Barcelona 22.-23.10.2014

Aika kuluu taas niin nopeasti, etten enää pysy mukana… No annan ajan kuitenkin kulua, sillä kohta on vuorossa taas uusi loma ja uudet matkat…

Pitkästä aikaa sai lähteä kotoa niin ettei täytynyt herätä aikaisin ja lähteä lyhyiden yöunien jälkeen kentälle. Mun lento Barcelonaan lähti 13:40, joten aamulla ehti kaikessa rauhassa juoda aamukahvia ennenkuin täytyi suunnata kentälle.

Tosin oletin selviytyväni kentältä nopeammin kuin mitä todellisuus sitten olikaan. Olin tehnyt valmiiksi check-in:in ja ruumaankaan ei ollut matkatavaroita. Ajattelin, että helposti voin saapua kentälle kymmentä vaille yksi, kun kävelisin kuitenkin vain suoraa turvatarkastuksesta portille. Oon jo niin haka lentolaukun pakkaamisessa, että harvemmin enää piippailen turvatarkastuksessa.

Kun saavuin Helsinki-Vantaalle, kävelin suunnitellusti suoraa turvatarkastukseen. Ainoana ongelmana ja huomiottajääneenä asiana oli se, että kello yksi turvatarkastuksen pituus oli pisin mahdollinen. Lomalentoja taisi lähteä tuohon aikaa sen verran, että turvatarkastusjono oli pitkä kuin nälkävuosi. Seisoin hermostuneena jonossa ja katsoin kelloa, joka eteni luvattoman nopeaa vauhtia. Seisoin sitten jonossa reilu puoli tuntia ja lopulta sain juosta lähtöportille ”This is the last call”:in aikana. En muista koska viimeeksi olisi tullut niin kiire, mutta taas sai muistutuksen siitä, että kentälle voisi mennä ajoissa.
(BTW, itseä ärsyttää aina ne ihmiset, jotka sinne ei voi tulla ajoissa….)

Nukuin suurimman osan lentoajasta. Hereilläollessa tosin ehdin pohtia, että miten ikinä pystyn lentää Balille, kun pienikin hetki hereillä istumista tuntui niin puuduttavalta. No, sen näkee sitten kahden viikon päästä. :DDD

Norski laskeutui Barcelonaan etuajassa, mikä tuntui tosi hyvältä. Vähän lisäaikaa paikan päälle. Suuntasin lentokenttäbussilla keskustaan päin ja sovin näkeväni kaverin päätepysäkin aukiolla, jonka läheisyydessä myös meidän majoitus oli. Meille oli tehty varaus Equity Point -hostelliketjun Gothic-hostelliin. Hostellin hinnat oli tosi alhaiset, kun enää ei ole mikään sesonkiaika. Taisin maksaa dormista alle 10€ yöltä (tosin siinä oli kaikki mahdolliset alennukset, joita tuttujen kautta oli saatu).

Kävin tsekkaamassa itteni hostelliin ja sitten lähdettiinkin yhteen meidän lemppari tapas-mestaan. Oli aika jees fiilis, kun oli laskeutunut reilu tuntia aikaisemmin Barcelonaan ja seuraavana hetkenä jo istui edessään sangriaa ja lemppari tapasherkkuja.

Jotenkin oli heti tosi rento fiilis, kun sai unohtaa kaikki työkiireet ja istua kaikessa rauhassa vain lomalla. Lisätehosteena, kun oli matkustanut kylmästä Suomesta reilu parinkymmenen asteen lämpöön, niin olin kyllä täysin irtautunut arjesta. Matkan aikana kävi kyllä muutenkin aivan mieletön tuuri noiden säiden ja lämpötilojen suhteen. Koko reissun ajan päivien keskilämpötilat oli noin 25’C. Tuntui tosi oudolta, että lokakuun lopulla jossain Euroopan mantereella oli vielä noinkin lämmin.

Tapas-ähkyn jälkeen suunnattiin kaupan kautta Barceloneta beachille, joka myös on aivan lähellä tota hostellia, jossa majoituttiin. Vaikka oli jo pimeä, oli ihana istua rannalla kuunnella meren ääntä ja jutella parhaan kaverin kanssa kaikesta mahdollisesta. Nää on näitä elämän pieniä asioita!

Rannalla seurailtiin paria kalastajaa ja mietittiin kuinka helpolta niiden kahden toiminta näytti. Toiset istuivat vain matkatuolien päällä ja merkkivalon syttyessä fisut oli tarttunut syötteihin. Pohdin, että riittäisikö oma kärsivällisyys moiseen. Pienenä ainakaan kärsivällisyys ei riittänyt mato-ongintaan ja taisin tällöin vain häiritä muita kalastajia omilla leikeillä ja metelillä. :DD

Meidän oli tarkoitus vain käydä kääntymässä hostelilla, syödä ehkä jotain ja jatkaa matkaa johonkin lähistölle. Todellisuus oli kuitenkin toinen. Viinin, patongin ja juuston jälkeen meidän ainoa matka oli kylläkin portaat ylös huoneeseen ja omaan sänkyyn… Etsitään positiivisia, puolija ja herättiin ainakin aamulla ajoissa ja pirteinä. 

Toisena päivänä Barcelonassa lähdettiin ensin metrolla Diagonal Mar -ostoskeskukseen ja shoppailtiin todella huonolla menestyksellä. Ehkä kuitenkin ihan hyvä näin, sillä matkalaukun tila oli aika rajallinen.

Oltiin sovittu aamupäiväksi kahvittelu ennen kuin kaverilla alkoi työt. Tuntui kyllä tosi hyvältä juoda kahvit pitkästä aikaa ulkona terassilla. Jotenkin on ihanaa huomata, miten tosi pienilläkin asioilla on nykyään tosi suuri merkitys itselle. Niin hienoa, että tollaisista asioista osaa vielä nauttia.

Kun kaverilla alkoi työt, saatettiin toinen työpaikalle ja sen jälkeen suunnattiin lähellä olevalle Ciutadella park:ille. Kun matkaseurana on samankaltainen ihminen, joka tykkää myös vaan olla ja seurailla ympärillä olevia, ei ole mitään parempaa, kun suunnata lähimmälle puistolle hengailemaan. 
Pientä, tai ei niin pientäkään toistoa, mutta sää oli niin mieletön, etten oikein tiedä mitä muutakaan tollon olisi voinut tehdä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli Suomen hellelukemissa. Istuttiin alas nurmialueelle ympärillä soittavia ihmisiä sekä leikkiviä koululaisia.

Tykkään itse aivan hirveästi tosta puistosta. Oon edellisillä Barcelonan matkoilla hengaillut kyseisessä puistossa ja kaverin ollessa töissä Barcelonassa, sain kuulla aina miten sunnuntaina oli kiva viettää vapaapäivää puistossa istuen. 
Puistossa on aina paljon porukkaa ja espanjalaisittain sen mukaista hälinää. Jotenkin itseen ainakin tarttuu se hyvä fiilis sieltä ja suosittelen paikkaa kaikille. Mun mielestä on kiva istua päivästä vain nauttien ja hetken päästä huomata, että viereisen puun alla joku soittaa esim. akustista kitaraa. Kuulostaa aika täydelliseltä vapaapäivältä.
Puun alla istumisesta ja aasinsiltojen kautta seuraavaan. Istuttiin aluksi tosiaan yhden suuren puun alla kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä kuulu joku tömähdys, johon itse en edes erityisemmin reagoinut. Tän jälkeen meidän ohi käveli joku nuori espanjalainen pariskunta ja mies käski meitä espanjaksi olemaan varovaisia ja osoitti puuta. Ei oikein heti päästy kartalle, että mitä pelottavaa on istua kauniina kesäpäivänä puistossa nurmikolla. Sitten  huomattiin, että mies viittoi maassa olevaa pähkinää/hedelmää/mitä lie. Kun oltiin ratkaistu tää mystinen funktio tajuttiin, että istuttiin juuri jonkun puun alla, jossa oli lähes jalkapallon kokoisia hedelmiä ja niistä muun muassa yksi oli pudonnut puusta maahan vähän aikaisemmin. Tästä oli siis kuulunut myös se pamaus. Alkoi vain naurattaa ja mietittiin, että paikka mekin löydettiin kaikista paikoista. Siirryttiin puusta muutaman metrin päähän, jottei saataisiin toista hedelmää ainakaan päähämme. 
Käytiin hakemassa hedelmä lähemmäs meitä, sillä uteliaisuus ei antanut periksi, että mikä hedelmä se oikeesti oli. Okei, en tiedä vieläkään mikä toi on, mutta kuori oli tollanen pehmeä ja röpeliäs ja sisältä alkoi valua jotain valkoista nestettä, kun yritin kynnellä rikkoa kuorta.
Puistohengailun jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti rantaa ja satamaa, sillä halusin syödä paellaa. Meille oli jo edellisellä reissulla kerrottu Barcelonan parhaat paella-paikat ja ohjeistettu mitä tuli ottaa huomioon, jotta saisi oikeaa paellaa eikä pakastepussista lämmitettyä. 
Esim. toi ravintola, jossa käytiin niin paellaa ei valmisteta yhdelle hengelle ollenkaan. Syöjiä pitää olla minimissään kaksi, valmistusaika kestää lähemmäs tuntia ja hinta yhdeltä on reilut 15€. Nämä kaikki oli muun muassa niitä, joita ohjeita oltiin saatu paikallisilta kavereilta. 
Sea food paella on kyllä yksi oma suosikki kaikista ruuista. Itse oon melko nirso ruuan suhteen ja yleensä matkoilla paikallisen keittiön suosiminen on aika hankalaa. Espanjalaisesta ruuasta (ilman mitään kuivattuja lihoja) tykkään kyllä valtavasti. Ruokalistoista on myös helppo löytää kasvisvaihtoehdot. 

Toi ruoka on niin taivaallista, että voisin kehua sitä maasta taivaisiin. Hieman ehkä tyhmää, että käy samassa ravintolassa syömässä useamman kerran, mutta toi paikka ollaan todettu niin hyväksi, että varmasti jatkossakin juuri kyseiseen ravintolaan suunnataan. 
Mun mielestä on jotenkin hauskaa, että minä todella_ruokarajoitteinen_ihminen, oon oppinut syömään ja jopa pitämään simpukoista. Luultavasti lähitulevaisuudessa harkitsen myös vakaasti, että tilaan jopa ruuaksi pelkkiä simpukoita. Niin ne ajat vain muuttuu…
Ainut miinus paellassa on se, että tota ruokaa pitää sörkkiä myös sormin. Katkarapujen avaamisen jälkeen mulla on aina kynnen aluset niin täynnä kaikkea mahdollista, että haluaisin heti pesemään ne kynsiharjalla. Onneksi toi on ainoa pieni miinus koko ruuassa. Hahahaha 😀

Lounaan vai päivällisen, luultavasti päivällisen jälkeen suunnattiin takaisin hostellille. Tähän väliin voisin myös mainita siitä, että asia joka mulle ei sovi Espanjassa on ehkä siesta. OK, sellanen parin tunnin lööpailu töiden lomassa kyllä, mutta se miten siesta vaikuttaa just kaikkiin kauppoihin ja ravintoloihin. Espanjassa on niin erilainen ruokarytmi, kun mihin oon tottunut, että se yllättää mut kyllä joka kerta. Mä en oo tottunut syömään niihin aikohin, kun siellä paikalliset syö. Joko ne on mulle liian aikaisia tai sitten aivan liian myöhäisiä. Unohdan myös joka kerta ja joka päivä kun oon Espanjassa kyseisen asian. Jotenkin tuntuu, että itse ehdotan aina lounaalle lähtöä siihen kellon aikaan, kun se on vähiten mahdollista. Ehkä siihenkin nopeasti tottuisi, jos tuolla oikeasti asuisi ja koko elämän rytmi olisi muutenkin aika erilainen.

Meillä oli matkaanlähtöön erilaisia syitä. Toisilla enemmän toisilla vähemmän. Toiset lähti enemmän moikkaamaan kavereita, toiset enemmän musiikin takia, kaikki ainakin sen takia, että pitää vain Espanjasta matkakohteena.

Oltiin bongailtu jo joskus, en edes muista koska, että yksi suosikkibändeistämme aloittaisi kiertueen Espanjasta ja Barcelonasta. Vaikka kyseinen bändi onkin naapurimaamme lahja, niin silti Pohjanlahti on liian leveä sille, että bändi nähtäisiin usein Suomessa. Viime keikasta on jo yli vuosi ja jos se riittää jollekin niin ok, mutta itse tykkään yhdistää asioita niin miksen lähtisi vähän kauemmas hyvien asioiden puolesta. Matkustelu ja musiikki! Jos pysty yhdistämään nämä asiat niin teen sen aina kuin mahdollista.

Meille oli hommattu puolesta liput illan keikalle, sillä nettisivut olivat catalaaniksi ja sen takia edes espanjaataitava kaverini ei ollut aivan perillä sivujen sisällöstä. Suuntasimme tiemme illaksi Apolo2 -klubille, joka yllätti mut pienuudellaan. Jotenkin oli kuitenkin mahtavaa päästä katsomaan ja kuuntelemaan keikkaa pieneen ja intensiiviseen paikkaan. Tollaisia toivoisi Suomeenkin, kun välillä tuntuu että kaikki keikat on joka Helsingissa Tavastialla, Tampereella Pakkahuoneella tai Seinäjoella Rytmikorjaamolla. Paikat on toistaan isompia ja silti lippuhinnat on tuplasti noihin Espanjan lippuihin. En voi ymmärtää tätä yhtälöä!

Illalla nähtiin Hardcore Superstarin lisäksi toinenkin ruotsalaisbändi Sister Sin. Olin aikaisemmin kuullut vain bändistä, mutten koskaan bändin musiikkia. Ensimmäisenä kun näin bändin tuli mieleen Nigthwish tai Within Temptation, bändit siis jossa laulajana ja keulakuvana on korkealta ja kovaa laulava nainen. Kun Sister Sin aloitti, yllätyin kuitenkin täysin sillä laulajalla oli todella matala ääni. Musiikki ja biisit eivät kuitenkaan oikein iskeneet ja ehkä itse olisin juuri kaivannut sitä korkeampaa naisääntä biiseille.

Lempibändiä oli kiva nähdä puolen vuoden tauon jälkeen lavalla. Bändi yllättää aina positiivisesti ja sai olla vain tyytyväinen, että lensi toiselle puolelle Eurooppaa kiertueen ajankohtana.

Keikkojen jälkeen suunnattiin melko nopeasti takaisin hostellille, sillä aamuksi oli ostettuna jo bussiliput toiseen ja uuteen kaupunkiin…

-A

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply