Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

lokakuu 2014

13.4.2014 München, Saksa

Kun pääsin Füssenistä takaisin Müncheniin, kello ei ollut vielä kauheasti. Olin lähtenyt aamulla liikkeelle niin ajoissa, että nyt oli päivää käytettävänä myös Münchenissä.

Liikuin pääkatua pitkin ja yritin löytää jotain paikkoja, jotka muistaisin edelliseltä Münchenin reissulta. Pakko kyllä myöntää, että niitä ei erityisemmin palanut mieleen. En ymmärrä miten en osaa edes sijoittaa silloisia joulumarkkinoita mihinkään päin kaupunkia.

Kiertelin keskustanaluetta lähtemättä sen pidemmälle. Kaupunkina mun mielestä München on todella kaunis. Kaupungissa on jonkun verran nähtävää, muttei kuitenkaan niin paljoa että joutuisi kokoajan juoksemaan paikasta toiseen.

Yksi upeimmista rakennuksista mitä kaupunki tarjoaa on ehdottomasti mielettömän upea raatihuone. Raatihuone on niin keskeisellä paikalla, että vierailijan on aika vaikea olla löytämättä sen luo. Valtavankokoinen rakennus, joka taitaa muodostua ainakin kahdesta eri osasta, tekee ainakin muhun vaikutuksen. Jotenkin itse tykkään juuri tuollaisesta arkkitehtuurista, vaikken siitä sen enempää ymmärräkkään. Jotenkin itse jaksaa ihailla kerta toisensa jälkeen goottilaisuutta. On sitten Kölnissä tuomiokirkon rappusilla tai jossain muualla. Varmaankin se vetonaula on tossa yksityiskohtaisuudessa.

Aika kului melko nopeasti paikkoja katsellessa ja katuja kulkiessa. Hyviä puolia missä tahansa Saksaa sitten liikkuukin on ehdottamasti se, että puistoalueita on jätetty paljon myös suurimpiin kaupunkeihin. En tiedä ehkä parempaa, kuin se että voi jossain vaiheessa päivää lähteä hengailemaan tai kulkemaan johonkin puistoon. Saksassa se on aina aivan äärettömän helppoa.

Toinen asia mitä tykkään ihailla matkoilla on katutaide. Itse tykkään matkoilla muun muassa etsiä erilasia graffiti- tai muita vastaavia paikkoja. Välillä tuntuu, että Saksasta noita paikkoja on helpoin löytää. Jotenkin siellä ei taideta puuttua kaikkeen samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomessa.  Jollain tavalla kai kaikki katutaiteen harjoittaminen on paljon vapaanpaa kaikkialla muualla kuin Suomessa. 
Itse tykkäisin siitä, että suuria värikkäitä graffiteja ja muuta katutaidetta saataisiin edes vähän enemmän Suomenkin katukuvaan ja julkisiinpaikkoihin. Jotenkin sitä ei taideta vielä luokitella niin suuresti taiteeksi, että se olis vielä näinäkään vuosikymmeninä mahdollista. 
Tykkään kulkea ja etsiä reissuilta upeita maalauksia ja muita katukuvasta. Joskus jopa joku pelkkä tagi saattaa olla magee tietyssä paikassa. En kuitenkaan sano, että kaikkii paikkoihin ne sopisi. Myös omasta mielestä täysin turhia tageja rakennusten julkisivuissa en ihan ymmärrä.

Siinä olisi ollut taas tältä osin pala matkasta ja kaupungista.
Palaillaan vielä muutaman postauksen verran reissuun myöhemmin…

13.4.2014 Schwangau, Saksa

Koska olin ihaillut kaverin ottamia kuvia Neuscheansteinin linnasta, mun oli itse pakko päästä näkemään kyseinen ”prinsessalinna” Etelä-Saksassa.

Olin jo etukäteen ostanut Deutsche Bahnin sivuilta ”Bayern-junalipun”, joka oli päivän voimassa Bayernin alueella. Lipun ostaminen tuli edullisimmaksi vaihtoehdoksi, sillä hintaa lipulla oli 23€ ja lipulla pääsi matkustamaan myös bussilla Füssenistä, joka on lähin mahdollinen juna-asema, Schawangauhin. Mikäli ostaisi lippuautomaatista suoraa lipun München – Füssen välille, lipusta saisi pulittaa noin 23€ per suunta.

Lähdin aamujunalla kohti Füsseniä ja ei kauheasti pitänyt miettiä oliko oikeassa junassa, sillä sen verran paljon porukkaa tuli junaan kamerat kaulassa. Junamatka kesti kaksi tuntia ja maisemat matkalla oli todella upeita.

Füssenin asema oli pieni ja siellä piti vielä vaihtaa junasta bussiin, joka veisi perille linnojen luo. Sen verran turistien suosima kohde tuo kyllä on, ettei pidä hetkeäkään miettiä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Lähtevät bussit olivat yhteydessä juniin ja lähtivät aina junien saapuessa asemalle. Bussimatkan hinta taisi olla muutaman euron per suunta, mutta kuten aikaisemminkin mainitsin niin Bayern-lipulla pääsi matkustamaan ilman erillisiä kuluja.

Lopulta bussi oli perillä ja olin vihdoin Schwangaussa. Maisemat olivat mielettömiä ja oli pakko lähteä samantie kävelemään kohti Alppeja.

Olin ottanut mukaan kartan, sillä en ollut varma saisiko tuolta minkäänlaista karttaa ja toinen juttu olikin että mihin hintaan. Tykkäsin kävellä alueella itsekseni sen ihmeempää kierrosta. Oli kiva liikkua omaan tahtiin ja ihailla kauniita linnoja sekä mielettömiä maisemia.
Kevät oli vielä sen verran aluillaan, että mikään ei oikein vielä kukkinut. Muutenkin päivä oli jokseenkin sumuinen, niin kaikesta upeudesta ei päässyt ihan siltä osin nauttimaan.

Ensin kiipesin katsomaan Hohenschwangaun linnaa. Linnanmuureilta aukesi upeat maisemat Alppijärvelle ja itse Alpeille. Näiden seurauksena lähdinkin alas linnalta kohti Alppijärveä.

Kävelin järvenrantaa pitkin pientä tietä eteenpäin. En osaa yhtään sanoa paljonko kävelin eteenpäin, mutta sen sai nopeasti huomata ettei lähettyvillä ollut lähes ketään muita ihmisiä. Paikan päällä on siis helppo karata muista ihmisistä, jos haluaa. Kävelin tietä eteenpäin kunnes havahduin siihen, etten tiennyt yhtään mihin tieni veisi. Päätin kääntyä takaisin päin, jotta jaksaisin kävellä vielä ylös Neuschwansteinin linnalle.

Ylös kivutessa sai miettiä, kuinka itse voisi olla paremmassakin kunnossa. Tasainen ylösnousu alkoi väistämättä jossain vaiheessa tuntua ja aloin varmaan jo puolessa matkassa toivoa että olisin jo perillä. Ylös perille olisi päässyt myös hevoskärryin ja muilla tavoin, mutta itse halusin kiivetä ylös vaikka se ottikin voimille. Itseä myös säälitti, kun hevoset joutuivat mennä edestakaisin jyrkkää mäkeä ihmisiä kärräillen.

Neuschwansteinin linna oli tehnyt vaikutuksen ja maisemat oli kauniimmat kuin mitä kuvista oikeastaan välittyy. Olin päättänyt jo etukäteen, etten mene linnoihin sisälle, sillä ne eivät erityisemmin kiinnostaneet. Niinpä lähdin takaisin Füssenin asemaa ja sieltä kohti Müncheniä.
Oli kyllä vierailun arvoinen paikka ja en voi kun suositella kaikille, jotka liikkuu Etelä-Saksassa…

München, Saksa 12.-15.4.2014

Vuorotyön hyviä puolia on se ettei töitä ole viikosta toiseen maanantaista perjantaihin. Pääsiäisen aikaan tuli kaikille vähän ylimäärästä vapaata. Odottelin innoissani, että painetut työvuorolistat tuli perille. Muutaman päivän vapaa lämmitti mieltä, kun tajusi että ehtii tehdä vielä reissun ennen omaa kesälomaa.

Katselin lentoja eri kohteisiin ja pää oli kyllä aika tyhjä sen suhteen että mihin oikein lähtisi. Tuntui, että aina joku mätti. Lentoajankohdat, vaihtojen pituudet tms. Lopulta päädyin katsomaan missä hinnoissa lennot Müncheniin olisi. Lähtöhinnat 170e eteenpäin. AirBalticilla jos olisi lentänyt olisi päässyt edullisemmin, mutta hintaan ei sisälly laukkua ja vaihdot Riikassa oli kohtuuttoman pituiset. Lennolle olisi tullut ajallisesti pituutta yli 15h. EI KIITOS. Sitten huomasinkin, että listassa näkyi myös Finskin suoralento Müncheniin ja hintaa oli 203€. Hinta ei tuntunut kohtuuttomalta ja pidin lennon mielessä ja aloin katselemaan vielä muita vaihtoehtoja.

Mietin, että pääsisin lauantaina lähtöpäivänä töistä hyvissä ajoin, joten ehtisin ilman kiirettä 16:15 jähtevään koneeseen. Lopulta alkoi tuntua vain siltä, että mieleen tuli kokoajan vain positiivisia puolia lennosta. Hyvä lentoaika; ehtisin kierrellä perillä jo lauauntai-iltana, lento oli suora, 20kg ruumalaukku jne.

Kyselin kaverilta, joka oli viime syksynä Münchenissä että millainen kaupunki oli. Vaikka olen kerran aikaisemmin kaupungissa ollutkin, en muista siitä mitään. Sain kuulla ylistyspuhetta ja seuraavaksi taisinkin buukata itselleni lennot. Hups! 😀

Varasin tän jälkeen myös majoituksen Meininger Munich City Center -hotellista. Ketju oli tuttu aikaisemmilta Saksan matkoilta ja niin tiesi edes jotain mitä majotukselta saattoi odottaa.

Mulla oli sen verran paljon suunnitelmia tolle matkalle, että hostellissa ei kauheesti ehdi hengailla. Niinpä sillä ei olisi ollut loppupeleissä mitään väliä missä sitä olisi majoittunut. Varaus tuli tehtyä 14hlö dormiin ja kolmelta yöltä hintaa tuli noin 71€. Toi lauantaiyö nosti hinnan tyyliin puolella, mutta ei voinut mitään…

Olin lauantai-iltata Münchenissä ja kun sain tsekattua itseni hostelliin ulkona alkoi jo pidentyä. Päätin kuitenkin lähteä pyörimään lähistölle ja katsomaan olisiko missään mitään. Kuitenkin niin nopeasti oli täysin säkkipimeätä, että otin suunnaksi takaisin hostellin kadun.

Unta vain palloon, jotta jaksoi herätä seuraavana aamuna ajoissa junaan…

Bremen 27.9.-29.9.2012

Selailen viikko toisen jälkeen matkakuvia, uusia sekä vanhoja, mutta silti niistä kirjoittaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Matkakuume nousee mielettömiin määriin ja muistojentulvasta puhumattakaan. Silti aloittaminen on aina yhtä vaikeeta. OK, oon aina ollut deadline-ihmisiä ja niin varmaan tulen aina olemaankin. Jos ei ole aikataulua, niin mitä sitten noudattaa??? Käsittämätön ajatus tälle ihmismielelle. Jos nyt vain lopettaisin turhan lätinän ja ALOITTAISIN Bremenin matkan purun. Ehkä ihan hyväksi havaittu vaihtoehto. 
Mä jollain tavalla oon aina tykännyt matkustaa Saksaan. En tiedä siihen sen tarkempaa syytä miksi. Okei, kerta toisensa jälkeen syinä kyseiseen maahan matkustaminen on ollut lähes yksistään rakkausbändin kiertueet. Sehän tässä aina onkin ollut parasta, kun on saanut yhdistää kaksi intohimoa; musiikin ja matkustamisen.Välillä muuten mietinkin kumman suuntaan vaaka kallistuisi enemmän. Tällä kertaa ja itseasiassa ensimmäistä kertaa ikinä ei matkustettu Saksaan bändin perässä. Edistysaskel! Ton kaiken voisi kiteyttää vaan hengailulomaksi, ja sitähän ehkä tarvitsinkin.

Bremenissä oltiin oltu muutama vuosi aikaisemmin. En muistanut kaupungista mitään muuta, kun keikkapaikan neonväriset valot. Kyseinen keikkapaikka, Tivoli, sijaitsikin kai jossain kaupungin laidalla, joten oltiin otettu majoituskin kiertueen aikana mahdollisimman läheltä kyseistä baaria. Tästä kaikesta nopean johtopäätöksen tehdessä uskaltaa veikata, että koko kaupunki jäi aikaisemmalla kerralla myös näkemättä. Bremenhän oli siis meille jollain tavalla aivan vieras, vaikka siellä olikin tullut aikaisemmin käytyä.

Kuten aina meidän tavoitteena tai en edes tiedä onko ne mitenkään ”tavoitteita” on saada tehtyä reissut pienellä budjetilla. Tai tarkennuksena ehkä halutaan vaan aina mahdollisimman halvat lennot ja majotukset (, muuhun ehkä sit sitä rahaa meneekin enemmän). Lennot maksoivat noin 50€ ja majotuksiin yhdeltä meni vähän tota vähemmän, eli nopealla laskupäälläni lennot + majotus tuli maksamaan vähän alle 100€. Otettiin tyttöjen kanssa neljän hengen huone varmaankin Bremenin halvimmasta hostellista, Hostel-Posty:sta. Hostellista sen verran, että sijainti on loistava ja paikka ihan ok. Kun respatäti checkas meidät sisälle, niin meidät ohjattiin keittiöön teelle ja paahtoleivälle, jotka muuten kuuluikin huonehintaan aamupalana. Oltiin todella aikasin paikanpäälllä lentojen takia ja koska huoneen sai klo. 14:00, jätettiin tavarat respatädille ja lähdettiin keskustaan ihmettelemään.

Bremen -opas oli mukana ja sen kanssa suunnistaminen helpotti elämää yllättävän paljon. Ensimmäisenä bongattiin, joku ihme patsas seisomassa aivan Maj Karman metallikruunun näkösen seinän vieressä. Istuttiin hetkeks alas tsekkaamaan olinpaikkamme ja ihmettelemään syksyä, joka näytti olevan pidemmällä kun Suomessa. Istuttiin kastanjoiden alla ja Salla iloisesti löysi pähkinän kuoria, joita oli kuulemma pakko koittaa mun poskeen miltä ne piikit tuntuivat. Olin asiasta eri mieltä. 😀

Käveltiin keskustassa vai olikohan se joku vanhakaupunki? No joka tapauksessa, ihmeteltiin kaikkia raatihuoneentorin ympärillä olevia patsaita, kirkkoja ja muita tönöjä. Loppupeleissä ei mun mielestä Bremenissä ollut kauheesti mitään nähtävää, mutta eihän me sitä oltukaan sieltä etsimässä. Kaupungin tunnelma oli muuten vain mahtava ja oli aika nautinnolta istua kadulla kahvimuki kädessä ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään. Kun oltiin omasta mielestämme ”nähty_kaikki”, lähdettiin pyörimään läpi muutama suosikki kauppa, jota ei ole Suomessa. Pienten ostosten ja isompien ostosten jälkeen lähdettiin takaisin hostellille päin. Kaupasta tarttui pari halpaa valkkaria ja muutama pussi Leibnizeja (,jotka on jo riittävä syy lähteä Saksaan) mukaan. Niiden kanssa aika kului lepposasti ennenkuin lähdettiin tutustumaan pimentyneeseen yölliseen kaupunkiin.

Kaupungin lähikulmat tulikin aika nopeasti tutuiksi ja kaikki tuntui olevan yllättävänkin lähellä. Taidettiin kiertää yöllä samat paikat läpi kun päivälläkin, joten ehkä se kertoo jotain kaupungin kokoluokasta. Lopulta päädyttiin johonkin musiikkibaariin ja sieltä sitten mutkan kautta hostelliin nukkumaan.

Toisena päivänä oltiin päätetty lähteä ratikalla vähän kauemmas shoppailemaan. Ratikkamatkan päässä oli iso ostoskeskus Waterfront, jossa on kaikki lemppari vaatekaupat New Yorker, C&A, Primark, Tally Weijl, etc. Toinen päivä kuluikin siellä melko mukavasti. Tuli shoppailtua niinkun voikin päätellä. :DDD Shoppailujen jälkeen lähdettiin takaisin keskustaan tietenkin vähän lisää shoppailemaan ja lopulta kaupan kautta hostellille.

  

Käytiin ostamassa vähän lisää leibnizeja ja valkkaria. Kuten aina rakkailla_lapsilla_on_monta_nimeä, meidän oli haettava ruusuviiniä ja persikkavauvaa<3 Kaikki vaan koomaili sängyillä ja lopulta ainoastaan Mari ja minä lähdettiin vielä kaupungin yöhön. Haettiin rautatieasemalta postikortit, jotta voin lähettää mummille reissusta kuulumiset ja Mari lähetti puolestaan omille porukoille kortin., mentiin puistoon istumaan ja kirjottamaan lähes pimeydessä kortit miettien mihin seuraavaksi suunnattaisiin. Koska edellisenä iltana jo baarin löytäminen oli ollut meille vaikeaa osoittautui se yhtä mahdottomaksi tuonakin iltana. Kaikissa oli joku vika ja edellisiltaisessakin musiikkibaarissa katsottiin screeniltä jalkapalloa, joten voitiin sanoa tällekin hyvästit. Lopulta päätettiin mennä Vapianoon salaatille ja yksille. Nyt kerron reissun huvittavimman asian. Mentiin iloisesti tilaamaan Vapiaanon tiskiltä lasit valkoviiniä ja saimme kuulla, että kaikki viinilasit olivat likaisina tai pesussa. meitä kehotettiin tulemaan 5-10min päästä tilaamaan juomat uudelleen. Teki mieli lainaa Kumman kaa -repliikkiä ”kaada tuoppiin sitä punkkua”, mutta jättäydyin kuitenkin. Päätimme sitten illastaa ilman viiniä ja pöydässä naureskelimme, kuinka olimme tottuneet juomaan viinimme aivan mistä vain. Meille olisi ollut aivan sama missä jalallisessa lasissa viini olisi ollut, vaikka sitten tuopissa. 😀 Muistelimme nauraen kuinka olimme aikaisemminkin Rumassa saaneet alkuillasta viinimme viinilasissa, myöhemmin martiinilasista ja vielä myöhemmin laseihin mitä baarista löytyi…

Salaattien jälkeen päätimme mekin lähteä hostellille nukkumaan. Matkalla kävelimme FC Bauerin bussin ohi ja mietimme olisiko meidänkin pitänyt muiden ihmisten tavoin ottaa yhteiskuvia bussin kanssa. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa. Seisoimme hostellin ulko-oven luona painaen summeria respaan (sillä ulko-oveen ei saanut avainta). Respasta vastattiin, muttei meitä päästetty Marin kanssa sisään. Meille vain ilmoitettiin, ettei tiedetty keitä olimme ja tämän takia ovea ei avata. Olimme hämillämme ja niinpä soitimme huonekavereillemme, jotta nämä kipittäisivät avaamaan meille ovea. Kukaan meistä ei ymmärtänyt tilannetta, mutta mitä pienestä.
Hostelli oli ihan jees… ainakin siihen asti kun meidät laskettiin sisälle. xDDD

Tähän on hyvä lopettaa palaillaan seuraavien reissujen kanssa.