Kööpenhamina 2013 (part. 2)

Toisena päivänä Köpiksessä kuume oli jo laskenut vähän ja jaksoi paljon paremmin lähteä liikkelle. Joskus on kiva olla reissussa, kun ei ole suunnitellut liiaksi yhtään mitään. Vielä kun on kohteessa jo toiseen kertaan, niin ei ole enää oikeastaan edes listaa niistä asioista, joita haluaa tehdä/nähdä. Otin vain kartan mukaan ja lähdin kulkemaan lähistölle. 

Mä en ole koskaan lähtenyt mihinkään sen kauemmas Kööpenhaminan keskustasta. (Tai mitä nyt kerran käytiin Vordingburgissa, mutta se nyt on kokonaan eri kaupunki ja niin myös aivan oma lukunsa.) Kuitenkin aina löytyy jotain uusia paikkoja ja onneksi vielä aivan läheltäkin. Nyt kun kirjoittelen näitä rivejä niin aloin miettiä, että miksei joskus vaikka lähtisi vähän kiertelemään muutenkin Tanskaa. Tarkoittaen muita kaupunkeja kuin Kööpenhaminaa.
Tykkään Kööpenhaminasta siinä, että kaupunki on aivan äärimmäisen looginen. En tiedä onko toi oikea sana sille mitä tässä haen, mutta joka tapauksessa… Mun mielestä Kööpenhaminassa on jotenkin todella helppo liikkua. Kaupungin hahmottaminen on paljon helpompaa kuin monen muun. Jos menen paikkaa X, niin pystyn helposti paikantamaan missä moni muukin paikka on. (toi lause ei kyllä ollut pätkääkään niin looginen kuin kyseinen kaupunki xD)

Joskus käy niin, että kulkee jossain vieraammassa kaupungissa ja kaupunki ei aukea koko matkan aikana yhtään. Joka kerta joutuu turvautua karttaan, jotta pystyy paikantamaan oman sijainnin. Vaikka samoja katuja kulkisi monia kertoja niin joka kerta on aivan yhtä hukassa. Se on jokseenkin tosi outoa. Sitten on taas näitä kaupunkeja, jotka muodostuu päähän tosi selkeänä kuvana ja tietää oikeastaan kokoajan missä päin milloinkin kulkee.

Ehkä syy näille on se, että vähääkin suuremmissa kaupungeissa helposti turvautuu julkiseen liikenteeseen ja sen kautta paljon asioita jää myös huomioimatta. Oon huomannut sen matkoilla, että mitä enemmän liikkuu jalkain, niin sitä enemmän alkaa hahmottaa kaupunkia. Kartta piirtyy tällöin myös tosi nopeasti mieleen.

Yksi mun lemppari paikoista Kööpenhaminassa on ehdottomasti Nyhavn. Ehkä kaikki tunnetuimmat kuvat Köpiksestä on otettu juuri kyseisessä kaupunginosassa ja sen takia on helpointa myös yhdistää kuvat kaupunkiin. Nyhavn on paikkana aivan super kaunis. Purjeveneet, värikkäät upeat talot. RAKKAUTTA!

Tykkään kävellä tuolla satama-aluella ja nauttia vain paikan fiilistä. Tosin niin tykkää kaikki muutkin turistit ja sen takia alueen kaikki ravintolat ja kahvilat on mielettömissä hinnoissa.

Kävelin kaupungissa todella paljon ilman minkäänlaista päämäärää ja sen takia näin jälkeenpäin on tosi vaikea palata noihin paikkoihin ja vielä vaikeampaa on olla tietoinen siitä, että mitä rakennuksia kukin on.

Oon usein kyllä todella turisti matkoilla ja ajaudun lähes aina juuri niihin turistikohteisiin. Tän takia Kööpenhaminassa tulee aina nähtyä esimerkiksi pieni merenneito -patsas, HRC ja Christiania. 😀

Ajankohta kun olin Köpiksessä oli niin lähellä joulukuun vaihdetta, että kaikkialla oli tosi kivasti kaikenlaisia jouluunliittyviä valoja ja koristeita. (Tosin, eiköhän ne Suomeenkin tule jo lokakuun aikana, joten ei sinäänsä mikään ihme. :DDD )

Olin päättänyt noiden päivien aikana, että aion mennä katsomaan Tivolille joulutoria ja nauttimaan sen mukana tulevaa fiilistä. Tivolin alueelle pääsymaksu on aika tyyris, ainakin omasta mielestäni.
Jos hinnan kuitenkin raaskii maksaa, niin paikka on kyllä todella upea ja kaunis. Nähtävää ja kierrettävää on paljon, ja etenkin pimeään aikaan kaikki valot näyttää super makeilta. Melkoinen valoloisto siellä kyllä onkin.

Paikka on kiva siitä, että tuolla on tilaa liikkua ja vaikka ihmisiä saapuukin varsinkin ilta-aikaan paikalle niin ei tarvitse kokoajan kävellä valtavan massan keskellä. Tietenkin on totta, että se ihmispaljous tekee myös paljon ja silloin on myös aivan erilainen tunnelma.

Tivolin alue on suuri ja siellä on tilaa liikkua. Ajankin siellä saa tosiaan kulumaan tosi nopeasti. Joulutori oli kyllä todella erilainen kuin monissa muissa paikoissa. Tuolla se oli monin tavoin sellainen tosi satumainen. Ei ehkä niinkään ”perinteinen” (, ainakaan niinkuin itse sanan käsittää). Tuolla oli todella paljon kaikea niin tehtyä ja tuotua. Jollain tavoin itse tykkään sellaisesta vanhasta ja perinteikkäästä markkinameiningistä enemmän. Tosin tuolla sitä ei oltu kyllä millään tavalla edes haettu. Ehkä vain parempikin ettei, niin näki ainakin vähän erilaisempaa.

Tanskan ja Pohjoismaiden tavoin hintataso kaikessa oli todella korkea. Tehdyt ostoksetkin jäi näin melko pieniksi. Päätin kuitenkin aloittaa oman perinteen ja ostin tuolta muutaman joulukoristeen. Päätin, että jatkossa ostan joka vuosi jostain päin maailmaa jonkunlaisen joulukoristeen. Tämän kautta saan joulukoristeillekin jonkunlaisen tarinan. (Tätä ennen omistin yhden ”joulukoristeen”, Mamman vanhan valokuvan kehyksissä musta ja siskoista pieninä lapsina joulupuvuissa.) Mun mielestä idea on ainakin vielä kauheen kiva. Saa nähdä kuinka pitkään. 😀

Lisäksi ostin jotain käsintehtyjä suklaasuukko, joiden ajattelin olevan kauhean kivoja esimerkiksi joulukahvipöydässä. Suukot ei kyllä ikinä päässyt joulupöytään asti. (oon muuten asiasta vieläkin katkera finskille). Olin pakannut suklaasuukot varovasti käsimatkatavaroihin, jottei ne hajoaisi. Lentokoneessa mun paikka oli siiven kohdalla, varauloskäynnin kohdalla tietenkin. Nostin varovasti laukkuni ylös säilytykseen, jotten vain saisi suukkoja ja pakkausta hajalle. Istuin penkkiini huokaillen ja painoin turvavyön kiinni. Seuraavaksi teki mieli alkaa huutaa jokaiselle lähellä istuvalle. Jonkun matkustajan ylisuuret käsimatkatavarat sullottiin samaan lokeroon laukuni kanssa ja lentolaukku työnnettiin voimalla kohti kassiani. Ei tarvitse olla ydinfyysikko tai edes sen suurempi järjenjättiläinen, että tietää lopputuloksen. Kun laskeuduimme Helsinki-Vantaalle ja otin laukkuani ylhäältä alas sain huomata, että jokainen suukko oli murskautuneina ja paketti oli  täynnä purppuran väristä täytettä. 

Kööpenhaminasta löytyy onneksi myös perinteisempiä joulutorialueita. Vaikkakin lumi oli löydetty sprey-pullosta, niin kuusikauppiaat ja hehkuviinintuoksu sai oman joulufiiliksen nousemaan. Joulumarkkina-alue oli melko pieni ja aivan täynnä ihmisiä. Joululaulujen soidessa oli mukava seurailla hymyileviä ihmisiä nauttimassa paleltuneena lämmikettä.

Päivän pimetessä Tivolin alueellekin alkoi virrata enemmän ihmisiä, kuin mitä alueella oli nähnyt valoisaan aikaan. Ei pitänyt kyllä kovin pitkää katsella ympärille, että tajusi syyn. Koko paikka oli niin valaistu, että tuli mieleen vain kaikki jenkkielokuvat. Se kaikki väri- ja valoloisto oli kyllä jollain tavalla aika hienoa.

Ennenkuin lähdin Tivolilta pois päätin vielä ostaa lämmintä kaakaota ja minidonitseja, joita joka toinen vastaantuleva ihminen mussutti. Makeaähkyn jälkeen sai lähteä vain hostellille sulattelemaan kaikkea näkemäänsä ja syömäänsä…

Kööpenhaminan joulufiilis oli kyllä jollain tavalla aivan erilaista, kun mihin oon aikaisemmin tottunut. Olin kuitenkin kaiken nähdyn jälkeen vain tyytytäinen, että olin koskaan buukannut noi lennot Köpikseen just kyseiselle ajankohdalle.

Jos haluaa päästä fiilistelemään jouluntaikaa jonnekin muualle, niin onneksi ainakin Norwegianilla pääsee usein ja edullisesti Kööpenhaminaan. Tonne on helppo tehdä esimerkiksi lyhyempikin viikonloppureissu…

-A

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Nella torstai, marraskuu 20, 2014 at 16:46

    Upeita kuvia ja tunnelmia! 🙂

    • Reply AnnKat torstai, marraskuu 20, 2014 at 23:26

      Kiitos. 🙂

    Leave a Reply