Ajatuksia yksin matkustamisesta…

Matkustan ryhmässä, kaksin, mutta myös yksin…

 

Viime viikolla törmäsin kysymykseen, joka jäi mieleeni ja jota jäin myös hieman pohtimaan. Kerroin eräälle henkilölle, jonka kanssa emme tunne erityisen hyvin, että olen lähdössä pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin. Ensimmäinen kysymys ilmoitukseni jälkeen oli, että kenen kanssa lähden matkalle. Mielestäni kysymyksessä ei ollut mitään ihmeellistä, sillä eihän me tunnettu kunnolla. Kyseinen henkilö ei voinut mistään tietää sitä määrää, jota matkustan vuosittain myös yksin, ilman tuttua matkaseuraa. Kerroin lähteväni reissulleni yksin ja kerroin myös sen, että reissaan aina yksin, jos kukaan ei tarjoudu matkaseuraksi mukaan.

Ajatus kuulosti keskustelukumppanini mielestä erilaiselta ja jollain tavalla myös oudolta. Itse en voinut allekirjoittaa näitä mielipiteitä, mutta pystyin silti ymmärtämään toisen kannan hyvin. Tiedän, että on paljon matkailijoita, jotka eivät reissaa yksin. Hämmennyin kuitenkin keskustelun aikana jollain tavalla, kun toinen pohti että taidan sitten pitää omasta seurastani, jos lähden ulkomaillekin yksin. Onko asia oikeasti näin? Onko yksin matkustamisen syy se, että pitää itsestä ja omasta seurasta? Jos on, niin taidan olla ainakin jossain määrin narsisti…. :DDD

IMAG2229

Toisia ajatus yksin matkustamisesta hirvittää, toiset taas näkevät asian positiivisempana, niin kuin vaikka minä itsekin. Ok, olen itsekin sitä mieltä että matkaseuran kanssa on aina kiva lähteä reissuun. En ikinä tule kieltämään, jos joku ehdottaa sopivaa matkaa sopivana ajankohtana. Olen lähes aina valmis lähtemään matkaan, vaikka vähän tuntemattomammankin ihmisen kanssa. (Olisi muuten ideana aika mieletön!!! Kuka haluaa lähteä reissukaveriksi?)

Mä en kuitenkaan näe yksin matkustamista yhtään sen negatiivisempana asiana. Joskus se voi olla suurempikin mahdollisuus. Kun on vieraassa paikassa yksin, tällöin on myös vain selviydyttävä kaikista niistä tilanteista, joita eteen tulee. Ajatus siitä, että pidän omasta seurasta pitää kyllä siinä määrin paikkaansa, etten ole ikinä kokenut yksin matkustamista ongelmana tai esteenä. Mulla ei ole myöskään ikinä ollut ongelma sen kanssa, ettei ympärillä ole ja pyöri kokoajan ihmisiä.

IMAG2224

Mä rakastan ihmisiä ja niiden kanssa toimimista. Sen takia mulle kai tärkeimpiä juttuja ja vaatimuksia työssäkin on se, että saan tehdä työtä ihmisten parissa. En osaa enää edes ajatella etten tekisi työkseni jotain todella ihmisläheistä. Jos joutuisin vaihtamaan sen kaiken käytännöntyön suunnitteluun ja toimintamallien tekemiseen, en luultavasti jaksaisi pitkään tällaista työtä.

Tästäkin huolimatta osaan olla myös yksin ja viihdyn myös yksin. Niin kotona kuin vapaa-ajan matkoillani. Mä voisin jollain tavalla sanoa, että oon myös oppinut tuntemaan itseäni viimeisten vuosien aikana entistä paremmin. Yhtenä syynä juuri tuo kyseinen matkustusmuoto. Ehkä vähitellen alkaa lopultakin oppia kuka ja millainen todellisuudessa olen. Kaikesta tästä voin kiittää niitä epämukavempia ja vieraampia tilanteita, joista on vain täytynyt selvitä. Mun mielestä on mieletöntä kuinka monella tapaa matkustelu kasvattaa ja lisää tietoisuutta asioista. Monet asiat ovat niitä, joita ei opi elämässä muuten kuin vain kokemallaja näkemällä ne itse…

IMAG2167

”Maailma on kuin kirja,
ne jotka eivät matkustele ovat lukeneet vain yhden sivun…”
 – ?

Millaisia ajatuksia muilla tulee yksin matkustamisesta?
Matkusteletko itse yksin vai mielummin jonkun seurassa?

-A

Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista torstai, lokakuu 8, 2015 at 18:37

    Terveisiä Espanjan Costa Bravalta. Reilu viikko takana täti-ihmisen yksinmatkaamista. Täytyy myöntää, että vähän hirvitti lähteä yksin noin kahden kuukauden mittaiselle Espanjan kiertomatkalle ypöyksin. Mielessä kummitteli sen kymmenen kauhukuvaa siitä, mitä kaikkea voi tapahtua ja miten kaikki voi mennä pieleen. Nyt on neljäs kohde menossa ja kaikki mennyt tähän asti hienosti. Mitä enemmän matkaa taittuu ja huomaa, että selviää, sitä enemmän myös itsetunto kasvaa. Syömään meneminen yksin iltaisin on vielä vähän vaikeaa ja stressaan ehkä turhankin paljon turvallisuuden perään (vahdin asemilla kamojani kuin leijonaemo pentujaan), mutta ehkä sitä vielä oppii relaamaan tässäkin kohdin. Kyllä yksin kannattaa matkaan uskaltaa.

    • Reply AnnKat torstai, lokakuu 8, 2015 at 21:28

      Hei kiitos kommentista ja aivan huippua reissua sulle! Mahtavaa kuulla että kaikki on mennyt hyvin. Tosin turhaa sitä kai tuleekin etukäteen stressattua. Monet mainitsemasi asiat on kyllä itsellekin tuttuja. Toisaalta itsesuojeluvaisto tietyissä määrin on kai ihan tervettä. 🙂

  • Reply katareissaa torstai, lokakuu 8, 2015 at 19:43

    Miulla on pyörinyt postausluonnoksissa juttu samasta aiheesta ties kuinka kauan. Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että ei missään nimessä kannata jättää lähtemättä, jos ainoa syy on matkaseuran puute. Kiva lukea myös muiden ajatuksia tästä aiheesta :))

    • Reply AnnKat torstai, lokakuu 8, 2015 at 21:29

      Kiitti kommentista! Vinkkaile tänne päin kun postaus valmistuu… lukisin aiheesta mielelläni. 🙂

  • Reply Kati lauantai, lokakuu 10, 2015 at 15:36

    Itse oon matkustanut vasta kerran yksin, mutta todellakin tahdon uudestaan lähteä ihan vaan omassa seurassani! 😉 Oon kuitenkin samoilla linjoilla siinä, että myös matkaseura ehdottomasti kelpaa, jos semmoista on tarjolla.. Tälläkin hetkellä on varattu reissu kaverin kanssa, mutta joululomalla taas voisi lähteä jonnekin itsekseen. Molempi parempi!

    • Reply AnnKat lauantai, lokakuu 10, 2015 at 23:38

      Kuulostaa hyvältä. Lyhyemmät reissut itsekseen on kyllä super helppoja. 🙂

  • Reply Jenni sunnuntai, lokakuu 11, 2015 at 00:52

    Ite oon reissannut nyt aika monesti yksin sekä Euroopassa että pohjois-Amerikassa (olen tälläkin hetkellä itseasiassa reissun päällä Jenkeissä) ja vaikka aina vähän jännittää turvallisuuden puolesta lähinnä, niin aina on kaikki sujunut tosi hyvin kun pitää järjen päässä. Yksin matkustamisessa pidän siitä, että olen vapaa tekemään mitä haluan eikä tarvitse tehdä kompromisseja kenenkään kanssa. Toisaalta taas välillä on harmi ettei hienoja kokemuksia voi jakaa ja kommentoida kenenkään kanssa. Joten puolensa ja puolensa sekä yksin että seurassa matkustamisessa. Olen kuitenkin päättänyt että en anna sen estää reissaamista jos matkaseuraa ei löydy, ja suosittelen kaikille samaa! Ainakin kerran kannattaa kokeilla yksin matkustamista, se varmasti opettaa paljon ja pakottaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle 🙂

    • Reply AnnKat sunnuntai, lokakuu 11, 2015 at 23:40

      Itse olen reissaillut yksin vasta Euroopassa, mutta eiköhän sitä joskus tule lähdettyä muuallekin. (Terveiset muuten Berliinistä. Itsekin juuri par aikaa yksin matkassa…) Noi asiat, joita luettelit pitävät kyllä niin hyvin paikkaa.. 🙂

    Leave a Reply