Monthly Archives

elokuu 2014

Göteborg 4.-6.4.2014

Perjantaiaamuna lennettiin Helsingistä Kööpenhaminaan aamulennolla. Lento lähti klo.07:00 ja oli laskeutu Köpikseen pari tuntia myöhemmin. Aamulennot väsyttää aina ja yleensä ne meneekin nukkuessa. Kuten myös tällä kertaa. Meillä lähti Kastrupin kentältä bussi Göteborgiin 08:55, joten nopeesti ehti kiskoa aamukahvit naamaan ja sitten saikin taas jatkaa matkaa.

Voi tuntua tyhmältä, että lennettiin Köpikseen kun tarkoituksena ei kuitenkaan ollut viipyä siellä yhtää pakoa pidempää, mutta ruotsissa on sen verran hintavat junat/bussit, että asiaa punnittaessa toi tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Jos lätäkön yli olisi päässyt edullisesti laivalla Tukholmaan, mutta se olisi vienyt monen kertaisen ajan ja lyhyellä matkalla aika on melko arvokasta. Menopaluu Kööpenhaminaan oli 125€ /hlö ja  reilu neljän tunnin bussimatka kentältä Göteborgiin maksoi 169krn eli suunnilleen 19€.

Göteborgista oltiin varattu majoitukseksi Linne Hostel :ista kahden hengen huone, joka oli sillä hetkellä halvin mahdollinen. Hintaa en nyt kuitenkaan muista, ja koska en tehnyt itse siitä varausta sen esiinkaivaminenkaan ei ole tällä hetkellä mahdollista. Ehkä hyvänä muistutuksena itselle olisi se, että kun tekisi asiat tarpeeksi ajoissa aina reissujen jälkeen eikä tälleen kuukausia myöhemmin, niin asiat olisi vielä turheessa muistissa. No ehkä mä joskus vielä opin.

 Olin ensimmäistä kertaa Ruotsissa jossain muualla kun Tukholmassa. On muuten tosi outoa, että miksi käy aina pelkästään niissä kaupungeissa, jonne on helpoin päästä. Tuolla reissussa alkoi miettiä vakavissaan sitä, että voisi aivan hyvin matkustaa Ruotsissa vähän enemmänkin. Näkisi paljon uusia kulmia.

 Göteborg osottautui aika pieneksi paikaksi. Ei siellä ollut sen erityisempää nähtävää meille. Kuljeskeltiin kaupungilla ilman päämäärää, hengailtiin puistoissa ja istuttiin kahviloissa sekä terasseilla. Rentoiluloma on aina kohdillaan ja miksei myös tällä kertaan. Meillähän oli matkalle yksi tärkeä syykin. Haluttiin päästä katsomaan molempien lempibändin keikkaa ja kun kyseinen bändi keikkailee tällä hetkellä niin vähän ja pääosin vain kotimaassaan, ei auttanut muu kuin lähteä katsomaan bändiä heidän kotikaupunkiinsa. Keikkaa oli mainostettu kera kaiken spesiaalin, joten se kaikki lisäsi vain odotusta iltaa kohti.

Hardcore Superstar esiintyi Trädgårnissa. Ollaan maailman paskimmat tietämään yhdestäkään keikan aikataulusta yhtään mitään. Musta tuntuu, että vielä joskus skippaillaan hienosti kokonaiset keikat. Kerran aikasemmin lähdettiin katsomaan Pietariin yhtä lempparibändistä ja saavuttiin sitten hyvissä ajoin keikkapaikalle. Tai niin oikeasti luultiin. Käytiin moikkaamassa bändin tuttua miksaajaa ja kun kysyttiin koska bändi alkaisi soittaa saatiin kuulla vastaukseksi, että kymmenen minuutin kuluttua. Tässä vaiheessahan itse olimme juuri saapuneet paikalle ja saaneet takit narikkaan. No tällä kertaa saavuttiin sitten Trädgårniin ”liian aikaisin”. Ulkona ei ollut mitään jonoja ja itse alkoi jo miettiä, että olikohan sitä tullut edes oikeaan paikkaan. Ovella meidän liput kuitenkin kävi, joten olettamus siitä että oikeaan paikkaan oli saapunut alkoi olla melko varmaa. Sitten kun näki vielä tutut kasvot, joita on nähnyt muillain HCSS:n keikoilla tiesi että oikeassa paikassa ollaan. Ainoana ”ongelmana” oli vain se, että keikkasalin ovet oli vieläkin kiinni ja paikalla oli saapunut vain kourallinen ihmisiä.

En tykkää enää jonottaa keikoille. Vihaan sitä Tavastiassa, että ne salin liukuovet pidetään aina aluksi suljettuina ja sitten kauheella juoksukilpailulla porukka yrittää saada parhaat mahdolliset paikat eturivistä. Ehkä oon vieläkin katkera siitä, että vuosia sitten (yli 5 vuotta sitten? katkeruus kunniaaan!) mun vasemmalle käsivarrelle kävi jotain siinä liukuovien avaamisessa. Joku idiootti varmaankin roikkui mun kädessä tai jotain. Se turposi muodottomaksi keikan aikana ja alkuvuoden sain pitää käsivarressa tukea sekä ideaalisidettä. Tärkeintä sinä iltana oli varmaankin eturivi, mutta oon silti enemmän kun iloinen siitä ettei enää pidä (luultavasti) mennä yhteenkään Helldoneen.

Ajatus rönsyilee kyllä nyt niin hienosti, että ehkä nää muumipapan_muistelmat_part1224441 voisi päättää tähän. No joka tapauksessa, ärsytti että oltiin saavuttu paikalle liian aikaisin ja ei edes tiedetty koska keikka alkaisi. Onneksi baari oli auki ja sai lievittää tuskaa.

Aika nopeasti sinne salin puolellekin pääsi. Aika kului nopeesti ja juteltiin yhden tytön kanssa, jonka on tiennyt vuosia kun on itse pyörinyt samojen bändien keikoilla. Ei oltu kuitenkaan koskaan aikasemmin puhuttu yhtään mitään. Se muuten tuntuu aivan käsittämättömälle, kun on sellasia ihmisiä joita saattaa nähdä kuukausittain, miksei vaikka viikoittain tai päivittäin, mutta siltikään ei koskaan puhu niiden kanssa yhtään mitään. Se moikkauskin tuntuu liian isolta.

Koska tän tarkoituksena ei ollut ollut mikään keikkaraportti, niin lopetan tän vielä kun siihen on mahdollisuus. No kai voin mainita vielä, että rakastuin tohon bändiin taas vaan kovemmin lisää. Luultavasti on bändin takia nään uusia paikkoja vielä vuosien kuluessa lisääkin. Rakastan kiertue-elämää. Vaikka välillä ei näekkään muuta kuin keikkapaikat, hostellihuoneet ja junanvaunut, niin en tiedä melkein parempaa kun se, että on reissun päällä ja samalla joka ilta jollain parhaalla keikalla.

Sunnuntaiaamuna meidän paluubussi lähti sitten Göteborgista takaisin Kööpenhaminaan. On muuten aivan ultimaattisen fiksua ostaa bussiliput sunnuntaiaamun ensimmäiseen bussiin varsinkin, jos on edellisenä yönä jollain parhaalla keikalla pitkänkaavanmukaan.

Kööpenhaminassa väsytti,väsytti ja väsytti. Oltiin mukamas oltu näppäriä ja bookattu mahdollisimman myöhäinen lento takaisin Helsinkiin, jotta ehdittäisiin myös kierrellä Köpiksessä ja shoppailla. Molempia jaksettiin harrastaa aika huonolla menestyksellä. No ehkä tästä ainakin oppi jotain…

Joka tapauksessa reissusta, pitäisikö sanoa keikkareissusta jäi aivan mielettömän hyvä fiilis. Jälleen kerran! Tollaset on aina niin tervetulleita eteen. Tässähän voisi jo alkaa suunnitella seuraavia. Mun mielestä olisi muuten kauheen mielenkiintoista tietää kuinka paljon ihmisiä matkustelee musiikin takia. Itselle musiikki on yhtä suuri intohimo kuin matkustelu, joten sitä on tullut harrastettua vuosia… ja varmaan harrastus jatkuu vielä vähintään yhtä kauan.

-A

Miksei aikaa ole muka koskaan tarpeeksi?

Yritän epätoivoisesti aktivoitua taas tän blogin kanssa. Niin ristiriitaista kun haluaisi saada kaiken valmiiksi, mutta kuitenkaan ei saa yhtään mitään aikaa ja ainakaan sitä kuuluisaa aikaa ei löydy yhtään ylimääräistä. Jos kovasti uskon, että tarpeeksi kovalla yrittämisellä kaikki hoituu, niin ehkä tämäkin…(?)

Musta tuntuu, että mulla on nyt liikaa kaikkea tehtyä ja koettua takana. On liikaa asioista, joista haluaisi kirjoittaa. Oon tänä vuonna tehnyt niin mahtavia ja makeita reissuja, että haluan ne kaikki postausmuotoon mitään karsimatta. Vielä kun miettii viime vuotta, niin sieltäkin on niin kivoja reissuja muistoina. Pariisi…Lontoo…Baltia-kierros…

Aloitin joskus pari vuotta sitten kirjoittamaan myös silloisen InterRailin jälkifiiliksistä. Se reili oli kyllä todella onnistunut ja käytiin niin makeissa paikoissa, että haluaisin jakaa niitä kokemuksia ja kuvia kaikille. Vielä reilut kaksi vuotta sitten Kroatia oli mulle aika vieras. En tiedä oonko väärässä jos sanon, että niin oli monille muillekin suomalaisille. Ei törmätty sillon kuin muutamiin suomalaisiin turisteihin. Kaikki muut oli joko saksalaisia tai venäläisiä. Oonkohan ihan hakoteillä jos uskallan väittää ettei suomalaiset matkustaneet muutamaa vuotta aikaisemmin niin paljoa Kroatiaa. Onneksi nyt se on kuitenkin löydetty, koska Kroatia on vain niin upea. (Ja nyt törmään siellä myös niihin suomalaisturisteihin. hihihi :DDD )

Yritän tässä saada kirjoitettua noista viimeisimmistä reissuista jotain valmiiksi. Itseäni ärsyttää ehkä kaikista eniten se, että kaikki on niin keskeneräistä. Jos jostain löytäisin aikaa, tai jos vaikka olisin joskus vapaapäivänä kotona niin ehkä sitten saisin jotain myös valmiiksi. Toisaalta, tää ylikuumeneva kone ei lisää kyllä kauheasti kirjoitusintoa. Mutta sitten taas toisaalta, tuntuuhan tää ihan kivalta kun tää kuumennut kone lämmittää sormenpäitä…

-A

P.S. nyt olisi kiva kirjoittaa, että palaillaan pian. tätä itse ainakin toivon kovasti. hassuinta on ettei koskaan tiedä tapahtuuko sitä oikeasti.

Pietari 2013

Pietarin risteily tehtiin onnistuneesti. Laiva oli melko samanlainen, kun kaikki noi Viikkarin tai TallinkSiljan, ehkä vähän vanhempi kalusto, muttei mitään erikoista. Henkilökunta ymmärrettävästi venäläisiä/virolaisia ja palvelut ohjelmineen venäläistä.

Työviikon jälkeen oli aika väsynyt, joten mentiin ajoissa nukkumaan jottei maissa olisi sitten aivan kuollut. Laivalta löytyi kuitenkin tosi kivoja ravintoloita. Jokaiselle löytyisi aivan varmasti jotain. Oli Ala carte -ravintolaa, sushibaria, italialaista jne. Käytiin ekana ilta italialaisessa pizzalla. Pizzat oli aivan erilaisia kun mihin oli tottutunut ja ei ne edes muistuttanut Italiassa syötyjä. Ravintola oli kuitenkin tosi kiva ja todella rauhallinen ainakin siihen aikaan kun me sinne mentiin.

Katsottiin jonkin aikaa yökerhossa venäläistä ”keskiyön-show:ta”, muttei jaksettu katsoa sitä edes loppuun. Tuntui, että sama toisti vaan itseään. Kun kolmannen kerran lavalle astelee saksofonisti, niin päätettiin lähteä hyttiin nukkumaan.

Aamulla ennen maihinnousua käytiin laivan buffetissa. Aamupalabuffet oli mun mielestä parempi, kun mitä viikkarilla tai tallinksiljalla. Tai ainakin itse löysin sieltä enemmän mieleistä syötävää. Tuoreita hedelmiä, croissanteja ja kahvin kanssa vielä dallaspullaa, omomom<3 (aamupalallahan siis tarvitsee olla rasvaista pullaa 😉 )

Maihinnousuun meni jonkin aikaa ja kulttuurieroja oli huomattavissa. Tuntui turhauttavalta, kun itse seisoi jonossa odottaen pääsyä ulos ja eteen hyppää lauma uusrikkaita venäläisiä, joille yksi seurueesta on pitänyt paikkoja. Taas kymmenen ihmistä ennen sinua passitarkastuksessa. Ja niitä passejahan sitten jaksettiin tarkastaa. Vinkkinä kaikille, ettei koskaan kannata mennä siihen tarkastusjonoon, jossa on aasialasia. Silloin menee vähintään 15min siihen ettei tapahdu yhtään mitään.

Terminaalin ulkopuolella oli opasteet busseille. Mitään kunnon isoja linja-autoja on turha etsiä, koska kyseessä on aina parinkymmenen hengen pikkubussit. Matka taittuu nopeasti keskustaan ja itse jäätiin pois päättärillä, joka oli Iisakin kirkon aukiolla. Siitä olikin sitten helppo lähteä suunnistamaan kaikille nähtävyyksille.

Pietarissa satoi varmaan vuoden sademäärät kyseisenä päivänä. En muista milloin viimeeksi olisin ollut yhtä kovassa sateessa. Yleensä sellaisen sään yllättäessä lukkiudun kotiin ja kaivaudun sohvalle peittojen alle. Vesisade söi kyllä jonkun verran fiilistä. Sateessa ei ole erityisen mukavaa tallustaa ja kamerankin sai pitää laukussa suojassa kosteudelta.

Oltin päätetty, että matkustetaan Pietarissa metrolla koska noita metroasemia oli kehuttu upeudellaan. Ei sitten tiedetty sen enempää mihin asemalle olisi kannattanut suunnata, mutta ainakaan mitään sen upeampaa me ei havaittu. Odotin marmoripintoja enemmän.


Tykkään jotenkin tosi paljon nykyään Pietarista. Nyt kun sinne on pari kertaa mennyt, niin on tullut sellainen fiilis että sinne haluaa vain uudestaan ja uudestaan. Onneksi sinne pääseekin noilla risteilyaluksilla vaivattomasti ja usein myös edullisesti. Taas sitä voisikin uutta reissua tonne suunnalle alkaa suunnitella.

Oltiin koko päivä kävelty vesisateessa ja vaikka meillä olikin sateenvarjot mukana, niin utetuiltakoirilta me kyllä näytettiin. Laivassa on aina ennen lähtöä häppärit ja kaikki listajuomat on -50% hinnasta. Vaihdettiin kuivat vaatteet ylle ja lähdettiin hyödyntämään tuntia.


Koska ei oltu käyty Pietarissa syömässä, mentiin laivan ala carte -ravintolaan. Syötiin superhyvää kanaa sienikastikkeella, omomom<3

Ja takana oli jälleen yksi aivan parhaista Pietarivisiiteistä…

-A

Sano Pietarille DA!

Otsikon omaperäisyyden, (joka on lainattu suoraa St. Peterlinen sivuilta), myötä saan mainita asiasta, joka on matka Pietariin.

Oltiin Sallan kanssa Pietarissa vuonna 2012 ja muistan vieläkin sen viisumihässäkän. Oikeasti ärsytti suunnattomasti nähdä sellaista vaivaa niin lyhyen matkan takia. Pelkän viisumin hinta oli reilusti yli 50€ , mikä oli aika suurikin osuus jos mietti vaikka junamatkoihin mennyttä summaa.

No tällä kertaa ei pidä viisumien kanssa pelata, kun varattiin St. Peterslinelta viisumivapaa risteily Pietariin. Näitähän on mainostettu aivan hurjasti tv:ssä ja lehdissä, miten parilla kympillä pääsee Pietariin. Koska mainoksilla on aina se oma kääntöpuolensa, eihän sekään oikeasti ole niin edullinen kun mitä kuluttajan annetaan ymmärtää.

Hinnat ovat aina alkaen hintoja, mikä tarkoittaa sitä että hytissä täytyisi olla se 4hlö. Mikäli ei ole, hahahah maksakaa enemmän, eli kaikkien neljän osuudet. Lisäksi pienellä fonttikoolla lukee myös tieto siitä, kuinka pitää ostaa laivayhtiöltä bussiliput Pietariin. Bussilipun hintahan on yli puolet tarjousmatkasta, joten tyhmempää kusetetaan suoraa silmään.

Meitä lähti tälle risteilylle kaksi, koska toiset oli muilla reissuilla meidän vapaapäivinä. Tarvittiin siis matka vain kahdelle ja hyttihinta näytti pitkään yli 250€. Tohon vielä päälle bussiliput, niin ei kyllä tarvitse mainitakkaan mistään halvasta risteilystä. Pitkitettiin tätä varaamista, sillä odotettiin viime hetken tarjouksia. Oltiin seurailtu noita ja huomattu, että useasti niitä tulee kunhan vaan jaksaa odotella.

Eräs maanantaina sitten tehtiin varaus, kun laivayhtiön sivuilla oli tarjous juuri ajankohdallemme hintaan 60€/hytti.

Lisäksi hintaa muodostui aikaisemmin mainitsemistani bussilipuista, jotka oli 25€/hlö ja vielä jostain satamamaksusta, joka oli 4€/hlö. Hintaa tolle viisumivapaalle matkalle tuli siis loppujen lopuksi 59€/hlö, joka ei mun mielestä ole erityisen paha.

Matka-aikataulu näyttisi siis seuraavalta:

Helsinki
Pietari
Pietari
Helsinki
Lähtö
19.00
Saapuminen
10.30
Lähtö
19.00
Saapuminen
08.00

Tota risteilyä voi mun mielestä verrata aika hyvin viikkarin tai tallinsiljan ”päivä_tukholmassa_risteilyihin”. Tosin, en tiedä voiko Pietarista ja Tukholmasta oikeastaan puhua samassa lauseessa. Ainakaan jos niitä yrittää vertailla toisiinsa jollai tavalla. Kaupungit on erilaisia kuin yö ja päivä, mutta ehkä idän ja lännen kuuluukin olla…

-A