lähtee pimeään aikaan kotoa ja illalla saman toistuttua palaa kotiin. Olisinkohan sittenkin ollut jo loman tarpeessa?

No nyt reilu 3kk oottelua ja sitten…
Sitä ennen ei voi muuta, kuin palailla esimerkiksi viime talvilomaan ja sen myötä Balin matkaan.

kutaa (5)

En oikein tiedä mistä voisin tai pitäisi aloittaa. Reissuun liittyy niin monia erilaisia ja täysin uusia asioita mulle, että ehkä näiden juttujen takia matkaan palaaminen on ollut aika haastavaa. Itse matkastahan alkaa olla pian lähes vuosi, hups. Lyhyesti kuitenkin, Balin matka oli tosi onnistunut ja ehdottamasti yksi viime vuoden kohokohdista.

Matkustin ensimmäistä kertaa Aasiaan ja lennot olivat pisimpiä mitä olen tähän mennessä koskaan lentänyt. Lähdettiin moikkaamaan Balille kaveria, joka oli asunut siellä viimeisen vuosipuolikkaan. Vaikka olinkin lukenut useista eri blogeista Balista vaikka mitä, en kuitenkaan oikein tiennyt mitä siltä odottaisin. Niin moni asia oli itselle täysin uutta, että lähdin matkaan todella avoimin mielin.

Koska suoria lentoja Suomesta ei Indonesiaan lennä ja haluttiin päästä suht edullisesti, meillä oli pari vaihtoa mennessä sekä tullessa. Ensin lennettiin Finnairilla Milanoon, jossa parin tunnin vaihdon jälkeen Cathay Pacific otti suunnaksi HongKongin. Cathay Pacific on muistaakseni äänestetty joskus parhaimmiksi lentoyhtiöistä, enkä kyllä ihmettele enää yhtää että miksi. Kaikki vain toimi todella moitteettomasti.

HongKongissa meillä oli sitten taas parin tunnin vaihto Denpasariin. Lento meni taas nopeasti samalla lentoyhtiöllä. Viihdetarjonta oli molemmilla lennoilla niin hyvä, että olisin voinut jopa istua koneessa vaikka vielä vähän pidempääkin.

Vuorokauden matkustuksen jälkeen oltiin lopulta perillä Denpasarissa. Maahantulokortit oli jaettu kätevästi jo hyvissä ajoin lentokoneessa ja ne oli sitten valmiiksi täytettynä, kun mentiin seisomaan passitarkastukseen. Indonesian 30päivän viisumin saa ostettua helposti kentältä ja maksaa tällä hetkellä 30dollaria. Koska olimme etukäteen tietoisia viisumin hinnasta, niin oltiin vaihdettu sopivasti rahat jo etukäteen. Viisuminmaksuun ja passatarkastukseen meni ehkä yksi minuutti tai alle. Kukaan ei puhunut mulle sanaakaan, mikä tuntui vähän myös oudolta. Tarra passiin ja eikun menoksi.

Käveltiin taksipalvelutiskille ja lähdettiin kahdella taksilla Kutalle, jossa meidän ensimmäinen majotus oli. Taksi maksoi 100000rupia /auto, joka on noin 7€. Täysin liian korkea hinta, mutta kuitenkin halvin mahdollinen tapa poistua lentokentältä. Takaisin taksilla kentälle päästiin yli puolet halvemmalla. 😀

Ensimmäisenä, kun katsoin puhelimen sääpalvelinta niin se näytti +34’C (”real 46’C). Voin sanoa, että oli lämmin ja lentovaatteet oli aivan liikaa. Kirjauduttiin meidän ensimmäiseen majotukseen sisälle ja tuntui uskomattomalta, kun käännyttiin Legian Streetiltä meidän sivukadulle ja näin kadunkulmassa kaverin puolen vuoden tauon jälkeen. <3

-A