11tarinaa matkoilta…

Sain Ikilomalla -blogilta Liebster Award blogihaasteen kertoa 11tarinaa omilta matkoiltani. Vaikka aiemmin kesällä vastasinkin jo haasteeseen, oli pakko alkaa miettiä omia yhtätoista tarinaa, sillä Titta ja Thomas olivat koonneet niin mielettömät kysymykset kasaan. En ole edes varma onko mulla näihin kysymyksiin suoria tai ainakaan millään tavalla selkeitä vastauksia. Alkoi tuntua, että voisin tehdä seuraavien kysymyksien pohjolta itselleni jonkinlaisen ”Bucket List”:in…

… ja kysymyksiin/tarinoihin:

 

”NEAR DEATH EXPERIENCE”

1. Reissutilanne, jolloin olet pelännyt kuollaksesi?

Hyvä aloitus tähän kaikkeen… Mulla ei tule mitään mieleen. Kai mä jollain tavalla vähintään tiedostomattani välttelen kaikkia epämukavia tilanteita ja sen takia en myöskään ajaudu mihinkään erikoisempiin tilanteisiin. Voisi ajatella, että näitä olisi enemmänkin, sillä matkustelen paljon yksin ja silloin myös tapahtuu.

Tietenkin ajoittain on vähän säikähtänyt jotain tilannetta, mutta koskaan en ole sen enempää ehtinyt pelkäämään näitäkään asioita. Myrskyssä lentäminen ja ylipäänsä matkustaminen on kamalaa. Voisin sanoa, että pelottavinta on ollut koskaan se, kun matkustettiin 1990-luvulla perheen kanssa Tukholmaan ja hytin ikkunaan, joka oli laivan korkeimmissa kerroksissa hakkasi aallot. Ei tiedetty yöllä, että mistä tämä johtui ja tuntui että laiva menisi minä hetkenä hyvänsä ympäri. Seuraavana aamuna, kun vanhemmat kyselivät tilannetta infopisteeltä saimme kuulla, että myrsky oli niin kova että laiva oli täytynyt kääntää ja kulkea sivuttain menosuuntaan. Kuulostaa edelleen omaan korvaan kamalalta ja en halua edes ajatella asiaa sen tarkemmin. Merenkulku myrskyssä on omasta mielestä paljon kamalampaa kuin lentäen.

IMG_0173-001

”TOP OF THE WORLD”

2. Milloin olet tuntenut olevasi maailman huipulla?

Mietin ja mietin tähän tarinaa, mutta mulla ei vain tule mitään mieleen. Aloin miettiä, että olenko koskaan edes ollut missään korkealla. Mä en ole käynyt yhdessäkään pilvenpiirtäjässä, en oo vaeltanut vuorille tai mitään vastaavaa. Tarinankerrontakin jää siis vähäisemmäksi.

Jos kuitenkin joku tarina mainitaan, niin muutama vuosi taakse päin, kun olin Barcelonassa, niin sain jostain syystä aiheutettua edellisen illan sangrialla itselleni aamuksi mielettömän darran. Aamulla skippailin hostelliaamupalan, sillä täytyi kerätä kaikki voimat, jotta jaksoi lähteä kipumaan kaverin kanssa Tibidabo -vuorelle. Helteessä mäki tuntui jyrkemmältä kuin mikään. Tein matkalla kuolemaa, mutta hammastapurren matka eteni askel askeleelta. Perille päästessä oli voittaja fiilis, kun pääsi viimein huipulle päämääräänsä ja ympärille avautui upeat maisemat. Vaikkei nousu todellakaan ollut mikään rankka, niin niissä tiloissa se oli vähintään yhtä kova suoritus kuin vuorikiipeily. 😀

IMG_0524_zpsc30dcc3d

”RANDOM ACT OF KINDNESS”

3. Matkan aikana tuntemattomalta henkilöltä saatu apu tai ystävällisyyden ele?

Kai se on ollut jollain tavalla merkityksellistä, kun se kerran tulee ensimmäisenä mieleen. Mua on kohdeltu omilla reissuillani pääsääntöisesti hyvin ja yllätyn kerta toisen jälkeen ihmisten hyvyydestä. Ensimmäisenä mieleen nousi kuitenkin ensimmäinen matkani Pariisiin.

Oltiin kaveri porukalla liikkeellä ja itse asiassa suosikki bändimme kiertueella. Olimme matkanneet edellisen yön bussilla Amsterdamista Pariisiin ja metroon siirtyessä raahasin perässäni matkalaukkua. Laukku ei oikeastaan ollut edes painava, mutta metrokäytävällä kuulin vierestäni jonkun lausuvan muutaman lauseen kauniisti ranskaksi, hymyilevän ja tarttuvan kiinni matkalaukkuni kahvasta. Laukku kannettiin portaat ylös ja tämän jälkeen laukku ojennettiin takaisin edelleen hymyissä suin ja kättä heiluttaen toivottaen hyvät päivän jatkot. Menin lähes sanattomaksi, sillä en olisi osannut kuvitella tilannetta ollenkaan. Hämmentyen en saanut suustani muuta ulos kuin ”Merci” (en muuten puhu sanaakaan ranskaa) ja miettien kuka oikeasti auttaa meikit pitkin naamaa olevaa tyttöä Pariisin ruhkametrossa.
(Toisenlaisessa mielentilanteessa olisin varmaan vähintään rakastunut… :D)

”UNFORGETTABLE TREK”

4. Ikimuistoisin vaellusreitti

Mä oon nyt jonkin aikaa halunnut lähteä jonnekin vaeltamaan. Oon kuullut ja lukenut siitä sen verran paljon, että ehkä lisään tänkin kohdan siihen mun ”Bucket List”:iin. Vaelluskokemuksia on niin vähän, että vaihtoehdotkin alkaa olla aika minimaaliset. Siispä valitsen Ubudin riisipeltovaelluksen/-eksymisen miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua.

Viime vuoden marraskuussa, kun oltiin Balilla ja Ubudissa niin yksi sellainen ”must see” juttu oli riisipellot. Kuvissa ne näyttää aina niin upeilta, että olihan ne tällaisena joka tykkää kaikeasta upeasta, niin nähtävä. Omaan tyypilliseen tapaan ryhmämatkat ja kartat on aivan liian yliarvostettuja ja niinpä lähdettiin matkaan mun puhelimen screenshot tallennusten turvin. Löydettiin kyllä upeita maisemia, riisipeltoja ja paikallisia viljelijoita, mutta löydettiin myös mieletön monsuunisade, pitkääkin pidempi reitti ja lopputuloksena myös loppuloman kuivumassa olleet vaatekerrastot.

Oltiin kävelty peltoalueita pitkin ja pysähdytty lopulta yhteen pieneen kahvilaan smoothielle. Edessä ei ollut enää nähtävää ja niinpä kahvilan menussa oli myös sopivasti taksikyyti takaisin Ubudin keskustaan. Koska tytöt päättivät säästää sen 100 000rupia (=7euroa), niin jatkoimme matkaa takaisin hotellille. Taivas oli täyttynyt tummista pilvista ja ne myös liikkuivat uhkaavan kovaa vauhtia. Arvatakkin saattaa… taivas repesi ja kastuimme niin että vansseja sai kuivatella vielä kotonakin. xDDD No näin jälkeenpäin mietittynä se 4kilometrin paluu majoitukselle lämpimässä monsuunisateessa oli kyllä myös elämys. 😀

ubudiii (6)

”REPEAL OF PREJUDISES”

5.Onko matkailu kumonnut ennakkoluulojasi joitakin asioita kohtaan?

Tietenkin on. Sitähän sanotaan, että matkailu avartaa ja se pitää hyvin paikkaansa. Rehellisyyden nimissä on pakko kuitenkin lisätä, että jotkut ennakkoluulot ovat myös saaneet luuloilleen pohjan.

Eniten itsellä on ollut ennakkoluuloja ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. Suomessa on tottunut tiettyihin asioihin ja meitä opetetaan jo koulussakin tiettyjen asioiden olevan tietynlaisia. Usein käy niin, ettei asioita muista edes kyseenalaistaa, sillä ne on opetettu ja kuultu niin faktoina. Usein huomaa myös sen, että jostain kulttuuristakin loppupeleissä tietää todella vähän ja omat mielikuvat ovat sitten syntyneet tällaisen pienen tiedon pohjalta.

IMG_0179-001
”ENJOY THE MOMENT”

6. Mikä on ollut paras reissuhetkesi?

Näitä on kertynyt jo monia, mutta ne on joka kerta myös yhtä hienoja. Muutamassa kohteessa ollaan kiivetty hyvän ystävän kanssa jonnekin näköalatasanteelle tai muualle vähän korkeammalle niin, että nähdään koko kaupunki. Ollaan istuttu pitkiä aikoja siellä kaupungin kattojen yllä ja keskusteltu kaikesta mahdollisesta. Keskustelut menee jossain vaiheessa myös niin syvällisiksi, että luulen ettei monikaan jaksaisi edes kuunnella meitä. Niissä on sitä jotain ja ne keskustelut sekä hetket ovat aivan parasta! Onneksi tiedän, että niitä hetkiä on tulossa vielä tulevaisuudessa paljon paljon lisää… <3

DSC03988

”BIGGEST ADVENTURE”

7. Mikä on suurin seikkailusi?

Itä-Euroopan -interrail!!! En ole lähtenyt millekkään niin vähäisin suunnitelmin. Matkan aikana tosin ne vähäisetkin suunnitelmat vaihtuivat eri syiden seurauksina. Oikestaan koskaan ei voinut aiva tarkkaa tietää mistä itsensä löytää seuraavana päivänä. Koko Itä-Eurooppa oli itselle etukäteen aika vieras, mutta silti niin mielenkiintoinen. Matkan aikana tuli kokeiltua ja koettua kaikkea uutta. Olisin valmis lähtemään tuolla matkalle koska tahansa uudestaan.

DSC05648-001

”NIGHT HORROR”

8. Kuvaile kammottavin paikka jossa olet yöpynyt.

Mä en ole ikinä yöpynyt sellaisessa majoituksessa, jossa olisi ollut jotenkin kamalaa mennä nukkumaan. Eli tarkoitan nyt siis tilannetta, että paikka olisi esimerkiksi todella epäsiisti tai sitten melu olisi sietämätön. Oon viettänyt öitä Euroopan juna-asemilla odottaen, että aamun ensimmäiset junat lähtee, mutta sielläkään yöpyminen ja rinkkaan nojaaminen/nukkuminen ei ole koskaan tuntunut niin kamalalta. Pahin juna-asema Euroopassa, jossa oon viettänyt aamuyöstä tunteja on ehdottomasti Helsingin Rautatieasema. No sehän nyt on paikka, jota muutenkin välttelen, mutta ei luoja mikä meininki siellä ja sen ympäristössä on viikonloppuaamuina siinä viiden aikaa. Mulle kamalimpia tilanteita on ne, kun tunnen itseni turvattomaksi ja voisin sanoa, että tuona aikana Helsingin Rautatieasemalla se on juurikin sitä. En ikinä uskaltaisi sulkea silmiäni tuolla, siinä missä muualla Euroopassa.

Joskus majoitus ei itsessään ole pelottava, mutta muut tekijät voivat tehdä tilanteesta tarpeeksi pelottavan. Tulee taas vain mieleen se Madridin majoitus, jossa nukuin Ikea-kerrossängyn alapedissä ja sängyn huojuessa mielettömästi mietin useaman kerran, että nostanko patjani lattialle ennenkuin saan kaverini yläpedistä päälle.

”RATRACE”

9.Oletko koskaan poistunut oravanpyörästä pidemmäksi aikaa?

Voin vastata rehellisesti että EN. Haluaisin joskus, mutta tällä hetkellä en koe sitä edes tarpeelliseksi. Taisin juuri hypätä yhä syvemmälle oravanpyörään kun työsuhteeni vakinaistettiin paikassa, jossa olen työskennellyt viimeiset neljä vuotta. Pidän työstäni ja haluan oikeasti tehdä sitä.

Kai tilanne olisi toinen, jos tekisin työtä jolla en kokisi olevan niin suurta merkitystä itselle sekä toisille. Vastasin työhaastattelussa kun kysyttiin, että mitä teen viiden vuoden kuluttua täysin rehellisesti. Ehkä liiankin rehellisesti. Jälkeenpäin sain kuulla, ettei työhaastattelussa ”kuuluisi” vastata sillä tavalla. Kerroin avoimesti etten todellakaan tiedä tulevasta. Saattaisin olla työnantajan alaisena tai sitten saattaisin olla jossain aivan muualla. Ilmaisin mielipiteeni siitä miten itseä pitää kuunnella ja en koe, että pystyisin antamaan tarpeeksi itsestäni työssä, jos se ei olisi minulle itselleni mieleistä. En ehkä vastannut aivan kokonaan väärin kysymykseen, sillä sainhan paikan… Koen itse, että toimin väärin jos jatkaisin työssäni vielä silloinkin kun se ei olisi mieleistä ja jolloin se olisi vain velvoite.

Ajatuksena oravanpyörästä poistuminen kuitenkin kuulostaa hyvältä ja haluan sen toteuttaa, jos joskus sille tulee vähääkään tarvetta. Luultavasti tällöinkin se olisi enemmän sellaista itsensä etsiskelyä…

”NIGHTCRAWLER”

10. Mikä on ollut erikoisin luonnossa kohtaamasi eläin tai ötökkä?

Mä pelkään jossain määrin eläimiä ja oon ihan tyytyväinen siihen etten niihin, tai ainakaan erikoisempiin, ole oikeastaan edes törmännyt. Kauhukuvia mieleen piirtyy kuitenkin aina, kun kuulen lenkillä metsästä rasahduksia. Käyn usein lenkillä ilman puhelinta, jotta edes hetken päivästä voi keskittyä johonkin muuhun. Kerran juoksin metsäpolkua kunnes pysähdyin äkisti ja tajusin että edessäni oli metsäkauris syömässä jonkun puun tai pensaan vesoja. Mun silmät oli vähintään yhtä suurena kuin toisen osapuolen. Tuijotettiin toisia silmiin ja oltiin molemmat pysähdytty paikoilleen. Kumpikaan ei tiennyt kuinka tilanteessa toimia. Olin nopeampi ja tein ensimmäisen liikkeen. Käännyin 180astetta ja lähdin juoksemaan vieläkin kovemmin. Tajusin miten toimin ja kun katsoin taakseni nähden myös kohtalontoverini juoksevan eri suuntaan.

Tilanne on jälkikäteen huvittava. Olin kuitenkin jotenkin niin järkyttynyt siitä kohtaamisesta, että pelkäsin varmasti tilannetta vähintään yhtä paljon kuin se pieni metsäkauris. Sain muistutuksen siitä, että metsässä oikeasti on eläimiä ja tajusin ettei kaupunkilaislapsen tulisi ikinä mennä yksin metsään. xDDD (ainakaan ilman puhelinta, että voi soittaa apua xDDD )

IMG_0521-001

”EPIC TENT SITE”

11. Mikä on hienoin paikka, jossa olet yöpynyt teltassa?

Tämäkin on yksi niistä kysymyksistä, jonka haluan ehdottomasti lisätä Buckeet List:iini. Tai ehkä muotoilen sen siihen ”ainutlaatuinen telttailu kohde”. Mun telttailuhistoria on lähinnä festareiden leirintäalueilla tai sitten lapsuudessa omalla tai kaverin takapihalla.

Festareiden leirinnät tunnelmansa kanssa on aina ollut jees, mutta en kyllä niitä silti nostaisi millään tavalla tämän kysymyksen arvoon. Niinpä mun täytyy valita joku lapsuuden takapihatelttailuista. Paikat eivät ole olleet ikinä mitään hienoja, mutta fiilistä niissä on ollut kyllä enemmänkin. Elettiin aina illasta aamuun erähengessä mukana vedet, ruuat, hygieniatuotteet yms. Ne oli aikanaan kesän koho kohtia.

Nyt tuli mieleen myös yksi muu paikka, jossa olen teltaillut. Opiskeluaikana luonto- ja elämystoiminnan kurssilla kurssiin kuului metsäleiri. Lähdettiin Evolle, jossa oli kyllä huomattavasti hienommat maisemat, kun yhdelläkään takapihalla. Ehkä siis se olisi vielä tähän asti se hienoin paikka…

SAM_2955_zpsa4f87744-002


Säännöt:

-Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
-Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
-Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
-Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Haaste on pyörinyt blogeissa jo aika pitkään ja tällä hetkellä ei tule mieleen kenelle haasteen siirtäisin. Tuntuu, että lähes jokaisessa blogissa haaste on jo näyttäytynyt. Matkatarinat ovat parhaita ja siksihän me niistä kirjoitammekin, joten haastan kaikki tämän lukeneet valitsemaan yhden aiemmista ja kysymyksistä, ja kertomaan siihen liittyvän tarinan kommenttipoksissa… 🙂

-A

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply