Monthly Archives

tammikuu 2017

Bangkokin hotelli

Nopean laskemisen jälkeen yövyttiin Thaimaan matkallamme viidessä eri majoituksessa; isommissa tai pienemmissä hotelleissa, mutta myös hostellissa. Majoittumen ylipäänsä on sen verran edullista Aasiassa ja etenkin Thaimaassa, että oli kiva kerrankin vain valita mieleinen hotelli kahdelle. Bookingin hakuun laitettiin kerta toisen jälkeen vaatimuksiksi allas sekä aamiainen. Jo pelkästään näillä kahdella asialla pääsee lomalla yllättävän pitkälle…

Kun lähdimme kohti Thaimaata, meillä ei ollut muita suunnitelmia matkalle kuin meno- sekä paluupäivä. Ensimmäinen kohdekaupunki oli luonnollisesti Bangkok, jossa minä sekä seurani vierailimme aivan ensimmäistä kertaa. Hotellivaraus ensimmäiseen kohteeseen oli tehty juurikin näiden ”allas” ja ”aamiainen” vaatimuksiemme pohjalta. Emmehän me oikeasti tunteneet kaupunkia ennestään yhtään ja näin meillä ei myöskään ollut minkäänlaista tietoa siitä missä alueista kannattaisi majoittua ja missä ei.

Täysin ummikkona varaus on helppo tehdä. Vai onko? Oikeastaanhan se on sellaista tuuripeliä, että vastaavaa uhkapelailua en missään muussa muodossa edes harrasta. Luen usein ennen varauksen tekoa majoituspaikasta tehtyjä ja annettuja arvosteluja, mutta samalla suhtaudun niihin jollain tapaa kriittisesti. En vain voi lukea useinkaan arvosteluja niin, etten kyseenalaistaisi niitä. Jokainen tietää, että ihmiset odottavat matkoiltaan ja hotelleiltaan aivan eri asioita. Siinä missä toinen on johonkin tyytyväinen, toinen on täysin pettynyt. Usein jo pelkästään se minkä maan kansalainen arvostelun kirjoittaja on kertoo paljon. Keski-eurooppalaiset odottavat hotelleilta täysin eri asioita kuin venäläiset tai australialaiset. Tämä on tullut huomattua jo pelkkien arvosteluiden lukemisen perusteella. Yleensä ei kannata sokeasti luottaa hotellin saamaan keskiarvoiseen arvosanaan. Aina joukossa on niitä mielensäpahoittajia, jotka käyvät antamassa välttävät arvostelut perustelematta sen suuremmin kantaansa.

20160104_160419-001 20160104_143108-001

Päädyimme tekemään varauksen Hotel De Moc:iin, vaikka hotelliarvosteluissa manailtiinkin sellaista ettemme välttämättä löytäisi majituspaikalle ikinä. Uskottiin ja luotettiin sen verran omaan suuntavaistoomme ja kehonkieleen, että uskalsimme tarttua tähän vaihtoehtoon. Otimme keskustasta taksin hotellille ja ensimmäinen mahdollinen vastoinkäyminen olisi ollut mahdollinen. Eihän taksikuskimme tienyt missä hotelli sijaitsisi. Oma ajatuksemme oli, että mikäli kuljettaja löytäisi vain lähistöllä olevalle poliisiasemalle, niin osaisimme loppumatkan navigoida itsemme vaikka kävellen perille. Muutaman pysähtelyn jälkeen huoltoasemilla ja muilla hotelleilla, löysimme kuin löysimmekin itsemme hotellimme sisänkäynnin edestä. Hotellilta juoksi henkilökunta noutamaan rinkkojamme ja tässä vaiheessa alkoi ensimmäisen kerran ahdistaa. En vain ikinä totu siihen, että joku tekee kyseiset asiat puolestani. Voin itse aivan hyvin kantaa matkatavarani majoitun sitten kuinka hienossa hotellissa tahansa.

Mehua siemaillessa kirjauduimme hotelliin sisälle. Henkilökunta vaikutti ystävälliseltä, vaikka olivatkin hyvin vähäsanaisia. Saimme varaamamme huoneen avaimet ja huone näytti juuri siltä mitä olimme odottaneet. Kahden hengen perustasoinen huone erillisvuoteilla, ilmastoinnilla ja kylpyhuoneella. Pieniparveke alasta kohti oli mukava lisä ja siellä tuli istuttua lähinnä iltaisin hotelliin palaamisen jälkeen. Olin ensimmäisten silmäilyiden jälkeen tyytyväinen valintaamme.

20160105_042041-001 20160104_125827-001

Huoneenhintaan sisältyvä aamiainen koostui tuoreista hedelmistä ja vihanneksista sekä paikallisista nuudeli- ja riisinannoksista. Tarjolla ei ollut valtavaa aamiaisbuffetia, mutta itse olin kaikkeen tarjolla olevaan tyytyväinen. Lisäksi pidin ennen kaikkea siitä, ettei esille oltu asetettu kerralla mieletöntä määrää ruokaa, jolloin itse pääsi myös todistamaan sitä,  että tarjolla oleva ruoka todella vaihtuu aamun aikana. Itsellä on aina takaraivoissa se kauhukuva ketjuhotellien runsaista aamiaisista, joissa esimerkiksi murot ja myslit pölyttyvät niissä suurissa avonaisissa kulhoissa kuukausi kaupalla.

Hotelli tarjosi aamiaisen lisäksi myös mahdollisuuden syödä päivän muut ateriat joko itse hotellissa tai hotellin pihapiirissä. Edulliset paikalliset herkut oli mahdollista tilata hotellin ravintolasta tai sisäpihalta löytyvälle terassiravintolaan. Thai-ruuan lisäksi listoilta löytyi länsimaalaisempaa ruokaa toasteista burgereihin. Hintataso kaikkeen oli yllättävän edullinen, sillä hotelli olisi voinut helposti pyytää turisteilta korkeampaakin hintaa.

20160105_080829-001 20160105_074116-001 20160105_073815-001

Hotel De Moc on jo joksenkiin vanha perheomisteinen hotelli, joka tarjoaa mielestäni melko hyvät palvelut vierailijoilleen. Ravintolamahdollisuuksien lisäksi altaan luona on mahdollisuus erilisiin hierontoihin sekä hoitoihin. Mukavana lisänä hotelli tarjoaa myös päivittäin ilmaiset tuktuk-kyydit suositulle Khaosan Roadille. Ei tarvinnut kuin kävellä tuktukin luo ja hotellin sisätä joku ampaisi kyyditsemään sinua alueelle.

20160105_130343-001

Itse olin tyytyväinen valitsemaamme hotelliin. Voisin hyvin tulevaisuudessakin majoittua täällä. Mikäli on majoittumassa Bangkokissa eikä kaipaa hotellilta suurempaa luksusta suosittelen tutustumaan tähän vaihtoehtoon. Hinta-laatusuhde on mielestäni enemmän kuin hyvä. Hotellihenkilökunta ystävällistä ja palvelualtista. Itsellä ei jäänyt mieleen hotellista oikeastaan mitään huonoa sanottavaa.

-A

LIIKKUMINEN THAIMAASSA.

Ennen Thaimaahan lähtöä olin lukenut siitä, miten maassa liikkumista pidetään yhtenä maailman helpoimmista. Olin lukenut liudan kertomuksia, jossa ostettiin esille helppous lähteä Thaimaahan vaikka reppureissulle. Itsellä oli kokemusta vain Euroopassa reissaamisesta; sekä idässä että lännessä, ja jollain tapaa kiinnosti lähteä kokemaan sama myös jonnekin vähän kauemmas.

En kuitenkaan osannut kuvitellakkaan sitä mitä se helppous todellisuudessa tarkoitti. Näin jälkeenpäin voin myöntää, että reppureissaminen Thaimaassa on varmasti helpompaa kuin missään muualla, mutta samalla itse kyseenalaistan myös sen, että voiko sitä kutsua edes millään tavalla reppureissamiseksi. Olen itse ollut reilaamassa muutamia kertoja eri puolilla Eurooppaa. Olen tottonut matkustamaan niin junalla kuin busseilla ja tarvittaessa muilla mahdollisilla vaihtoehdoilla. Olen näiden reissujen aikana tottunut siihen, että itse kävelen rautatieaseman lippuluukulle ja varaan tarvittaessa istumapaikan valitsemalleni junavuorolle. Kuljen pitkin vieraan kaupungin juna-asemaa ja yritän selvittää mistä raidettavaihtanut junavuoro todellisuudessa lähtee. Olen kulkenut puoli päivää pitkin Albanian Tiranaa yrittäen löytää lähtevää bussivuoroa jokaisen paikallisen neuvoessa eri suuntaan. Olen tottunut siihen, että näillä reissuilla tulee itse tehdä matkojensa ja eteenpäin pääsemisen eteen jotakin. Näin ei kuitenkaan ole Thaimaassa ja ehk juuri sen takia sitä liikkumisen helppoutta korostetaan kyseisessä maassa matkaillessa.

Luultavasti jokainen tietää jonkun joka on ollut omatoimimatkalla Thaimaassa. En ihmettele tätä enää yhtään, sillä omalla reissullani silmät asian suhteen aukesivat siihen todellisuuteen mitä liikkuminen oikeasti siellä tarkoittaa.

20160106_074257-001 20160106_074544-001

Aloitimme oman reissumme Bangkokista, josta ensimmäisenä hyppäsimme junaan ja lähdimme etenemään kohti etelää. Ostimme junaliput puoli tuntia ennen junan lähtöä ja saimme liput kakkosluokkaan. Kakkosluokassa matkustaminen tarkoitti tässä kohtaa sitä, että meillä oli numeroidut paikkaliput ilmastoidussa vaunussa. Ilmastointi oli muuten niin kylmällä, että puimme matkan aikana lisää vaatetta päälle ja palelinkin osan matkasta. Tilaa tässä matkustusluokassa riitti ja mikäli olisimme matkustaneet läpi yön meillä olisi ollut myös makuupaikka. Makuupaikat avattiin kellon lähestyessä yhdeksää ja pohdimmekin, että matkustaminen tällaisessa olisi tuntunut meille jo aika luksukselta. (Tässäkin pituudessa olisin luultavasti pystynyt jopa nukkumaan suorassa).

Liikkuminen junalla on oikeastaan aika hidasta, sillä raiteet eivät ole missään loisto kunnossa ja lähes poikkeuksetta junavuorot ovat myöhässä. Parasta kuitenkin matkan aikana oli ehdottomasti se, että tuo matkustusmuoto on yksi niistä, joita paikalliset ja ainakin aasialaiset käyttävät. Lähes koko matkan ajan keskikäytävää pitkin kävelee joku kupustelija. Ruokaa ja juomaa (sekä lämmintä että kylmää) on mahdollista ostaa koko matkan ajan. DSC07938-00120160106_140943-001 received_10153931895779722
Ensimmäinen pysähdyksemme sitten Bangkokin oli Prachuap, joka oli yksi suosikeistani koko reissun ajalta. Ihana rauhallinen pieni rannikkokaupunki. Turismi ei kukoista tuolla vielä vielä suurimin, joten omaa rauhaa on todella helppo löytää. Parin päivän stopin jälkeen, olimme jatkamassa jälleen matkaa kohti etelää. Tällöin kohtaisimme oikeastaan ne ensimmäiset vastoinkäymiset matkallamme. Ostimme jälleen asemalta paikkaliput saapuvaan junaan ja odotimme tyytyväisinä yllätyksellisesti myöhässä olevaa junaa. Hetkeä myöhemmin luoksemme käveli suomalaismies, joka tiedusteli olimmeko matkalla seuraavalla junalla etelän suuntaan. Vastasimme myöntävästi, jolloin kuulimme että juna on vähintään kuusi tuntia myöhässä sattuneen junaonnettomuuden seurauksena. Aseman lipunmyyjä oli osannut kertoa luoksemme saapuneelle miehelle ainoastaan sen, että oli tapahtunut onnettomuus ja lisäksi näytti kuvia onnettomuus paikalta. Odottamamme juna oli syöksynyt raiteilta ja onnettomuuden seurauksena oli sattunut jopa henkilövahinkoja. Osa matkustajista oli jopa kuollut onnettomuuden seuraksena. Tässä vaiheessa alkoi pohtia junamatkustamisen turvallisuutta, mutta lopulta helpotti tieto siitä, että onnettomuuden syy oli oikeastaan vain venäläisen rekkakuskin välinpitämättömyys. (Onnettomuudesta voi lukea ainakin täältä!)

Mutta takaisin tilanteeseemme rautatieasemalla. Onnettomuudesta ja junan myöhästymisestä ei tiedoitettu matkustajia millään tavalla. Kai tuolla sitten on ihan OK, että juna on vähintään 6tuntia myöhässä. Suomalaisena, joka hermostuu jo 5min myöhästymisestä, tota oli aika käsittämätön ymmärtää. Tälle suomalaismiehelle, joka toi meille tiedon ei voi kun nostaa hattua ja korkeelle. Tyyppi toimi aivan mielettömän hienosti, kun kävi ilmoittamassa jokaiselle junaa odottavalle saamansa tiedon. Meidän lisäksi kyseistä junaa odotti anakin yksi sveitsiläinen nainen, tsekkläinen mies sekä luultavasti eläkepäiviään viettävä kanadalaismies. Alettiin porukalla miettiä vaihtoehtoja kuinka päästäisiin Chumphoniin vielä kyseisen päivän aikana. Se kaikki tapahtunut onkin sitten varmaan tarina erikseen, kuinka neljä ihmistä rikkoinemme ja matkalaukkujen kanssa ahtauduttiin yhteen tuktukiin ja huristeltiin erään pikkubussin luo.

Onni onnettomuudessa ja päästiin lähtemään vajaa tuntia myöhemmin pikkubussin kyydissä kohti Chumphonia. Pystyttiin kaikki palauttamaan meidän junaliput ja saatiin kaikki rahat niistä takaisin ja ostettua puolet halvemmat liput minibussiin. Pikkubussi oli täynnä ja meillä kävi tuuria, että mahduttiin kaikki kyytiin. Tai oikeastaan ei kyllä oltaisiin edes mahduttu, mutta yksi paikallinen nainen laitettiin istumaan matkan ajaksi lisäjakkaralle. xD

20160108_072025-001 20160108_072054-001 20160108_072251-001 20160108_082941-001

Tähän asti mun mielestä Thaimaassa reissaaminen oli oikeastaan aika helppoa ja olin laittanut sen merkille, että hidastahan se on, mutta toisinkuin Albaniassa ainakin aina löydettiin lähtevät kulkuneuvot. Mun mielestä liikkuminen oli tähän asti just niin helppoa kuin missä tahansa muussakin kaupungissa, jossa olin koskaan liikkunut. En vielä oikein ymmärtänyt miksi aina oli korostettu sitä reppureissaamisen helppoutta Thaimaassa. Omasta mielestä se oli aivan yhtä helppoa missä tahansa muuallakin.

Seuraavana iltana mulle sitten alkoikin valjeta se todellisuus Thaimaan reppureissaamisesta. Oltiin yksi yö Chumphonissa, sillä haluttiin lähteä seuraavana aamuna Koh Taolle aamun ensimmäisellä mahdollisella kyydillä. Ostettiin liput nopeasti kulkevalle katamaraanille ja yllätyttiin täysin kun kysyttiin että monelta meidän tulisi olla rautatieasemalla, josta lähti bussi satamaan. Meille ilmoitettiin, että meidän tullaan hakemaan meidän hostellilta ja voitaisiin respan luona odottaa kyytiä. Yllätyin tässä vaiheessa kuinka helpoksi kaikki oli tehty matkaajalle.

Herättiin aamulla aikaisin hostellilta. Käveltiin respaan josta meidät haettiin pikkubussilla. Sitten meidät kuljetettiin parin sadan metrin päässä olevalle rautatieasemalle. Checkattiin jollain tapaa matkalippumme. Odotimme seuraavaa bussia, joka kuljetti meidät satamaan. Siellä odotti rivillinen busseja ja henkilökuntaa jotka ohjasi meidät katamaraanille. Itse sai lopettaa oikeastaan kaiken ajattelun, sillä kaikki tehtiin ja ajateltiin sun puolesta. Rintaan iskettiin pyöreä tarra, joka kertoi missä olit jäämässä pois. Eli itse ei pitänyt edes tietää määränpäätään, kun kyllä katamaraanin henkilökunta sut viittoi poistumaan, jos et sitä itse olisi tajunnut.

20160108_165743-001 20160109_022344-001 received_10153931893049722

Oltiin joskus aamukympiltä Taolla, jossa meitä sitten tietenkin odotti hotellikyyti hakemassa meitä. Eli vaihdettiin taas vain kulkupeliä ja huristeltiin lava-auton kyydillä meidän hotellille. Toi käytäntö taitaa olla Taolla tyyliin jokaisella hotellilla, joten pääsemisestä hotellille ei tarvitse murehtia. (niinkuin ei mistään muustakaan xDD) Meidän hotelli olisi ollut omasta mielestä kävelymatkan päässä, mutta kyllä kyyti kelpaa jos se on ilmainen.

Taolta jatkettiin myöhemmin matkaa Samuille ja tää katamaraaneilla liikkuminen helpottu oikeastaan kokoajan. Kaikki tehtiin niin puolesta, ettei mitään rajaa. Samuille kun päästiin, niin meille myytiin lähes pakolla kuljetus hotellille. 150bahtia minne päin tahansa saarta. Samuilta poistuttiin takaisin Bangkokiin ja matkaan meni koko päivä. Toi matka oli mun mielestä kaiken huippu. Matka siis alkoi siis sillä, että meidän haettiin taksilla hotellilta. Sitten lautalla Chumphoniin, jossa porukka jaettiin värikoodeilla eri busseihin. Bussit starttaa jonossa ja lähtee ajamaan kohti määränpäätä. Pari pysähdystä matkan aikana keskuksiin, jossa on mahdollista syödä, juoda ja käydä wc:ssä. Pysähdystenhän idea oli vain se, että turistit käyttää näissä paikoissa rahansa ja tuntui kuin olisi ollut jollain järjestetyllä retkellä. Tai oikeastaan niinhän me oltiinkin.

20160113_043059-001 20160113_044541-001 20160113_065831-00120160115_065915-001

Itse aloin tuolla reissussa miettiä, että mitä se reppureissu Thaimaassa todellisuudessa tarkoittaa. Itse miellän reppureissaamisen aivan erilaiseksi, kuin mitä tuolla valtaosa tekee. Reppureissaako todellisuudessa monikaan Thaimaassa vai onko se todellisuudessa enemmän vain sellaisita kiertomatkailua rinkat selässä? Itse jollain tapaa hieman järkytyin siitä, kuin helpoksi liikkuminen tuolla on turisteille tehty. Ostat matkan järjestäjältä todellisuudessa valmiin matkan ja puolestasi tehdäänkin sitten kaikki muu. Itse en kutsuisi tätä millään tavalla reppureissaamisesti. On totta, että liikkuminen on tehty matkailijalle tuolla niin helpoki kuin vain mahdollista. Kyseinen reppureissu kenelle tahansa jampalle, joka ei ole koskaan astunut kotimaansa rajojen ulkopuolelle on tietenkin helppoa. Mutta miten ei olisi helppoa, jos kaikki tehdään puolesta.

Itse voisin verrata tätä matkustusmuotoa mihin tahansa pakettimatkailuun. Todellisuus kuitenkin on, että kun Thaimaassa kävelee jonkun matkanjärjestäjän kojulle ostamaan bussi- tai lauttalipun paikkaan X, niin kaikki matkustamiseen liittyvä on matkanjärjestäjän käsissä. Millä tavalla tämä siis eroaa yhtään minkä tahansa kotimaisen matkanjärjestäjän myyvistä pakettimatkoista. Olen nyt pohtinut, että näinkö itse tämän suositun ”reppureisaamisen” Thaimaassa jotenkin aivan väärin vai onko tämä aina ollut kyseistä helppoa paikallisten järjestämää pakettimatkailua. Tämä kaikki tuli jollain tavalla itselle shokkina, koska en tiennyt millaista liikkuminen oikeasti tuolla on. Toisaalta, eihän tässä voi kuin nostaa peukkua Thaimaan valtion matkailulle, joka on tajunnut kuinka helposti asiat voidaan turistien puolesta hoitaa…

20160114_163744-001 20160115_022132-001

Nyt tässä pohdinkin, että onko muuallakin Aasiassa yhtä helppoa liikkua? Voisin suunnata itse sinne seuraavaksi, kun haluan päästä mahdollisimman helpolla…

-A

KUN KORTTITIEDOT KOPIOIDAAN.

Kun kerran korttitiedot kopiodaan, niin väistämättä tuleville reissuille mukaan lähtee pelko… Mitä jos…? Palataan viime kevääseen ja siihen yllätykseen, josta luultavammin kukaan ei haaveile…

Viime kuukausien, viikkojen ja oikeastaan koko kuluneen vuoden on saanut lukea ei niin mieluisia uutisia siitä, kuinka satojen suomalaisten pankki- ja luottokorttitiedot on kopioitu erilaisten sivustojen kautta. Ensimmäinen oma reaktio näitä uutisia lukiessa on ollut se, että on alkanut kyseenalaistamaan niitä sivustoja, joita suomalaiset käyttävät. Paheksuen itse olen miettinyt, etteikö ihminen yhtään mieti minne niitä korttitietojansa syöttää.

Itse olen aina kuvitellut, että itse kuulun siihen ”fiksumpien” ihmisten joukkoon ja osaan miettiä mihin ne kortin numerot näppäilen ja mihin en. Käytänkin korttia maksu- ja varauskäyttöön lähinnä vai silloin kuin teen reissuilleni hotelli tai muita majoitusvarauksia. Varaukset teen yleensä tunnetuimpien varausjärjestelmien kautta joko käyttämällä booking.com tai hotels.com sivustoja. Olen aina ajatellut, että näiden sivustojen käyttö on jollain tapaa ”turvallisempaa”, mutta viime viikkojen jälkeen en ole asian suhteen enää yhtään niin varma.

Olisi mieluisampaa kirjoittaa asiasta vai aiheena ja kuuleman sekä luetun perustaalla. Tällä kertaa joudun kyllä toteamaan, että tällä kertaa olen yksi näistä suomalaisista, joiden korttitiedot ovat päätyneet kopioiduiksi. Tuntuu jollain tapaa kamalalta, kun johonkin niin henkilökohtaiseen kun pankkitiliin kajotaan. Millä muulla tapaa voisikaan päästä enemmän ihon alle?

Eräänä tiistai-iltana kun maksoin verkkopankin kautta matkalippua huomasin, ettei tilini saldo pitänyt paikkaansa. Onnibussin lipun hinnan ollessa vain muutaman euron tiesin, että matkalipun maksaminen ei tulisi olla millään tavalla ongelmallista. Pidän käyttötililläni aina vain pienen summan rahaa, sillä toiselta tililtä siirtäminen käyttöön on nykyään tehty niin helpoksi. Itse myös tykkään minimoida riskejä ja esimerkiksi sen suhteen että onnistuisin hävittämään pankkikorttini. Olin kuitenkin hyvin tietoinen sinä päivänä tilini saldosta, sillä olin aamulla maksanut laskuja sekä ensimmäiset kesälomalennot. Lisäksi olin lähdössä seuraavana aamuna parin päivän reissulle toiseen kaupunkiin, joten olin varmistanut myös käyttötilinisaldon.

Illalla kuitenkun huomasin, että tililtäni oli ”kadonnut” rahaa ja kirjauduin tietokoneella verkkopankkiini. Huomasin käyttötililläni katevarauksia, joiden alkuperästä minulla ei ollut minkäänlaista tietoa. Varaukset olivat tehnyt ”PLAYSTATIONNETWORK”  ja koska en ole millään tapaa tällaisten sivustojen käyttäjä, en edes tiennyt mikä sivusto oikein oli. Katevarauksia oli muutamia 50,00€ suuruisia (tai oikeastaan niin monta kun tilini käyttösaldo antoi periksi). Minulla ei ollut minkäänlaista tietoa katevarauksien alkuperästä, joten ensimmäinen asia jonka verkkopankkini sivuilla tein oli, että siirsin kaikki käyttörahani tililtäni toiselle. Tämän jälkeen soitin pankin asiakaspalvelunumeroon, jossa selvitin tilanteen ja epäilykseni ulkopuolisen kortinkäytöstä. Kortti kuoletettiin välittömästi.

Tämän jälkeen kyselin asiakaspalvelusta kuinka minun tulisi toimia tämän jälkeen. Sain kehoituksen seurailla tiliä sekä katevarauksia. Sain kuulla, että katevaraukset pysyvät varauksina maksimissaan 10vrk ja mikäli varaukset lähtevät tililtäni, minun tuli tehdä asiasta poliisille rikosilmoitus ja olla tämän jälkeen yhteydessä myös pankiini. Pankkini pyysi minua tekemään rikoisilmoituksen lisäksi minulle kuulumattomista tapahtumista reklamaatioilmoituksen, jonka pystyi tekemään kätevästi verkossa. Onneksi jotkin asiat on tehty nykyaikana todella yksinkertaisiksi, sillä sekä rikosilmoituksen että korttireklamaation tekeminen onnistuu helposti netin kautta.

Rikosilmoituksen teon jälkeen piti odotella tutkintailmoitusta useampien viikkojen ajan. Ennen kuin posti toi kirjeen Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksekselta viikkoja oli kulunut tapahtuneesta jo neljä. Sain siis olla tyytyväinen, ettei tililtäni anastettu summa ollut tuota suurempi. Suurempi summa olisi voinut mahdollisesti sotkea vaikka mitä suunnitelmia, jos vielä olisin pitänyt kesälomanikin noiden viikkojen aikana.

Kirjeen saapumisen jälkeen minun tuli toimittaa reklamaatioilmoitus yhdessä tehdyn rikosilmoituksen kanssa pankkiini. Tämän voi hoitaa joko postitse tai pankin konttorissa. Itse päädyin samantie konttorissa asioimiseen, jotta saisin asian hoidetuksi mahdollisimman nopeasti. Lähdin tutkintapäätöksen kanssa pankin tiskille ja toivoin, että loput tehtäisiin puolestani… Toiveiseeni vastattiin ainakin joltain osin, sillä pankkiin päästyä virkailija hoitikin sitten kaikki puolestani. En joutunut esittelemään asiaani erityisen pitkään, kun tiskin toisella puolella jo ymmärrettiin tuloni syy. Itselleni tuli jollain tapaa viimeistään siinä vaiheessa fiilis, etten tainnut olla pankin ainoita asiakkaita, joille oli käynyt vastaavaa.

Sain kuulla, että reklamaatioilmoitukseni sekä ilmoitukseen liitetty rikostutkita lähetetäisiin eteenpäin ja tämän jälkeen pankki hoitaisi loput aiheeseen liittyvän. Minun oltaisiin yhteydessä mikäli jotain epäselvyyksiä vielä ilmenisi. Muussa tapauksessa sain kuulla, että yleensä rahat palautetaan tilille heti kun pankki ottaa asian hoitaakseen. En oikein tiennyt miten tilanteeseen olisi kuulunut reakoida. Poistuin paikalta ja jäin odottelemaan tuloksia. Muutamaa päivää myöhemmin  sain verkkopankin kautta ilmoituksen, että asia oli otettu käsittelyyn ja menetetyt rahani oli palautettu tililleni.

Olin helpottunut ja kiitollinen etten tehnyt tapahtuneessa minkäänlaista taloudellista tappiota. Vaikka tililtäni käytetty rahamäärä oli melko pieni, olin tyytyväinen saadessani ne takaisin. Jossain vaiheissa olin jo varma, etten tulisi koskaan näkemään menetettyjä euroja. Olin tyytyväinen, että kyseisiin tilanteisiin on tehty reakoiminen niin helpoksi. Silti tilanne laittoi miettimään asioita eri tavalla. Jotenkin pitkiin aikoihin kukaan ei ole päässyt yhtä ihon alle, kuin tällä kertaa. Yleensä ajattelee, ainakin itse ajattelen, että juuri pankkitilini on yksi niistä henkilökohtaisemmista asioista. Kun toinen tai jossain määrin kolmas osapuoli pääsee siihen käsiksi, niin kyllä se jossain määrin tuntuu. Alkoi väistämättä miettiä missä tilanteissa korttia enää uskaltaa käyttää ja missä ei.

Onneksi tilanteesta kuin tilanteesta pääsee kuitenkin myös oppimaan aina jotain uutta. Luultavasti en olisi ikinä ajatellut asiaa sen tarkemmin, jos tapahtuneet eivät olisi osunut omalle kohdalle. Jatkossa muistan ainakin itse tsekkailla verkkopankkisaldoa tasaisemmin ja tarkemmin. Lisäksi muistan päivittää kortin käyttömaamahdollisuudet ajantasalle. Tämäkin on tehty niin helpoksi, etten edes ymmärrä miksen sitä jatkossa päivittäisi aina reissujen mukaan. Ja ehkä tärkeimpänä on ainakin muistettava, että siellä käyttötilillä on täysin turhaa pitää sen suurempia summia…

Pidetään peukkuja edes varmuuden vuoksi pystyssä, että tulevan kaukomatkan aikana olisin se ainoa, joka käyttää pankki- ja luottokorttiani.

-A

VUODEN ENSIMMÄINEN MATKA

Aivan ensimmäisenä; upeeta uutta vuotta kaikille.  Ainakin itse oon päättänyt tehdä tästä vuodesta sen ikimuistoisimman. Onko jollain muulla samoja suunnitelmia?

Vuosi vaihtui ja oikeastaan ainoita asioita, joita toivon tulevalle vuodelle on, ettei se kuluisi yhtä nopeasti kuin edeltänyt. Olen yrittänyt miettiä mihin ne reilu kolme ja puoli sataa päivää oikein ehti kulua, kun tuntuu että edellinen vuosi vaihdettiin vasta. Edeltävää vuotta on aina kiva muistella, mutta yhtä hyvältä tuntuu tehdä tulevalle vuodelle lupaukset ja suunnitelmat. Uuteen vuoteen on vielä mahtavaa astua, kun heti ensimmäisen viikon jälkeen saa ottaa siivet alle ja lähteä vuoden ensimmäiselle matkalle.

12654197_10153887571353610_606518190426887069_n

Pidän tänäkin vuonna pari viikko talvilomaa heti vuoden vaihduttua tammikuun alussa. Viime vuonna lähdettiin reppureissulle Thaimaahan ja tänä vuonna maakohteeksi valikoitui miettimisen jälkeen koko reissuporukalle ennestään tuntematon Malesia. Olen aivan super innoissani tulevasta lomasta ja matkasta. Ihanaa lähteä pariksi viikoksi pois pimeästä sateisesta Suomesta ja lisäksi päästä pakoon arkea.

Lomalle lähtöön on nyt vielä parempaa lähteä, kun tänne eteläänkin on viimein saapunut talvi. Tykkään talvesta, mutta palelen aina; siis oikeasti aina, ja omasta mielestä vuoden kiintiö palelemiseen voisi olla vaikka loppuun taputeltu. Muuten aivan uskomatonta, miten Suomeen on viime vuosina tullut ne kylmimmät ajat juuri niinä ajankohtina, kun olen kauempana reissuissa. Viime vuotiset parin viikon etelän superpakkasetkin ajoittui juuri talvilomalleni, ja omat kokemukset niistä pakkasista tein katsellessa altaan reunalla kavereiden lisäämiä kuvia someen. Mutta nyt katse tulevaan ja kesävaatteiden kaivaminen esiin. Ihanaa päästä jo muutamien päivien päästä yli 30’C lämpöön.

12645180_10153887570353610_8071246988405557912_n

Kuten aiemmin mainitsin, en ole koskaan aiemmin ollut Malesiassa. Loppupeleissä tietokin maasta on aika minimaalista. Ottaisin siis enemmän kuin mielelläni vinkkejä vieraiun arvoisista kohteista. Matkasuunnitelmat ovat vielä hyvin auki, kun suunta Kuala Lumpurin jälkeen on edelleen arvoitus. 

-A