London 3rd day…

Toisena aamuna päätettiin lähteä kohti Hyde Parkia. Olin saanut sukulaisilta vinkin ennen lähtöä, että kannattaa mennä HydeParkiin aamulenkille, mutta koska omaan matkalaukkuun eksyy kaikkea muuta mukaan kuin juoksukengät, niin täytyi skipata tämä ehdotus. (Aahh, mikä ihana tekosyy..)

Tykkäsin todella paljon Hyde Parkista. Oon muutenkin kaikkien puistojen diggailija ja tuolla oli just parasta se, ettei koko alue ole pelkästään vain yksi suuri viheralue. Vaikka mentiinkin tonne jo heti aamusta, niin mun mielestä oli ihanaa olla hetki poissa siitä ihmishulinasta ja kävellä hetki ihan rauhassa ilman päämäärää ja minkäänlaista kiirettä.

Mulla on aina tainut olla jonkinlainen viha-rakkaus-suhde oraviin. Ne on mielettömän söpöjä eläimiä, mutta heti kun ne tulee liian lähelle niin mua ainakin alkaa pelottaa aivan hulluna. Ehkä se niiden arvaamattomuus on siinä se kaikista pelottavinta. Näen jo kauhukuvia siitä, jos joku orava päättäisi puraista. Pelottavinta siinä on se kun tietää ettei kyseinen eläin lopeta puremista ennenkuin saa ne omat hampaansa yhteen. Kamalaa jo pelkkänä mielikuvana.

Tuolla puistossa oli aivan käsittämttömän kesyjä oravia. En ollut varmaan koskaan nähnyt mitään yhtä kesyä. Luultavasti noi on monien sukupolvien ajan tottunut ihmisiin ja siihen että saa päivittäin ähkyyn asti ihmisiltä keksejä. Kokoajan jossain päin joku heitteli pähkinöitä tai jotain murusia noille oraville.

Vaikkei meillä ollutkaan antaa näille luonnonkappaleile yhtään mitään, niin silti ne hakeutui seuraan ja jopa kiipeili päällä. Itseä toi pelkkänä ajatuksenakin kauhistutti ja olin niin nynny, että pysyttilin vain kauempana. En myöskään tiedä helpottiko omaa oravapelkoa yhtään ne tarinat, joita sain oravista ja puistoista kuulla. Kuulemma jossain päin Englantia tai Skotlantia oli joskus kätketty huumeita puistoihin (täähän ei ole ihme, sillä tätä näkee joka puolella Eurooppaa ihan päiväsaikaakin). Oravat olivat kuitenkin löytäneet näitä kätköjä ja syöneet sitten kätköjen sisällön. Lopputulos oravien käytöksessäkin oli ollut sen mukainen. En tiedä onko toi pelkkä hirvittävän huvittava tarina vai oikeasti tapahtunutta, mutta kuitenkin.. Itse en ainakaan haluiasi törmtä yhteenkään kamoissaolevaan oravaan.

Lähdettiin Hyde Parkista kävelemään Buckinghamin palatsille, sillä se oli lähellä ja yksi niistä paikoista, joka täytyy nähdä kun kerta on Lontoossa. Palatsilla oli aivan järjettömästi ihmisiä eikä sinäänsä ihme, sillä oltiin vahingossa ajoitettu vierailumme palatsille juuri vartioiden vaihdon ajankohtaan. Tämän saman oli tehnyt muutama muukin, mutta luultavasti vähän tietoisemmin kuin me. Jälkeenpäin sain kuulla, että palatsin vartioiden vaihto tapahtuu vain kerran päivässä, kello 11:30, ja turisteille suositellaankin, että ajoittaisi vierailun juuri kyseiselle ajalle. Oma ajoittaminen oltiin kyllä tehty täysin vahingossa.

Lähdettiin lopulta suuntaamaan takaisin hostellille, sillä tuntui että oltiin nähty jo riittävästi niitä paikkoja, joita oltiin haluttukin. Vielä matkalla sai ihailla joitain itselle vieraampia tönöjä ja sai huomioida myös sitä, että Lontoo on loppupeleissä melko kaunis kaupunki.
Meillä oli matkustusajankohdalle toinenkin syy kuin vain se että mulla oli talviloma. Oltiin ostettu etukäteen liput suosikkibändimme keikalle, joka kyseisellä viikolla rundasi Brittejä. Lähdettiin viettää iltaa Camdeniin ja Koko -klubille. Keikkapaikka oli aivan mielettömän magee ja todella suuri. Just sellainen, josta itse tykkään. Tuolla oli muuten itselle outo narikkasysteemi, kun narikassa piti sanoa takinjättövaiheessa oman nimen alkukirjaimet. Kirjaimet merkittiin narikalappuun ja poislähtiessä täyty sanoa taas nimikirjaimet, jotta sai takia mukaansa. En tiedä onko tollainen käytäntö useinkin Briteissä, mutta itse en ollut koskaan edes kuullut vastaavasta. Loppupeleissä systeemi on kuitenkin aika fiksu, sillä ton takia ei pitäisi edes niin huolestua hukkuneesta narikkalapusta, kun tietää ettei kukaan ole voinut tyhjentää naulaa.

Illan keikka oli Hardcore Superstarin tapaan aivan super mahtava ja sai jälleen todeta ettei toi bändi petä koskaan. Olin digannut bändin uutta levyä ja olin tyytyväinen kun kuulin kaikki omat suosikkibiisit levyltä. Lontoon keikalla oli aivan huikea meininki. Porukkaa oli saapunut KoKo:lle todella paljon ja kaikki oli niin mukana koko keikan ajan. Keikka oli ehdottomasti yksi parhaista, joita oon bändiltä nähnyt.

Keikan jälkeen siirryttiin vähitellen takaisin hostellille nukkumaan. Ilta oli meidän viimeinen Lontoossa ja seuraavana aamuna sai herätä aamuyöstä kun oli lähdettävä lentokentälle ja Suomea kohti.

Meidän Lontoon matka oli kyllä kaikin puolin tosi onnistunut. Haluan jatkossakin päästä nauttimaan kyseiseen kaupunkiin mahtavia musikaaleja ja mielettömiä keikkoja. Nyt voi vaan alkaa miettiä, että koska seuraavaksi…

-A

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply