Berliini ’13, part. 3

Toinen päiväni Berliinissä alkoi milläs muullakaan kuin shoppailulla. Tsekkasin netistä missä on Primark ja lähdin metrolla sinne. Pysäkkiähän en tietenkään enää muista, joten taas kerran pitää uudelleen ottaa se selville kun sinne haluaa. Kovin fiksuahan tämä! Sen muistan,että sinne pääsi helposti muistaakseni suoraa metrolla. Tietenkin jossain keskeisimpien alueiden laidalla, mutta pääasia kai on se ettei pidä miljoonaan kertaan vaihtaa metroa, bussia ja junaa…
Tuli vähän shoppailtua. Ehkä vähän liikaakin… mutta kerrankos tuota. 😀
Kun lähtee shoppailun jälkeen kolmen jättimäisen paperikassin kanssa, päämäränä ei voi olla mikään muu kuin hostelli. Joo, tosiaan heitin tavarat hostellille, leputin hetken jalkoja ja jatkoin matkaa.
Kuinka tylsältä voikaan tuntua, kun kirjoittaa samoista asioista kerta toisensa jälkeen. Tai ei nyt aivan samoista, mutta joka tapauksessa. Voin ilmaista taas kerran rakkauteni eläintarhoja kohtaan. Sisäinen lapsi haluaa niihin aina, jos vain jossain sellainen on mahdollista. Saa lässyttää kun näkee eläinvauvoja ja kiljua kaikkia pelottavia petoja sekä matelioita. Tervettä ja ennen kaikkea kypsää eikö?
Berliinin eläintarha taitaa olla aikalailla Euroopan tunnetuinpia. Voiko joku olla tietämättä Berliinin eläintarhaa? Milloin ollaan seurattu uutisissa Knutin kurjaa kohtaloa tai pandan poismenoa… En ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä, niin pitihän sitä sinne päästä vihdoin ja viimein.
Anteeksi, oli pakko. Ketään ei kiinnosta katsoa miljoonaa kuvaa jostain eläintarhaneläimestä, mutta itselle kun tulee vieläkin noita katsellessa sellainen ”tuituitui”-fiilis, niin minkäs teet. Onneksi noi voi pikaisesti vaan rollata ohi. 😀
Mä en ole pitkään aikaa käynyt Korkeasaaressa. Pienenä mua vietiin sinne, mutta nyt ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole siellä käynyt. Skippasin myös hienosti sinne menemisen kesäkuun lopulla, kun buukkasin itselleni lennot Barcelonaan. (Onneksi Barcelonassa pääsi korjaamaan vähän tätä vääryyttä. Mutta siitä sitten joskus myöhemmin…)
Elän vielä toivossa, että pääsen Korkeasaareen tänä kesänä töiden puolesta. 😀
Mutta ton kaiken jaarittelun ja näiden aasinsiltojen jälkeen pääsen vihdoin siihen itse asiaan. En muista yhtään millainen paikka Korkeasaari on. Okei, joku saari, mutta minkä näköistä siellä on? Onko siellä yhtä upeaa, kun kaikissa noissa muissa Euroopan eläintarhoissa, joissa oon käynyt. Miksi epäilen tätä?
Juuri kyseinen Berliinin eläintarha oli siis aivan upea ja tykkäsin vain pysähtyä istumaan ja katselemaan leikkiviä lapsia tai kilpaa kirmaavia vasoja. tollasissa paikoissa on niin upeeta viettää päivää ja aikaa.Tuli vähän mieleen oma lapsuus, kun äiti kääri meille eväsleipiä voipaperiin ja syötiin niitä Korkeasaaressa yrittäen samalla häätää kiljuvia lokkeja tiehen.
Palaillaan vielä vähän niihin söpöihin eläimiin… Skrollaile, jos ei kiinnosta. :DDD
En ehtinyt edes kiertää koko eläintarhaa läpi, mutta alkoi sen verran tuntua jaloissa että päätin lähteä pois. Koska tulin sisälle leijonaporteista päätin poistua ulos elefanttiporteista, jotta näen molemmat. Elefanttiportti oli aivan upea ja kaverini ei ollut turhaa kehunut sitä minulle. Mun mielestä on myös hurjan hienoa, että jo joku portti voi olla sen verran hieno, että sen haluaa nähdä ominkin silmin.
Hyppäsin metroon ja kaartelin Alexanderplatzille. Kello ei ollut edes hirveästi, mutta olin niin väsynyt että oli ihanaa kun sai suunnata omaan hostelliin ja omaan sänkyyn. Tajusin, että olen kyllä sellainen yksin matkaaja, että haluan kiertää ja katsella paikkoja. En niinkään istua terasseilla katsellen muita tuopin ääressä istuvia ihmisiä. Koko reissun aikanahan kävinkin vain kerran syömässä lounasta ja sekin tapahtui viimeisenä iltana. Jotenkin syöminen hyvässä seurassakin on nautinto ja sen skippaa helposti, jos ei ole seuraa. Varsinkin kun on yhtä nirso ja rajoittunut kun minä, niin ei voi edes matkustaa makujen maailmaan.
-A
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply