Berliini, DAY.3.

Yleensä iltaisin oltiin aina päätetty mihin päin Berliiniä suunnataan seuraavana aamuna. Niinpä aamulla ei pitänyt tsekata kuin metrolinjojen suunnat. Kolmas päivä Berliinissä alkoi sillä, että lähdettiin katsomaan millainen paikka Charlottenburgin linna ja sen puisto olisi. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt linnalla, olin vain nähnyt kyseisen paikan kuvissa.

Mun mielestä Charlottesburgin linnan julkisivu ei näyttänyt erityisemmältä tosta sisäänkäynnin puolelta. Sisälle linnaan me ei myöskään edes menty. Aika harvoin missään tollaisissa käydäänkään. Jotenkin itsestä löytyy aika vähän sitä museoihmistä. Sisäänpääsyn lipunhintaa en myöskään usein halua maksaa, koska tuntuu vaan siltä etten saa niistä mitään irti. Mun silmään jotenkin kaikki linnat sisältä näyttää lähes samalta. Eri asia sitten onkin, jos tietää että siellä sisällä odottaa joku mitä haluaa nähdä. Näissä tapauksissa siis täytyy olla joku sellanen ”the juttu”. 😀

Spree -joki virtasi tämänkin linnan läheisyydessä ja käveltiin joenrantaa pitkin linnanpuistolle. Vaikka olikin jo elokuun loppu, niin koko puisto oli ihanasti kukkien peittämä. Jotkut tykkää, toiset ei, symmetrisyydestä. Itse kuulun niihin jotka pitää. Mun mielestä oli super hienon näköistä, kun kaikki kukkaistutukset, polut, puut, tms. oli leikattu toistensa kanssa symmetrisiin muotoihin.

Kuvien välityksellä, niinkuin usein muutenkin käy, ei oikein edes välity kuinka upealta toi linnanpuisto näytti. Mun mielestä puisto istutuksineen oli tosi kaunis ja tajusinkin, että taidan pitää enemmän noiden linnojen suhteen puutarhoista kuin esim. kullatuista kattoparruista.

Matkoilla on aina super makeeta se, että turistijoukkojen lisäksi tollasien nähtävyyksien luona näkee myös paikallisia ihmisiä. Toisaalta itsekin tekisin mielelläni aamulenkin tällaisissa maisemissa. Suomessa kun ei vaan oo oikein mitään vastaavia paikkoja.

Mä en tiedä minkä kokoinen toi koko puistoalue on, mutta kyllä siinä tovi menee kun siellä kävelee. Tietenkin asiaan vaikuttaa myös se, että itse pysähtyy vähän väliä kuvaamaan jotain. HIhihiih. 😀
Tuolla oli ihanan rauhallista. En tiedä vaikuttiko siihen se, että lähdettiin liikkeelle jo ennen puoltapäivää vai muuten vaan perus lauantai. Kokoajan tuli myös rauhallisempaa ja näki vähemmän ihmisiä mitä pidemmälle linnasta käveli. HAhah, luultavasti valtaosa turisteista ei jaksa kävellä paria sataa metriä pidemmälle.

Kun linnaa ja sen ympäristöä oli katseltu tarpeeksi, jatkettiin matkaa. Oltiin puiston aivan toisessa päässä ja tuntui hölmöltä kävellä samaa reittiä takaisin. Niinpä sai kaivaa laukusta kartan esille ja alaa navigoimaan lähimmälle metropysäkille, josta voisi liikkua toisille kulmille.
Ensin mietimme jo hetken, että päästäänkö ikinä Spree -joen toiselle puolelle. Tuntui, ettei lähettyvillä ollut minkäänlaisia ylitysmahdollisuuksia. Erinäisten reittien lomasta löytyi kuitenkin rautatiesilta, jonka vierustaa pääsi hyvin kävelemään. Käveltiin näköjään myös jonkunlaisen kenkien hautausmaan ohi. Mua nauratti toi hieman, sillä valtaosa kengistä oli korkokenkiä. Mietin, että heitettiinkö portaiden alle korkkarit baari-illan jälkeen vai oliko jollain vain pienimuotoinen fetissi näihin. 

Seuraavaksi metro kuljetti meidän Mauerparkiin. Vaikka suunnitelmissa olikin mennä seuraavana päivänä sunnuntaisille kirpputoreille, päätettiin käydä muuripuistossa katselemassa ja istuskelemassa jo lauantainakin. Koska metrosta noustessa kadotin suuntavaistoni, lähdimme kävelemään toivottua eri suuntaan. Tarkoituksenammehan oli mennä suoraa Mauerparkin alueelle, mutta kohtalo päättikin että saamme ensin käydä tsekkaamassa paloja muurista.

Aluksi ihmettelin miten olin voinut navigoida meidän niin ihme kulmille. Yksikään talo tai kadunkulma ei näyttänyt yhtään tutulta. Ainoa tuttu asia, joka oli näkyvillä on tie, joka kulki vieressämme. Lopulta tajusin, että olimme vain lähteneet kävelemään Bernauer Strassea ”väärään” suuntaan ja nyt sitten ihmettelimme muurin paloja sekä koottuja dokumentteja ajasta.

No tutustuttiin tuona hetkenä ehkä koko reissusta eniten Berliinin historiaan, joten ehkei toi vahinko ollut loppupeleissä niin huono. Jotenkin alkoi kiinnostaa ne historian vaiheet aina tiedon lisäännyttyä. Omista historian tunneista on niin paljon aikaa, että lähinnä yritin muistella Berliinin tapahtumia ”Goodbye Lenin” -leffan juonen kautta, jota muutaman kerran on katsellut peruskoulussa sekä lukiossa saksan tunneilla.

Kun oltiin ihmetelty ja kauhisteltu historiaa tarpeeksi, lähdettii kävelemään Mauerparkiin, jonka lopulta osasin paikantaa.

Kierreltiin puistoa ja ihailtiin noita kaikkia upeita graffiteja. Seurailtiin välillä kun uusia spreijattiin seinään ja pohdittiin kuinka taitavia jotkut vain on. Itse kun en saisi pullolla tehtyä edes tasaista viivaan, niin sitten toiset saa luotua upeita kuvia tehostein ja varjostusten. Graffitit taitaa jakaa aika paljon mielipiteitä. Joko niistä tykkää tai ei. Itse kuulun ensimmäiseen joukkoon. Useasti ennen reissua sekä reissun päällä googlailen paikkoja, joihin kannattaa mennä ihailemaan kyseistä taidetta.

Pysähdyttiin kiertelyn lomassa myös yhdelle Maueparkin terasseista. Koko paikka sopi tosi kivasti siihen muuhun ympäristöön. Oli super rentoa ja loppupeleissä myös todella hiljaista sekä rauhallista. Istuttiin hetki koristellun buddhan alle, leputettiin jalkoja ja nautittiin fiiliksestä.

Vielä ennen shoppailua päätettiin jatkaa muuriteemalla ja lähdettiin kohti Checkpoint Charlieta. Noi on taas vähän noita paikkoja, joissa on käytävä tyyliin jokaisella Berliinin reissulla.

Entisen rajanylityspaikan ympäristö oli muuttunut viime vuosiin verrattuna jonkun verran. Läheisyyteen oli tullut jotain uusia museioita, panorama paikkoja ja kaikkea muuta vastaavaa. Pyörittiin hetken aikaa ympäriinsä ja yritettiin paikantaa missä oikeastaan oltiin. Kaikki kadut näytti aivan vierailta, vaikka samoja katuja oli kävellyt kymmeniä kertoja ennenkin.
Sitten meitä vastaan tuli jotain aivan parasta. Tollanen valokuvauskone, josta sai 70-luvun tyylisiä kuvia. Hintaa oli vaan pari euroa ja aivan paras mahdollinen muisto kotiinvietäväksi.

Muurinpätkän ihmettelyn jälkeen käveltiin Potsdamer Platzille. Berliinissä yksi paras asia on kyllä just se, että sillä kaupungilla on niin monta eri puolta. Ei pidä edes kauaa kävellä, niin on jo aivan eri tyylisessä kaupungin osassa.

Shoppailujen jälkeen oli viimeisenä etappina taas hotelli ja sänky. Päivä kului tosi nopeasti, eikä ihme. Kyllähän sitä ehti aika paljon eri paikoissa pyöriäkkin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply