LIIKKUMINEN THAIMAASSA.

Ennen Thaimaahan lähtöä olin lukenut siitä, miten maassa liikkumista pidetään yhtenä maailman helpoimmista. Olin lukenut liudan kertomuksia, jossa ostettiin esille helppous lähteä Thaimaahan vaikka reppureissulle. Itsellä oli kokemusta vain Euroopassa reissaamisesta; sekä idässä että lännessä, ja jollain tapaa kiinnosti lähteä kokemaan sama myös jonnekin vähän kauemmas.

En kuitenkaan osannut kuvitellakkaan sitä mitä se helppous todellisuudessa tarkoitti. Näin jälkeenpäin voin myöntää, että reppureissaminen Thaimaassa on varmasti helpompaa kuin missään muualla, mutta samalla itse kyseenalaistan myös sen, että voiko sitä kutsua edes millään tavalla reppureissamiseksi. Olen itse ollut reilaamassa muutamia kertoja eri puolilla Eurooppaa. Olen tottonut matkustamaan niin junalla kuin busseilla ja tarvittaessa muilla mahdollisilla vaihtoehdoilla. Olen näiden reissujen aikana tottunut siihen, että itse kävelen rautatieaseman lippuluukulle ja varaan tarvittaessa istumapaikan valitsemalleni junavuorolle. Kuljen pitkin vieraan kaupungin juna-asemaa ja yritän selvittää mistä raidettavaihtanut junavuoro todellisuudessa lähtee. Olen kulkenut puoli päivää pitkin Albanian Tiranaa yrittäen löytää lähtevää bussivuoroa jokaisen paikallisen neuvoessa eri suuntaan. Olen tottunut siihen, että näillä reissuilla tulee itse tehdä matkojensa ja eteenpäin pääsemisen eteen jotakin. Näin ei kuitenkaan ole Thaimaassa ja ehk juuri sen takia sitä liikkumisen helppoutta korostetaan kyseisessä maassa matkaillessa.

Luultavasti jokainen tietää jonkun joka on ollut omatoimimatkalla Thaimaassa. En ihmettele tätä enää yhtään, sillä omalla reissullani silmät asian suhteen aukesivat siihen todellisuuteen mitä liikkuminen oikeasti siellä tarkoittaa.

20160106_074257-001 20160106_074544-001

Aloitimme oman reissumme Bangkokista, josta ensimmäisenä hyppäsimme junaan ja lähdimme etenemään kohti etelää. Ostimme junaliput puoli tuntia ennen junan lähtöä ja saimme liput kakkosluokkaan. Kakkosluokassa matkustaminen tarkoitti tässä kohtaa sitä, että meillä oli numeroidut paikkaliput ilmastoidussa vaunussa. Ilmastointi oli muuten niin kylmällä, että puimme matkan aikana lisää vaatetta päälle ja palelinkin osan matkasta. Tilaa tässä matkustusluokassa riitti ja mikäli olisimme matkustaneet läpi yön meillä olisi ollut myös makuupaikka. Makuupaikat avattiin kellon lähestyessä yhdeksää ja pohdimmekin, että matkustaminen tällaisessa olisi tuntunut meille jo aika luksukselta. (Tässäkin pituudessa olisin luultavasti pystynyt jopa nukkumaan suorassa).

Liikkuminen junalla on oikeastaan aika hidasta, sillä raiteet eivät ole missään loisto kunnossa ja lähes poikkeuksetta junavuorot ovat myöhässä. Parasta kuitenkin matkan aikana oli ehdottomasti se, että tuo matkustusmuoto on yksi niistä, joita paikalliset ja ainakin aasialaiset käyttävät. Lähes koko matkan ajan keskikäytävää pitkin kävelee joku kupustelija. Ruokaa ja juomaa (sekä lämmintä että kylmää) on mahdollista ostaa koko matkan ajan. DSC07938-00120160106_140943-001 received_10153931895779722
Ensimmäinen pysähdyksemme sitten Bangkokin oli Prachuap, joka oli yksi suosikeistani koko reissun ajalta. Ihana rauhallinen pieni rannikkokaupunki. Turismi ei kukoista tuolla vielä vielä suurimin, joten omaa rauhaa on todella helppo löytää. Parin päivän stopin jälkeen, olimme jatkamassa jälleen matkaa kohti etelää. Tällöin kohtaisimme oikeastaan ne ensimmäiset vastoinkäymiset matkallamme. Ostimme jälleen asemalta paikkaliput saapuvaan junaan ja odotimme tyytyväisinä yllätyksellisesti myöhässä olevaa junaa. Hetkeä myöhemmin luoksemme käveli suomalaismies, joka tiedusteli olimmeko matkalla seuraavalla junalla etelän suuntaan. Vastasimme myöntävästi, jolloin kuulimme että juna on vähintään kuusi tuntia myöhässä sattuneen junaonnettomuuden seurauksena. Aseman lipunmyyjä oli osannut kertoa luoksemme saapuneelle miehelle ainoastaan sen, että oli tapahtunut onnettomuus ja lisäksi näytti kuvia onnettomuus paikalta. Odottamamme juna oli syöksynyt raiteilta ja onnettomuuden seurauksena oli sattunut jopa henkilövahinkoja. Osa matkustajista oli jopa kuollut onnettomuuden seuraksena. Tässä vaiheessa alkoi pohtia junamatkustamisen turvallisuutta, mutta lopulta helpotti tieto siitä, että onnettomuuden syy oli oikeastaan vain venäläisen rekkakuskin välinpitämättömyys. (Onnettomuudesta voi lukea ainakin täältä!)

Mutta takaisin tilanteeseemme rautatieasemalla. Onnettomuudesta ja junan myöhästymisestä ei tiedoitettu matkustajia millään tavalla. Kai tuolla sitten on ihan OK, että juna on vähintään 6tuntia myöhässä. Suomalaisena, joka hermostuu jo 5min myöhästymisestä, tota oli aika käsittämätön ymmärtää. Tälle suomalaismiehelle, joka toi meille tiedon ei voi kun nostaa hattua ja korkeelle. Tyyppi toimi aivan mielettömän hienosti, kun kävi ilmoittamassa jokaiselle junaa odottavalle saamansa tiedon. Meidän lisäksi kyseistä junaa odotti anakin yksi sveitsiläinen nainen, tsekkläinen mies sekä luultavasti eläkepäiviään viettävä kanadalaismies. Alettiin porukalla miettiä vaihtoehtoja kuinka päästäisiin Chumphoniin vielä kyseisen päivän aikana. Se kaikki tapahtunut onkin sitten varmaan tarina erikseen, kuinka neljä ihmistä rikkoinemme ja matkalaukkujen kanssa ahtauduttiin yhteen tuktukiin ja huristeltiin erään pikkubussin luo.

Onni onnettomuudessa ja päästiin lähtemään vajaa tuntia myöhemmin pikkubussin kyydissä kohti Chumphonia. Pystyttiin kaikki palauttamaan meidän junaliput ja saatiin kaikki rahat niistä takaisin ja ostettua puolet halvemmat liput minibussiin. Pikkubussi oli täynnä ja meillä kävi tuuria, että mahduttiin kaikki kyytiin. Tai oikeastaan ei kyllä oltaisiin edes mahduttu, mutta yksi paikallinen nainen laitettiin istumaan matkan ajaksi lisäjakkaralle. xD

20160108_072025-001 20160108_072054-001 20160108_072251-001 20160108_082941-001

Tähän asti mun mielestä Thaimaassa reissaaminen oli oikeastaan aika helppoa ja olin laittanut sen merkille, että hidastahan se on, mutta toisinkuin Albaniassa ainakin aina löydettiin lähtevät kulkuneuvot. Mun mielestä liikkuminen oli tähän asti just niin helppoa kuin missä tahansa muussakin kaupungissa, jossa olin koskaan liikkunut. En vielä oikein ymmärtänyt miksi aina oli korostettu sitä reppureissaamisen helppoutta Thaimaassa. Omasta mielestä se oli aivan yhtä helppoa missä tahansa muuallakin.

Seuraavana iltana mulle sitten alkoikin valjeta se todellisuus Thaimaan reppureissaamisesta. Oltiin yksi yö Chumphonissa, sillä haluttiin lähteä seuraavana aamuna Koh Taolle aamun ensimmäisellä mahdollisella kyydillä. Ostettiin liput nopeasti kulkevalle katamaraanille ja yllätyttiin täysin kun kysyttiin että monelta meidän tulisi olla rautatieasemalla, josta lähti bussi satamaan. Meille ilmoitettiin, että meidän tullaan hakemaan meidän hostellilta ja voitaisiin respan luona odottaa kyytiä. Yllätyin tässä vaiheessa kuinka helpoksi kaikki oli tehty matkaajalle.

Herättiin aamulla aikaisin hostellilta. Käveltiin respaan josta meidät haettiin pikkubussilla. Sitten meidät kuljetettiin parin sadan metrin päässä olevalle rautatieasemalle. Checkattiin jollain tapaa matkalippumme. Odotimme seuraavaa bussia, joka kuljetti meidät satamaan. Siellä odotti rivillinen busseja ja henkilökuntaa jotka ohjasi meidät katamaraanille. Itse sai lopettaa oikeastaan kaiken ajattelun, sillä kaikki tehtiin ja ajateltiin sun puolesta. Rintaan iskettiin pyöreä tarra, joka kertoi missä olit jäämässä pois. Eli itse ei pitänyt edes tietää määränpäätään, kun kyllä katamaraanin henkilökunta sut viittoi poistumaan, jos et sitä itse olisi tajunnut.

20160108_165743-001 20160109_022344-001 received_10153931893049722

Oltiin joskus aamukympiltä Taolla, jossa meitä sitten tietenkin odotti hotellikyyti hakemassa meitä. Eli vaihdettiin taas vain kulkupeliä ja huristeltiin lava-auton kyydillä meidän hotellille. Toi käytäntö taitaa olla Taolla tyyliin jokaisella hotellilla, joten pääsemisestä hotellille ei tarvitse murehtia. (niinkuin ei mistään muustakaan xDD) Meidän hotelli olisi ollut omasta mielestä kävelymatkan päässä, mutta kyllä kyyti kelpaa jos se on ilmainen.

Taolta jatkettiin myöhemmin matkaa Samuille ja tää katamaraaneilla liikkuminen helpottu oikeastaan kokoajan. Kaikki tehtiin niin puolesta, ettei mitään rajaa. Samuille kun päästiin, niin meille myytiin lähes pakolla kuljetus hotellille. 150bahtia minne päin tahansa saarta. Samuilta poistuttiin takaisin Bangkokiin ja matkaan meni koko päivä. Toi matka oli mun mielestä kaiken huippu. Matka siis alkoi siis sillä, että meidän haettiin taksilla hotellilta. Sitten lautalla Chumphoniin, jossa porukka jaettiin värikoodeilla eri busseihin. Bussit starttaa jonossa ja lähtee ajamaan kohti määränpäätä. Pari pysähdystä matkan aikana keskuksiin, jossa on mahdollista syödä, juoda ja käydä wc:ssä. Pysähdystenhän idea oli vain se, että turistit käyttää näissä paikoissa rahansa ja tuntui kuin olisi ollut jollain järjestetyllä retkellä. Tai oikeastaan niinhän me oltiinkin.

20160113_043059-001 20160113_044541-001 20160113_065831-00120160115_065915-001

Itse aloin tuolla reissussa miettiä, että mitä se reppureissu Thaimaassa todellisuudessa tarkoittaa. Itse miellän reppureissaamisen aivan erilaiseksi, kuin mitä tuolla valtaosa tekee. Reppureissaako todellisuudessa monikaan Thaimaassa vai onko se todellisuudessa enemmän vain sellaisita kiertomatkailua rinkat selässä? Itse jollain tapaa hieman järkytyin siitä, kuin helpoksi liikkuminen tuolla on turisteille tehty. Ostat matkan järjestäjältä todellisuudessa valmiin matkan ja puolestasi tehdäänkin sitten kaikki muu. Itse en kutsuisi tätä millään tavalla reppureissaamisesti. On totta, että liikkuminen on tehty matkailijalle tuolla niin helpoki kuin vain mahdollista. Kyseinen reppureissu kenelle tahansa jampalle, joka ei ole koskaan astunut kotimaansa rajojen ulkopuolelle on tietenkin helppoa. Mutta miten ei olisi helppoa, jos kaikki tehdään puolesta.

Itse voisin verrata tätä matkustusmuotoa mihin tahansa pakettimatkailuun. Todellisuus kuitenkin on, että kun Thaimaassa kävelee jonkun matkanjärjestäjän kojulle ostamaan bussi- tai lauttalipun paikkaan X, niin kaikki matkustamiseen liittyvä on matkanjärjestäjän käsissä. Millä tavalla tämä siis eroaa yhtään minkä tahansa kotimaisen matkanjärjestäjän myyvistä pakettimatkoista. Olen nyt pohtinut, että näinkö itse tämän suositun ”reppureisaamisen” Thaimaassa jotenkin aivan väärin vai onko tämä aina ollut kyseistä helppoa paikallisten järjestämää pakettimatkailua. Tämä kaikki tuli jollain tavalla itselle shokkina, koska en tiennyt millaista liikkuminen oikeasti tuolla on. Toisaalta, eihän tässä voi kuin nostaa peukkua Thaimaan valtion matkailulle, joka on tajunnut kuinka helposti asiat voidaan turistien puolesta hoitaa…

20160114_163744-001 20160115_022132-001

Nyt tässä pohdinkin, että onko muuallakin Aasiassa yhtä helppoa liikkua? Voisin suunnata itse sinne seuraavaksi, kun haluan päästä mahdollisimman helpolla…

-A

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply