Mostar, Bosnia ja Hertsegovina

Matkustettiin Wienistä yön yli etelämmäs. Parin tunnin välein sai hyppiä bussista ulos, kun saavuttiin rajalle ja piti kävellä passitarkastukseen. Passiin leimat ja takaisin bussiin. Aika katkonaista siis kaikki se nukkuminen mitä bussimatkan aikana pystyi toteuttamaan. Yleisestiottaen pystyn nukkumaan lähes missä vaan. Kuulun siihen ryhmään, joka nukkuu jo lentokoneessa ennenkuin kone on edes kiitoradalla. Välillä tuntuu, että vaihtaisi oman tilansa kuin katkaisijasta off-asentoon ja taju on poissa. (ps. oon kerran lyhyellä lennolla nukahtanut Helsinki-Vantaalla ja herännyt vasta kun pyörät on osuneet maahan määränpäässä.)
Oltiin läpi yön matkustettu bussissa ja noustu viiteen kertaan rajalla passitarkastuksiin. Olin väsynyt matkasta, sillä en ollut saanut kunnolla edes nukuttua. Oltiin aamulla perillä Mostarissa, Bosnia ja Hertsegovinassa. Ei oikein tiedetty yhtään mitä kaupungilta olisi odottanut. Meidän suunnitelmat oli edellisenä päivänä muuttunut niin moneen kertaan, ettei edes tiedetty millaiseen kaupunkiin oltin pysähdytty.

Meillä ei ollut majoitusta, ei karttaa, ei yhtään mitään. Kuljettiin ensin Mostarin katuja pitkin ja kaupunki näytti ensisilmäyksellä melko tylsältä. Kuitenkin kun lähdettiin kävelemään kohti vanhaakaupunkia, niin kaupunkikin alkoi avautua meille.

Vanhakaupunki osottautui aivan mielettömän kauniiksi. Kaikki ympärillä oleva oli kuin suoraa jostain postikortista. Maisemat oli aika henkeäsalpaavia ja mietin, että miksi en ollut koskaan edes kuullut koko kaupungista. Luultavasti tollasia helmiä, joista ei tiedä, on maailmassa aivan valtavasti. Toivottavasti löydän vielä tulevaisuudessa monta muuta.

Kaupungin läpi virtaa Neretva-joki ja joen rannalta voi bongailla ihania, söpöjä, pieniä rakennuksia. Maisemana joki on upea, kun ympärillä on runsaasti kasveja ja puisto, veden hiomia kiviä sekä pieniä puroja, jotka virtaavat jokeen.
Käveltiin vain joen yli silloilta toiselle ja ihailtiin noita mielettömiä maisemia.Välillä olisi toivonut, ettei olisi täytynyt kantaa kokoajan mukanaan rinkkaa, mutta kaupunki on sen verran pieni ettei bussiasemalla ollut minkäänlaista tavaransäilytystä.
Taidettiin kyllä muutenkin olla melkoisen turisteja tuolla. Saatiin paljon ihmetystä osaksemme, kun käveltiin pitkin katuja rinkat selässä. Onneksi kuitenkin kaikki paikalliset olivat hirvittävän ystävällisiä ja iloisia, ja näin saatiin vain paljon hymyä vastaan.
Heti kun siirtyi pois vanhastakaupungista muisti, ettei ole enää Länsi-Euroopassa. Monia paikkoija rakennettiin ja kunnostettiin yhä edelleen. Välillä tuntuu itselle niin oudolta, kun saattaa kävellä vain korttelin toiselle puolen ja maisemat muuttuvat aivan täysin. Tuntuu, että joskus joku kaupunki voi olla samaan aikaan maailman kaunein ja myös karuin.
Mostar yllätti meidät molemmat todella positiivisesti. Vaikkei tiedetty yhtään mitä bussimatkan takana odotti, niin saatoi olla taas kaikkeen vain tyytyväinen. Vaikka kaupunki osoittautuikin ihanaksi ja ihmiset ystävällisiksi, päätettiin jatkaa matkaamme, jotta ehtisimme edes osaksi toteuttaa suunnitelmaamme. Bosnia ja Hetzegovina kuuluu kyllä siihen sarjaan jonne on palattava vielä paremmalla ajalla uudelleen. Jotenkin kaikki Itä-Euroopan, Adrianmeren ympäröivät valtiot on yllättänyt todella positiivisesti.
Ostimme bussiliput seuraavaan lähtevään bussiin Dubrovnikiin, Kroatiaan, josta oli taas helpompi jatkaa matkaamme seuraavina päivinä.

-A

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply