Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Rooma + Vatikaani

Uskallan veikata, että lähes jokainen poikkeuksetta vierailee Vatikaanissa oman Rooma -matkansa aikana. Niin myös me päivien aikana, joita vietimme Roomassa. Kuluva päivä oli muistaakseni sunnuntai ja emme ajatelleet sen kummemmin että päivä voisi olla millään tavalla poikkeuksellinen Vatikaanissa.
Kävellessä Vatikaania kohti maisemat ympärillä miellytti omaa silmää. Jokea pitkin kävely suurten lehtipuiden alla oli joten todella jees. Mitä lähemmäs määränpäätä käveli, sitä enemmän alkoi bongailemaan niitä tuttuja paikkoja, joita aikaisemmin oli ihastellut vain kuvissa. Enkeltensilta ja Pietarinkirkko olivat ehkä itselle ne tutuimmat ja mitkä jollain tavalla yhdistää paikkaan.
Kun käveli tietä pitkin kohti Pietarinkirkkoa, alkoi ihmismassa lisääntyä ja tietenkin sen mukaisesti myös tungos. Olisi ehkä pitänyt miettiä ajankohta ja päivä Vatikaanivierailulle kahdesti. Porukkaa oli liikkeellä enemmän kuin missään. Samoin turvamiehiä aivan mielettömästi. Pohdimme keskenämme, että onko kaupungissa aina yhtä paljon turvamiehiä, sillä niiden määrä tuntui aivan uskomattoman suurelta.

Aukio oli aivan täynnä ihmisiä ja yhtäkkiä kaikki alkoivat hurrata ja matkalla aukiolle olevat ihmiset juoksivat kävelyn sijaan tätä ihmistungosta kohti. Emme oikein tienneet mitä oli luvassa ja oma uteliaisuus heräsi sen verran, että oli aivan pakko päästä katsomaan mitä oli tapahtunut tai mitä oli tapahtumassa.
Suuri ihmismäärä tuijotti ylöspäin kohti yhtä ikkunoista. Nopeasti sai huomata, kuka avonaisen ikkunan takaa oikein löytyi. Rooman ja koko maailman siunauksen lisäksi puheesta jäi mieleen tuolloin kuluneella viikolla ikävät uutiset, kun opiskelijatyttö oli kuollut Italiassa tapahtuneessa pommi-iskussa. Tätä muistettiin, sekä tietenkin tervehdykset useilla eri kielillä. En tiedä onko toi joka viikkoinen tapahtuma, mutta ainakaan me siitä tiedetty etukäteen, joten oli kiva sattuma, että saavuttiin paikan päälle juuri sopivasti.
Paavin puheiden jälkeen meidänkin matka sai jatkua melko nopeasti. Odoteltiin hetki, että pahin tungos lähtee, ennenkuin poistuttiin alueelta. Oli ihan hyvä ratkaisu, sillä sitä tungosta riitti, kun tuhannet ihmiset päättää poistua aukiolta yhtä aikaa.


Italiassa olon aikana söi ehkä aivan liikaakin kaikkia italialaisen keittiön herkkuja. Pizza nyt ei omasta mielestä ollut mitään erikoista. Omat odotukset olivat vähän korkeammalla sen suhteen, mutta kaikki muu olikin kyllä juuri niin hyvää kuin vain saattoi kuvitella. Pääruokien lisäksi jäätelöä taidettiinkin sitten syödä litrakaupalla, mutta se nyt on vain pakollista, jos Italiaan pääsee. En tiedä mitään parempaa kuin italialainen-jäätelö <3 Ai että sitä tulee taas niin ikävä, jo pelkästä ajatuksesta.

Yöaikaan kaupungit saavat aivan uudenlaisen ilmeen ja siksi päätimmekin lähteä ihastelemaan kaunista Roomaa kaupungin alkaessa pimentyä. Omasta mielestäni useat kaupungit ovat yöaikaan aivan mielettömän upeita, kun kadut alkavat hiljentyä ja rauhoittua ihmishälinältä. Kun taivas pimenee ja tuhannet kaupungin lamput syttyvät, niin koko kaupungin ilme muuttuu aivan täysin.

Jollain tavalla on kiva vertailla esimerkiksi joitain nähtävyyksiä keskipäivällä ja sitten uudestaan hieman myöhemmin pimeällä. Vain muutamillakin tunneilla saattaa olla todella suuri ero millaisena paikka näyttäytyy. Suosittu nähtävyys saattaa olla tupaten täynnä turisteja keskipäivällä, mutta illan suussa koko paikka on jo aivan autiona. Tämä tuntuu joskus hieman oudolta ja huvittavalta. Usein tällaiset paikat ovat huomattavasti kauniimmannäköisiä illalla tyhjinä ja valaistuina, kun valosaan aikaan turistien täyttämänä.

Valaistussa kaupungissa kiertelyn jälkeen päädyimme viettämään iltaa, johonkin terassille, jossa oli mukava istua lämpölamppujen ympäröimänä. Ilman lamppuja emme luultavasti oliis ikinä jaksaneet istua paikassa niin pitkään, sillä muuten kaupunki oli käynyt jo melko hyvin viilenemään. Jollain tavalla pidän siitä, miten helppoa Keski-Euroopassa on istua iltaa. Alunperin tarkoituksemme oli suunnata vain viinille, mutta ajan kuluessa osa päätti myös syödä jotain pientä. Olisi unelmaa, jos Suomessakin samanlainen tapa olisi mahdollista. Usein, jos istuu kaveriporukalla jossain ja myöhemmin joku päättääkin haluta syödä jotain, tarjoilija ilmoittaa lähes poikkeuksetta keittiön olevan jo kiinni. Matkaillessa yksi parhaimmista asioista on se, että tilanne on muualla aina toinen…
-A
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply