Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Madeira day. 5

Aamulla herättiin aikaisin kellon soittoon, sillä oltiin paria päivää aikaisemmin päätetty osallistua ja ilmottautua Aurinkomatkojen järjestämälle saarikierrokselle. Mietittiin ekana päivänä, että mille retkelle osallistuttais, kun haluttiin jotain muutakin tehdä kun maata auringossa, mutta kaupunki on sen verran pieni ettei nähtävää oo mielettömästi. Itse kun ei jaksanut lähteä pidemmälle päätettiin helpottaa elämäämme ja tarttua valmiiseen. Saarikierros kesti koko päivän ja hintaa sillä oli 54€. Näköalapakkoja, saaren pohjoispuolta jne. Kuulosti kivalta.

Lähtö hotellilta oli klo.08:30 ja sitä ennen maha täyteen buffetissa. Oltiin aivan mielettömän väsyneitä, kun siirryttiin bussiin. Huonoa tossa oli se, että bussissa ei viitsinyt nukkua sillä tahtoi nähdä maisemia. Opas oli vinkannut meille pari päivää aikaisemmin, että kannattaa pukeutua lämpimiin vaatteisiin, koska yksi pysähdys olisi reilu kilometrin korkeudessa merenpinnasta ja viime viikot kyseinen näköalapaikka on ollut pilvessä, joten siellä olisi huomattavasti viilempää kun alhaalla. Pohdittiin lähtiessämme olimmeko osallistumassa eri retkelle kun toiset, sillä samaa bussia kanssamme odotti toppeihin ja shortseihin pukeutuneet matkaajat. Heillä ei ollut mitään lisävarustetta mukana ja itsellä kävi mielessä vai olinko ylipukeutunut farkut jalassa.

Ensimmäinen pysähtyminen oli Ribeira Bravalla. Omas kertoi bussistopin lähellä olevasta kirkosta ja ihmiset käveli sinne jonona. Koska kirkko ei omaa meiltä erityisemmin nostanut, päätettiin Sallan kanssa lähteä ihastelemaan Atlanttia. Kaunis siniturkoosi meri<3 Menin kokeilemaan meriveden lämpötilaa kädellä ja aallot päättivät kastella tennarini. Niin lämmintä vettä!

Bussi jatkoi matkaa Encumeada näköajapaikalle, joka on reilu kilometrin (1006m) korkeudessa merenpinnasta. Paikasta kuuleman mukaan aukeisi upeat maisemat joka suuntaan, mutta kuten olimme aikaisemmin saaneet kuulla tällä hetkellä koko paikka on pilvessä ja näkyvyys on vain pari metriä joka suuntaan. Vaikka maisemat olisi ollut kiva nähdä, meitä ei haitannut pilvi yhtään. Odottimme valtavasti sitä, että pääsemme keskelle oikeaa pilveä. 😀

Kun toiset juoksivat viileää lämpötilaa pakoon matkamuistomyymälään, me lähdimme fiilistelemään pilvistä. Tuntui välillä todella epätodelliselta, kun huomasi kuinka pilven usva/sumu mitä ikinä onkaan vain liikkui ympärillä näkyvästi. Tästä kuvattiin videotakin, ja videolle se jopa tallentui aivan  näkyvästi…

Näköajapaikalta jatkettiin Seixal nimiseen paikkaan katsomaan vesiputouksia. Ne osaittautui PIENOISEKSI pettymykseksi. Itselle ne ei ollut vesiputouksia mistään suunnasta, vain kallionreunaa pitkin valuvaa vettä. Olimme edellis keväänä Kroatiassa Plitvican luonnonpuistossa katsomassa the vesiputouksia ja niiden jälkeen voi olla, että vain Niagaran putoukset saa hengityksen salpautumaan.

Lounas oli saaren pohjoispuolella Porto Monlzissa. Viihtyisä satamaravintola, joka taitaa pyöriä aikalailla juurikin turistiryhmien kysynnällä. Mutta, ruoka oli hyvää, samoi ruokaviinit. Jälkiruuaksi mansikoita ja jäätelöä. Kelpaa<3

Ruuan jälkeen pulahdettiin merialtaisiin, jotka ympäröivät satamaravintolan. Retkessä oli mainostettu pakanpäällä uintimahdollisuutta ja se oli pakko kokea. Mieletön maisema missä uida. Pidempääkin olisi hyvin voinut olla, mutta aikataulu valmisretkillä nyt on aika kiireinen, joten ei.

Meidän lisäksi vain yksi suomalaismies tuli pulahtamaan veteen, kenelläkään muilla retkelleosallistuneista ei ollut varusteita mukana. Tästä saikin sitten kuulla pettymyksen myöhemmin bussissa.

Ruuan jälkeen yhtä jos toistakin alkoi väsyttää ja niin bussissa oli melko hiljaista porukkaa. Omat silmätkin alkoivat painua kiinni, vaikkei päivä ollutkaan ollut mitenkään raskas. Vielä oli kuitenkin pari stoppia, ennen retken päättymistä. Prazeresiin pysähdyimme kävelemään luontoterapiapolun lävitse. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Kävelimme eucalyptuksen lehtien, kuumien kivien, käpyjen, soran jne. päällä. Jaloissa alkoi kiertää veri oikein kunnolla ja mikään ei oikeastaan edes sattunut.

¨¨

Viimeinen pysähdys oli Caba Girao:ssa. Jälleen yksi näköajapaikka, joka olisi reilu puolen kilometrin korkeudessa ja josta voisi nähdä suoraa alaspäin merelle. Opas sai tämänkin kuulostamaan supersiistiltä ja eihän se niin uskomattoman hienoa ollut kuin mitä oli mainostettu. Kauniit maisemat merelle, mutten ainakaan itse tuntenut oppaan mainostamia epätodellisia fiiliksiä katsoessani puoli kilometriä alaspäin.

 

Retkeen meni kyllä ilmoitetusti lähes koko päivä ja hotelliin saavuttua ei jaksettu kyllä tehdä enää mitää erikoista. Vaikka osa retken kohteista osoittautukin hieman pettymykseksi, olin kaiken kaikkiaan tyytyväinen että sille osallistuimme. Ainakin koki taas jotain uutta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply