Berliini ’13, part. 2

Tosiaan, kun olin saanut hetken leputettua jalkoja sängyllä työnsin tennarit uudestaan jalkaan ja lähdin kiertelemään takaisin kaupungille.
Kuten aikaisemminkin mainitsin mun hostelli sijaitsi Alexander Platzilla. TV-tornin ja raatihuoneen lisäksi lähistöltä löytyy muitakin nähtävyyksiä. Kiertelin niitä jalkaisin muistin voimin. Mulla ei ollut Berliinin karttaa mukana, koska olin unohtanut ottaa sen hostellista. Muistin ja katuopasteiden avulla löytyi helposti ne paikat, joissa oli tarkoituskin käydä.
Brandeburgin Tor:illa oli joku lasten tapahtuma. Mielettömästi porukkaa, lauluesityksiä, huvipuistolaitteita, köydenvetoa ja muita pelejä. En kyllä tiedä mitä lastenpäivää Saksassa tollon oikein vietetään, mutta kaikesta päätellen jotain sellaista. Kävelin vain alueen läpi…
Berliinissähän ei voi olla törmäämättä johonkin katusoittajaan tai muuhun. Musta tuntuu, ettei oikein voi edes välttyä metrolla matkustaessa siltä, että samaan vaunuun tulee joku soittamaan tai laulamaan. Tai ainakin mulla käy näin.
Mutta se fiilis on hienoin, kun kadulla on joku joka oikeasti osaa tehtävänsä. Se tilanne kun ihmisiä pysähtyy ja kerääntyy oikeasti kuuntelemaan/katselemaan jotain. Tälleen kävi just Brandeburgin Torin portin pielessä. Kävellessä kohti porttia ihmettelin, että mitä valtava yleisömassa katsoi niin keskittyneesti. Mitä lähemmäs saavuin paikalle, niin sitä paremmin tajusin syyn. Viiden hengen tanssiporukka oli vetämässä show:taan, joka oli muuten aivan mieletön. Pysähdyin itsekin katsomaan sitä ja ei voinut ajatellakaan, että olisi jatkanut matkaa ennenkuin tanssi loppuu.
Mielettömän makee show. Ainakin itse diggailin kovasti. Huomasin netistä, että kyseinen poppoo esiintyy samalla paikalla melko useastikin, että kannattaa pitää omia peukkuja pystyssä kun on lähdössä Berliiniin. Kun pojat lopetti show:nsa, tyhjensin  kolikkoni yhden hattuun ja jatkoin läpi karnevaalialueen.

Ja taas kerran, kuinka monettakohan kertaa, jatkoin matkaani eteenpäin vailla päämäärää. Nopeasti kuitenkin löysi itsensä tutuilta paikoilta. Alkoi myös vähitellen tuntua siltä, että Berliinissäkin kaikki paikat ovat aivan äärettömän lähellä toisiaan. Mihin suuntaan tahansa tai mistä suunnasta tahansa katsoikin, niin aina näki tutun TV-tornin tönöttävän lähellä. No ei oikeastaan paskempi maamerkki, varsinkaan kun oma majoitus löytyy aivan sen vierestä.

Ja näissä maisemissa kävelin sitten ”kotia” kohti… Ai että tulee niin ikävä tonne, kun käy näitä kaikkia kuvia taas kerran läpi. Taidan niin rakastaa tota kaupunkia! <3

-A
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply