Ahdistava Auschwitz

The one who does not remember history is bound to live through it again”.

Vielä muutama vuosi aikaisemmin olin ehdottomasti sitä mieltä etten koskaan tule vierailemaan Auschwitzissä tai missään muussakaan entisessä keskitysleirissä. Kyseiset julmuuskeskukset tuntuivat omaan mieleen niin käsittämättömiltä raakuuden takia, ettei oma mielenkiinto vierailulle ollut edes kaukaisena ajatuksena. Muistan kuinka tällöin pohdin, miten joku oikeasti haluaa matkustaa sellaiseen paikkaa, jossa on tehty ihmismielelle ymmärtämätön määrä pahaa.

20150214_115313-001

20150214_115847-001

20150214_115814-001

Viime vuosien aikana kuitenkin mieli on muuttunut ja kiinnostus on herännyt eri syiden takia aiheeseen. Vaikken vieläkään voi ymmärtää kyseisiä tapahtumia ja sitä mihin kaikkeen ihminen pystyy, mielenkiintoni näiden historiaa kohtaan viimein heräsi.

Vuosi sitten keväällä, kun olin Münchenissä vierailin reissuni yhteydessä Dachaussa, joka sijaitsee myös Bayerin alueella. Täällä viimeistään oma mielenkiintoni toisen maailmansodan keskitysleirejä kohtaan ehkä enemmänkin heräsi. Tällöin en tiennyt paljoa aiheesta ja koulussakin opitut historiantiedot olivat pyyhkiytyneet melko hyvin jo pois mielestä. Normaali reaktio pyörähti käyniin. Kun sai kuulla aiheesta lisää, mielenkiinto lisääntyi sitä mukaan. Dachaun vierailun jälkeen olin päättänyt, että haluan vielä joskus vierailla Auschwitzin keskitysleirillä.

Kun saavuimme Krakovaan, olimme jo päättänyt että käymme samalla visiitillä myös Auschwitzissä. Kun kirjauduimme hostelille, henkilökunta alkoi heti tarjoamaan järjestettyä retkeä kyseiseen paikkaan. Emme olleet vielä ehtineet kierrellä Krakovaa yhtään ja aluksi tuntui oudolta, että kyseistä kohdetta kaupattaisiin sillä tavalla. Itse pidän asiaa vieläkin sen verran arkana, että mielestäni on jokaisen oma asia haluaako tuonne matkustaa vai ei. Vielä muutamaa vuotta aikaisemmin olisin saattanut jopa hieman loukkaantua, jos minulle olisi sillä tavalla ehdotettu retkeä. Myöhemmin Krakovan katuja kulkiessa sai kuitenkin huomata, että joka toisen kadun kulmassa komeilee mainokset Auschwitz -retkistä. Ehkä tämä siis on tuolla täysin ”normaalia”.

20150214_120016-001 20150214_120034-001 20150214_125104-001

Päätettiin tarttua hostellin tarjoamaan retkeen, sillä opastetut kierrokset ja kuljetukset hostellilta houkuttelivat helppoudellaan. Hintaa retkelle oli vajaa 25euroa, mikä ei tuntunut omaan mieleen liian suurelta. En tiedä minkä hintaiseksi tulisi, jos lähtisi omatoimisesti samaan paikkaan, mutta itse olin ainakin todella tyytyväinen omasta valinnasta.

Minibussi haki meidät aamulla hostellin kadulta ja hostelli/hotellikierroksen jälkee kun kaikki lähtijät oli noudettu, lähdettiin ajamaan kohti Auschwitziä. Bussin  TV:ssä pyöri aiheesta kertova dokumentti ja reilu tunnin ajomatka taittui sitä katsellessa melko nopeasti. Perillä meitä odotti opas, jonka mukana lähdimme turvatarkastuksen jälkeen alueelle. Ryhmäjono veti sisälle nopeasti, kun taas omatoimisesti paikalle tulleet jonottivat sisäänpääsyä joitakin hetkiä.

Sisääntullessa jokaiselle oli jaettu kuulokkeet ja tuntui tilanteeseen sopivalta, kun oppaan rauhallisen äänen kuuli kauempaakin eikä hänen tarvinnut puhua erityisen kovaäänisesti, jotta jokainen kuulisi. Omaan mieleen paikka oli todella ahdistava. Opastettu kierros oli mielestäni kuitenkin paras mahdollinen vaihtoehto, sillä ainakaan oma tietämys aiheesta ei ole erityisen laajaa. Vaikka olikin usein kamalaa ja ahdistaa kuulla kaikkea sitä faktaa, niin tuntui tärkeältä että joku oikeasti pystyi avaamaan itselleni niiden paikkojen, tavaroiden ja kuvien taustoja.

20150214_130801-001 20150214_130943-001 20150214_131352-001 20150214_131923-001 20150214_132716-001 20150214_132733-001

Välillä sai miettiä millaisin perustein ihmiset olivat paikalle saapuneet. Porukkaa oli laidasta laitaan. Omaan silmään kävi se, että paikalla oli todellakin pieniä lapsia. Itse en ainakaan osaisi selittää polvenkorkuiselle taskuihmiselle, mitään sellaista mitä tuon ikäinen voisi käsittää aiheesta. Tai miten sitä voisikaan olettaa, kun en itsekään pysty tapahtuneita ymmärtämään.

Lapset juoksentelivat tiiliparakkien välejä sekä potkivat sivuteiden irtokiviä, ja itse paheksuin näiden käytöstä, vaikka usein yritänkin selittää lastenkäytöstä heidän iällään. ”Lapset ovat lapsia”. No ehkä vanhempien kuuluisi puuttua asioihin näissä tilanteissa. Nämä asiat häiritsivät minua ja mietin, että on vain paikkoja, joissa kaikkea ei kai pidä hyväksyä. Toinen asia joka häiritsi alueella vieraillessa oli se, että paikalle eksyy aina niitä ihmisiä, jotka nauravat kovaäänisesti ja poseeravat ”arbeit macht frei” -kyltin alla levällä hymyllä. Olenko liian tosikko, mutta mielestäni tämä ei vain sovi kyseisille paikoille. Itse kun mietin, niin positiivisten mielikuvien hakeminen tuolla oli aika minimissä.

20150214_140626-001 20150214_140743-001 20150214_141237-001 20150214_141512-001 20150214_143109-001

Kuten aikaisemminkin jo ilmaisin, niin itselleni paikka oli todella ahdistava monella eri tapaa. Pahinta itselle oli kuitenkin ne rakennukset, jotka on rakennettu nyt museokäyttöön ja mihin on koottu erilaisia tavaroita leiriläisiltä. Jollain tavalla ne konkretisoi suurella tavalla sitä ihmismäärää, joka alueelle oli tuotu. Pahimmista pahinta teki katsoa niitä tavaroita ja esineitä, jotka tunnisti sen enempää miettimättä kuuluneen lapsille. Kenkien joukossa pienet kenkäparit, lelut, villanutut ja matkalaukut, joihin nimen alapuolelle oli kirjoitettu ”Kind”.

Näiden kaikkien valokuvaaminen itsellä jäi kokonaan tekemättä. Tuntui vain yksinkertaisesti liian pahalta, sillä näillä hetkillä mielessä pyöri suuri määrä kysymyksiä vain lisää. Muutenkin sisätiloissa keskittyi yleensä kaikkeen muuhun kuin kuvaamiseen. Sisätiloihin oli koottuna myös jotain sellaisia asioita, jotkä pyydettiin yleisöltä jättämään kuvaamatta. Kuten esimerkiksi mieleenpainuvimpana leikatut hiuskasat. Tietenkin joka ryhmään mahtuu niitä, jotka kielloista huolimatta antavat kameroiden laulaa ja näissä tilanteissa sain vain pohtia, että eikö tämä tuntunut heistä pahalta.

20150214_143414-001 20150214_143616-001 20150214_143640-001 20150214_144143-001 20150214_144709-001 20150214_144801-001

20150214_145922-001

Vierailun jälkeen mielessä pyöri monia kysymyksiä, joihin luultavasti en koskaan saa vastausia. Jollain tavalla koko paikka herätti itseä monella tapaa. Olin tyytyväinen, että sain mahdollisuuden vierailla Auschwitzissa ja kuulla sekä kokea muutaman tunnin käynnillä niin paljon. Vaikka koenkin paikan todella ahdistavana, oli jollain tavalla tärkää että kävin siellä. Omat pienet murheet tuntuu kyllä niin mitättömiltä, ettei niistä jaksa valittaa edes sitä vähää mitä tähän saakka….

20150214_145254-001 20150214_145345-001 20150214_145400-001 20150214_151345-001

-A

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply