Monthly Archives

lokakuu 2014

Espanja 22.-27.10.2014

Mulla on tänään vapaapäivä ja huomenna alkaa vajaa viikonpituinen talviloma. Loput talvilomasta käytän sitten marraskuun loppupuolella Balinmatkaan.

Ulkona on jotenkin tosi masentava sää. Tai ainakin omaan silmään. Syksy on kiva aina siihen asti kun on värikästä, mutta nyt kun kaikki on melkein harmaata niin alkaa ahdistaa. Mun mielestä on ihanaa pakata matkalaukkua, kun tietää että pääsee vähän lämpimänpään edes hetkeksi. Käyn viikon verran muistelemassa Espanjassa että millainen oli aurinko ja lämpö. Sitten käyn töissä kääntymässä pari viikkoa ja lähden takasin auringon sekä lämmön luo Balille. Voisi muuten mennä huonomminkin…

Mun tämän hetken suurimmat ongelmat on ne, että millaisia vaatteita otan matkalle mukaan. Jotenkin nyt kun viimeiset viikot on harrastanut kerrospukeutumista, niin kevyempien vaatteiden esilleotto alkaa olla jo vähän vaikeempaa. Katselin äsken Barcelonaan luvattua sääennustetta. Näyttäisi siltä, että aurinkoa olisi luvassa ja keskilämpötilat vielä vähän päälle 20’C. Näyttää siis aika hyvältä!

Ehkä alan nyt pakkaa laukkua ja asettua lomatunnelmiin… Palaillaan ensi viikolla!

15.4.2014 München, Saksa

Dachaun vierailun jälkeen taisin olla aika omissa ajatuksissa ja saattoi olla vain tyytyväinen että olin yksin reissussa, sillä olin varmaankin epäsosiaalisin ihminen sen jälkeen. Jotenkin ajatukset jäi pyörimään kaiken näetyn ympärille niin paljon, että aloin lukea Müncheniin päästessä karttaakin aivan väärin. En varmaan osannut pitää enää edes kaupunginkarttaa oikein päin kädessä, sillä ”eksyin” reitiltäni jollain tavalla.

Mulla oli tarkka visio ja määränpää, että mihin olin menossa. Kuitenkin ympyrää kylkiessa oli pako kaivaa kartta uudelleen esille ja todeta, että olin aivan eri paikassa kuin mihin mun oli tarkitus mennä 😀

Tarkoituksenani oli käydä katsomassa vielä ennen kotiinlähtöä Nymphenburgin Linna. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt linnalla ja olin nähnyt vain kuvista, että sen ympäristö olisi todella kaunis. Jotenkin kuvissanäkyvät lampien joutsenetkin tuntuivat täysin aseteltuilta, minkä takia kaikki tuntui täysin epätodelliselta.

Mulle linna oli aikalailla pettymys. Kuvittelin meneväni johonkin upeampaan paikkaan. Linna ei ollut erikoinen julkisivuiltaan, eikä linnanpuistokaan. Kaikki näytti jotenkin niin vaatimattomalta. Ehkä sitä on tullut aikaisemmin vain nähtyä niin kauniita paikkoja, että tällä kertaa joutui vähän jopa pettymään. Uskon kuitenkin, että myös säällä oli oma vaikutuksensa asiaan. Synkkä ja sateinen ilma ei ollut se kaikkein ihanteellisin.

Joutsenet oli kuitenkin lammissa upeita. Jotenkin tuntuu aika käsittämättömältä, että joutsenet pysyivät niin paikallaan noissa pienissä altaissa. Tuolla saa muuten pohtia sitä, että kumpia turistit kuvaa enemmän, itse linnaa vai joutsenia. Musta tuntuu, että suurinosa suuntasi kameranlinssit rakennusten sijaan noihin eläimiin.

Nymphenburgissa käynnin jälkeen mulla ei sitten ollutkaa enää kauhesti aikaa jäljellä. Sai alkaa suunnittella lentokentälle lähtöä. Tälleen kun jälkikäteen miettii, niin ehdin kyllä noiden muutaman päivän aikana nähdä Müncheniä ja sen ympäristöä tosi kivasti.

