Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

graffiti

16.5.2014 Helsinki – Frankfurt – Wien – Bratislava

Lento lähti Helsinki-Vantaalta klo. 07:30. Jälleen aikainen herätys, mutta itse kyllä lennän mieluiten aamulennoilla. Vaikka herääminen ei olekkaan mieluisinta puuhaa, niin pahinta on kyllä se jos joutuu kotona koko päivän odottamaan lähtöä.

Lennettiin Lufthansalla ensin Frankfurtiin, jossa meillä oli vajaa kahden tunnin vaihto Wieniin lähtevään koneeseen. Lento meni tosi hyvin ja nukuttiin yllättävän vähän. Yleensä meidän lennot menee siinä, että kaikki nukkuvat noususta laskuun. Nyt kuitenkin pysyttiin jostain syystä hereillä. Olisikohan osa syynä ollut se kuohuviini, jota stuetti kaatoi lasiin pyytämättä. Lufthansa on aivan lemppari lentoyhtiöistä. Vaikka niillä noita ylibookkauksia usein onkin, niin ikinä ne ei oo haitannut mun menoja. Lisäksi isot ruumalaukut, ilmainen ruoka ja juomat! Voisin kirjoittaa kymmeniä rivejä pelkästä Lufthansan ruuasta, mutta jos jätetään se siihen että mainitsen vain lemppariaamupalan lennolla. Jogurttia ja hedelmiä! NAM! Tietenkin siihen kylkeen sopii lasi punkkua tai miksei vaikka sitten kuohuviiniäkin. Kaikki ilmainenhan on hyödynnettävä. Vaikka kyseiset nesteet taitaa olla niitä saksalaisia halvimpia, niin en valita. Itse tartun Saksassa marketeissa juuri kyseisiin.

Lennolla oli tosi jees nauttia siinä kellon lyödessä kahdeksaa kuohuviiniä ja aina lasin tyhjetessä lemppari stuetti kaatoi lasin pyytämättä täyteen. En tiedä oliko sillä tekemisen puute vai mikä, mutta aika hyvin se koko lennon ajan kyttäsi meidän lasien tyhjenemistä. Melko huvittavaa oli myös se, että kyseinen mies kyseli meiltä oltiinko menossa töiden takia Saksaan. Mun mielestä olis tosi jees, että lentäisin aamulennolla töiden takia Frankfurtiin ja sit kiskoisin lennolla ilmaset skumpat huiviin. Pitäisköhän miettiä alanvaihtoa? 😀

Jos lennoista olisi sitten vaikka höpötetty jo tarpeeksi. Kun laskeuduttiin Wieniin lähdettiin heti seuraavalla lähtevällä bussilla kohti Bratislavaa, jossa kaverit jo odotteli. Bussimatka meni nopeasti ja eihän toi Wien-Bratislava matka nyt edes mikään pitkä olekkaan. Ainoa asia jota ei ihan ymmärtänyt oli se, että miksei rinkkoja saanut laittaa sinne bussinalaosaan? Ne piti kantaa mukana sisälle. Varmaan tällekin oli joku fiksu selitys, jota ihminen ei vain ymmärrä. Wienin kentältä kyllä pääsee tosi kätevästi lähtemään Slovakiaan, kun esim. eurolinesin bussit lähtee suoraa kentältä. Matka maksaa reilu 7€, mikä ei mun mielestä ole lentokenttäbusseihin verrattuna myöskään pahanhintanen.

Bratislavassa kirjauduttiin meidän varaamaan hostelliin, City Hostel. Kahden hengen huone maksoi 30€/yö. Itse voisin ainakin suositella tota kaikille. Huone oli tosi tilava. Hintaan sisältyi vuodevaatteet ja pyyhkeet ja lisäksi käyössä oli oma kylpyhuone. Huone ja koko mesta oli tosi siisti ja lisäksi sijainti aivan loistava.

Huoneensaannin jälkeen nähtiinkin sitten jo tyttöjä. Oli aivan parasta nähdä pitkästä aikaa tärkeimpiä ystäviä. Reissaillaan yhdessä paljon ja oli mahtavaa aloittaa oma loma parhaassa mahdollisessa seurassa. Mulla ei ollut mitään odotuksia Bratislavasta ja niinpä kuljettiin vain ympäriinsä joitain paikkoja katsellen.

Bratislavassa ei mun mielestä ole kyllä paljoa mitään nähtävää. Muutama joku näkemisen arvoiseksi tehty patsas ja muutama hassu perus tönö. Onneksi seura täytti sen mikä kaupunginannilta puuttui.

Olin etukäteen ehdottanut, että mentäisiin katsomaan Leijonien peliä johonkin pubiin. Pubit on jees ja samoin lätkä! Meidän epäonneksi vaan samana päivänä kun oli Suomen peli, pelasi myös Slovakia Ruotsia vastaan. Kaikki pubit oli varattu täyteen. Tai ainakin näin pöytiin asetetut varattulaput kertoivat. Kun löydettiin lopulta juottola, jossa oli meillekin tilaa ei kuitenkaan saatu sen pidempää istua rauhassa. Henkilökunta tuli hienovaraisesti ohjaamaan meidät kesken juomien toiseen pöytään, koska paikalle saapuneet mieshenkilöt eivät mahtuisi yhteen heille varattuun pöytään. PASKAT! Meidät haluttiin pois heidän kisakatsomon edestä. Paksua sikaria imevä slovakki ärsytti jo pelkällä olemuksellaan eniten. Varmaankin kyseisen miehen ego vaati vähintään ne 6tyhjää tuolia hänen ympärillään. Teki mieli tanssia voitontanssia joka kerta kun Tre Kronor iski kiekon häkkiin. ”hejhejhej!!!”

Ei jaksettu katsoa, kun ensimmäinen erä. Lähdettiin tyttöjen hostelliin siinä toivossa, että jostain kanavalta näkyisi Leijonien peli. (Ei näkynyy, vasta uusintana Slovakian pelin jälkeen) Istuttiin iltaa hostellihuoneessa juoden alle euron litrahintaista valkoviiniä ja tuliaissangriaa. Maailmanparantaminen viinilasi kädessä ja parhaassa seurassa on yksi lempiharrastuksistani olin sitten kotona tai matkalla.

Seuraavana päivänä oli hyvä tilaisuus tutustua kaupunkiin paremmin. Kaveri oli käynyt muutamaa viikkoa aikaisemmin jo Bratislavassa ja toimi meille näin hieman oppaana. Nähtävää ei omaan mieleen ollut paljoa ja niinpä parhaalta vaihtoehdolta tuntui vain kivuta kaupungin ylle ihastelemaan kauniita maisemia.
Jollain tavalla Bratislava oli itselle pettymys, sillä olin jo useamman vuoden ajan halunnut matkustamaan sinne, mutta sitten kun siellä oli niin kaupunki ei tuntunut enää erityisen mielenkiintoiselta. Tuntui, ettei siellä ollut mitään nähtävää tai sitten en vain osannut hakeutua oikeille paikoille. Onko mulle käynyt jotain vastaavaa?
Omasta mielestä parasta kaupungissa oli joka puolelta löytyvä katutaide ja graffitit. Vaikkei oltukaan niiden takia liikkeellä, toistaan suurempia ja värkkämpiä kuvia tuli vastaan, kun kiipesimme Bratislavan linnalle. Olin positiivisesti yllättynyt ja tyytyväinen kaikkeen näkemään. Vaikka kaupunki oli muuten osoittautunut itselle pettymykseksi, niin tuntui hyvältä löytää jotain silmääilahduttavaa.
Kaupungin yllä aukesi upeat maisemat eri suuntiin. Linnan muurit eivät suojanneet meistä yhtäkään kylmältä tuulelta, mutta näkymät alas kaupunkiin olivat sen verran vakuuttavat ettei kukaan jaksanut valittaa kylmästä tuulesta, joka yritti tunkeutua takin kauluksista sisään.
Tuolla yhtäällä oli muuten oikeasti kylmä. Ei tuntunut erityisemmin siltä, että oli omalla kesälomareissulla. Eikö kesälomalla ole yleensä lämmin ja eikö yleensäkin matkusteta melko pitkälti auringon perässä sinne missä paistaa ja on lämmintä? Jälleen kuluneenakin vuotena vahvistin sääntöä siitä, että Suomessa on helle silloin kun olen muualla kesälomanvietossa. Jälleen oli niin ja mietin kuinka haluaisin sen auringon ja lämmön myös omiin matkakohteisiini.
Vaikka Bratislava ei ollutkaat ihan niin mielenkiintoinen ja odotusten mukainen kaupunki, niin viikonlopusta siellä jäi todella hyvät fiilikset. Suurimpina syinä lienee ystävät, jotka näin kuukausien tauon jälkeen. Onnistunut viikonloppuloma ja viimeisenä iltana yhteistä suunnittelua meidän kesäloman jatkolle… 

Jos siihen jatkoon vaikka seuraavaksi palaisikin. Mulla ja matkaseurallani oli jonkinlainen visio siitä, millaisen reitin tekisimme Itä-Euroopassa. Meillä oli Bratislavan jälkeen tehty varaus Belgradissa sijaitsevaan hostelliin, sillä halusin päästä Serbiaan, jota meille oli kehuttu jo vuonna 2012, kun olimme ensimmäisellä interrailillä. Suunnitelmamme menivät kuitenkin täysin uusiksi, sillä kaikki uutiset huusivat Balkanin tulvista, joiden alle oli jäänyt suurin osa Serbista ja osittain Bosnia Hertsegovinasta. Rautateitä oli poikki ja samoin monet kaupungit suurten vesivahinkojen kourissa. Mietimme pitkään mikä oli viisain siirtomme, sillä emme olleet ottaneet mitään vastaavaa luonnonkatastrofia ja sen mahdollisuutta edes huomioon.

Päätimme kiertää katastrofialueet Wienin ja Länsi-Bosnian kautta Adrianmerelle Kroatiaan. Kroatia ei ollut missään vaiheessa meidän matkasuunnitelmissa, mutta niin siellä vain tuli lomailtua taas muutama päivä. Kroatia on upea! Maa tuli koettua paria vuotta aikaisemmin ja voin sanoa, että rakastuin kaikkeen siihen kauneuteen. Ei siis millään tavalla huono reittivaihtoehto. Tosin vain niin kaukana siitä mitä oli suunniteltu, että jatkossakin sai laittaa kaikki suunnitelmat uusiksi.

Jos jotain opin heti tuon matkan alussa ja hyvänä vinkkinä tulevillekin matkoille on että ”älä koskaan suunnittele matkaasi liiaksi etukäteen. Älä ainakaan interrailia.” Jos joku nyt suunnitteleekin tulevalle kesälle mahdollisesti interrrailia Eurooppaan, suosittelen jättämään valmiiksitehdyt suunnitelmat kotiin lähtiessä. Avoin mieli riittää! Harvoin oikeasti sitä suunnitelmaa kuitenkaan pystyy toteuttamaan täysin. Turhaa stressiä ja liikaa paineita tehtyjen suunnitelmien täytäntöönpanosta…
-A

Lontoon katutaidetta…

Olimme ensimmäisenä iltana hyödyntäneet hostellin ilmaista WiFiä ja ottaneet selvää Itä-Lontoon katutaiteesta sekä joidenkin tiettyjen sijainnista. Lähdimme keskiviikkona hostelliaamupalan jälkeen metrolla kohti Aldgate:ta, joka oli meidän ensimmäinen stoppimme. Sieltä muutaman mutkan jälkeen suuntasimme Aldgate East:ille ja Brick Lanelle.

Oon aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten tykkään bongailla ja käydä katsomassa reissuilla erilaista katutaidetta ja miten lähes poikkeuksetta kaipaan lomalta muutakin kuin vain niitä opaskirjojen tarjoamia nähtävyyksiä. Tammikuussa, kun olin Pariisissa ihastuin Bellevilleen ja nyt voisin sanoa Lontoo-reissun jälkeen, että Itä-Lontoo on oma suosikkini.

DSC06680-001 DSC06691-001 DSC06697-001

Itä-Lontoon kaupunginosat taisivat olla vielä muutamia vuosi sitten melko huonomaineisia, ja näille alueille ei ollut turisteilla erikoista mielenkiintoa. Viime vuosien aikana alueet on kuitenkin lisännyt näkyvyyttään ja tunnettavuuttaan luultavasti juurikin taiteensa ja monikulttuurisuuden johdosta. Kaduilla tuoksuu voimakkaat mausteet ja muut itämaiset tuoksut. Ilman minkäänlaisia graffiteja sai jo huomata, että kadut olivat vaihtuneet keskustan alueesta. Nenään tulevat tuoksut vain vahvisti näitä käsityksiä.

Olimme lähteneet liikkeelle melko aikaisin ja aamupäivälläkään vielä ei ollut erityisen suurta liikettä missään. Luultavasti asiaan vaikutti myös se, että olimme liikkeellä keskellä viikkoa. Uskallan veikata, että tilanne on jo täysin toinen viikonloppuisin. Tosin hyvä meille. Omasta mielestä on paljon kivempi katselle paikkoja kaikessa rauhassa kuin valtavan massan keskeltä.

DSC06700-001 DSC06702-001 DSC06703-001 DSC06706-001

Edellisenä iltana, kun olimme etsineet tietoa Lontoon katutaidetarjonnasta, olimme useamman kerran törmänneet netissä siihen, että myös opastettuja kierroksia muun muassa Brick Lane:n ja sen lähistössä järjestettiin. Päädyimme kuitenkin siihen, että kiertelemme paikat omatoimisesti lävitse, sillä olimme melko varmoja siitä että kierroksella saaduista tiedoista osa olisi omaa mielenkiintoa herättävää, mutta yhtä suuri osa saaduista tiedoista sellaista, mikä ei kiinnostaisi meitä lähes lainkaan.

Välillä kun kuljimme pääkadun sivukatuja vastaan tuli juurikin tällainen opastetun kierroksen ryhmä. Oppaat näyttivät rennoilta ja vaikuttivat siltä, että olivat oikeasti kiinnostuneita aiheesta, jota ryhmälleen esitteli. Kuitenkin välillä sai huomata, että ryhmät pällistelivät yhtäkin seinää niin kauan, että olin melko varma siitä ettei oma mielenkiintoni olisi riittänyt millään kierroksen loppuun asti.

DSC06710-001 DSC06711-001 DSC06713-001 DSC06714-001 DSC06715-001 DSC06716-001 DSC06718-001 DSC06719-001

Aikaa Brick Lanea kävellessä saa huomaamattaan kulutetuksi ja ainakin itsellä mielenkiinto kasvaa kulkiessa sitä mukaan mitä enemmän on kulkenut ja nähnyt. Parasta on se, ettei koskaan voi tietää mitä vielä tulee vastaan ja odotukset kaiken suhteen ovat epätietoisuuden kautta myös todella pienet. Positiivisia yllätyksiä tulee niin paljon vastaan, että paikalta on vaikea kääntyä takaisin tai lähteä kokonaan pois. Jollain tavalla kaikenlaisen katutaiteen bongailu on todella koukuttavaa.

DSC06720-001 DSC06721-001 DSC06723-001 DSC06729-001 DSC06730-001 DSC06732-001 DSC06733-001

Vaikka tykkäänkin kiertää matkoilla ihan niitä perusnähtävyyksiäkin, niin mun mielestä hyvää ja ennen kaikkea mielenkiintoista vastapainoa kaikelle on lähteä bongailemaan kaduilta jotain omaa silmää mielyttävää. Hyvänä vaihtoehtona on valita museoiden sijaan aurinkoiset kaupungin kadut, joista löytää yhtälailla taidetta. Lisäksi välttyy vielä pahimmassa tapauksessa pitkiltä jonoilta ja kalliilta sisäänpääsymaksuilta. Mun mielestä ainakin aika hyvä vaihtoehto reissuun kun reissuun.

DSC06737-001 DSC06739-001 DSC06740-001 DSC06745-001 DSC06748-001 DSC06751-001 DSC06752-001

Vaikka kuinka mielellään kulkisi pitkin katuja ja ihailisi kaikkea näkemäänsä, niin aina jossain vaiheessa tulee kuitenkin se tilanne, että kierros on lopetettava. Olisi aika ihanteellista, jos näin ei olisi ja joskus aikaa olisi käytettävänä niin paljon ettei täytisi ottaa mitään muita asioita huomioon. Ehkä kuitenkin on ihan hyvä, että matkoilla käytettävä aika on rajallista, niin mielenkiintokin säilyy paremmin kaikkea uutta kohtaan ja sitten tulee myös niitä ahaa-elämyksiä, että näihin paikkoihin on vielä palattava.

Vaikka itse reissussa tuntuisi, että aika loppuu kesken, niin mun mielestä on paras mahdollinen tunne, kun tajuaa haluavansa palata johonkin paikkaan uudestaan. Kuinka onnistunut oma reissu tällöin voikaan olla? Mun mielestä onnistunein. Silloin kun tajuaa kuinka paljon on nähnyt ja kokenut, mutta kuinka paljon vielä on näkemättä ja kokematta, niin oma pienuus ja maailman suuruus aukeaa todella hyvin. Paras mahdollinen tunne, jonka matkalla voi kokea!

DSC06770-001 DSC06772-001 DSC06774-001 DSC06777-001 DSC06778-001

Mä haluan ehdottomasti vielä uudestaan juuri Lontooseen ja siellä itään. Siellä oli niin paljon nähtävää ja koettavaa, mitkä herätti valtavasti omaa mielentkiintoa. Ehdin vain kiertää pienen pienen, muutaman korttelin, alueen ja paljon jäi vielä kiertämättä ja näkemättä. Silmät aukesi kuitenkin niin monella tapaa, että oma mielenkiinto kasvoi monia juttuja kohtaan entisestään. Nyt voikin vain pohtia, että milloin ihmeessä Lontooseen ehtisi matkustaa uudestaan. Oon siitä huono matkailija, että haluan lähes poikkeuksetta palata jokaiseen vierailemaani kohteeseen uudestaan ja uudestaan. Tällöin täysin uusien kohteiden kokeminen on aika vaikeaa omalla kohdalla. 😀

DSC06786-001 DSC06787-001 DSC06789-001 DSC06791-001 DSC06793-001 DSC06796-001

Onneksi erilaista katutaidetta voi etsiä ja löytää muualtakin, kuin vain Lontoosta. Tällöin ehkä uusien paikkojen kokeminenkin on huomattavasti helpompaa. Tykkääkö muut ihailla matkoilla taidetta enemmän kadulta vai ehkä juurikin niistä museoista? Olikohan jollain myös jakaa ideoita ja vinkkejä, mihin kannattaisi seuraavaksi varata lennot kun kaikki edeltänyt kiinnostaisi?

-A

Toisenlainen Pariisi…

En tiedä onko muilla, mutta ainakin itselläni on usein tapana etsiä jotain uutta ja erilaista matkoilta. Kuulun siihen matkailijaryhmään, jotka kiertävät tuttuja ja tunnettuja nähtävyyksiä, mutta niiden lisäksi näen mielelläni myös jotain aivan muuta ja erilaista. Jos Pariisissa alkaa tutut katedraalit, Eiffelin torni, Louvre ja muu vastaava kyllästyttää suosittelen ehdottomasti, että otta metrolla suunnaksi Bellevillen.

Olin pari päivää kierrellyt tuttuja Pariisin katuja ja kaupunginosia. Halusin ennen kotiinlähtöä nähdä vielä jotain muutakin, kuin mitä jo aikaisemmillakin matkoilla oli nähnyt. Olin lukenut Bellevillen kaupungin osasta ja kuvien perusteella paikka näytti juuri sellaiselta, mistä itse pitäisin. Kaupunginosa eroaa monella tapaa muista Pariisin alueista. Ainakin omaan mieleen on piirtynyt tietynlainen kuva kaupungista. Rakennukset ovat yksityiskohtaisia, ranskalaisineparvekkeineen ja kauniine julkisivuineen. Nämä mieikuvat on ehkä juurikin syntynyt niistä postikorttikuvista ja kaduista, joita juurikin keskustan alueella onkin.

IMAG5908-001

IMAG5909-001a

Belleville oli melkoinen vastakohta tällä postikorttiajattelulle. Alueella oli monellakin tapaa aivan erilainen tunnelma kuin esimerkiksi keskustan alueella. Ensimmäisenä saattoi laittaa merkille sen, että turistien määrä oli minimissä ja Pohjois-Pariisin tapaan alue oli siirtolaiskaupungin osa. Kadut olivat täynnä pieniä kahviloita ja baareja sekä erilaisia taiteilijoiden gallerioita.

IMAG5911-001 IMAG5912-001

Katutaidetta kaupunginosassa riittää niin paljon kuin vain jaksaa ihailla. Kuljin rue Dénoyez -katua pitkin, mikä on täynnä graffititaidetta. (katu on aivan Bellevillen metroaseman vieressä ja näin sinne on myös helppo jokaisen löytää.) Upeiden taideteosten joukosta löytyy tietenkin myös ainaisia töherryksiä ja tägeja, joista itse en erityisemmin pidä. Myös kaikea muuta mahdollista taidetta kaduilla saattoi nähdä. Aika paljon näkeminen taisi olla kuitenkin kiinni omasta itsestä ja tarkkaavaisuudesta. Luultavasti itsekin kävelin monien esineiden ohi, kun värikäs graffiti varasti mielenkiinnon.

IMAG5913-001 IMAG5915-001 IMAG5918-001 IMAG5921-001 IMAG5924-001 IMAG5926-001

Belleville ja rue Dénoyez ovat varmasti sellaisia paikkoja, jotka jakavat aika suurestikin mielipiteitä. Joko alueesta tykkää tai sitten reaktio kaikkeen voi olla täysin päin vastainen ja alue on mielestä aivan kamala eikä siellä tee mieli todellakaan vierailla.

Nähtävää ja ennen kaikkea erilaista nähtävää on kuitenkin todella paljon. Omasta mielestä paikka on vierailun arvoinen jo pelkästään sen suuren vastakohtaisuuden takia. Uskallan väittää ettei mistään muualta Pariisia löydy mitään vastaavaa.

IMAG5927-001IMAG5933-001IMAG5936-001

Rue Dénoyez ei kuitenkaan ole Bellevillen ainoa paikka, jossa samantyylistä katutaidetta pääsee ihastelemaan. Kävelin korttelia ympäri ja lähes tulkoon jokaisen kulman takana oli jotain johon katse kiinnittyi. Ymmärrettävästi aika myös kului kulkiessa huomaamatta ja vähän jäi itse harmittamaan, että vierailin alueella vasta viimeisenä ja kotiinlähtöpäivänä. Koko alue vaikutti niin ihanalta, että olisin halunnut käydä siellä vielä uudelleen iltapäivällä tai illalla, kun luultavasti kadut alkavat täyttyä ihmisistä.

IMAG5942-001 IMAG5943-001 IMAG5945-001 IMAG5948 IMAG5950-001 IMAG5957-001 IMAG5959-001

Vaikka Pariisissa olikin jotenkin kevät jo tosi pitkällä, kun useat paikat oli jo aivan vihreinä, niin jotenkin tuli sellainen fiilis, että olisi toivonut omankin matkan ajankohdan kesälle. Alueella oli aivan mielettömästi houkuttelevannäköisiä pienia kahviloita ja baareja. Näiden edustoillle rakennetut terassit houkuttelisi varmasti varsinkin kesäaikaan aurinkoisena päivänä paikalle.

Sama teema jatkui myös monien terassien ympärillä. Vaikka tammikuinen kylmä sää pitikin terassit kiinni ja tuolit pinoissa, niin pystyi vain miettiä kuinka tunnelmallinen paikka luultavasti olisi. Paljon yksityiskohtaisia taideteoksia ja mieleenpainuvia ajatuksia.

IMAG5961-001 IMAG5962-001 IMAG5964-001 IMAG5965-001 IMAG5967-001 IMAG5968-001

Ympäri Bellevilleä oli ihania pieniä yksityiskohtia, joihin pakolla kiinnitti oman huomionsa. Jotenkin ainakin itseä ne piristi aivan valtavasti ja usein hymy tuli väkisin suupielille, kun näki jotain yllättävää ja suloista. En laittaisi vastaan, jos tällaisten pienten taideteosten määrät lisääntyisi ihan missä päin maailmaa tahansa. Ainakaan omaan silmään ne ei ole millään tavalla häiritsevännäköisiä.

IMAG5970-001 IMAG5971-001 IMAG5975-001 IMAG5991-001 IMAG5995-001 IMAG5997-001

Lopuksi vielä suolaa haavoihin ja niihin syihin, miksi Pariisiin pitää vielä palata jonain kesänä. Rakastan puistohengailua ja yleensäkin reissuissa etsitään joku ihana puisto, jossa vain olla. Tuolla alueella oli myös pari todella kivaa puistoaluetta. Toinen  pienempi ja toinen vähän isompi. Kiertelin ne aika nopeasti, sillä sää ei ollut enää mikään parhain. Voin vain kuvittella kuinka upeita ne molemmat puistot on kesällä ja ihanalla helteellä. Ehkä niistä sitte pääsee kirjoittamaan joskus toisten…

-A