Ubudin riisipellot….

Kun kirjoittaa googlen kuvahakuun ”Bali” ensimmäiset kuvat on rannoista ja sen jälkeen alkaa kuvat riisipelloista. Kuvien riisipellot näytti niin upeilta, että ne oli tietenkin aivan pakko päästä näkemään myös omin silmin. Koska oltiin valittu viikonloppukohteeksi Ubud, oli helppo toteuttaa tämä riisipelto-haave.

Riisipelloille on valtavasti tarjolla ohjattuja kävelyreittejä, mutta riisipelloilla kävelyä voi harrastaa myös omatoimisesti. Itse valittiin jälkimmäinen ja bongailtiin vain opasteet lähimmille riisipelloille. Käveltiin kaksi eri reittiä, sillä ensimmäinen oli melko lyhyt ja aika nopeasti kuljettu. Tällä ensimmäisellä reitillä peltoja oli vähemmän eikä ne juuri näyttäneen samalta kuin netistä löytyvissä kuvissa. Pellot eivät olleet niin kerrostettuja, mutta tällä reitillä näki poikkeuksellisesti paikallisia riisinviljelijöitä työssä.
 Lähdettiin matkaan ja ensimmäiset opasteet pelloille olivat melko epäilyttäviä. Onneksi kaverini nähtävästi kulkevat mihin tahansa mun opastamana ja sain poppoon mukaani. Uskallan veikata, että jos päätieltä kääntyy seuraavanlaisia teitä kohti ”riisipelloille”, niin moni saattaisi jättää matkansa tähän ja suunnata opastetulle retkelle.
Täysin houkuttelevien pikkuteiden ja betoniseinien jälkeen näkyi kuitenkin peltoja… Vaikka välillä itsekin epäili, että nyt on eksytty reitiltä ja suunnattu vahingossa jonkun takapihalle, kuitenkin jalat vei vain eteenpäin. Kokoajan oli kuitenkin tunne siitä, että kyllä siellä edessä on jotain mitä haluaa nähdä. Ei sinne muuten olisi menty.
 Osa riisipelloista oli jo korjattu pois ja aluksi näkymät olivat aika samanlaiset kuin missä tahansa maaseudulla. Aluksi mietin jo mielessäni, että mihin sitä oli taas oikein tullut lähdettyä. Näkyvät maisemat eivät kyllä millään tavalla kohdanneet sen mielikuvat kanssa, minkä oli nähdyistä kuvista mieleeni piirtänyt.

 Pelloilla oli pieniä hökkelöitä ja lehmiä. Siinä vaiheessa, kun huusimme yhteen ääneen ”kattokaa lehmä”, sai viimeistään todeta , että kaupunkilastytöt olivat tulleet maaseudulle. Vaikkei ympäristö ja luodut mielikuvat vielä aivan kohdanneetkaan, niin fiilis paikasta alkoi muuttua aika nopeasti. Kun katseli ympärille ei näkynyt muita turisteja ja riisinviljelijöitäkin tuli vastaan vain muutamia. Kaikki ihmiset jaksoi hymyillä toisilleen ja paikan päällä oli aivan mieletön rauha. Kaikki sellainen kaupungin hulina ja ääni oli kadonnut, ja nyt ainoat äänet tulivat tennareiden pohjista tai vieressä ammuvasta karjasta.

Vaikkei nämä kyseiset riisipellot edes olleet todellisuudesta kaukana Ubudin keskustasta vaan lähes pääkadun rakennusten takana, niin paikan fiilis ja henki oli aivan toista luokkaa. Kokoajan nautti kävelyreitistä vain enemmän ja enemmän. Koko kuluneen viikon oli pyörinyt enemmän tai vähemmän suurissa turisti- ja ihmismassoissa, joten nyt hiljaisuus sekä tila tuntui mielettömiltä etuoikeuksilta.

Kuten aikaisemminkin jo mainitsin, niin reitti ei ollut mikään erityisen pitkä. Taisi olla vain toista kilometriä kokonaisuudessaan. Peltojen välisiä kapeita polkuja oli helppo seurailla, vaikka välillä päädyimmekin poluille, jotka loppuivat pelton. Eikun 180astessa ympäri ja hieman takaisin päin. Yleensä juuri näillä kerroilla näkikin sitten aina jotain täysin muuta.

Pysähdyimme kesken kävelyreittimme juttelemaan seuraavissa kuvissa olevan riisinviljelijän kanssa. Toista yhtä iloista ihmistä työssään saa luultavasti etsiä. Mies hymyili koko kasvojen leveydeltä ja miehen hyväfiilis jollain tavalla tarttui myös itseen. Voisi helposti ajatella, että jos itse olisi miehen asemassa ja tekisi omaa työtään pellolla, jonka reunoilla kävelee päivistä toiseen turisteja kameroineen ei jaksaisi hymyillä enää yhdellekkään kulkijalle. Saati sitten alkaa höpöttelemään ihmisille. Ehkä tässä kohtaa meillä suomalaisilla olisi jotain opittavaa. Pitäisi muistaa hymyillä enemmän ja vaikka pienenä askeleena sen tervehdyksen sanominen tai edes toisen huomioiminen ei välttämättä ole liian suuri juttu. Itse ainakin arvostan näitä asioita valtavasti.

Ensimmäinen kävelyreitti oli kuljettu loppuun melko nopeasti ja kello ei ollut edennyt vielä lähes yhtään. Olin katsonut etukäteen toisenkin reitin ja varmstelin vielä ennen sinne lähtöä kavereilta, että nämä jaksaisivat vielä kävellä. Reitti oli hieman pidempi, mutta en kuitenkaan tiennyt kuinka pitkä.

Ubud (25) ubudd (24) ubudiii (14)
Toinen kävelyreitti oli matkaltaan huomattavasti pidempi ja sen tarjoamat maisematkin olivat edeltäneensä aivan toista luokkaa. Jälleen oli siirrytty kaupungista syrjemmäksi ja merkittyjä polkuja sai kävellä kaikessa rauhassa. Vaikka muutama muukin oli löytänyt tiensä riisipelloille, valtavaa turistimassaa ei ollut missään havaittavissa.
 Maisemat olivat valtavan kauniita ja useaan otteeseen olisi voinut vain jäädä ihmettelemään näkemäänsä. Meillä ei ollut minkäänlaista tietoa, matkan pituudesta, joten pidettiin kokoajan melko hyvää vauhtia yllä. Hiostava ilma ilman minkäänlaista tuulenvirettä teki matkasta vielä omalla tavalla raskaampaa.
ubudd (25) Ubud (28) Ubud (26) ubudiii (6) ubudiii (19)
Matka tuntui monella tapaa pitkällä. En tiedä mitkä syyt tähän vaikuttivat. Se kuumuus, se viikkojen aikainen liikkumattomuus vai matkanpituuden epätietoisuus, mutta välillä tuntui että tiet vain jatkuivat ja jatkuivat ilman minkäänlaista päätettä. Välillä kävelimme pienten kojuryppäiden ohi ja näiden aikana yritti etsiä lähistöltä jonkinlaista tienviittaa takaisin keskustaan. Turhaa.Lopulta kun tulimme pienen, söpön ravintolan nurkille, päätimme jäädä leputtamaan jalkoja ja juomaan jotain. Täälläkin ympäröivät maisemat olivat aivan omaaluokkaansa. Menusta löytyi juomien lisäksi taksikyyti Ubudin keskustaan, mutta omaan mieleen se tuntui naurettavalta vaihtoehdolta, kun kerran oli tietoisesti lähtenyt jalkaisin liikkeelle. Näin jälkeenpäin vaihtoehto olisi ollut ehkä kuitenkin viisain mahdollinen, sillä taivaalle alkoi kasaantua uhkaavasti tummempia pilviä.
ubudiii (16) ubudd (29) ubudd (28) ubudd (26) Ubud (31) Ubud (30)
Jatkoimme matkaa ja jonkin matkaa kulkiessamme se sitten alkoi. Valtava monsuunisade, jolloin taivas repisi täysin. Loppumatka jatkui uitettuina koirina sateessa toivoen, että pian vastaamme tulisi pääkatu ja tie hotellille. Matkaa oli tässä vaiheessa jäljellä muutamia kilometrejä ja tunnin kävely kaatosateessa teki tehtävänsä ja veden virratessa tennareiden läpi toivoi vain pääsevänsä suojaa.
ubudd (31) ubudiii (20)Onneksi sade oli kuitenkin mukavan lämmin eikä tarvinnut palella. Lisäksi on ehkä ihan hyvä, että kaikesta voi löytää edes jotain positiivista. Vaikka tilanne ei erityisemmin sateessa naurattanutkaan, voi sitä nyt vain muistella hymyssäsuin.
-A
Previous Post Next Post

You Might Also Like

50 Comments

  • Reply miraorvokki tiistai, syyskuu 22, 2015 at 17:00

    Mäkin haluan Balille. Ai että!

    • Reply AnnKat tiistai, syyskuu 22, 2015 at 22:00

      Bali oli kyllä ihan jees. Varsinkin Ubud! 🙂
      Ehkä Mira palkitset itses opparin jälkeen Balin matkalla 😉

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net sunnuntai, syyskuu 27, 2015 at 22:15

    Riisipellot terasseineen tarjoavat mahtavia maisemia. Kävelyretki kuulostaa rankalta, mutta kuitenkin hyvältä vaihtoehdolta – pääsee lähelle katsomaan!

    • Reply AnnKat maanantai, syyskuu 28, 2015 at 22:30

      Kävelyretki oli kyllä ihan kivaa vastapainoa kaikelle muulle… 🙂

  • Reply Annika | Travellover sunnuntai, syyskuu 27, 2015 at 23:11

    Yritin tarkkaan tiirailla, käveltiinkö kesällä samat reitit, ja näyttäisi jälkimmäinen olleen sama. Luultavasti tunnistin ravintolan. Me eksyimme ties minne ja matkaan kului aikaa ihan hulluna. Eipä oltu enää riisipellolla vaan jossain maantien laidassa…

    • Reply AnnKat maanantai, syyskuu 28, 2015 at 22:31

      Hahhah, kuulostaa kyllä jossain määrin tutulta. Muutama U-käännös tuli itselläkin reitillä tehtyä. 😀

  • Reply Ansku BCN maanantai, syyskuu 28, 2015 at 12:39

    Luulen, että tykkäisin olla näillä poluilla ennemmin kuin katujen hulinassa! Lähtisin 🙂

    • Reply AnnKat maanantai, syyskuu 28, 2015 at 22:33

      Tuolla kulkeminen oli kyllä ihanaa vastapainoa sen Kutan hälinän jälkeen… 🙂

  • Reply Terhi / Muru Mou maanantai, syyskuu 28, 2015 at 12:45

    Upeita maisemia! Nuo sateet tuolla on kyllä aika hurjia.. Onneksi ei ollut kylmä sade, muuten tunti tuollaisessa olisi varmasti tuonut flunssan tullessaan.

    • Reply AnnKat maanantai, syyskuu 28, 2015 at 22:35

      Sade oli kyllä hurja ja vielä hurjemmaksi tilannetta teki se, ettei oikein tiennyt kuinka pitkä matka oli vielä hotellille. :DDD
      Onneksi sade oli kuitenkin niin lämmin. Samanlainen täällä, niin olisi kärsinyt vähintään keuhkokuumeen…

  • Reply Anna Koskela maanantai, syyskuu 28, 2015 at 15:32

    Me teimme Mundukissa (keskellä saarta) samanlaisia kävelyreissuja riisipelloille. Hotellilta sai ihan opaskartankin mihin mennä, mutta aika nopeasti sitä kyllä eksyi.

    Kaunista oli, mutta kaksi asiaa. 1. Ihan järkyttävän kokoisia hämähäkkejä 2. Koiria, jotka kaikki ei olleet niin kauhean ystävällisiä. Onneksi hotellista oli sanottu heti, että kannattaa pitää keppiä kädenulottuvilla. Se oli ainut asia mitä ne rakit kunnioitti.

    • Reply AnnKat maanantai, syyskuu 28, 2015 at 22:40

      Eksyminen on kyllä tuolla liiankin helppoa. En sitten tiedä oliko kovin fiksua meiltä lähteä matkaan ilman karttaa… Näin jälkeenpäin asiaa voisi miettiä kahteen kertaan. 😀

  • Reply Tiia/reisereise maanantai, syyskuu 28, 2015 at 20:11

    Ihanan ”realistisia” kuvia! Näyttää tuo sade kyllä hurjalta, mutta kiva ettei tullut kylmä.

    • Reply AnnKat maanantai, syyskuu 28, 2015 at 22:45

      Kuvat ei tosiaan ole sitä samaa luokkaa kuin kuvahakujen 😀

  • Reply Laura keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 11:44

    Ubud on kyllä hieno paikka ja ihanat maisemat välittyvät kyllä kuvista! Balilla on tullut vierailtua useamman kerran vuosien varrella ja jotenkin tuntuu että Kutan alue muuttuu kokoajan kauheammaksi. Se on jännä, miten kuitenkin tunnelma ja meno muuttuu aivan erilaiseksi heti kun pääseen Kutalta pois, Ubudiin saapuessa tuntuu ihan kuin olisi tullut eri maahan..

    • Reply AnnKat keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 18:36

      En voi kuin kompata… Kutalla kyllä taitaa olla niin kahtia jakautunut maine. Toiset rakastavat ja toiset vihaavat.

  • Reply Henna /suurin onni keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 12:17

    Hui tuollaisessa sateessa saa kyllä pelätä kameran puolesta, ellei ole älynnyt ottaa muovipussia mukaan! Kauniita nuo riisipellot, Ubudiin suuntaan minäkin, jahka joskus Balille kerkeän…

    • Reply AnnKat keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 18:38

      Harvoin sitä kyllä hoksaa ottaa muovipussia laukkuun ”ihan vain varuilta”. :DDD

  • Reply Heidi keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 13:35

    Ihania, tuttuja maisemia :). Ubudista minäkin tykkäsin. Kutassa oltiin pari tuntia ja sit äkkiä pois, ihan kamala paikka. Silloin oli vielä tuulet tuonut kauheat roskamäärät rannoille, joten idyllisistä rannoista ei ollut tietoakaan. Mutta riisipellot oli kyllä kauniita.

    • Reply AnnKat keskiviikko, syyskuu 30, 2015 at 18:40

      Meidänkin matkustusajankohta Kutalla ajoittui aikaan, jolloin mereltä huuhtoutui järkyttävä määrä kaikenlaista roskaa rantaan. Olin kuullut ja lukenut etukäteen rantojen likaisuudesta, mutta se todellisuus oli kyllä aika järkyttävää. Välillä oli pakko nousta kahlaamasta pois, kun nilkkoihin hakkasi erilaiset merestä huuhtoutuneet asiat. :/

  • Reply Elämää ja Matkoja torstai, lokakuu 1, 2015 at 11:04

    Mukavaa päästä kaupungin hulinasta hetkeksi maalaismaisemiin! Tapaamme myös tehdä näitä pyrähdyksiä viljelyksille, jossa pääsee kurkistamaan tavalliseen arkeen.
    Suomalaisilla olisi paljon opittavaa hymyn osalta: Hymy ei maksa mitään ja tuo hyvän mielen sekä saajalle että antajalle. 🙂

    • Reply AnnKat perjantai, lokakuu 2, 2015 at 20:47

      Tuolla oli kyllä ihanaa päästä kurkkaamaan paikallisten tavallista arkea. 🙂

  • Reply Venla torstai, lokakuu 1, 2015 at 19:10

    Hauskan erilainen idea käydä kattomassa riisipeltoja, ei itelle tulis ihan ekana mieleen. Noi lämpimät sateet on ihania, voisin kesähelteille sattuvien sateiden aikaan vaan hoiperrella ulkona, mut saattais keskellä kaupunkia tulla vähän kummaksuvia katseita. 😀 Balilla(kin) pitää kyl päästä ehdottomasti käymään!

    • Reply AnnKat perjantai, lokakuu 2, 2015 at 20:50

      Lämpimät sateet on ihan jees,jos tietää että niiden jälkeen pääsee vaihtamaan takaisin kuivaa ylleen. 🙂

  • Reply Arja / Haavematkoja torstai, lokakuu 1, 2015 at 22:52

    Joillekin niin tavallista ja arkipäiväistä, mutta meille niin eksoottista! Riisipeltoja olen tainnut eniten ihailla Vietnamissa, olin kovin innossani kun pellolla miehet teki töitä kolmionmuotoiset hatut päässä. Aikamoista sadetta!

    • Reply AnnKat perjantai, lokakuu 2, 2015 at 20:53

      Kuulostaa ihanalta ja kuten sanoit niin meille niin eksoottiselta. 🙂

  • Reply Sini perjantai, lokakuu 2, 2015 at 09:24

    Ihana trooppinen sade!

    • Reply AnnKat perjantai, lokakuu 2, 2015 at 20:54

      Melkoisena yllätyksenä saatiin se niskaan. 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka perjantai, lokakuu 2, 2015 at 20:59

    Blogeissa on ollut tosi paljon juttuja Balilta. Vähän kaksijakoiset fiilikset, ehkä paikka pitäisi itsekin kokea, toisaalta valitetaan siitä miten ylituristinen se jo on. Ehkä jossain tuolla riisipellolla voisi hetkittäin viihtyä.

    • Reply AnnKat lauantai, lokakuu 3, 2015 at 22:17

      Bali kyllä taitaa jakaa mielipiteet todella hyvin kahtia. Toiset rakastaa ja toiset vihaa. Tosin niinkuin kaikkialla niin tuoltakin löytyy paikkoja, jossa turistit viihtyy ja missä ei.

  • Reply Mikko Nurminen lauantai, lokakuu 3, 2015 at 10:41

    Bali on kyllä kiinnostava kohde. Olen itse ollut siellä pari kertaa, mutta edellisestä reissusta on jo n. 20 vuotta.. On varmasti muuttunut aikalailla niistä ajoista. Itse olen myös kävellyt paljon riisipelloilla reisuilla, viimeksi Bhutanissa heinäkuussa. On mielenkiintoista nähdä paikalliset työn touhussa ja tulipa Bhutanissa riisipellolla vastaan n. 15-vuotias sälli Angry Birds paita päällä ja riisilastit selässä 🙂

    • Reply AnnKat lauantai, lokakuu 3, 2015 at 22:18

      Aikaisempiin kohteisiin on varmasti upeata palata, kun ne on nähnyt useampia vuosia aikaisemmin. Kaikkea muuttunutta on hienoa mennä omin silmin näkemään. 🙂

  • Reply Lotta Watia | Unagidon lauantai, lokakuu 3, 2015 at 13:18

    Tosi eksoottisen näköistä maaseutua. Tuon kosteuden voi oikein aistia noista kuvista jo ennen sateen alkamista. Onneksi nuo tropiikin sateet ovat tosiaan lämpöisiä ja jos ei ole kiire mihinkään, niin sitä on ihan tunnelmallista istuskella jossakin katoksessa sateelta suojassa. 🙂

    • Reply AnnKat lauantai, lokakuu 3, 2015 at 22:21

      Jep, ja kun liikkeellä on sadekautena, niin ei saisi ehkä kauheasti edes siitä sateesta hämmästyä. Sadettakin oli ihan jees seurailla, kun viimein sen parin kilometrin jälkeen löysi jonkun katoksen, johon pääsi sitä suojaan. 😀

  • Reply Jenni / Globe Called Home lauantai, lokakuu 3, 2015 at 15:47

    Varmasti unohtumaton keskustelu ollut riisinviljelijän kanssa!

    • Reply AnnKat lauantai, lokakuu 3, 2015 at 22:22

      Kieltämättä niitä reissujen parhaita puolia. 🙂

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi lauantai, lokakuu 3, 2015 at 17:32

    Heh, muakin alkoi heti hirvittää kameran puolesta tuossa sateessa. Ei ole kyllä tullut koskaan mieleen lähteä turisteilemaan riisipeltoon, mutta miksipäs ei….

    • Reply AnnKat lauantai, lokakuu 3, 2015 at 22:23

      Pari kertaa sai kyllä pohtia, että mitä kameralla ehtii käydä ennenkuin pääsee takaisin sisätiloihin ja kosteudelta suojaan…

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita lauantai, lokakuu 3, 2015 at 20:25

    Kivan näköinen kävelyreitti teillä ollut ja varmasti mieleenpainuva retki! 🙂

    • Reply AnnKat lauantai, lokakuu 3, 2015 at 22:24

      Oli kyllä yksi parhaimmista retkistä tuolla ja koska tahansa lähtisin samanlaiselle uudelleen. 🙂

  • Reply Kohteena maailma / Rami lauantai, lokakuu 3, 2015 at 23:45

    Hyvä postaus siinä mielessä, että itsellä alkoi pyöriä monia matkailuaiheisia juttuja päässä 🙂 Todettakoon nyt kuitenkin, että valokuvauksellisesti varsin hieno paikka, joskin kameraa saa suojata varmasti kosteudelta. Mies mutalammikossa kuva oli huippu!

    Mulla on ollut Bali mietteissä varmaan viimeiset 10 vuotta ja lentoja & hotelleja on sinne tullut katsottua moneen otteeseen. Aina joku muu on toistaiseksi vienyt voiton, mutta jonain päivänä sinne ja varmasti Ubudiin katsomaan riisipeltoja!

    Itse pystyin hyvin samaistumaan mietteeseen, että retki tuntui pitkältä. Uskoisin sen suurelta osin johtuvan juuri siitä, että ei ollut tietoinen retken pituudesta ja kuitenkin liikuttiin oman mukavuusalueen ulkopuolella. Itselle on käynyt kerran vastaava tunne Etelä-Afrikassa, kun ilta alkoi pimentymään ja täyttä varmuutta retken pituudesta ei ollut. Alueella missä liikuimme virtahevoilla oli tapana tulla rantaan syömään heinää pimeän tultua, joten oli hieman epämukava olo kun ei ollut tietoa kuinka paljon matkaa oli jäljellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin ja päästiin ihailemaan rannalta virtahepojen touhuja vielä valoisaan aikaan vedessä ennen kuin syömään rannalle tulivat.

    • Reply AnnKat sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 22:59

      Tuo Etelä-Afrikan retki kuulosti mielenkiintoiselta. Ootko kirjoittanut siit joskus? Olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin. 🙂

      • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, lokakuu 5, 2015 at 08:45

        Moi, kiitos mielenkiinnosta Etelä-Afrikan postaksia kohtaan 🙂

        Tässä olisi kootusti Etelä-Afrikasta kirjoittamani postaukset: https://wpdev.rantapallo.fi/kohteenamaailma/tag/etela-afrikka/

        • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, lokakuu 5, 2015 at 08:47

          Niin, tarkennuksena edelliseen, että tuosta mainitusta tapauksesta en ole kirjoittanut. Pitäisi ehkä kirjoittaa 🙂 Samassa paikassa oli kyllä tuo krokotiilien katselu kanootilla -retki sitten seuraavana päivänä.

          • AnnKat maanantai, lokakuu 5, 2015 at 19:21

            Kannatan ehdottomasti aiheesta kirjoittamisesta! Täällä ilmoittautuu jo yksi tätä odottava… 🙂

        • Reply AnnKat maanantai, lokakuu 5, 2015 at 19:20

          Käyn ehdottomasti kurkkaamassa tuon postauksen! 🙂

  • Reply Jenna / Journey Diary sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 12:40

    Voi vitsi muakin niin haluttais päästä Balille! 🙂

    • Reply AnnKat sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 23:00

      Noita paikkoja joihin haluaa tulee kyllä sitä mukaan lisää, kun jostain lukee vähääkään. :DdDD

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 13:00

    Kaikkiko tuolla Ubudissa nyt on 🙂 Tuntuu että siihen on viime aikoina törmännyt blogeissa ihan yhtä mittaa 🙂

    • Reply AnnKat sunnuntai, lokakuu 4, 2015 at 23:02

      Omasta matkasta alkaa tosiaan olla pian se vuosi, mutta vasta nyt saan ajettua näitä postauksia pihalle. Hups!
      Mutta voin kyllä kompata sen suhteen, että paikasta on saanut lukea viime aikoina todella paljon…

    Leave a Reply