München on siitä hyvä ja helppo matkakohde, että sen läheisyydessä on paljon erilaisia käymisen arvoisia paikkoja. Jos suunnittelee matkaa tonne päin, niin suosittelen ehdottomasti sisällyttämään reissuun vierailun myös jossain muualla lähikaupungissa. Se on niin helppoa ja myös edullista.

15.4.2014 Dachau, Saksa

Viimeisenä matkapäivänä tein jotain vähän erilaista kuin yleensä. Mulla oli pitkään sellainen ajatus, etten halua vierailla yhdessäkään entisistä keskitysleireistä ja muissa samantyyppisissä paikoissa, jotka on ollut ajallaan kauheita julmuuden keskuksia. Ajattelin pitkään että nämä on niitä paikkoja, jotka jää mun osalta vierailematta.

Kuitenkin tässä vuosien ja ajan kuluessa kun oma tieto ja sen myötä mielenkiinto aiheeseen on lisääntynyt alkoi tuntua siltä, että haluan vierailla kyseisissä paikoissa. Aluksi olin aivan varma, että itken silmät päästäni jo heti kun näen ensimmäisen opaskyltin alueelle. Mielenkiinto kuitenkin juuri näihin historian tapahtumiin on sen verran suuri, että haluan nykyään päästä tutustumaan paikkoihin ja alueisiin.

Münchenin läheisyydessä, kaupungin pohjoispuolella, on Dachaun kaupunki, jossa oli natsi Saksan Dachau-keskitysleiri. Auschwitzin keskitysleiri taitaa olla se kaikkein tunnetuin, mutta joidenkin tietojen mukaan Dachaun olisi ollut lähes aikansa ensimmäisiä.

Münchenistä pääseee Dachaun kaupunkiin kätevästi paikallisjunalla, jonka matka kestää vain parikymmentä minuuttia. Aivan Dachaun juna-aseman edestä lähtee helposti löydettävissäolevat bussit, jotka ajavat suoraa entisen keskitysleirin liepeille. Matkanjärjestäjät tekevät tonne myös Münchenistä reissuja, mutta yhtä helppo sinne on mennä myös omin päin.

Päätin käydä hakemassa tiskiltä äänioppaan ja kartan mukaan, jotta pysyisi paremmin perillä missä milloinkin liikkui. Oma tietämys alueesta oli sen verran heikkoa, että opastuksesta oli suurta apua. Hinta oli kohtuulinen parin euron suuruinen ja opiskelijat saivat äänioppaan muistaakseni ilmaiseksi mukaansa.
Kun lähdin kävelemään kohti keskitysleirin sisäänkäynti porttia, huomasin  että edessäni käveli muutama koululaisryhmä. Siksi päätinkin nopeasti lähteä kiertämään eri suuntaan heistä, jotta saisin kävellä aluetta omassa rauhassa. Koululaisryhmien lisäksi paikan päällä oli paljon myös espanjalaisia turisteja ja itseä häiritse valtavasti se kuinka paljon ääntä näistä ihmisistä lähtee paikassa kuin paikassa. Jotenkin itse tykkäsin kävellä hiljaa asioita miettien paikasta toiseen. Toiset taas puhuivat äänekkäästi, naureskellen ja suurieleisesti poseeraen. Tämä kaikki häiritsi itseäni valtavasti ja halusin kulkea aluetta eri vauhtia näiden ihmisten kanssa. Ehkä nämä kaikki on kuitenkin selitettävissä kulttuurieroilla, mutten siltikään sano että omaa käyttäytymistäni olisin halunnut muuttaa. 

Päärakennuksen eteen on pystytetty muistomerkki, joka ainakin omaan silmään näytti aika karmealta. Eri suuntiin taipuvia riutuneita ihmishahmoja. Veti samantie aika sanottomaksi.

Päärakennus toimii nykyään museorakennuksena, johon on koottu erilaista faktaa ja tavaroita ajalta. Dachau oli enemmän työleiri kuin tuhoamisleiri, mutta silti alueella kuoli useampia kymmeniätuhansia sairauksiin, aliravitsemukseen, itsemurhiin ja lisäksi mm. työkyvyttömiä tapettiin valtavissa määrin.

Päärakennuksessa pyörii myös parinkymmenen minuutin mittainen videotaltiointi ajalta ja alueelta. Se oli todella kauhea, mutta myös aivan äärettömän mielenkiintoinen.

Kyseinen dokumenttivideo löytyy myös netista:

Alueella on nykyään useampia uskonnollisia muistomerkkejä (katolinen, ortodoksinen, protestanttinen, juutalainen) leirillä kuolleiden ja eläneiden vankien muistolle. Lisäksi vanhojen rakennusten tilalle on rakennettu uusia, jotka havainnollistavat hyvin todellisia oloja.

Koko alue on rajattu piikkulanka-aidalla, vallihaudalla ja vartiotornein. Piikkilanka-aidan ja metsän takana yhden sivukäytävän päässä oli krematorioalue. Krematoriorakennukselle kävellessä sivukäytävän reunasta löytyi pysäyttävä muistutus alueellavierailijoille, ”Denket daran, wie wir hier starben”, ( ” Ajatelkaa, kuinka me täällä kuolimme”).

Rakennusten sisältä löytyi niin kaasukammiot, polttouunit kuin ruumishuoneet. Oli kyllä todella pysäyttävää ja viimeistään tässä vaiheessa ajatuksia virtasi mielessä miljoonia. Antaa nyt kuvien puhua puolestaan…

Lopuksi kävin vielä päärakennuksen takana olevassa keskitysleirin vankilassa. Pitkiä käytäviä ja vankisellien ovia, joista pystyi kurkkaamaan sisälle selliin. Rankkoja kokemuksia pystyi myös lukea sellin ovien takaa. Pysäyttävää!

Ahdistava kokemus, mutta myös niin ajatuksiaherättävä että kuitenkin oli vain tyytyväinen että lähti vierailemaan kyseiseen paikkaan. Kaikesta karmeudesta ja kamaluudesta huolimatta voisin suositella vierailua kaikille paikanpäälle tai johonkin samankaltaiseen paikkaan. Niin pysäyttävää ja muistuttavaa kaikesta…

14.4.2014 Issbruck, Itävalta

Maanantaina lähdin bussilla rajan yli Itävaltaan, Issbruckiin. Olin ostanut jo etukäteen netistä bussiliput Meinfernbusiin ja matkalle tuli hintaa 8€/suunta. Liput olivat mun mielestä niin edulliset etten alkanut edes etsimään halvempaa vaihtoehtoa. Mitä muutenkin oon katsellut noita kyseisen bussifirman sivuja ja matkoja, niin ei ole missään kauheissa summissa lippujenhinnat.

Olin ostanut bussilipun aamun ensimmäiseen lähtevään bussiin, joka lähti hieman ennen kahdeksaa Münchenistä. Matkaan menee reilu kaksi tuntia ja niinpä olin Innsbruckissä jo kymmenen aikaa. Vastaavasti olin ostanut paluulipun lähes viimeiseen bussiin, jotta perilläoloaika olisi mahdollisimman pitkä.

Kävin hakemassa bussiasemalta aamukahvia ja aamupalaa mukaan matkalle. Matka meni tosi nopeasti ja ei pitänyt kauhean kauas päästä Münchenistä kunnes upeat maisemat alkoi jo näkyä ikkunoista.

Mun on pakko todeta, etten ollut ennen tätä reissua koskaan ajatellut kuinka mageet Alpit voi olla. Olin aivan sanaton kun näin ne. Kun bussi ajoi niiden ohitse, niin tapitin vain kokoajan silmät kiinni ikkunassa ja mietin miten en ollut koskaan aikaisemmin tajunnut miten kaunista tollanen vuoristo voi olla. 
Jotenkin oli aivan käsittämätöntä, että jotain sellaista on syntynyt aivan ”itsestään”. Ehkei ihminen oikeesti oo ikinä saanut mitään yhtä käsittämätöntä aikaan, vaikka yritystä monella saralla onkin ollut. Olin aivan myyty ja en osannut odottaa enää itse Innsbruckilta ja kaupugilta mitään. Mulle olisi riittänyt, että sain vain matkustaa ton bussimatkan ja ihailla sellaista kauneutta.

En ehtinyt olla perillä kauaakaan kun aloin jo miettiä, että miksen ollut käynyt siellä aikaisemmin. Koko kaupunki oli aivan mielettömän upea ja kaunis. Maisemat oli kuin suoraa jostain postikortista tai elokuvasta. Tuntui vähän epätodelliselta, että joku kaupunki oikeasti voi olla niin kaunis. 
Innsbruckissä oli jo kevät ihanan pitkällä. Paljon pidemmällä kuin Münchenissä tai missään Suomessa. Riisuin takin pois, sillä sitä ei enää tarvinnut ja aloin nauttia auringosta. Sää oli mitä parhain ja kaikki tuntui melko täydelliseltä.
Kävin ensimmäiseksi ostamassa kirjakaupasta kaupungin kartan, jotta olisi vähän helpompi suunnistaa paikasta toiseen. Kartta maksoi yhden euron ja myyjä merkitsi siihen vielä vierailunarvoisia paikkoja.

Kävelin todella upean puiston läpi kohti Alppeja. Näytti niin upealta, kun eteenpäin kävellessä kaiken yläpuolella komeili valtava vuoristo.

Lähdin seuraavaksi kävelemään vielä lähemmäs vuoristoa ja kipuamaan hieman ylöspäin, sillä olin bongaillut kartasta, että vuorille lähtisi jonkin matkan päästä myös hissi ylöspäin. Päätin lähteä ihailemaan maisemia kaupungin ylle ja kyllä kannatti.

Maisemat ylhäällä oli upeat. Jos miettii Alppien todellista korkeutta, en ollut erityisen korkealla, mutta jo sekin riitti itselleni. Matkaa olisi voinut jatkaa vielä toisilla hisseillä ylemmäs, mutta oma vaatetukseni ja varustukseni ei ollut oikein sen mukaista että olisi voinut mennä enää yhtää korkeammalle. Ehkä sitten ensi kerralla.

Laskeuduin hissillä takaisin alas ja lähdin kävelemään joen rantaa pitkin kaupungin keskustaan päin. Jälleen kerran sai ihailla joen toisella puolella olevia upeita maisemia ja miettiä kuinka onnekkaita jotkut ovat kun saavat asua tollasten maisemien ympäröiminä.

….

Tein vielä pientä kierosta kaupungin keskustassa ja bongailin kirjakauppiaan merkitsemiä kohteita kartalta. Issbruck osoittautui tosi rauhalliseksi kaupungiksi. Ainakin tuohon aikaan ei ollut kauheasti mitään liikennettä ja ei tarvinnut varota sen kummemmin kaupungin ruuhkaa.

Tuntui kyllä hyvältä, kun sai kävellä pitkin super kauniin kaupungin katuja ja vielä kaikessa rauhassa ilman suurempaa hälinää. Sää oli vielä niin upea, että oli itsekin, monien muiden tavoin, mentävä istumaan hetkeksi terassille nauttimaan säästä.

Viimeiset tunnit kulutin kaupungissa shoppaillen. Issbruckista jäi todella hyvät fiilikset ja alkoi tuntua siltä, että haluaa tulevaisuudessa matkustaa enemmänkin Itävallassa. Jotenkin kaupunki yllätti mut aivan täysin. Jos vertaa Wieniä ja Issbruckia niin ne ovat ainakin aivan erilaiset kaupungit. Jotenkin alkoi tuntua siltä, että monet muutkin Itävallan kaupungit ja eri paikat saattaisi yllättää jatkossakin todella positiivisesti.