Monthly Archives

maaliskuu 2015

Kesä 2015?

Onko liian aikaista alkaa suunnitella tulevaa kesää,
kun vasta eilen maahan putosi takatalven merkkejä taivaalta?

4dubro (24)

Omasta mielestäni EI, sillä itse syötin tänään töissä käyttöjärjestelmään kesälomat, joihin sain hyväksynnät. Omaan kesälomanalkuun on enää reilu kuukausi. Aloitan siis lomani heti, kun kesälomakausi käynnistyy ja loma on mahdollista pitää. Olen viimeiset vuodet pitänyt kesälomani heti toukokuussa ja välillä toiset miettivät, että miksi ihmeessä haluan tehdä näin. Itse näen siinä kuitenkin enemmän hyviä kuin huonoja puolia.

Itse vietän aina vuoden kertyneet lomapäivät matkoilla. Nytkin on viimeiset puoli vuotta odotettu kesäloman alkua, kun tuli varattua toukokuulle lennot. Pidän lomaa kolme viikkoa, joista olen reissussa kolme viikkoa.:D Yksi päivä on luultavasti aikaa palautua ja kuitata univelkoja. Sitten saa taas hypätä takaisin arkeen.

budva (11)

Mielestäni toukokuu tai vastaavasti syyskuu ovat parhaimpia mahdollisia kesälomakuukausia. Miksi? Koska silloin muut eivät ole reissuissa. Paljon kivempi on lähteä omille reissuille sesongin ulkopuolella, kuin silloin kun jokainen kaupunki- ja lomakohde on aivan täynnä ihmisiä. Mitä mieltä itse oot?

Oma loma on jo niin lähellä, että pitäisi alkaa hoitamaan kaikkia matkaan liittyviä asioita. Viisumit, rokotukset yms. Kesä, mikä ihanin asia! Onko liian aikaista tehdä kesäsuunnitelmia? Onko muut jo tehnyt niitä? Itsellä siihen  kuuluu kesälomareissun lisäksi varmaankin muutama vielä suunnittelematon minimatka ja muutamia festarireissuja…

-A

Lontoon katutaidetta…

Olimme ensimmäisenä iltana hyödyntäneet hostellin ilmaista WiFiä ja ottaneet selvää Itä-Lontoon katutaiteesta sekä joidenkin tiettyjen sijainnista. Lähdimme keskiviikkona hostelliaamupalan jälkeen metrolla kohti Aldgate:ta, joka oli meidän ensimmäinen stoppimme. Sieltä muutaman mutkan jälkeen suuntasimme Aldgate East:ille ja Brick Lanelle.

Oon aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten tykkään bongailla ja käydä katsomassa reissuilla erilaista katutaidetta ja miten lähes poikkeuksetta kaipaan lomalta muutakin kuin vain niitä opaskirjojen tarjoamia nähtävyyksiä. Tammikuussa, kun olin Pariisissa ihastuin Bellevilleen ja nyt voisin sanoa Lontoo-reissun jälkeen, että Itä-Lontoo on oma suosikkini.

DSC06680-001 DSC06691-001 DSC06697-001

Itä-Lontoon kaupunginosat taisivat olla vielä muutamia vuosi sitten melko huonomaineisia, ja näille alueille ei ollut turisteilla erikoista mielenkiintoa. Viime vuosien aikana alueet on kuitenkin lisännyt näkyvyyttään ja tunnettavuuttaan luultavasti juurikin taiteensa ja monikulttuurisuuden johdosta. Kaduilla tuoksuu voimakkaat mausteet ja muut itämaiset tuoksut. Ilman minkäänlaisia graffiteja sai jo huomata, että kadut olivat vaihtuneet keskustan alueesta. Nenään tulevat tuoksut vain vahvisti näitä käsityksiä.

Olimme lähteneet liikkeelle melko aikaisin ja aamupäivälläkään vielä ei ollut erityisen suurta liikettä missään. Luultavasti asiaan vaikutti myös se, että olimme liikkeellä keskellä viikkoa. Uskallan veikata, että tilanne on jo täysin toinen viikonloppuisin. Tosin hyvä meille. Omasta mielestä on paljon kivempi katselle paikkoja kaikessa rauhassa kuin valtavan massan keskeltä.

DSC06700-001 DSC06702-001 DSC06703-001 DSC06706-001

Edellisenä iltana, kun olimme etsineet tietoa Lontoon katutaidetarjonnasta, olimme useamman kerran törmänneet netissä siihen, että myös opastettuja kierroksia muun muassa Brick Lane:n ja sen lähistössä järjestettiin. Päädyimme kuitenkin siihen, että kiertelemme paikat omatoimisesti lävitse, sillä olimme melko varmoja siitä että kierroksella saaduista tiedoista osa olisi omaa mielenkiintoa herättävää, mutta yhtä suuri osa saaduista tiedoista sellaista, mikä ei kiinnostaisi meitä lähes lainkaan.

Välillä kun kuljimme pääkadun sivukatuja vastaan tuli juurikin tällainen opastetun kierroksen ryhmä. Oppaat näyttivät rennoilta ja vaikuttivat siltä, että olivat oikeasti kiinnostuneita aiheesta, jota ryhmälleen esitteli. Kuitenkin välillä sai huomata, että ryhmät pällistelivät yhtäkin seinää niin kauan, että olin melko varma siitä ettei oma mielenkiintoni olisi riittänyt millään kierroksen loppuun asti.

DSC06710-001 DSC06711-001 DSC06713-001 DSC06714-001 DSC06715-001 DSC06716-001 DSC06718-001 DSC06719-001

Aikaa Brick Lanea kävellessä saa huomaamattaan kulutetuksi ja ainakin itsellä mielenkiinto kasvaa kulkiessa sitä mukaan mitä enemmän on kulkenut ja nähnyt. Parasta on se, ettei koskaan voi tietää mitä vielä tulee vastaan ja odotukset kaiken suhteen ovat epätietoisuuden kautta myös todella pienet. Positiivisia yllätyksiä tulee niin paljon vastaan, että paikalta on vaikea kääntyä takaisin tai lähteä kokonaan pois. Jollain tavalla kaikenlaisen katutaiteen bongailu on todella koukuttavaa.

DSC06720-001 DSC06721-001 DSC06723-001 DSC06729-001 DSC06730-001 DSC06732-001 DSC06733-001

Vaikka tykkäänkin kiertää matkoilla ihan niitä perusnähtävyyksiäkin, niin mun mielestä hyvää ja ennen kaikkea mielenkiintoista vastapainoa kaikelle on lähteä bongailemaan kaduilta jotain omaa silmää mielyttävää. Hyvänä vaihtoehtona on valita museoiden sijaan aurinkoiset kaupungin kadut, joista löytää yhtälailla taidetta. Lisäksi välttyy vielä pahimmassa tapauksessa pitkiltä jonoilta ja kalliilta sisäänpääsymaksuilta. Mun mielestä ainakin aika hyvä vaihtoehto reissuun kun reissuun.

DSC06737-001 DSC06739-001 DSC06740-001 DSC06745-001 DSC06748-001 DSC06751-001 DSC06752-001

Vaikka kuinka mielellään kulkisi pitkin katuja ja ihailisi kaikkea näkemäänsä, niin aina jossain vaiheessa tulee kuitenkin se tilanne, että kierros on lopetettava. Olisi aika ihanteellista, jos näin ei olisi ja joskus aikaa olisi käytettävänä niin paljon ettei täytisi ottaa mitään muita asioita huomioon. Ehkä kuitenkin on ihan hyvä, että matkoilla käytettävä aika on rajallista, niin mielenkiintokin säilyy paremmin kaikkea uutta kohtaan ja sitten tulee myös niitä ahaa-elämyksiä, että näihin paikkoihin on vielä palattava.

Vaikka itse reissussa tuntuisi, että aika loppuu kesken, niin mun mielestä on paras mahdollinen tunne, kun tajuaa haluavansa palata johonkin paikkaan uudestaan. Kuinka onnistunut oma reissu tällöin voikaan olla? Mun mielestä onnistunein. Silloin kun tajuaa kuinka paljon on nähnyt ja kokenut, mutta kuinka paljon vielä on näkemättä ja kokematta, niin oma pienuus ja maailman suuruus aukeaa todella hyvin. Paras mahdollinen tunne, jonka matkalla voi kokea!

DSC06770-001 DSC06772-001 DSC06774-001 DSC06777-001 DSC06778-001

Mä haluan ehdottomasti vielä uudestaan juuri Lontooseen ja siellä itään. Siellä oli niin paljon nähtävää ja koettavaa, mitkä herätti valtavasti omaa mielentkiintoa. Ehdin vain kiertää pienen pienen, muutaman korttelin, alueen ja paljon jäi vielä kiertämättä ja näkemättä. Silmät aukesi kuitenkin niin monella tapaa, että oma mielenkiinto kasvoi monia juttuja kohtaan entisestään. Nyt voikin vain pohtia, että milloin ihmeessä Lontooseen ehtisi matkustaa uudestaan. Oon siitä huono matkailija, että haluan lähes poikkeuksetta palata jokaiseen vierailemaani kohteeseen uudestaan ja uudestaan. Tällöin täysin uusien kohteiden kokeminen on aika vaikeaa omalla kohdalla. 😀

DSC06786-001 DSC06787-001 DSC06789-001 DSC06791-001 DSC06793-001 DSC06796-001

Onneksi erilaista katutaidetta voi etsiä ja löytää muualtakin, kuin vain Lontoosta. Tällöin ehkä uusien paikkojen kokeminenkin on huomattavasti helpompaa. Tykkääkö muut ihailla matkoilla taidetta enemmän kadulta vai ehkä juurikin niistä museoista? Olikohan jollain myös jakaa ideoita ja vinkkejä, mihin kannattaisi seuraavaksi varata lennot kun kaikki edeltänyt kiinnostaisi?

-A

Ihana ja keväinen Lontoo!

Olin pari viikkoa sitten kolme päivää keväisessä Lontoossa. Aikaisemmalla kerralla sai kulkea sateenvarjo mukana, kun sadekuurot yllättivät vähää väliä. Tällä kertaa säät kuitenkin suosi , kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta aina noususta laskuun asti.

Jotenkin koko kaupunki näytti monella tapaa erilaiselta. Edellinen matka oli sijoittuna loppusyksyyn ja sateiden takia kaupungista oli jäänyt melko harmaa kuva. Nyt kirkas ilma ja kuivat kadut loivat aivan erilaista fiilistä. Jollain tavalla oon viime aikoina huomannut kuinka suuresti oikeasti jo pelkkä sää voi vaikuttaa omaan fiilikseen ja mielialaan jo pelkästään matkoillakin. Kun aurinko paistaa suu pielet kääntyy ylöspäin ja synkemmällä säällä mielikin synkistyy ainakin hieman. 😀

20150310_134349-001 20150310_134548-001

Olin matkassa kahden hyvän ystäväni kanssa. Ollaan monella tapaa samanlaisia reissaajia. Halutaan matkoilta yllättävän paljon samaa ja ehkä juuri tästä syystäï pidänkin noita tyyppejä maailman parhaimpana matkaseurana. Meillä ei ollut matkaa varten sen suurempaa ohjelmaa ja valmiit suunnitelmatkin oli aika minimaaliset. Oikeastaan ainoat jutut, jotka tiedettiin etukäteen oli että nähdään Lontoossa asuvaa kaveria ja keskiviikko iltavietetään the Garagessa lempibändin keikalla.

Majoituttiin taas Equity Point London -hostellissa. Samassa, jossa majoituttiin edelliselläkin kerralla. Tiedettiin mitä oli luvassa ja pidettiin siitä kaikesta. Lisäksi sijainti Paddingtonilla oli meille monella tapaa todella hyvä juttu. Edellisellä kerralla yövyttiin 4hlö huoneessa, mutta tällä kerta tehtiin varaus 10hlö dormiin. Yölle tuli hintaa 9,90puntaa sisältäen aamupalan. Lontoonhinnoin siis todella edullista.

Lähes ensimmäisiä juttuja, joita Lontoon päästyämme teimme oli lounaspaikan etsiminen. Päätettiin alkaa jo fiilistelemään intialaista, jota tulee viimeistään kesälomalla syötyä riittämiin. Itseasiassa Intiaan lähtöön on enää reilu kuukausi jäljellä. Ruoka oli täydellistä ravintolassa, jonka nimi taisi olla Goa tai joku vastaava Intian kaupungeista. Muutenkin Lontoossa on kyllä niin mieletön ravintola ja katuruokatarjonta ettei varmaankaan ruokapaikan löytäminen muodostu kenellekään ongelmaksi. Tai jos muodostuu, niin luultavasti siitä syystä ettei tiedä mihin menisi.

Treffattiin kaverin kanssa St.James Parkilla ja käytiin katsomassa puiston pelikaanien ruokinta, joka suoritetaan päivittäin klo.14:30. En ollut koskaan ajatellut, että kyseinen lintu on oikeasti niin suuri. Itseä välillä kyllä kauhistutti linnut, jotka olivat vapaina aivan vieressä. Lintukammoa ei kuitenkaan helpottanut yhtään se, kun pelikaanit alkoivat heiluttamaan valtavia siipiään ruokkijan tullessa paikalle. Suosittelen kuitenkin paikan päällä käymistä varsinkin, jos on lasten kanssa liikenteessä.

20150310_140040-001 20150310_140311-001 20150310_140350-001 20150310_143344-001 20150310_143352-001 20150310_145046-001

20150310_145046-001

Muuten päivät kuluivat shoppaillessa ja Lontoon katuja kulkiessa. Tunnetuimmat nähtävyydet jäivät kokonaan kiertämättä, sillä kenenkään meidän mielenkiinto ei ylttänyt enää sinne asti. Aikaisemmilla kerroilla niitä oli tarpeeksi laahustanut, joten tällä kertaa ne pystyi hyvällä omalla tunnolla kokonaan skippaamaan.

Camden Townin lisäksi lähdimme tällä kertaa myös Itä-Lontooseen. Päivän sai mukavasti kulumaan Brick Lanella kävellessä ja katutaidetta ihastellessa. Tästä kirjoitankin myöhemmin lisää.

Illalla suunnattiin the Garageen lempibändimme keikalle ja torstai-aamupäivällä ehti hyvin tehdä vielä viimeiset shoppailut, kunnes sai lähteä lentokentälle päin. Olimme varanneet bussin lentokentälle Gatwickille yhden punnan hintaan easybusin kautta. Suosittelen tsekkaamaan sivut, jos on menossa Lontooseen. Edullinen vaihtoehto kentältä keskustaan päin.

20150311_223959-001 20150312_145119-001 20150312_145137-001

Yleensä matkat sujuvat lähes ongelmitta ja lähes aina kaikki lentonikin ovat olleet ajoissa. Norwegian viime viikkoiset lakot olivat ehditty saada sopuun ennen paluutamme, mutta siltikään kaikki ei mennyt tällä kertaa kuin elokuvissa. Istuimme jo bussissa lentokentälle, kun saimme tiedon, että lentokoneemme lähtee Suomesta 3tuntia myöhässä. Tässä vaiheessa oli turha tehdä enää siirtoja, joten eikun Gatwickille. Aika kului kentällä yllättävän nopeasti, vaikka lähtöaika muuttui lopulta 18:35:stä 22:30 jälkeiseksi. Positiivisin asia, joka Norwegianilta tuli, oli puoli kymmenen aikaa lähettetty tekstiviesti että tiskiltä voisi hakea ruokakupongin. Kupongin arvo oli 8,50puntaa, mutta ainoa ongelma tässä vaiheessa oli se, että kentän ainoa avoin ollut ruokapaikka oli McDonalds ja lähtötaulut alkoivat lähes samalla huutamaan Boardingia. Positiivista kuitenkin, että viivästymistä pahoiteltiin edes jollain tavalla.

20150312_214019-001

-A

Lohjansaaren luonto

Kirjoitin eilen VisitSouthCoastFinlandin järjestämästä blogipäivästä Kisakalliossa ja tänään päätin palata päivän toiseen kohteeseen Lohjansaareen ja sen luontoon.

Kisakalliosta matkamme jatkui Lohjansaareen, joka on käytännössä toisella puolella Lohjanjärveä. Matkan aikana tulin muuten ajatelleeksi, kuinka outoa itselle on ajatus siitä ettei asuisi veden lähellä. Olen koko ikäni asunut niin, että rantaviivalle on matkaa maksimissaan kilometri. Jopa silloin kuin opiskelin Lahdessa, Päijänne oli muutaman sadanmetrin päässä. Vuosien aikana oon huomannut sen, kuinka tärkeäksi se on myös mulle muodostunut.

20150315_141944-001Järven lisäksi toinen asia, joka jakaa Lohjaa on kaupungin jakava harju ja näin myös metsät sekä erinomaiset lenkkimaastot ovat aina olleet mulle itsestäänselvyys. Kun saavuimme Lohjasaaren kauniiseen ympäristöön, ei pitänyt kauaa miettiä sitä, että olin osallistujista ainoa maalainen. Luonnossa liikkuminen ei itselle ollut mitenkään erikoista. Teen sitä muutenkin päivittäin. Lisäksi Nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkintoon kuuluu luonto- ja elämystoiminta, joten metsäleirit on sitäkin kautta jo koettuja. Päivän aikana heräsi kuitenkin tieto siitä, ettei kaikki asiat ole jokaiselle niin luonnolisia ja itsestäänselviä, kuin mitä ne itselle voivat olla.

Kuljimme luonnonsuojelualueen metsässä RavantiEvents:in Seijan ja Palkes:in Kanervan opastuksessa. Vaikka päivän teemana pitikin olla ”talvipäivä”, niin kevät on tullut niin nopeasti, että kierroksella tutustuimme enemmänkin metsässä tapahtuneisiin muutoksiin. Maamuurahaistenpesissä oli alkanut elo ja itselle tärkeimmät kevään merkitkin tuli bongailtua, kun auringonlämmittämältä rinteeltä löytyi sinivuokkoja. Oppaamme esittelivät ja havainnollistivat kaikkea sitä mihin metsässä liikkuessa voisi kiinnittää huomiota ja mitä kaikkea metsän jääneet merkit kertovat siellä kulkevalle. Naiset olivat innostavia ja mietin että monille luonto sekä siellä liikkuminen voi olla niin vierasta, että opastetusta kierroksesta voisi olla suurtakin apua ja iloa.

DSC06853-001 DSC06854-001

20150315_132819-001 DSC06857-001 DSC06858-001 20150315_135659-001

Metsän tarjoamien superfoodien esittely taisikin suurimmalle osalle olla se mielenkiintoisin osa kierrokselta. Marjastus ja sienestys taitaa olla ne tutuimmat asiat jokaiselle, mutta kuka oikeasti tietää mitä kaikkea muuta metsä tarjoaa? Kuinka suuri tietoisuus on niistä asioista, joihin jokamiehenoikeus ei edes riitä. Luultavasti monikaan ei ole ajatellut, että kuusesta saisi irti mitään syötäväksi kelpaavaa, mutta päivän aikana saimme oppia, että kuusenkerkiä eli nuoria versoja käytetään muun muassa mausteena (näiden poimimiseen tarvitsee juurikin maanomistajan luvan eikä niitä siis voi katkoa perustellen jokamiehenoikeutta). Myös kallioimarteen juuren syömäkelpoisuus aiheutti ihmetystä. Tätä itse olen kyllä maistellutkin, sillä makean maun takia sitä lapsena kavereiden kanssa metsästä haettiin. :DDD Onko muilla kokemusta jostain vastaavista metsänantimista vai voinko vain voimistaa tätä omaa maalaisuuttani?

DSC06861-001 DSC06865-001

DSC06874-001

DSC06868-001 DSC06871-001Luonnossa liikkumisen jälkeen kokoonnuimme vielä kotaan, jossa maistelimme koivunmahlajuomaa, paikallista vaahterasiirappia sekä nokipannukahvia. Vaahterasiirappi maistui juuri niin hyvälle, kuin mitä jokainen voi kuvitella. En ollut koskaan ajatellut, että kotimaisista vaahteristakin voisi valuttaa siirappia. Retkipäivän jälkeen minun olikin pakko kysyä mummiltani, jonka pihalla on vanhoja suuria vaahteria, että ovatko he koskaan keränneet siirappia talteen. Ainakaan vielä siirappia ei ole hyödynnetty, mutta saa nähdä jos muutos tulee tapahtumaan jonkun toimesta. Luultavasti viimeistään silloin, kun puut päätetän kaataa pihalta varjostamasta.

20150315_135811-001 20150315_140132-001 20150315_141820-001Lohjansaaresta toiset jatkoivat matkaa kohti Siuntiota ja päivän viimeisiä kohteita. Itse suuntasin töihin ja näin jään odottamaan vain mielenkiinnolla sitä, että pääsen lukemaan muiden loppupäivästä. Sen verran mielenkiintoiselta päivä kuitenkin vaikutti, että täytyy varmaankin omatoimisesti lähteä tutustumaan Siuntion tarjontaan vaikka myöhemmin keväällä.

-A

*Yhteistyössä Visit South Coast Finland ja Lumo matkailu Oy.
www.visitsouthcoastfinland.fi