Yearly Archives

2016

The Lennon Wall -tarina.

Mulla oli itse asiassa parikin syytä sille, miksi palasin vuosi sitten  joulukuun alussa Prahaan. Edellisen kerran vierailin kaupungissa pari vuotta aikaisemmin keskikesällä ja ihanassa lämmössä. Mikä sitten saa ihmisen palaamaan kaupunkiin myöhemmin joulukuun toisella viikolla?

Mä olen jollain tapaa aika kovakin musiikkidiggari. Nuorempana kaikki kuunneltava oli kapeamman kategorian alla, mutta näin myöhemmin kuunneltava musiikkikin on laajentunut aika ääripäästä ääripäähän. Se mitä musiikkia kuuntelen minäkin hetkenä on täysin sidonnainen omaan fiilikseen. Onneksi on kasvanut ajat sitten yli siitä, että täytyisi kuunnella juuri jonkun tietyn genren musiikkia. Kuuntelen musiikkia klassisesta pianon pimputtelusta hardcoreen aivan sen mukaan mitä milläkin hetkellä haluan.

Tiesittekö muuten, että musiikkia voi käyttää myös tekosyynä kaikkeen. Vähän niinkun valtaosa naisista käyttää suklaan syöntiä? Itse lopetin karkin syönnin kolmetoista vuotta sitten. Sen lopettaminen ei ollut erityisen vaikeeta, mutta jos joutuisin vastaavasti luopumaan musiikista retkahtaisin varmasti liiankin nopeasti. Jos toinen ostaa paskaan fiilikseen kilon suklaata, itse saatan kävellä levyhyllyn eteen ja valita jotain mikä ehdottomasti parantaa fiiliksen paremmin kuin äsken mainittu suklaa. (Tekeeköhän kukaan muu vastaavaa?)

20151208_135940-001 DSCN1531-001

Mutta joo palataan siihen syyhyn, miksi palasin kahden vuoden tauon jälkeen Prahaan. Ainakin mulla toistuu yleensä varsinkin uusissa kaupungeissa tietty kaava. Haluan kiertää ne kaikki nähtävyydet, joista olen tietoinen ja jotka kiinnostavat edes jollain tapaa. Näin oli myös aikaisemmin kesäisessä Prahassa. Oli päästävä maistamaan luostarin oman panimon olutjäätelöä ja oli käytävä Lennon seinän luona, jolla oli mielenkiintoinen tarina. Tykkään kuunnella tarinoita ja matkoilla onkin parasta, jos joku osaa kertoa paikkojen historiaa ja tapahtumia. Mun mielestä Lennon seinän tarina on ihan oma lukunsa ja niin päätin, että haluan saapua sinne seuraavan kerran jonain vuonna 8. joulukuuta.

DSCN1547-001 DSCN1551-001

Luultavasti kaikille päivämäärä kertoo jotain. Sibeliuksen syntymäpäivä ja suomalaisen musiikin päivä! Näitä molempia, mutta reilu 30vuotta sitten New Yorkissa tapahtui myös jotain mikä on varmasti jokaisen 60-/70luvun nuoren mielessä ja muistissa. John Lennonin kuolinpäivä, päivä jolloin leganda murhattiin. Lennonin kuolema jälkeen Prahassa Kaarlesillan läheisyydessä olevaan muuriin ilmestyivät ensimmäiset Lennon ja the Beatles aiheiset maalaukset ja graffitit. Poliisit pesivät aluksi maalaukset muurista pois, mutta tätä mukaan hipit maalasivat ne muuriin uudelleen. Kissa-hiiri-taistelua jatkui kymmenen vuotta, kunnes Ranskan suurlähetystö antoi tukensa vapaalle mielipiteen ilmaisulle.

20151208_183956-001 20151208_183506-001 20151208_183422-001

Muurinpätkä on nyt täynnä erilaisia värikkäitä maalauksia ja pyhimykselle tarkoitettuja tekstejä. Yhä tänäkin päivänä musiikkifanit pyhiinvaletavat paikalle ja kirjoittavat oman viestinsä seinään. Lisäksi edelleen joulukuun kahdeksantena päivänä muurin eteen kokoontuu suuri määrä ihmisiä muistamaan legendaa. Akustistinen kitaransoitto ja yhteislaulu ovat kyllä kokemuksen arvoiset tuona päivänä. Halusin itse nähdä ja kokea sen. Voin vain vakuuttaa, että paikan tunnelma oli ainutlaatuinen…

20151208_183539-001 20151208_190904-001

Onko joku muu vieraillut paikan päällä juuri 8. joulukuuta?

-A

Art Hole Hostel, Praha

20151208_110321-001

Matkustan nykyään varmaan noin puolet vuotuisista matkoista yksin ja etenkin tällöin majoitun lähes poikkeuksetta hostelleissa. Ratkaisuun päädyn usein tietenkin hinnan, mutta myös muun yleisen fiiliksen takia. Tällä kertaa en kirjoita niinkään hostellimajoittumisen hyvinstä puolista vaan haluan pelkästään jakaa suositukseni, mikäli on matkustamassa Prahaan ja miettii vielä majoitusvaihtoehtoja.

Edellisen kerran kun matkustin Prahaan oli joulukuun aika ja Prahan matkalleni oli useampiakin syitä. Moni voisi ajatella, että syy olisi joulutorit, mutta itseasiassa se ei tälä kertaa kuitenkaan ollut. Matkustuspäivät ajoittuivat 8.12. ajalle,  mikä oli se tärkein syy miksi halusin olla kaupungissa juuri tuohon aikaan. Palaan tähän päivään vielä seuraavassapostauksessa.

Selaisin hyvissä ajoin etukäteen Prahan hostellitarjontaa ja mikä ilahduttaa aina mieltä, niin Prahassa on edullista majoittua. Hostellidormista ei joudu veloittamaan suurtakaan hintaa, vaikka hostelli olisikin kaupungin keskeisimmillä paikoilla. Päädyin bookingin selailun jälkeen tekemään varauksen Art Hole Hostelliin, joka sijaitsi sekä keskeisellä paikalla, että oli todella budjettiystävällinen. Vietin tällöin kolme päivää Prahassa, jolloin kahdelle yölle tuli hintaa vain 23,26€. Mielestäni hinta on todella edullinen ja vielä kun muistaa mainita, että huoneen hintaan sisältyi liinavaatteet, pyyhe sekä hostelliaamiainen, niin näiden puitteissa en voi kuin suositella paikkaa.

20151207_233441-001

20151209_111533-001

Itse majoituin kymmenen hengen dormissa, jossa oli jaettu wc:t sekä kylpyhuone. Huonekoot vaihtelevat 4hlö:n huoneista aina 16hlö:n makuusaleihin, joten valinnan varaa riittää jo huonekoossakin. Jokainen hotellin makuusali sekä yleiset tilat ovat sisustettu ja maalattu erilaisiksi. Värikkäät seinät ovatkin aikamoisia katseenvangitsioita ja juuri niiden takia postelli onkin personallinen.

Makuusalista, jokaiselle löytyy lukollinen pieni kaappi, joka ei kokonsa puolesta kuitenkaan ollut mikään valtavan suuri. Tästä ehkä voisikin antaa pientä miinusta, sillä muuten säilytystilaa matkatavaroille onkin melko vähän. Tuntuu ikävältä tunkea tavaroita sängyn alle, varsinkin jos oma makuupaikka on yläpedissä, mutta samalla tuntuu yhtä ikävältä jättää omia matkatavaroita pitkin huonetta levälleen. Toinen miinus huoneessa olikin sitten vain nuo Ikean kerrossängyt, joita on nykyään yllättävänkin useissa hostelleissa. Mulla on muuten nykyään mieletön vihasuhde noihin sänkyihin. Itseasiassa en enää edes tee varausta niihin hostelleihin, joiden kuvat paljastavat että makuusaleissa on nuo sängyt. Ne on niin painajaismaisia, kun nitisee ja natisee vaikkei tyyliin kukaan niissä olisikaan. Kun sängyssä kääntää kylkeä tai oikeastaan vaikka vaan hengittää niin ne pitävät aivan järkyttävää nitinää. Ei näitä siis enää, Kiitos! 😀

20151208_110049-001  20151209_104629-001 20151209_105427-001

Art Hole Hostel sijaitsee siis muutaman sadan metrin päästä Prahan vanhasta kaupungista ja hostellille on todella helppo löytää. Praha on muutenkin siinä suhteessa kätevä kaupunki, ettei ole kooltaan niin suuri niin kaikki nähtävyyden ja muut merkittävät paikat olivat maksimissaan reilun kilometrin säteellä.

Muita mainitsemisen arvoisia asioita hostelissa oli ehdottomasti 24h vastaanotto sekä ilmainen matkatavarasäilytys. Hostelli oli suosittuetenkin nuorten keskuudessa ja ymmärrettävästi sen mukaisesti hostellissa oli myös ääntä ja elämää. Hyvän sijainnin ja edullisen hinnan takia moni varmaan päätyykin tähän personalliseen hostelliin ja välillä yöllä sai herätä,kun porukkaa saapui yöllä baareita tai pubeista takaisin hostellille. Nämä taitaa kuitenkin olla sellaisia pieniä miinuksia, jotka ovat aina hostellissa majoittuessa riskejä…

20151209_111055-001 20151209_111456-001 20151209_111508-001
Miltä sinusta Art Hole Hostel näyttää? Onko sinulla ehkä suositella jotain toista yhtä persoonallista hostellia? 🙂

-A

Luontopolulla: Suomen kaunein puu.

Ennen kesänalkua tein jonkinlaista listaa asioista, joita haluan kesän aikana päästä tekemään. Listaa kokosin lähinnä vain pääni sisälle, sillä tuntui turhalta tehdä täysin konkreettista listaa paperille. Tässä listassani on myös sellaisia juttuja, jotka ovat pysyneet siinä vuosi toisen jälkeen. Ja itseasiassa osa niistä on vieläkin toteuttamatta. Kuinka vaikeaa voi olla esimerkiksi Suomen upeisiin kesäkaupunkeihin matkustaminen? Kaikesta päätellen erittäin haastavaa, sillä en ole ehtinyt käydä edes niissä, jotka sijaitsevat alle 100km:n etäisyydellä.

Nyt kai voi jo puhua, että kesä on mennyt ohi ja syksy on saapunut. Ainakin kun katsoo ikkunasta pihalle, niin pihan vaahtera on ainakin vaihtanut hienon väriasun ylleen. Olin alkukesästä suunnitellut vaikka minkälaisia pyöräilyretkiä kotikaupungissai ja sen ympäristössä. Olin suunnitellut, että käyn niissä paikoissa, joissa en ole koskaan aikaisemmin syystä tai toisesta käynyt. Huomasin kuitenkin kuun vaihtuessa syyskuuhun, että nämä retket olivat edelleen toteuttamatta.

20160909_125807-002 20160909_125824-001 20160909_130206-001

Viettäessäni kesälomani viimeistä viikoa päätin kuitenkin korjata tilanteen, hypätä eräänä aamuna pyörän selkään ja lähteä polkemaan Lohjansaareen. Lohjansaari alueena on aivan super kaunis. Vasta näin vanhempana aluetta on pystynyt jollain tavalla arvostamaan. Muistan, kun kuulin teini-ikäisenä siskojeni kanssa, että vanhemmat olivat suunnitelleet 90-luvun alussa tontin ostamista Lohjansaaresta. Olimme kaikki täysin järkyttyneitä ja onnellisia siitä, että talomme rakennettiinkin keskustan tuntumaan. Ymmärrän kyllä reaktioni täysin, sillä kuinka moni 13-vuotias arvostaa sitä, että kodin ja kavereiden luo pääsee päivässä yhdellä bussilla suuntaan.

 Reilu 20km:n pyöräilyn jälkeen olin perillä kohteessani. Lukitsin pyöräni lähimpään liikennemerkkiin ja silmäilin luontopolun ohjetauluja ja sekä Paavolan tammen esittelytietoja. Lohjalla on yllättävän paljon ympäri kaupunkia erilaisia luontopolkuja ja niitä pidetäänkin todella hyvässä kunnossa. Vasta näin vanhempana on tajunnut sen, kuinka ainutlaatuinen oikeastaan tämän kaupungin luonto on. Kaupunkihan on siis rakentunut järven ympärille ja lisäksi kaupungin halkaisee harju. Hyvät puitteet siis kaikenlaiselle retkeilylle.

Kaupungin keskustassa sijaitsevat luontopolut ovat palvelleet itseäni lähinnä lenkkipolkuina, joten tällä kertaa lähdin tutustumaan Lohjansaaren Paavolan luontopolkuun ja polun läheisyydestä löytyvään Suomen kauneimman puun tittelin saaneeseen Paavolan tammeen.

20160909_125703-001 20160909_125626-001 20160909_130527-002

Paavolan luontopolku alkaa entiseltä Lohjansaaren koululta. Tuntui oudolta tuijottaa vanhaa kyläkoulua ja ajatella, että se olisi voinut olla minun ala-asteeni. Lohjalla on lopetettu viime vuosien aikana valtavasti pieniä kouluja ja niinpä nyt tuossa saaren koulussa ei ole ollut enää vuosiin minkäänlaista toimintaa. Ja itse asiakka kaupunki yrittääkin myydä kiinteistöä. Onneksi heti parkkipaikan luota löytyi hyvät ja selkeät opasteet luontopolulle. Muuten olisin itse saattanut eksyä alueella, sillä alue on itsellä täysin vieras.

Entisen koulun piha-alueelta siirryttäessä metsäpolulle näkymä oli sama kuin oikeastaa kaikilla kaupungin luontopoluilla. Selkeästi merkityt reitit ja lyhyin välimatkoin opastauluja. Ympärillä komeili paljon tammia sekä pähkinäpensaita. Mieleen tuli yläasteen biologian tunnit, kun piti hakea portfoliota varten lehtinäytteitä. Samalla myös pohdin, että miksei kaupungin peruskoulut hyödynnä näitä luontopolkuja opetusmielessä. Ainakaan itse en päässyt peruskoulussa noille alueille. Muistan vain miten parhaat biologian tunnit vietettiin ulkona muun muassa ottaen järvestä vesinäytteitä planktonien tunnistamiseen.

Metsässä oli alkanut näkymään alkunut syksy jo todella hyvin. Lehtipuut vaihtoivat värejään, kuivia pudonneita lehtiä löytyi jalkojen juuresta polulta ja koko metsä alkoi kadottaa vihreää väriään. Tässä vaiheessa viimeistään oli myönnettävä syksyn saapuneen.

20160909_130604-002 20160909_130636-001 20160909_130823-001 20160909_130834-001 20160909_130516-002 20160909_132829-001

Luontopolun yhteydessä Paavolan tammelle on nykyään todella selkeät opasteet. Kun luontopolulta tulee poistua tammen suuntaa, näkee viitat ”Paavolan tammi n. 100m”. Tammelle kulkee selkeä polku ja nykyään tammi on niin suosittu retkikohde, että sitä käy ihailemassa koko ajan joku. Kävellessäni tammelle vastaani käveli vanhempi parinkunta, joka oli samaanaikaa kaartanut autolla parkkipaikalle kanssani. Olin tietoisesti pitkittänyt lähtöäni luontopolulle, sillä en halua kävellä luontopolkuja toisten vierailijoiden kanssa. Haluan keskittyä tällöin pelkästään ympäristöön ja sen ääniin. Omat askeleet tuottavat tarpeeksi ääniä. Niinpä en kaipaa tuolloin muiden kenkäparien askeleita.

Tammelle päästessäni vaihdoin hymyn vastaan tulevien kanssa ja lisäksi mielipiteet tammen upeudesta. Tuntui jollain tapaa oudolta, että me suomalaiset puhumme toisillemme keskellä metsää, mutta taajama-alueilla käännämme nopeasti katseet taivaalle tai maahan. Tästä tuli itselle mielettömän hyvä fiilis ja jäin ihmettelemään ja ihailemaan kaunista vanhaa puuta.

20160909_131607-001 20160909_131520-001 20160909_131925-001 20160909_131928-001

Vanhan suuren tammen nähdessäni en enää epäillyt hetkeäkään miksi kaikki ja koko kaupunki puhuu tänä päivänä tammesta. Se oli jollain tapaa niin lumoava. Tammen alla tunsi itsensä niin pieneksi ja tuntui uskomattomalta, että luontopolun laidalta löytyi jotain niin suurta ja vaikuttavaa. Paavolan tammen kerrotaan olevan noin 400vuotta vanha. Reilu metrin pituudesta mitattuna valtavan tammen ympärysmitta on 472cm. Jälleen tunsi itsensä todella pieneksi, kun kädet eivät riittäneet alkuunkaan puuta ympäri kietomaan.

Vanhalla tammella oli monihaaraiset pitkälle ulottuvat oksat. Sää vierailulleni oli mitä parhain ja auringon säteet paistoivat oksien ja vielä puussa olevien lehtien lävitse. Näky oli mitä hienoin. Rauhoituin hetkeksi hiljaisuuteen tammen olle ja kuuntelin lähes äänetöntä metsää. Ennen lähtöä tammen luota se oli kuitenkin tehtävä. Katselin ympärilleni, sillä en todellakaan ole mikään puiden halailija. Kiedoin kädet tammen ympärille ja suljin silmät.

20160909_132210-001 20160909_132046-001 20160909_132136-001

En tiedä sainko tammesta se suuremmin energiaa, mutta ainakin hyvänmielen ja loistavan fiiliksen. Jatkoin matkaa luontopolun loppuun ja ihailin kauniin syksyisen lehtimetsän maisemia. Samalla aloin suunnitella seuraavaa pyöräilyretkeä toiseen kohteeseen, jonne olen jo pidemmän aikaa halunnut päästä. Toivottavasti tämän toteuttamiseen ei kulu yhtä pitkää aikaa kuin yleensä.

20160909_132512-001

Oletko mahdollisisesti käynyt jo ihailemassa Paavolan lumoavaa tammea? Suosittelen ehdottomasti vierailua luontopolulla ja tammen luona, mikäli liikkuu Länsi-Uudellamaalla päin. Mikäli olet liikkumassa näillä suunnilla, niin hihkaise ja voin vaikka keittää kahvit. 🙂

-A

Tanskan helmiä – Vordingborg

Mun on jo jonkin aikaa tehnyt kamalasti mieli lähteä reissuun johonkin tutumpaan maahan, mutta niihin vieraampiin kaupunkeihin. Yleensä tulee matkustettua liiankin usein eri pääkaupunkeihin, sillä matkustaminen turistikohteisiin nyt vaan yleisesti on helpointa. Romania taitaa olla tällä hetkellä ainoita valtioita, joissa olen käynyt mutten maan pääkaupungissa.(+ Sveitsi sillä luulen aina, että Sveitsin pääkaupunki on Zürich xD ) Tsekkikin oli pitkään kunnes pari kesää sitten tuli matkustettua Prahaan.

Etenkin Pohjoismaat kiinnostaisi tällaiselle laajemmalle matkustamiselle. Jotenkin uskallan veikata, ettei Kööpenhamina, Tukholma tai Oslo anna millään tavalla kuvaa siitä millaisia upeita paikkoja noiden valtioiden rajojen sisäpuolilta oikeasti löytyykään. Sama olisi jos Suomesta luo kuvan sillä että Suomi = Helsinki. Aika minimaalisen kuvanhan tästä kaikesta saisi.

Mun osalta matkailu Pohjoismaissa on pääkaupunkeja lukuun ottamatta todella vähäistä. Göteborgissa oon käynyt ja lisäksi Tanskan Vorninburgissa. Seuraavaksi haluaisinkin vähän palata vuosien takaiseen Vordingborg vierailuun, sillä tuo kaupunki oli kyllä aivan mielettömän upea ja juuri sellainen, jonka takia haluan tulevaisuudessa nähdä muitakin Tanskan kaupunkeja.

SAM_0512-001

Vordingborg sijaitsee noin sadan kilometrin päässä Kööpenhaminasta etelään. Matkan saa taitettua tunnissa junalla. Kaupunki ei ole erityisen suuri, mutta omasta mielestäni silti vierailun arvoinen paikka. Kauniiden maisemien lisäksi kaupungista löytyy muutama nähtävyyskin, joita suositellaan Vordingborgissa vierailevalle.

IMG_0839-002 IMG_0856-002

SAM_0487-001

IMG_0878-002

Nähtävyyksista mainittakoon että kaupungista löytyy Vordingborgin linnan (vanhan kuninkaanlinnan) rauniot, joka alunperin rakennettiin joskus 1100-luvulla. Ainoita täysin säilyneitä linnan osia on 26metrin korkuinen torni, johon muistaakseni on myös vielä tänäkin päivänä jonkinlainen mahdollisuus päästä (toivottavasti en ole nyt aivan väärässä).

Linnanraunioiden lähettyviltä löytyy myös historiallinen puutarha, joka kaunis syksyisemmässäkin säässä, ja lisäksi alueen oli vallannut valtavan kokoinen puistoalue. Suurien nurmialueiden lisäksi olimme aivan innoissamme, kun bongailimme ympäriltämme päärynäpuita. Mä voin rehellisesti sanoa, etten edes tiedä menestyykö päärynäpuut Suomessa, mutta ainakaan itse ne ole niihin täälläpäin törmännyt. Nuo päärynäpuut saikin meissä aikaan sen saman reaktion kun ensimmäisillä ulkomaan matkoilla huomaat appelsiini- tai sitruunapuun. Saman reaktion kun innostuu jostain itselle uudesta. 😀

IMG_3578-001

IMG_0866-002 IMG_0875-002 IMG_3563-001

Jollain tavalla tekisi taas valtavasti mieli matkustaa juuri esimerkiksi Tanskaan tai miksei vaikka Ruotsiin, ja päästä tutustumaan niissä niille itselle täysin tuntemattomiin kaupunkeihin. Luultavasti uutta näettävää, koettavaa ja opittavaa löytyisi näistäkin. Olen tällä hetkellä tilanteessa etten tiedä mitä teen viimeisellä lomaviikollani, jonka mun on määrä pitää syyskuun alkupuolella. Mahdollisuus siis olisi, mutta silti painin vieläkin useamman vaihtoehdon kesken.

Onko tullut tehtyä upeita löytöjä pikkukaupunkien suhteen naapurimaissa tai muissa Pohjoismaissa? Mitä kaupunkeja tai kyliä suosittelisit näistä? Kaikki vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita… 🙂

 

-A