Berliini, DAY.2.

Toiselle päivälle olikin sitten tehty jo vähän suunnitelmia. Pääteettiin lähteä Spree Parkiin, hylättyyn huvipuistoon, josta olin lukenut jotain kotoa. Olin yrittänyt bongailla Berliinistä paikkoja, joissa en olisi vielä aikaisemmin käynyt. Jotain löytyikin ja hyvä näin, jee! Jos jollain on jotain ideoita ja paikkoja, joissa kannattaa jatkossa vierailla, niin niitä kiitos!!!

Jäätiin Plänterwaldin asemalla pois, mikä taitaa olla Spreeparkin lähin mahdollinen S-bahn-asema. Kun junasta jäi pois, niin mun mielestä koko paikka oli jollain tavalla aikaansa pysähtynyt. Tuntui, kun olisi mennyt parikymmentä vuotta ajassa takaisin päin, vaikka todellisuudessa ei ollut kuin vartin matkan päästä Berliinin keskustasta.

Huvipuisto oli helppo löytää, koska matkanvarrella oli vielä joitain vanhoja opasteita. Jotenkin kyllä ei ollut kävellessä aina ihan varma mihin oikein oli menossa. Tuntui uskomattomalta kävellä tollaista metsätietä sillä että edestä löytyisi oikeasti jotain.

Koko Spreeparkin alue oli aidattu pari metriä korkealla metalliaidalla, jota uusittiin useissa eri kohdissa. Käveltiin aluetta ympäri ja kyllä useammasta kohtaa huomasi reittejä alueelle pääsyyn. Milloin oli kaivettu kuoppaa hieman aidan alle maahan tai milloin oli väännetty huteraa aitaa kasaan.

Oma mielenkiinto kyllä lisääntyi tuolla kokoajan ja olisi tehnyt mieli päästä alueelle. Jostain luin, että tonne tehtäisiin tai ainakin joskus on tehty jotain opastettuja kieroksia, mutta en sitten tiedä mikä on asian laita tänä päivänä. Pitää varmaankin selvitellä tätä ennen seuraavaa Berliinin visiittiä.

SpreeParkin ulkopuolella oli myös jonkun verran autioita rakennuksia ja talojen raunioita. Osan ikkunat oli peitetty metallilevyin ja alueet rajattu työmaa-aidoin. Osasta rakennuksista oli jäljellä vaan rauniot. En tiedä onko noikin rakennukset niitä huvipuiston aikojen aikaisia vai mitä…

Oli kyllä ihan mielenkiintoinen paikka ja tolleen pintaraapaisuna myös kokemuksen arvoinen visiitti. En tiedä mikä tollasissa kaikissa paikoissa viehättää, mutta joku niissä kyllä vetää tosi kovin puoleensa. Välillä tuntuu, että kaikki hylätty ja autio on vain aivan mahdottoman mielenkiintoista.
Kun oltiin tarpeeksi ihmetelty hylättyä huvipuisto jatkettiin taas matkaamme toisille kulmille.

Spreeparkin läheisyydestä löytyi joku monumentti, joka päätettiin sitten käydä tsekkaamassa. Ehkä vähän hävettää, mutta meillä ei ollut mitään käsitystä mikä tai mitä alueelta odottaa. Karttaan oli kuitenkin merkitty, että siellä on vierailunarvoinen kohde, joten turistit ottivat tämän suunnaksi.
Päädyttiin tällä kertaa jollekin puistoalueelle, jossa oli suuri sotilaspatsas. Alueella ollessa myös selvisi, että kyseinen muistomerkki oli kuolleille neuvostoliittolaisille sotilaille. Treptower park, oli ihan kaunis paikka puistona. Lähistöltä löytyi todella paljon istutuksia, suihkulähteitä ja kaikkea tollasta kaunista. Jos tykkää kävellä matkoilla paljon ja viihtyy just muuallakin kuin kaupunginhälyssä, niin tonne kannattaa kyllä ehdottomasti lähteä. 

Näihin puistomaisemiin päättyikin meidän päivän turistihengailut. Loppupäivä meni haaliessa lisäkiloja matkalaukkuun kierrellessä eri putiikkeja ja ostoskeskusten liikkeitä. Jäätiin jollain S-bahn-asemalla pois ja tarkoituksenamme oli vain vaihtaa kulkuneuvoa metroon. Edessä kuitenkin komeili joku houkuttelevannäköinen kauppakeskus ja niin se oli taas menoa. Loppupäivä oli pyhitetty shoppailulle. Kauppakeskuksena taisi toimia Gesundbrunnen center, sillä muistaakseni metron vaihto oli kyseisellä asemalla.
Kun alkaa miettiä jälkeenpäin kotona omia reissuja, niin aika usein ne noudattaa samaa kaavaa. Aamulla ja aamupäivällä on virtaa tehdä vaikka ja mitä. Käy tutustumassa uusiin paikkoihin ja kokoajan on menopäällä. Sitten pikkuhiljaa alkaa energiavähentyä ja loppupäivän tekee kaikkea mahdollisimman rentoa. Niin tälläkin kertaa…
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply