Budva, Montenegro

Montenegro oli mulle yksi niistä valtioista, joissa halusin meidän reissun aikana ehdottomasti käydä. Voin myöntää, että valtio on ollut mulle aika vieras tai oikeastaan täysin tuntematon. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana näin joitain juttuja Montenegrosta ja sitä kautta sitten myös oma mielenkiinto heräsi.
Olin etukäteen ihaillut netissä kuvia ja tutustunut kaupunkeihin hieman. Jollain tavalla valtio oli niin vieras ja ainutlaatuisen tuntuinen, että tutustuin netin kautta kokoajan kaupunkeihinkin lisää. Joskus on helppo turvautua tuttujen matkajärjestäjien sivuihin, jos etsii hyvää rantakohdetta. Näin pääsee itse aina astetta helpommalla. Sain huomata aika nopeasti, ettei Montenegroon järjestä vielä oikeastaan muut matkoja Apollomatkoja lukuunottamatta.
Ihastuin aika nopeasti Montenegroon, josta tuli monella tapaa mieleen Kroatia, mutta silti kaikki tuntui jotenkin astetta kauniimmalta ja mielenkiintoisemmalta. Luultavasti juuri se oma tietämättömyys oli aika merkittävänä tekijänä. Apollomatkojen kautta tutustuin Budvaan ja koska kaverini oli jo käynyt Bar:issa, niin kohteeksemme valikoitui rantakaupuki Budva.

Matkustettiin bussilla Dubrovnikista Budvaan. Matka kesti pari tuntia ja bussilipulla oli hintaa 22€. Reitti jota bussi kaarteli oli aivan uskomattoman mahtava ja ne maisemat jotain käsittämätöntä. Bussi ajoi muun muassa suloisen satamakaupungin, Koper:in,  läpi jonne olisi hyvin voinut vaikka jäädä. (Liikkuvan linja-auton ikkunan läpikuvaaminen on aina yhtä mielenkiintoista, mutta jotenkin oli pakko yrittää taltioida edes jotenkin sitä uskomattoman kaunista matkareittiä.)

Kun bussi alkoi laskeutua mäkeä alas Budvaan, koko kaupunki näkyi uskomattoman upeasti. Tässä vaiheessa taisin katsoa niin hölmistyneenä ulos bussinikkunasta, etten tajunnut edes kaivaa kameraa esille.
Budvan linja-autoasema oli kaikin puolin hyvin erikoinen. Paikka oli pieni ja ei sieltä tainnutkaan erityisen montaa bussia pidemmälle lähteä. No eihän siinä mitään ihmeellistä ole, mutta aseman pihalla oli kaunis pieni puisto-/istutusalue ja alueella oli muun muassa suuri häkkialue, jossa oli kaneja, joutsenia ja riikinkukkoja. Paikka näytti kauniilta, mutta omaan silmään alue oli todella ihmeellisellä paikalla. Nämä oli ensimmäisiä fiiliksiä Budvasta ja Montenegrosta. Kaikki näytti todella kauniilta.
Majoitukseksi oltiin varattu perushalpa kahden hengen huone Sun Hostelista. Huone on perussiisti ja plussana huoneissa on oma kylpyhuone sekä pieni parveke. Hostelli sijaitsee hieman kauempana rannasta, niinkuin usein muutenkin edullisemmat majoitusvaihtoehdot. Rannalle on kuitenkin niin lyhyt matka, että uskallan sanoa sijannin olevan hyvä.
Levitettiin tavarat huoneeseemme ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Käveltiin oikeastaan suoraa rannalle, joka näytti kaikin puolin samalta kun monet muutkin  turisteidensuosimat rantakaupungit. Ainoana erona normaaliin oli se, että rantaa vielä rakennettiin. Melko nopeasti sai huomata sen, ettei kaupunki ollut vielä valmis turistikohteeksi. Muun muassa rannalle oli rakenteilla vielä osa ravintoloista, lentopallokentistä ja muista vapaa-ajan aktiviteettimahdollisuuksista.
Pysähdyttiin lounaalle yhteen jo valmiiseen ravintolaan, josta oli todella upeat näkymät merelle. Hintataso rantabaarissa oli mielestäni edullinen, sillä muun muassa valtavat salaatit maksoivat alle 5€. Lisättäköön vielä tosta kaupungin rakentamisesta, että myös seuraavissa kuvissa takana olevat rakennukset olivat täysin kesken eräisiä. Noihin ei ollut oikeastaan valettu kuin pohjat. Saatettiin kuitenkin uskoa, että kyseiset rakennukset tulee olemaan hotelleja, sillä näyttivät niin paljon tyypillisiltä lomakohteiden majoituspaikoilta. Lisäksi toi sijainti on niin loistava, että uskon parin vuoden päästä kyseisten hotellien olevan sesonkiaikaan aivan täynnä.
Kuten äsken kirjoitinkin, niin näkymät merelle oli todella upeat. Monessa suhteessa kaupungista tuli mieleen Kroatia, mutta silti tuolla oli joku asia aivan erilaista. Sen asian selvittänen jäi mulle kysymysmerkiksi ja en osaa vastata että mikä se sitten oli. Rannat oli täysin samanlaisia kuin Kroatiassa, eli hiekkarantojen etsiminen oli turhaa. Ranta oli kivinen ja aivan täynnä pikkukiviä. Auringon paistaessa koko päivän kirkkaalta taivaalta ne myös poltti mukavasti paljaita jalkapohjia.
Luultavasti sen takia, että toi merinäkymä oli niin upea ja että viihdyn muutenkin veden äärellä, niin meidän lähes koko päivä kului tuolla rannalla istuen. Oli kyllä kiva fiilis, kun sai päiväksi vain pysähtyä eikä ollut kiire mihinkään. Niin usein reissussa menee kokoajan paikasta toiseen, että tollanen breikki oli kyllä täysin ansaittua ja paikallaan.
Auringon laskiessa ja kaupungin pimetessä lähdettiin takaisin hostelille. Oltiin tyytyväisiä, että huoneessamme oli pieni parveke, sillä iltaa oli kiva jatkaa siellä. Ulkona oli vielä ihanan lämmin ja eri puolilta saattoi kuulla hiljaisia kadun ääniä. Plusssana muuten se, että hostellin sijainti on myös todella hyvä sen rauhallisuuden suhteen. Hostelli sijaitsee sivukadulla ja näin esimerkiksi mitään liikenteenääniä ei tuonne kuulu.

Kuunneltiin parvekkeella Tehosekoitinta ja juotiin sangriaa. Juteltavaa oli vielä vaikka kuinka, vaikka oltiinkin oltu yhdessä jo pidemmän aikaa reissussa. Välillä sitä miettiikin, että eikö yhteiset jutut lopu ikinä, vaikka on kuinka kauan yhdessä. Tosin hyvissä ystävissä parasta on myös se, että vaikka kuinka tulisi jossain vaiheessa täysin hiljaista niin tilanne ei vaivaannuta ketään yhtään. Ystävien kanssa hiljaaoleminen on aina yhtä luontevaa kuin aktiivinen keskustelu.

Päätettiin ilta parvekkeelle ja aloitettiin aamu sieltä. Tuntui melko etuoikeutetulta, kun sain nauttia aamupalaa ulkona auringon paisteessa. Olihan vasta ylitetty toukokuun puoliväli ja tällaisen toteuttaminen normaalisti Suomessa olisi lähes mahdotonta. Vielä kun olisi saanut mukillisen lämmintä kahvia käsiinsä, niin aamunaloitus olisi olut täydellinen. Onneksi korvaavana toimi tällä kertaa jääkahvi pillijuomana.
Seuraava päivä oli hyvä aloittaa vanhankaupungin kierroksella. Vanhassa kaupungissa saattoi olla vähän viilempää kuin muualla, sillä korkeat tiiliseinät varjosti pienet kujat sopivasti eikä aurinko päässyt porottamaan liian tukalasti. Kartasta bongailtiin, että vanhasta kaupungista löytyi myös uimaranta ja käytiin katsomassa paikka, vaikkei meillä ollutkaan minkäänlaista tarkoitusta viettää aamupäivää rannalla makoillen. Käytiinkin vain katsomassa alue, joka tuntui omaan mieleen todella oudolta. En luultavasti ole missään muualla nähnyt vanhankaupungin yhteydessä yleistä uimarantaa.
Vanhankaupungin muurien päälle pääsi kätevästi ihastelemaan uskomattoman kauniita maisemia. Tuolla kuluikin sitten hetki jos toinenkin, kun ihasteli vain mielettömän kaunista turkoosina loistavaa merta. Voiko mitään kauniimpaa edes olla?
Matkustusajankohtamme oli kyllä kaikin tavoin paras mahdollinen. Ei ollut vielä liian tukalan kuuma ja mikä parasta muut lomailijat sekä muut matkailijat eivät ole vielä aloittaneet lomakauttaan. Näiden syiden takia tykkäänkin pitää kesälomani aina heti toukokuussa. Omasta mielestä paras mahdollinen matkustusajankohta onkin sesonkien ulkopuolella.
Muurien sisäpuolelta löytyi myös jokin museo. Koska Budvassa ei yleisesti ottaen ollut vanhankaupungin ja rantojen lisäksi erityisemmin muuta nähtävää, päätimme maksaa parin euron sisäänpääsylipunhinnan museoon. Museo oli nopeasti kierretty läpi. Kiertelimme ja katselimme esille aseteltuja esineitä kaikessa rauhassa. Ja kirjaimellisesti rauhassa, sillä taisimme olla museon ainoat kävijät. Kertoo varmaan aika paljon siitä miten vähän koko Budvassa oli turisteja.
Museokäynnin jälkeen lähdimme takaisin rannalle ja aurinkoo tavoitteena maksimoimaa rusketusta. (Joka kerta muuten kun olen ollut toukokuussa kesälomalla, Suomessa on ollut mielettömät helteet. Ja olen aina lomat pois Suomesta, jolloin tuntuu että kaikkialla muualla on viilempää kuin normaalisti samaan aikaa vuodesta. MIKSI?)
Koko Budvassa oli todella rauhallista. Niin myös rannalla. Ei siellä montaakaan muuta ihmistä näkynyt, kun oli ottamassa aurinkoa. Ainakaan ei pitänyt kilpailla aurinkotuoleista. 😀 Uskaltaisin kuitenkin veikata, että muutamassa vuodessa tämäkin kaikki muuttuu, kun paikka tulee tunnetummaksi lomakohteeksi.Lähes ainoat turistit rannalla meidän lisäksi oli muutama venäläinen nainen. Ja kuinka muuten ärsytti, kun lomakuvat oli pakko tulla ottamaan parin metrin päähän siitä aurinkotuolissa, jossa makasin.Tyhjää rantaa oli valehtelematta puolikilometriä suuntaa ja lomakuvat oli pakko ottaa lähes jalkojeni juuresta. No luultavasti bikinikuvani täyttää nyt jonkun venäläisen perheen loma-albumia… toivottavasti ovat edes onnistuneita. :DDD

Yhteenvetona Budva ja koko Montenegro yllätti hyvin positiivisesti. Kaikki näytti ja oli yhtä kaunista, kuin mitä etukäteen nähdyissä kuvissakin. Ainakin Budvassa oli todella rauhallista ja valtavat turistimäärät eivät olleet vielä ehtineet vallata rantoja. (en tiedä vaikuttiko tähän meidän matkustusajankohta toukokuussa). Oma mielenkiinto koko Montenegroa kohtaa heräsi kyllä matkan aikana niin, että toivon pääseväni tutustumaan maahan tulevaisuudessa uudelleen. Ehkä joko omatoimisesti tai sitten vaikka Apollomatkojen kautta.

Jollain tavalla paikka on itselle sen verran vieras, että monet asiat yllättävät hyvinkin positiivisesti.Onkohan muut käyneet Budvassa tai muualla Montenegrossa? Missä? Ja mitä paikkoja suosittelisitte seuraavaville matkoilleni?

-A

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Anni maanantai, maaliskuu 5, 2018 at 12:19

    Hei.
    Kerroit matkanneesi Dubrovniksta Budvaan.. Koper on Sloveniassa, EI siis tuon matkan varrella.
    Tarkoitatko kenties KOTORia? Sinne mennään kolmeksi yöksi ja jatketaan Budvaan. Nykyisin lennot
    on TIVATiin. Todella kätevää. (Ja edullista)
    Matkaa innolla odotaessa.

  • Leave a Reply