Monthly Archives

helmikuu 2015

Goodbye Lenin…

Goodbye Lenin, ainakin itsellä ensimmäisenä tulee mieleen se elokuva, joka kuvaa aikaa Berliinin muurin murtumisesta. Elokuva, jonka olen lukemattomia kertoja katsonut koulussa saksantunneilla. Ensimmäisen kerran ala-asteella, jolloin käsitystä Itä-ja Länsi-Saksasta ei edes ollut. Myöhemmin yläasteella ja lukiossa jälleen Saksan tunneilla (herää kysymys, että eikö maailmassa ole muita saksankielisiä elokuvia vai ovatko kieltenopettajat vain mielikuvituksettomia?)

En kuitenkaan kirjoita tällä kertaa tuosta saksalaisesta elokuvasta vaan hostellista, jossa yövyimme Krakovassa. Lähdettiin Varsovasta Krakovaan ja varattiin vasta edellisenä ilta majoitus. Päädyttiin miettimisen jälkeen Goodbye Lenin hostelliin ja kuuden hengen dormiin. Nimi enemmän ja vähemmän mielenkiintoinen ja saattoi vain mielenkiinnolla odottaa mitä olisi edessä. Kaksi yötä viikonloppuna dormissa, jonka hintaan sisältyi vielä aamiainen maksoi 14€ /hlö. Seitsemän euron yöhinta aamupalalla, tuntui kaikin puolin aika hyvältä diililtä.

Kun astui sisälle vanhaan puutaloon suurista puisista ovista, tuntui heti kun olisi matkustanut aikakoneella ’70luvulle. Kuistilla päivysti metallinen Lenin-patsas ja tässä vaiheessa katsoimme kaverin kanssa toisia, että mihinhän sitä taas oli tultu…

20150213_224709-00120150213_220735-001 20150213_220743-001

20150213_220555-001

Muutamaa vuosikymmentä aikaisemmat sisustuselementit kukoistivat yleisissä tiloissa hostellin teemaan sopivasti. Huoneemme oli sen verran pieni, ettei huone edes mahtunut kuvaan, mutta muuten oli kyllä hyvä. Lukolliset säilytystilat ja pehmeät sängyt ovat aina vain plussaa. Jos haluaa majoitukselta joskus jotain vähän erilaista, niin suosittelisin kyllä Goodbye Leniniä. Omaan mieleen oli juuri tuo, että koko hostelli on rakennettu/sisustettu niin voimakkaasti tietyn teeman ympärille.

20150213_135432-001 20150213_135415-001 20150213_135409-001 20150213_135339-001Aamupala, joka sisältyy kaikkien huoneiden hintaan oli yksi niistä asioista, joka yllätti kyllä täydellisesti. Tosiaan, maksettiin alle 10€ yöltä ja hintaan kuului vielä aamiainen. Aamulla kun käveli talon kellaritilaan, jossa sijaitsi keittiö sekä iltaisin baari, sai yllättyä siitä mitä kaikkea aamupalaan kuului. Katettu aamupala oli kattavampi, kuin esimerkiksi monissa pienissä perhehotelleissa. Lämpimien juomien lisäksi oli saatavilla mehua, leipää leikkeleiden sekä tuoreiden kasvisten kanssa, muroja, mysliä, kurkkusalaatteja, retiisiä ja raejuustoa. Majoittuminen tuollahan on siis lähes ilmaista…

20150214_084617-001 20150214_085126-001

Vaikkei hostelli nyt varmaankaan puhuta kauneudellaan, niin ainakin erilaisuudellaan. Onko joku muu käynyt jossain muussa vastaavantyylisessä hostellissa, joka on rakennettu yhtä vankasti jonkin teeman ympärille? Suosittelen, jos edullinen hinta ja muuten erilainen vaihtoehto houkuttelee… 🙂

20150214_220137-001

 

-A

Ahdistava Auschwitz

The one who does not remember history is bound to live through it again”.

Vielä muutama vuosi aikaisemmin olin ehdottomasti sitä mieltä etten koskaan tule vierailemaan Auschwitzissä tai missään muussakaan entisessä keskitysleirissä. Kyseiset julmuuskeskukset tuntuivat omaan mieleen niin käsittämättömiltä raakuuden takia, ettei oma mielenkiinto vierailulle ollut edes kaukaisena ajatuksena. Muistan kuinka tällöin pohdin, miten joku oikeasti haluaa matkustaa sellaiseen paikkaa, jossa on tehty ihmismielelle ymmärtämätön määrä pahaa.

20150214_115313-001

20150214_115847-001

20150214_115814-001

Viime vuosien aikana kuitenkin mieli on muuttunut ja kiinnostus on herännyt eri syiden takia aiheeseen. Vaikken vieläkään voi ymmärtää kyseisiä tapahtumia ja sitä mihin kaikkeen ihminen pystyy, mielenkiintoni näiden historiaa kohtaan viimein heräsi.

Vuosi sitten keväällä, kun olin Münchenissä vierailin reissuni yhteydessä Dachaussa, joka sijaitsee myös Bayerin alueella. Täällä viimeistään oma mielenkiintoni toisen maailmansodan keskitysleirejä kohtaan ehkä enemmänkin heräsi. Tällöin en tiennyt paljoa aiheesta ja koulussakin opitut historiantiedot olivat pyyhkiytyneet melko hyvin jo pois mielestä. Normaali reaktio pyörähti käyniin. Kun sai kuulla aiheesta lisää, mielenkiinto lisääntyi sitä mukaan. Dachaun vierailun jälkeen olin päättänyt, että haluan vielä joskus vierailla Auschwitzin keskitysleirillä.

Kun saavuimme Krakovaan, olimme jo päättänyt että käymme samalla visiitillä myös Auschwitzissä. Kun kirjauduimme hostelille, henkilökunta alkoi heti tarjoamaan järjestettyä retkeä kyseiseen paikkaan. Emme olleet vielä ehtineet kierrellä Krakovaa yhtään ja aluksi tuntui oudolta, että kyseistä kohdetta kaupattaisiin sillä tavalla. Itse pidän asiaa vieläkin sen verran arkana, että mielestäni on jokaisen oma asia haluaako tuonne matkustaa vai ei. Vielä muutamaa vuotta aikaisemmin olisin saattanut jopa hieman loukkaantua, jos minulle olisi sillä tavalla ehdotettu retkeä. Myöhemmin Krakovan katuja kulkiessa sai kuitenkin huomata, että joka toisen kadun kulmassa komeilee mainokset Auschwitz -retkistä. Ehkä tämä siis on tuolla täysin ”normaalia”.

20150214_120016-001 20150214_120034-001 20150214_125104-001

Päätettiin tarttua hostellin tarjoamaan retkeen, sillä opastetut kierrokset ja kuljetukset hostellilta houkuttelivat helppoudellaan. Hintaa retkelle oli vajaa 25euroa, mikä ei tuntunut omaan mieleen liian suurelta. En tiedä minkä hintaiseksi tulisi, jos lähtisi omatoimisesti samaan paikkaan, mutta itse olin ainakin todella tyytyväinen omasta valinnasta.

Minibussi haki meidät aamulla hostellin kadulta ja hostelli/hotellikierroksen jälkee kun kaikki lähtijät oli noudettu, lähdettiin ajamaan kohti Auschwitziä. Bussin  TV:ssä pyöri aiheesta kertova dokumentti ja reilu tunnin ajomatka taittui sitä katsellessa melko nopeasti. Perillä meitä odotti opas, jonka mukana lähdimme turvatarkastuksen jälkeen alueelle. Ryhmäjono veti sisälle nopeasti, kun taas omatoimisesti paikalle tulleet jonottivat sisäänpääsyä joitakin hetkiä.

Sisääntullessa jokaiselle oli jaettu kuulokkeet ja tuntui tilanteeseen sopivalta, kun oppaan rauhallisen äänen kuuli kauempaakin eikä hänen tarvinnut puhua erityisen kovaäänisesti, jotta jokainen kuulisi. Omaan mieleen paikka oli todella ahdistava. Opastettu kierros oli mielestäni kuitenkin paras mahdollinen vaihtoehto, sillä ainakaan oma tietämys aiheesta ei ole erityisen laajaa. Vaikka olikin usein kamalaa ja ahdistaa kuulla kaikkea sitä faktaa, niin tuntui tärkeältä että joku oikeasti pystyi avaamaan itselleni niiden paikkojen, tavaroiden ja kuvien taustoja.

20150214_130801-001 20150214_130943-001 20150214_131352-001 20150214_131923-001 20150214_132716-001 20150214_132733-001

Välillä sai miettiä millaisin perustein ihmiset olivat paikalle saapuneet. Porukkaa oli laidasta laitaan. Omaan silmään kävi se, että paikalla oli todellakin pieniä lapsia. Itse en ainakaan osaisi selittää polvenkorkuiselle taskuihmiselle, mitään sellaista mitä tuon ikäinen voisi käsittää aiheesta. Tai miten sitä voisikaan olettaa, kun en itsekään pysty tapahtuneita ymmärtämään.

Lapset juoksentelivat tiiliparakkien välejä sekä potkivat sivuteiden irtokiviä, ja itse paheksuin näiden käytöstä, vaikka usein yritänkin selittää lastenkäytöstä heidän iällään. ”Lapset ovat lapsia”. No ehkä vanhempien kuuluisi puuttua asioihin näissä tilanteissa. Nämä asiat häiritsivät minua ja mietin, että on vain paikkoja, joissa kaikkea ei kai pidä hyväksyä. Toinen asia joka häiritsi alueella vieraillessa oli se, että paikalle eksyy aina niitä ihmisiä, jotka nauravat kovaäänisesti ja poseeravat ”arbeit macht frei” -kyltin alla levällä hymyllä. Olenko liian tosikko, mutta mielestäni tämä ei vain sovi kyseisille paikoille. Itse kun mietin, niin positiivisten mielikuvien hakeminen tuolla oli aika minimissä.

20150214_140626-001 20150214_140743-001 20150214_141237-001 20150214_141512-001 20150214_143109-001

Kuten aikaisemminkin jo ilmaisin, niin itselleni paikka oli todella ahdistava monella eri tapaa. Pahinta itselle oli kuitenkin ne rakennukset, jotka on rakennettu nyt museokäyttöön ja mihin on koottu erilaisia tavaroita leiriläisiltä. Jollain tavalla ne konkretisoi suurella tavalla sitä ihmismäärää, joka alueelle oli tuotu. Pahimmista pahinta teki katsoa niitä tavaroita ja esineitä, jotka tunnisti sen enempää miettimättä kuuluneen lapsille. Kenkien joukossa pienet kenkäparit, lelut, villanutut ja matkalaukut, joihin nimen alapuolelle oli kirjoitettu ”Kind”.

Näiden kaikkien valokuvaaminen itsellä jäi kokonaan tekemättä. Tuntui vain yksinkertaisesti liian pahalta, sillä näillä hetkillä mielessä pyöri suuri määrä kysymyksiä vain lisää. Muutenkin sisätiloissa keskittyi yleensä kaikkeen muuhun kuin kuvaamiseen. Sisätiloihin oli koottuna myös jotain sellaisia asioita, jotkä pyydettiin yleisöltä jättämään kuvaamatta. Kuten esimerkiksi mieleenpainuvimpana leikatut hiuskasat. Tietenkin joka ryhmään mahtuu niitä, jotka kielloista huolimatta antavat kameroiden laulaa ja näissä tilanteissa sain vain pohtia, että eikö tämä tuntunut heistä pahalta.

20150214_143414-001 20150214_143616-001 20150214_143640-001 20150214_144143-001 20150214_144709-001 20150214_144801-001

20150214_145922-001

Vierailun jälkeen mielessä pyöri monia kysymyksiä, joihin luultavasti en koskaan saa vastausia. Jollain tavalla koko paikka herätti itseä monella tapaa. Olin tyytyväinen, että sain mahdollisuuden vierailla Auschwitzissa ja kuulla sekä kokea muutaman tunnin käynnillä niin paljon. Vaikka koenkin paikan todella ahdistavana, oli jollain tavalla tärkää että kävin siellä. Omat pienet murheet tuntuu kyllä niin mitättömiltä, ettei niistä jaksa valittaa edes sitä vähää mitä tähän saakka….

20150214_145254-001 20150214_145345-001 20150214_145400-001 20150214_151345-001

-A

OOooh Krakova

Olin ehkä vähän pettynyt Varsovaan, mutta onneksi Krakova olikin sitten aivan erilainen ja tykkäsin kaupungissa aivan valtavasti.

Meidän junamatka Krakovaan ei kylläkään alkanut millään parhaalla mahdollisella tavalla. Mukamas fiksuina lähdettiin heti aamusta yhdeksän jälkeen hostellilta Varsovan rautatieasemalle, jotta ehditään ostaa junaliput kymmeneltä lähtevään junaan. No olisikin ollut liian hienoa, jos kaikki olisi mennyt kuin elokuvissa. Mieleenkään ei juolahtanut että junat saattaisivat olla täynnä. Ei edes sillä, että olin lukenut asiasta etukäteen. xD

Lipunmyyjä ilmoitti, että tuntia myöhemminkin lähtevä juna olisi täynnä, mutta voisi myydä meille liput ilman paikkavarausta. Tämä sopi meille. Kyllähän sitä aina vajaat kolme tuntia jaksaa istua/seistä käytävällä. Olimmehan harrastaneet tätä aikaisemmin Saksan ruuhkajunissakin. Tosin matkaseurana olleet matkalaukut olisi kyllä tehnyt mieli viskata liikkuvanjunan ikkunasta pihalle, sillä ne veivät enemmän tilaa kuin me kaksi yhteensä. Juna oli kaikkiaan niin täynnä, että ovesta sisäänpäästyämme emme sitten enää askelia ottaneetkaan. Muutama muukin oli ostanut junalipun ilman paikkavarausta.

Yllättävän nopeasti junamatka kuitenkin sujui ja hetkeä myöhemmin oltiin jo perillä aurinkoisessa Krakovassa. Kaupunki näytti heti aivan erilaiselta kuin Varsova. Kävimme kirjautumassa hostelliin ja pian tämän jälkeen lähdettiin tutustumaan kaupunkiin.

20150213_145941-001 20150213_150019-001 20150213_150038-001 20150213_150109-001 20150213_150134-001 20150213_150748-001

Oli alkava viikonloppu ja ihmisiä oli kerääntynyt linnan puistoon. Harmittelimme sitä ettei aurinkolaseja ollut pakannut mukaan, sillä nyt niille olisi ollut käyttöä. Jollain tavalla oli ihanaa päästä nauttimaan kirkkaasta aurinkoisesta säästä niiden parin harmaan edeltäneen jälkeen.

Kävelimme jokea pitkin linnaa kohti ja katseet vangiutuivat joesssa uiviin joutseniin. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kerralla sellaista joutsenien määrää. Ihmiset, etenkin lapsiperheet pysähtyivät heittämään leivän muruja linnuille ja omaan mieleen tuli lapsuus, jolloin kevään parhaita juttuja oli, kun sai lähteä ruokkimaan vedenäärelle lintuja.

20150213_150832-001 20150213_150918-001 20150213_151520-001 20150213_151559-001 20150213_151825-001 20150213_152051-001 20150213_152213-001

Ylhäältä linnanmuurien suojista aukesi upeaat maisemat niin Veiksel -joen kuin vanhankaupungin suuntiin. Linnanaluetta oli mukava kävellä suht rauhallisessa ympäristössä. Tietenkin muutkin turistit olivat löytäneet tiensä sinne, mutta kaupungin yllä kävellessä ja muurien suojassa ei kuulunut erityisemmin kaupungin taikka liikenteenmelua.

20150213_152709-001 20150213_152837-001 20150213_153110-001 20150213_153238-001 20150213_153304-001 20150213_153315-001 20150213_153600-001

Omaan mieleen oli enemmän Krakovan kaduilla kävely kuin Varsovan. Krakovassa oli helpompaa kävellä määrätiedottomasti vain katuja eteenpäin, sillä kokoajan vastaan tuli jotain kiinnostavaa tai silmäämielyttävää. Varsovasta on helppo löytää kaikkea mahdollista rappioromantiikkaa, mutta siihen tarvitseekin sitten muuten tietynlaisen fiiliksen.

Kävelimme vanhaankaupunkiin ja mitä lähemmäs toriaukiota saapui sitä enemmän ihmisiä alkoi pyöriä ympärillä. Aukio oli kaunis ja kaverilla tuli siitä mieleen Venetsian San Marcon aukio. Itse yritin löytää yhtäläisyyksiä, mutten saanut monestakaan kiinni.

20150213_155142-001 20150213_155343(0)-001 20150213_155846-001 20150213_160032-001

Vielä viimeinen vertaus Varsovaan. Jos kirjoitin, ettei Varsovasta jäänyt sen kummempaa fiilistä ja halua palata kaupunkiin vielä takaisin, niin Krakova korjasi sitten potin tältä osin. Krakova oli juuri sellainen kaupunki josta pidän. Ei liian suuri, sopivasti nähtävää, rauhallinen tunnelma ja useita ihania puistoalueita. Tuonne olisi ihana palata joskus lämpimämmällä ilmalla, jolloin puistoissa pääsisi viettää päivää. Omasta mielestä Krakova sopii kyllä erinomaisesti esimerkiksi lyhyelle viikoloppulomalle. Ehkä itse tämä pitää joskus vielä uudelleen toteuttaa…

20150213_161521-001 20150213_162851-001 20150213_213929-001

-A

Voi Warsova…

”Meidät on piiritetty,
ympärillä piiri tietty,
näin ahtaalla omata lietty,
on aina haaveiluun tietty viettymys,
voi Warsova…”

Voi Warsova, lauloi Eput joskus kun itse en ollut vielä edes syntynyt. Nyt voin siteerata Martti Syrjää kun oon kotiutunut Puolasta reilu viikko sitten. Lennettiin keskiviikkona 11.2. Varsovaan ja sieltä takaisin sunnuntai-iltana. Viisi päivää Puolassa, jossa en ollut koskaan aikaisemin käynyt ja maassa, josta en loppupeleissä tiennyt melkein mitään.

20150211_113926-001 20150211_114113-001 20150211_114213-001 20150211_114227-001 20150211_114830-001

Varsova oli aika mielenkiintoinen paikka. Ensimmäisten silmäilyjen perusteella koko kaupunki oli melko harmaa ja rähjäinen. Vaikka kaupunkia onkin rakennettu viime vuosikymmenien aikana uudestaan, niin rähjäisiä ja huonokuntoisia rakennuksia löytyy edelleen aivan uusien lasiseinätalojen vierestäkin. Jotenkin tuntui, että koko kaupunki oli täynnä niitä vastakohtaisuuksia.

Kylmän helmikuisen sään puolesta sai kiskoa takin kauluksia ylöspäin ja vältellä kylmän tuntuista tuulta, joka puhalsi kaduilla. Saattoi toivoa, että matkaan olisi lähtenyt hieman keväämmällä, jolloin aurinko edes lämmittäisi hieman. Kaduilla kulkiessa sai pelätä, koska nyrjäytää nilkan, kun katukivetykset olivat nousseet ikävästi pystyyn tai irtautuneet kokonaan. Tosin kaupungissa oli niin paljon kunnostettavaa, että nämä tuntuivat kuitenkin aika mitättömältä ongelmalta.

20150211_120126-001 20150211_120927-001 20150211_120936-001 20150211_121639-002 20150211_121757-001 20150211_122211-001 20150211_122707-001 20150211_122806-001 20150211_122958-001

Vanhakaupunki oli tietenkin kaunis ja siellä saa varmaankin ajan kulumaan varsinkin kauniilla säällä mukavasti. Itse kävelimme vain vanhankaupungin läpi ja lähdimme takaisin keskustan alueelle, missä aika kuluikin pääosin ravintoloissa ja kahviloissa istuen. Kylmässä säässä liikkuminen on aina toissijaista, jos vaihtoehtona on viihtyisä kahvila ja lämminkahvi.

Varsovan kadut ovat täynnä toista ihanempia kahviloita ja konditorioita. Ruoka ja juomakin on Puolassa kotimaahan verrattuna edullista, joten suosittelen viettämään aikaa vaikka enemmänkin kaikissa mahdollisissa konditoriokahviloissa. Makeat, sokeriset kakkupalat maksavat euron luokkaa siinä missä on ehkä tottunut maksamaan viisi.

20150212_101939-001 20150212_102525-001 20150212_102606-001 20150212_102632-001 20150212_103213-001 20150212_103613-001 20150212_103946-001 20150212_104043-001 20150212_104129-001 20150212_104752-001 20150212_104921-001

Mulla ei loppupeleissä jäänyt Varsovasta sen kummempaa kuvaa tai yleistä fiilistä. Paikka ei tehnyt erityisemmin vaikutusta ja takaisin matkustaminen ei nyt ole sen enempää mielessä. Mulle käy näin aika harvoin, kun yleensä jokaiseen uuteen paikkaan haluaa aina palata. Mitäköhän tein nyt väärin?

Yövyttiin Varsovassa pari päivää ja viikonlopuksi päätettiin lähteä junalla Krakovaan, jossa ei myöskään oltu aikaisemmin käyty. Olin kuullut kaupungista enemmän hyvää ja useampi oli myös suositellut vierailua kaupungissa mikäli aika vain riittäisi. Siitä siis seuraavaksi…

-A