Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Budapest

Budapest, DAY.3

Kello herätti jokaisena aamuna hyvissä ajoin, jotta ehtisin tekemään kaikkea suunnittelemaani. Vaikka loppupeleissä mulla ei mitään sen kummempaa aikataulua ole reissussa ollessa, tykkään jo pelkästään siitä ajatuksesta että on aikaa mennä ja kulkea.
Yksi parhaista asioista mitä matkoilla voi harrastaa on kyllä ehdottomasti se, että ottaa vain suunnan ja lähtee edessä olevaa tietä eteenpäin. Jokaisella kerralla on tullut jotain itseä kiinnostavaa eteen ja koskaan ei ole pitänyt pettyä. Avoimella mielellä pääsee oikeastaan paljon pidemmälle ja kokemuksia syntyy tuplamäärä.

Tykkään kulkea ilman päämäärää, mutta sitä tulee tehtyä varsinkin kotona Suomessa yllättävän vähän. Miksiköhän muuten? Miksi kulkee aina samoja tuttuja reittejä, vaikka ne tuntee paremmin kuin omat taskut? Miljoona kysymystä ilman vastausta. Hhaha…

Oon huomannut, että usein kokee paljon enemmän jos ei kulje kokoajan nenä kiinni kartassa tai opaskirjassa ja uskaltaa vain mennä, vaikka välillä olisikin vähän hukassa. Välillä on vain kiva pysähtyä ja katsella kaikkea mitä ympärillä on. Taidan olla jonkun sortin stalkkeri, mutta mun mielestä on kiva pysähtyä esimerkiksi matkanvarrella olevalle penkille hetkeksi istumaan ja katselemaan ympärillä olevia asioita ja ihmisiä.

Kun vielä opiskelin, meidän piti mennä muutaman kerran tarkastelemaan ihmisten käyttäytymistä eri tilanteissa. Se oli muuten tosi mielenkiintoista.

Usein on kuitenkin sen verran kiire, tai ainakin luulee että on, ja ei oikein ehdi pysähtyä. Oon itsekin huomannut monet kerrat, että juuri matkoille suunnittelee aivan kauheasti kaikkenlaista tekemistä ja ohjelmaa. Harvoin ainakaan mulla on sellaisia lomapäiviä reissunpäällä että ”tänään en tee mitään”. Miksiköhän muuten on noin?

Ton vois ottaa tavoitteeksi reissulla. Jotenkin musta vain tuntuu, että se jää sellaiseksi tavoitteeksi, jonka toteuttamista on jotenkin kauheen hankala saada toteen. Ehkä sitten joskus, ainakin toivon niin.

Mutta jos sitten palataan kaupunkina Budapestiin. Budapest on kyllä kaikin puolin vierailunarvoinen kaupunki. Siellä on niin mielettömästi jo pelkästään kaunista katsottavaa. Koko Budapest on melkolailla sellainen postikorttikaupunki. Usein maisemat rakennuksineen näyttää aivan kuin olisi suoraajostain postikortista. Hyviä puolia kaupungissa on myös se, että nähtävyydet on melko lähellä toisiaan. Eli jos tykkää käydä katsomassa tunnetuimpia nähtävyyksiä niin ei täydy lähteä mitenkään kauheen pitkälle kierokselle.

Kävelin Parlamenttitalolta Tonavaa pitkin Pestin puolelta Budalle, eli joen toiselle puolelle, josta löytyy muun muassa Budalinna jne. Tälle oli omat syyntä, sillä halusin käydä katsomassa jotain mikä oli jäänyt aikaisemmilla Budapestin reissuilla näkemättä.
Olin kuullut että Tonavan rannalla on muistomerkki ”kengät Tonavan rannalla”, joka muistaa juutalaisia uhreja, joita hukutettiin jokeen toisen maailmansodan aikaan. Jotenkin paikka oli aika pysähdyttävä. Aivan yhtä pysäyttävä kuin mikä tahansa muistomerkki kyseiselle ajalle ja aiheelle. Vaikka ei ollutkaan keskellä entistä keskitysleiriä tai kaasukammioita, alkoi väistämättä miettiä ihmisjulmuutta.

Pysähtymisen ja pohdinnan jälkeen jatkoin matkaa leijonasillalle, ja riippusillan yli Budan puolelle. Menin hissillä ylös Budavuorelle, sillä hinta ei ollut hirvittäviä summia ja ylös kipuaminen ei tuntunut yhtään houkuttelevalta. Olimme aikaisemmalla kerralla käyneet jo vuorella ja tällä kertaa myös linnan alla olevilla labyrinteilla. Tällä kertaa jätin ne väliin, mutta osasin odottaa kuinka hienot näköalat aukeisivat, kun hissillä nousi vuorenrinnettä ylös.

Kiertelin hetken aikaa ylös päästessä ja ihastelin kaunista auennutta kaupunkimaisemaa. Ylhäältä jos jostain näki kuinka upea kaupunki oli kyseessä. En kuitenkaan viitsinyt hirvittävästi kuluttaa aikaani ihmetellessä ylhäällä olevia nähtävyyksiä, sillä olin ne vuosia aikaisemmin jo kiertänyt läpi. 
Silmäilin vain kaikkea kaunista mikä tuli vastaan ja fiilistelin alkanutta kevättä.

Omaksi epäonneksi olen liian nirso ihminen. Syön kasvispainotteista ruokaa oikeastaan siksi, etten pidä lähes minkään lihanmausta. Matkoilla olisi huomattavasti helpompaa, jos ruokarajoiteisuutta ei tuntisi ja voisi maistella kaikenlaisia paikallisia herkkuja. 
Tämähän ei millään tavalla rajoita mua siinä määrin, että kaikkea voin maistaa, mutta usein kohtaloksi muodostuu se, että ruoka meinaa nousta ylös juurikin sen lihanmaun takia. Pitäisi ehkä opetella syömään tähän ikään. 😀
Ylhäällä Budavuorella linnan portin kupeessa myytiin paikallista leivonnaista. Kerrankin ei näyttänyt liian epämääräiseltä ja uskalsin käydä ostamassa. Suurimpia syitä tähän oli oikeasti se, että mulla oli järkyttävä nälkä ja täytyi saada jotain suuhun työnnettävää. Kyseessä oli jonkin sortin kierrepulla, johon sain valita haluamansa ”koristekuorutuksen” sokereista kookokseen. Itse kookoksen ystävänä valitsin kuivatut kookoslastut. 
Herkku oli kyllä todella hyvää. Ei maistunut mitenkään erilaiselta normaaliin pullaan nähden, mutta oli kuitenkin kaikinpuolin toimiva välipala. Pysähdyin vuoren rinteelle istumaan, mutustamaan pullaa ja ihastelemaan kaupunkia. 

Tauon jälkeen matkani sai taas lähteä (se siitä istumisesta ja pysähtymisestä). Mulla oli vielä jotain paikkoja, joissa halusin ehtiä käymään ennen kotiin lähtöä.
Jotenkin on tullut tavaksi käydä matkoilla eri kaupunkien eläintarhassa ja niinpä oli pakko päästä myös Budapestin eläintarhaan. Paikka oli kyllä aikamoinen pettymys. Kaikki eläimet olivat niin pienissä tiloissa ja vuodenajan takia sisätiloissa, että vierailun aikana mietti enemmän eläinten huonoja oloja ja kohtaloita, kun nautti nälkemästään… 

Kovin pitkään en viihtynyt alueella ja niin päätin sieltä lähteä, kun ei napannut pyöriminen yhtään. Kellon edetessä pakkosin ja hain tavarani ja lähdin kohti lentokenttää. Taas oli yksi miniloma takana, mihin olin hyvin tyytyväinen.

Budapest day.2.

Kun heräsin toiseen päivään Budapestissa, oli ihana huomata että aurinko paistoi aivan pilvettömältä taivaalta. Aloitin aamun silmäilemällä vielä karttaa, johon olin edellisenä iltana merkinnyt paikkoja, joissa haluaisin käydä. Olin saanut todella hyvän kartan hostellin respasta ja sen pienuuden sekä näppäryyden takia sitä oli helppo kantaa mukana.
Lähdin kävelemään ensimmäiseksi rautatieasemaa kohti. Ajattelin käydä tsekkaamassa, että minkä hintainen tavaransäilytys asemalla oli. Hetken aikaa yritin niitä löytää, mutta luovutin nopeasti, sillä opasteiden nuolien avulla en niitä löytänyt ja aamuruuhkan ihmiset vilisivät joka puolella. Aloin miettiä, että olikoha Budapest juuri sama paikka, jossa viimeeksi etsittiin säilytyslokeroita kissojen ja koirien kanssa. Onneksi en välttämättä edes tarvinnut säilytystä, sillä hostellilla oli kuitenkin luvattu matkatavarasäilytys. 

s

Rautatieasemalta lähdin kävelemään sen läheisyydessä olevalle hautausmaalle, Kerepesille. Paikan olin bongaillut hostellista saadusta kartasta. Hautausmaahengailu on reissulla ihan jees, kun hautausmaatkin paikkoina eroaa toisistaan niin paljon. On tässä kyllä tullut muuten kierreltyä noita eri maiden hautasmaitakin sen verran, että pahoin alan pelkää että mun tulevaisuuden harrastus, ehkä  eläkeikäisenä, on hautakivien kuvaaminen. 😀

Niinkuin monilla Suomessakin olevilla hautausmailla on uutta ja vanhaa puolta, niin oli myös Kerepesillä. Tosin nämä kaksi eri puolta erosi toisistaan kuin yö ja päivä. Jos vielä verrataan Suomeen, niin näin merkittävää eroa aluiella ei kyllä ole. 

Pidemmällä olevat haudat oli täysin villiintyneen metsän peitossa. Teitä hautapaikkojen luo ei kyllä mennyt lähes ollenkaan. Koko tämä alue näytti aivan unohdetulta ja hylätyltä. Kukkaistutukset oli villiintyneitä muiden kasvien tavoin. Tuntui oudolta, että se oli edes mitenkään mahdollista. Itse ajattelisi, että tuokin maa olisi otettu uuteen käyttöö eikä pidettäisi tollasena ”unohdettuna”.

Mun mielestä on aina kiva etsiä reissuilta joitain uusia paikkoja ja just sellaisia, joihin ei välttämättä  normaalisti edes tulisi mentyä. Jotenkin aina on sellainen tarve löytää ja käydä jossain itselle uudessa paikassa. Kyseiset paikat toimii tähän just parhaiten.
Kerepesissä kierrellessä meni aikaa melko paljon, koska alue oli sen verran valtava ja ulospääsyjä ei jokaisella sivulla edes ollut. Jouduinkin kävelemään lähes tuloportille asti, että pääsin alueelta pois. Alueen yhdeltä laidalta aidan yli sai huomata, että aivan vieressä olisi myös joku massiivinen ostoskeskus. Päätin käydä tsekkaamassa sen, kun kerta oli tuurilla aivan vieressä.

Illalla lähdin vielä kiertelemään kaupunkia, sillä Budapest jos joku on paikka, missä on nähtävää…

Budapest ’14 & day 1.

Jos viimein palaisi maaliskuun puoli väliin ja Budapestin matkaan. 
Miniloma 16.-18.3.2014… 
Kaivoin tekstin luonnoksista ja mitäpä sitä muuttamaan. Mennään sillä…

Aika on kyllä mennyt niin hujauksessa sen jälkeen kun palasin Budapestista kotiin. Tosin, on ollut kellon ympäri meneviä työpäiviä muutama putkeen, niin ei olekaan pitänyt miettiä mitä muuta sitten tekisi. Hyvä kun kotona ehtii käydä kääntymässä/nukkumassa ja sitten onkin jo aika herätä ja tehdä paluuta takaisin töihin.

Mutta palataan sitten Budapestiin, Unkariin. Jotenkin tuntui hyvältä lähteä pakoon Suomeen tullutta takatalvea. Ennustukset oli näyttänyt, että Budapestissa olisi jo tosi keväistä ja niinhän siellä myös oli. Joka päivä yli +15’C ja aurinkoista. Enkä saanut vettä niskaani, vaikka sellaisiakin kuuroja oli luvattu. En muista kokeneeni yhden yhtä vesipisaraa.
Olin tehnyt varauksen Centrooms Houseen, joka sijaitsee päärautatieaseman ja keskustan välissä. Eli todella hyvällä paikalla liikkumisen kannalta. Huoneita oli tarjolla laidasta laitaan, mutta päädyin yhden hengen huoneeseen. Tavoitteet minilomalle oli rentoutuminen, sillä tiesin tulevan viikon työputkesta. Pienellä sijoituksella sai taata unen laadun ja määrän. JEEEE!
Mun mielestä yleisesti ottaen on kiva majottua hostellien dormeissa, varsinkin kun on yksin reissussa. Siinä on aina enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Budapestissa halvimman majotuksen taitaa saada 5eurolla /yö. Itse maksoin 16€ /yö omasta huoneesta parivuoteella ja omalla kylpyhuoneella. Tollaisia hintoja kun olisi joka paikassa niin ai että olisin iloinen. Centrooms oli tosi helppo löytää, kun sijaitsi aivan metroaseman vieressä yhden uloskäynnin portaiden juurella. Henkilökunta oli tosi mukavaa ja kolmikerroksinen hostelli siisti. Sijainti loistavalla paikalla ja edullinen hinta. Täydellinen kompinaatio ja eihän tota voi kuin suositella kaikille.

Budapestissa on edullista kulkea julkisella, mutta jos tykkää yhtään kävellä niin sekään ei oo mahdottomuus. Itse käytin metroa loppupeleissä aika vähän. Tietysti lentokentälle matkustamiseen, mutta muuten tykkäsin enemmän kävellä. Kävelyssä on se hyvä puoli, ettei mene huomaamatta joidenkin paikkojen ohi.
Ajoittain on kiva lähteä liikkeelle täysin ilman päämäärää. Loppupeleissä kun on kartta mukana, niin aina löytää tiedon missä mahtaa mennä. Tällaisissa tilanteissa eksyy usein sellaisille paikoille, joihin ei tulisi varmaa koskaan muuten mentyä. Se on siistii ja diggaan siitä. Toisaata taas oon sellainen matkustaja, että usein tutustun kohteeseen jo etukäteen ja lähes poikkeuksetta on aina valmiina muutama paikka, jossa haluaa ehtiä käymään. Nää kaksi asiaa on periaatteessa aika ristiriitaiset, mutta onneksi kaikki asiat on aina järjestettävissä.

Ensimmäisen päivän iltana päätin käydä tsekkaamassa Tonavan rannalla Budalinnan ja Széchenyin ketjusillan. En muista olleeni koskaan niin mielettömässä tuulessa, kun tuona iltana olin. Sillon kun ei pääse kävelemään eteenpäin tuulee kyllä aika kovin. Hiukset liehui ympäriinsä aivan kuin olisi seissyt pyöremyrskyn silmässä. Yrittäessä kävellä eteenpäin sai tehdä töitä, että sen askeleen sai otettua. Ei kyllä tuntunut erityisen turvalliselta kävellä ketjusiltaa pitkin joen toiselle puolelle, kun veden päällä tuuli tuntui vielä ikävämmältä.

Ensimmäinen päivä kului siis oikeastaan vain kierrellessä. Tajusin illalla etten ollut pysähtynyt mihinkään edes kahville tai syömää, joten oli pakko suunnistaa lähimpään markettiin ennen hostelliin siirtymistä. Mulle on muuten reissussa aika yleistä se, että unohtaa syödä. En tiedä että onko tää muillekin kovin tuttua?

:DDD

Loppuviikosta maisemanvaihdos.

Aika on mennyt vuoden vaihduttua aivan mielettömän nopeesti. Mun mielestä on käsittämätöntä kuinka nyt voidaan olla jo melkein maaliskuun puoli välissä. Tammikuussa tehtiin reissu Lissaboniin ja helmikuun vierähti sellasella vauhdilla, että tuli käytyä vaan shoppailemassa pari päivää lätäkön toisella puolella Tallinnassa.

Ajoittain on tuntunut siltä, että vietän kaikki päivät vaan töissä. Tietenkin oma valinta, että paljon niitä töitä haluaa tehdä, joten eihän tässä mitään valittamista sen puolesta olisi. Loppuviikosta mulla kuitenkin alkaa muutaman päivän vapaa ja jotenkin on nyt jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että on pakko päästä käydään jossain. Olin jo suunnitellut, että bookkaisin lennot Berliiniin, kaupunkiin joka on yksi kaikken mieluisemmista. Jossa on tullut käytyä jo useampaan kertaa, mutta minne haluaa aina uudestaa ja uudestaan. Katselinkin jo viime viikolla lentoja sinnepäin ja finski tarjosi jopa lentoja suht halvalla. Maanantain kuitenkin huomasin, että lentojen hinnat oli tuplaantunut viikonlopusta. Sai siis vaihtaa suunnitelmia.

Koska kevääksi ja kesäksi on jo joitakin suunnitelmia reissujen suhteen, niin ei ollut oikeestaan mitään ehdotonta paikkaa minne haluaisin. Koska aikaa olisi muutama päivä, minnekkään pidemmälle ei viitsi lähteä. Lisäksi edullinen hinta houkuttelee. No, koska lähtöön oli tässä vaiheessa enää alle viikko, niin arvatakin saattaa että lennot oli myös jo hyvissä hinnoissa. Kun huomasin Norwegianin lentävän sunnuntaina aamulennolla Budapestiin ja tiistai iltalennolla takas, päätin tarttua n.150euron menopaluun.

Oon käynyt kaksi kertaa aikaisemmin Budapestissa, mutta molemmat kerrat on ollut aika nopeita stoppeja. Nyt aikaa olisi kierrellä kolme päivää ja toivottavasti ehtii nähdä mahdollisimman paljon.

-A