Venetsia, Italia

(21.5.2012)
Me lähdettiin Roomasta maanantaiaamuna ja ennen junaan hyppäämistä käytiin ostamassa paikkaliput junaan, koska niin oli kehoitettu. Paikkaliput olivat mun mielestä melko kalliit, sillä hintaa niillä oli 10€/kpl. (Tosin maksettiin vuosi sitten muiden Euroopan maiden junan paikkalipuista enemmänkin.) Lisäksi ensimmäinen junamatkakaan ei sujunut ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, kun jouduttiin vaihtamaan paikkoja kesken matkan. Jos kaikki huutaa aina VR:n toiminnasta, niin en tiedä onko Italiassakaan paljon paremmat systeemit. Junat oli kaikki lähes poikkeuksetta muutamasta kymmeneen minuuttiin myöhässä ja lisäksi junaan oli myyty päällekkäisiä paikkalippuja.
No matka sujui aika nopeasti, kun oltiin tietenkin valittu nopeimmat junayhteydet. Kuljettiin reittiä Rooma-Firenze-Bologna-Padova-Venetsia, mihin ei kulunut kuin muutama tunti. Jäätiin junasta pois Mestren asemalla, sillä oltiin varattu aivan aseman vierestä edullinen hotelli neljälle. Hotelli oli helppo löytää nopeasti, kun heti ensimmäisillä kaduilla oli opaskylttejä sadan metrin päästä löytyvälle majoitukselle. Mehän oltiin varattu etukäteen kaikki majoitukset kiinnittäen huomiota kahteen eri asiaan. Hintaan sekä sijaintiin. Mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia Venetsian hotellista. Olin käynyt varausten yhteydessä tsekkaamassa kuvat netistä, mutten silti muistanut yhtään etukäteen mitä olisi luvassa. Joten yllätyin aika positiivisesti, kun asteltiin tyylikkäästi sisustettuun respaan. Oltiin varattu neljän hengen huone, mutta saatiin sitten kuulla ettei saataisikaan tätä. Meille sitten luvattiin pari kahden hengen huonetta, joten ei ongelmaa.

Checkattiin ittemme sisälle, heitettiin rinkat huoneisiin ja lähdettiin junalla Venetsiaan. Sää oli muuttunut sateiseksi ja tästä johtuen kuvankaunis kaupunki näytti melko autiolta. Meidän suunnitelmissa oli jatkaa matkaa heti seuraavana aamuna, joten ei auttanut kuin avata sateenvarjot yläpuolelle ja ottaa jalat alle. Kierreltiin kaupungin kapeita kujia, ihmeteltiin kanaaleja ja ihasteltiin söpöjä rakennuksia. Välillä satoi kovemmin ja välillä vain tihutti. Kaupungissa oli niin vähän liikehdintää, että olisi hyvin voinut kuvitella olevansa jossain aivan pienessä kaupungissa/kylässä suositun turistikohteen sijaan.

 

 

Välillä pysähdyttiin lepuuttamaan jalkoja pieniin paikallisiin ravintoloihin ja maistelemaan kaupungin erikoisuuksia. Tästä mainittakoon Venetsialainen keksi, joka näyttää jo enemmän kuin mielenkiintoiselta. Joku vihreä nyrkinkokoinen keksin sukulainen, joka nimensä mukaisesti sisälsi pistaasipähkinää ja terävinä turisteina ulkoasusta päätellen myös mantelia sekä suklaata. Itse saatoin tätä tilatessa jo kuvitella, että kyseessä olisi joku hyväkin valinta, mutta loppupeleissä jälkiruoka ei maistunut miltään. Yrittäessä iskeä hampaita läpi kovasta vihreästä tiiliskivestä olisi kaivannut apuun jonkun joka olisi kertonut miten paikallinen herkku kuuluu nauttia. :DDD

Tietenkin kaupungista oli nähtävä ne tietyt ja tunnetuimmat paikat, San Marco. Paikan päällä käytiin pällistelemässä kaupungin maamerkkejä, kuten  Pyhän Markuksen kirkko (Basilica di San Marco). Sain myös ihmetellä, miten Venetsian päätoria Piazza San Marcoa kehutaan sen upeudesta ja hienoudesta, kutsumalla sitä myös kuuleman mukaan
”Euroopan olohuoneeksi”. Samannäköinen tori se mun mielestä oli kuin kaikki muutkin eurooppalaiset vanhat toriaukiot. Ehkä jollain tavalla jopa rumempikin, jonka saatoin ilmoittaa torilla ollessamme matkaseuralleni. Toivon, että olen tän suhteen väärässä ja
aurinkoisella säällä toriaukio on aivan supersiisti ja väittämä pitäisi edes vähän paikkaansa. 

 

 

 

 

 
Vaikka välillä tuntuikin, että kaupungin kauneutta on hehkutettu omasta mielestä liiaksikin, niin tykästyin Venetsiaan. En niinkään massiivisiin ja koristeellisiin maamerkkeihin vaan kaikkeen siihen, mistä kaupunki muodostuu.  Olen itse asunut koko ikäni vesistöjen äärellä ja jotenkin se, että pieniä kanaaleja oli kokoajan ympärillä, teki vaikutuksen. Ja ei pidä unohtaa mainita ehkä sitä merkittävintä asiaa, jota voisin hehkuttaa hamaan tappiin asti. Vaikka kaupungissa olisi millainen turistirysä hyväänsä, niin siellä oli silti sellainen omanlainen rauha päällä. Ihmisistä, yleensäkin turisteista, lähtee ääntä ja sitä ääntä saakin mun puolesta tulla vaikka kuinka, mutta kuinka täydellistä on kun pääsee johonkin pois missä ei kuule kokoajan liikenteen kauheata hurinaa ja meteliä.  TÄYDELLISTÄ!
 
Loppuun vielä kuvaoksennus kaikesta nätistä ja ihanasta <3 :

 

 

 

 

 

 

 Seuraavana päivänä matka sai taas jatkua. Ennen junanlähtöä ehdittiin vielä istua hetki Venetsian rautatieaseman portailla  ihanassa auringonpaisteessa. Samalla sai myös huomata, kuinka kaupunki oli täyttynyt ihmisistä. Tuntui että joka puolella oli jos jonkunlainen koululaisryhmä tai turistilauma…

 

 

 


– A


Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenna / Journey Diary lauantai, huhtikuu 18, 2015 at 12:58

    Oi että, Venetsiaan olisi mahtava päästä. On muuten aina yhtä säätämistä tuo ulkomailla junaillu!

    • Reply AnnKat lauantai, huhtikuu 18, 2015 at 13:39

      Mullakin syntyi kyllä jonkunlainen Venetsia-kuume, kun noita kuvia taas katseli.
      No välillä kyllä tuntuu, että joka kerta on jonkunlainen ”ongelma” junien kanssa. Aloin oikein miettiä, että milloin ei olisi ollut. Taitaa olla Saksa ainoa maa, jossa on päässyt aina matkustamaan ongelmitta. :DDD

    Leave a Reply