Monthly Archives

maaliskuu 2014

Levoton sielu, -ko?

Omaa fiilistä parantaa kokoajan se, kun töissä puhutaan ja suunnitellaan tulevia lomia. Kesäloman suunnittelu ja toiveiden eteenpäin vieminen. Parhaita asioita näin talven jälkeen!!!

Itse tykkään olla kesäkuukaudet töissä ja tästä syystä vietän kesälomaa mieluiten joko toukokuussa tai sitten elo-syyskuussa. Mun lomathan tarkoittaa aina sitä, että oon koko lomani jossain muualla kun kotona. Lähden reissuun tai teen jotain muuta niin paljon että palaan sitten edellisenä päivänä aivan ryytyneenä kotiin ja arkeen miettien että onpas taas menty. Hhihih, sitten töihin lataamaan akkuja ja uutta suunnittelmaan. :DDD
Mun mielestä on kiva viettää lomaa toukokuussa, kun silloin voi ottaa varaslähdön kesään ja vielä silloin kaikki muut turistit ei ole aloittanut lomakautta. Tänäkin vuotena olisi tarkoitus aloittaa parin viikon loma jo toukokuun puolella ja ehkä sitten pitää lisää elo-syyskuun vaihteessa. Toivottavasti ja suunnitellusti olisin jo toukokuun puolivälissä kesälomareissussa. (ps. odotan sitä päivää, kun annetaan lupa syöttää järjestelmiin lomapäivät. hihhihi)

Taidan olla jollain tavalla aika levoton sielu, sillä en oikein jaksa pysyä kotona. Kun tulin Budapestista, niin kaksi päivää myöhemmin bookkasin mulle ja Sallalle lennot huhtikuun ekalle viikonlopulle. Lennetään Kööpenhaminaan ja sieltä jatketaan bussilla Göteborgiin. En oo ikinä ollut Göteborgissa, enkä tiedä mitä kaupungilta odottaa. Toivottavasti aurinko näyttäytyisi meille keväisesti, niin se riittäisi mulle. Ollaan oltu Sallan kanssa yllättävän aktiivisia ja ollaan tehty reissua varten jo kaikki varaukset. Tää on yllättävää meidän kohdalla. 😀 Mutta palataan niihin sitten myöhemmin erikseen…

Okei, nyt vedellään maaliskuun loppua. Huhtikuun ekana viikonloppuna reissuun ja toukokuussa kesälomalle. Ei kuulosta hullummalta…. Mutta silti kokoajan on palava halu lähteä johonkin. Tilannettahan ei helpota yhtään se, että pääsiäisenä olisi taas vähän ylimäärästä vapaata. Jaksanko istua kotona vapaapäivinä? Saa vaan nähdä. :DDD

Olisi kivempi lähteä jo pidemmällekin reissulle, mutta töiden takia se ei ole mahdollista. Onneksi kuitenkin teen työtä, jossa pystyy itse vaikuttamaan työvuorolistojen suunnitteluun ja työ ei todellakaan ole mitään 8-16 päivätyötä. Tää sopii mulle kyllä niin hyvin…

PS. Lomat on vuoden parhaita päiviä! 🙂

How many countries have you visited?

Netistä löytyy tosi paljon ohjelmia, joiden avulla voi merkata maat, joissa on matkustellut. 
Aivan huippujuttu! Itse on tullut matkusteltua Euroopan sisällä, mutta halu kauemmaksi kasvaa kyllä kokoajan. 
Tosin Euroopastakin löytyy vielä nähtävää, joten mikäs tässä…
Kun oman kartan on tehnyt niin tulee välittömästi sellanen fiilis, että pakko päästä pian värittämään lisää… 
Siispä matkoja varailemaan ja eikun reissuun!!! 🙂

Berliini ’13, part 4

Vappuaattona eli päivänä kun suurin osa suomalaisista opiskelijoista, nuorista, työssäkäyvistä ja muista pallonkuluttajista valmistautuu vapun viettoon, aloitin oman päiväni suunnistamalla hostellin läheisyydessä sijaitsevalle tv-tornille. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt hissillä tornin huipulla, vaikka joka kerta Berliinissä käydessä oli tullut ihmeteltyä maamerkkiä tornin juurelta.
Olin päättänyt etukäteen, että tällä kertaa ehtisin käydä paikoissa, joihin ei ole aikaisemmin riittänyt aika. Päätin mennä hissillä ylös oli hinta sitten mikä hyvänsä. Päätin, että kerrankos sitä kiertelisi kalliita turistinähtävyyksiä ja kotona voi sitten itkeä sitä kuinka on maksanut kovaa hintaa tyhjästä. Aikuisen hissilippu maksoi 12,50€ ja olin niin aikaisin liikkellä, etten joutunut odottamaan hissiin pääsyä kuin sen ajan, että hissi sujahti viemään edellisen lastin turisteja ylös. Reilu 200m korkeuteen  hissi sujautti alle minuutissa ja sitten pääsikin jo ihastelemaan Berliinin kaupunkimaisemaa…
Kyllä, näkymät oli upeita ja muutama muukin niitä oli ehtinyt jo tulla ihmettelemään. Olin iloinen, että olin tällä kertaa ehtinyt ja saanut aikaiseksi mennä kauan suunnitelmissa oltuun paikkaan. Vaikka rakastan sitä, kun saa kävellä täysin vieraassa paikassa ilman minkäänlaisia suunnitelmia tai päämäärää, pidän myös siitä että saa käydä juurikin näissä suosituissa turisteiden valtaamissa paikoissa. No, itsehän sitä on reissussa ihan samanlainen turisti, niin miksi nyt nostamaan omaa itseään sen suuremmalle jalustalle.
Matkustin hissillä alas ja pääsin vihdoin aamupalalle läheiseen Starbucksiin. Istuin terassilla hetken jos toisenkin. Avasin koneeni, päivittelin ja seurailin ympärillä pyöriviä ihmisiä. Pysähdyin ja elin vain sitä hetkeä. Tuntui täydelliseltä ja toivoin, että elämä olisi juuri sellaista. Muistin taas kuinka rakastan kyseistä kaupunkia. <3

( ja näitä rivejä kirjoittaessa kaipuu Berliiniin kasvaa ja kasvaa…)

Jatkoin matkaani ja kävelin tuttuja sekä tuntemattomia katuja ja reittejä pitkin. Pysähdyin pieneen puistoon istumaan ja jatkoin matkaani. Kävelin tutulle paikalle, jossa olin ollut jo ensimmäisellä Berliinivisiitilläni. Turistipaikkoja… paljon ihmisiä… Katsetta nostaessa taivaalle nousi sama kuumailmapallo, johon olin mennyt siskoni kanssa viisi vuotta aikaisemmin. Tuntui, ettei siitä ollut kuin hetki. Mietin pitäisikö mennä palloilemaan uudestaan. Olin kahden vaiheilla ja toinen jalka oli jo ottamassa askelta siihen suuntaan. Päätin kuitenkin jättää sen väliin… Ei saa tehdä kerta toisen jälkeen samoja asioita. Se tuntui sillon hyvältä neuvolta. Uusia juttuja kohti!
Alas metrotunneliin ja kohti seuraavaa päämäärää. Tiergarten. Suuri puisto, jossa en ollut koskaan aikaisemmin ollut. Rakastan puistoja ja etenkin niissä hengailua. Mieluiten hyvässä seurassa vaikka piknikin merkeissä. Kävin aseman kioskissa hakemasta evästä ja päätin pitää oman vappupiknikin, kun en päässyt sitä viettämään kavereiden kanssa Suomessa. Otin yhteyden puistossa istuessa ystäviini, jotka valmistautuivat vapunviettoon. Tuli hieman ikävä ja olisin halunnut juuri nämä ihmiset sillä hetkellä ympärilleni. Tuli ensimmäistä kertaa ikävä jotain.
Jälleen aika kului aivan huomaamatta ja vähitellen tajusin, että ehkä voisin tehdä vielä joitain ostoksia ennen kotiin paluuta. Perus tuliaiset kotiin viemiseksi ja oman vaatevaraston täyttämistä. xDDD
Olin vasta myöhää illalla täysin väsyneenä takaisin hostellilla. Taas olin koko päivän ollut ja mennyt. Kun pääsin hostelliin huonekaverina ollut aussityttö kysyi lähtisinkö hänen kanssaan jollekin klubille. Olin niin kuollut päivästä, että oli pakko kieltäytyä ja vedota raskaaseen päivään sekä aamulla lähtevään paluulentoon. Olisi ollut todella kiva lähteä, mutta ulkoinen habitukseni oli kaikkea muuta kuin millään tavalla positiivinen. Melkein hävetti, kun toinen oli aivan laittautuneena ja itse talsii hostellihuoneeseen aivan ryytyneenä. Onneksi, hän kuitenkin sai seuraa puolalaisesta pojasta ja ennen heidän lähtöään yöhön puhuimme muun muassa mistä maasta tule paras vodka ja mitkä ovat Berliinin parhaat klubit. Itsehän olin näissä aivan haka, kun en koskaan edes juo vodkaa. Viininjuonti aiheutti hämmennystä ja mietin, että olenko todella erilainen nuori, jos vain pidän hyvästä puna- ja valkoviinistä. :DDD
Toisten lähtiessä yöhön painoin pääni tyynyyn ja olin iloinen, että ehdin nukkua edes hetken. Kun kelloni herätti aamuyöstä tajusin, etteivät huonekaverit olleet vielä edes tulleet takaisin. Saatoin olla hieman tyytyväinen, etten ollut lähtenyt mukaan, sillä tuurillani olisin skipannut koko paluulentoni.
Olin tyytyväinen reissuuni ja mietin mihin sitä voisi lähteä seuraavan kerran yksin…
Tällä hetkellä se on vielä kysymysmerkki.
-A

Berliini ’13, part. 3

Toinen päiväni Berliinissä alkoi milläs muullakaan kuin shoppailulla. Tsekkasin netistä missä on Primark ja lähdin metrolla sinne. Pysäkkiähän en tietenkään enää muista, joten taas kerran pitää uudelleen ottaa se selville kun sinne haluaa. Kovin fiksuahan tämä! Sen muistan,että sinne pääsi helposti muistaakseni suoraa metrolla. Tietenkin jossain keskeisimpien alueiden laidalla, mutta pääasia kai on se ettei pidä miljoonaan kertaan vaihtaa metroa, bussia ja junaa…
Tuli vähän shoppailtua. Ehkä vähän liikaakin… mutta kerrankos tuota. 😀
Kun lähtee shoppailun jälkeen kolmen jättimäisen paperikassin kanssa, päämäränä ei voi olla mikään muu kuin hostelli. Joo, tosiaan heitin tavarat hostellille, leputin hetken jalkoja ja jatkoin matkaa.
Kuinka tylsältä voikaan tuntua, kun kirjoittaa samoista asioista kerta toisensa jälkeen. Tai ei nyt aivan samoista, mutta joka tapauksessa. Voin ilmaista taas kerran rakkauteni eläintarhoja kohtaan. Sisäinen lapsi haluaa niihin aina, jos vain jossain sellainen on mahdollista. Saa lässyttää kun näkee eläinvauvoja ja kiljua kaikkia pelottavia petoja sekä matelioita. Tervettä ja ennen kaikkea kypsää eikö?
Berliinin eläintarha taitaa olla aikalailla Euroopan tunnetuinpia. Voiko joku olla tietämättä Berliinin eläintarhaa? Milloin ollaan seurattu uutisissa Knutin kurjaa kohtaloa tai pandan poismenoa… En ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä, niin pitihän sitä sinne päästä vihdoin ja viimein.
Anteeksi, oli pakko. Ketään ei kiinnosta katsoa miljoonaa kuvaa jostain eläintarhaneläimestä, mutta itselle kun tulee vieläkin noita katsellessa sellainen ”tuituitui”-fiilis, niin minkäs teet. Onneksi noi voi pikaisesti vaan rollata ohi. 😀
Mä en ole pitkään aikaa käynyt Korkeasaaressa. Pienenä mua vietiin sinne, mutta nyt ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole siellä käynyt. Skippasin myös hienosti sinne menemisen kesäkuun lopulla, kun buukkasin itselleni lennot Barcelonaan. (Onneksi Barcelonassa pääsi korjaamaan vähän tätä vääryyttä. Mutta siitä sitten joskus myöhemmin…)
Elän vielä toivossa, että pääsen Korkeasaareen tänä kesänä töiden puolesta. 😀
Mutta ton kaiken jaarittelun ja näiden aasinsiltojen jälkeen pääsen vihdoin siihen itse asiaan. En muista yhtään millainen paikka Korkeasaari on. Okei, joku saari, mutta minkä näköistä siellä on? Onko siellä yhtä upeaa, kun kaikissa noissa muissa Euroopan eläintarhoissa, joissa oon käynyt. Miksi epäilen tätä?
Juuri kyseinen Berliinin eläintarha oli siis aivan upea ja tykkäsin vain pysähtyä istumaan ja katselemaan leikkiviä lapsia tai kilpaa kirmaavia vasoja. tollasissa paikoissa on niin upeeta viettää päivää ja aikaa.Tuli vähän mieleen oma lapsuus, kun äiti kääri meille eväsleipiä voipaperiin ja syötiin niitä Korkeasaaressa yrittäen samalla häätää kiljuvia lokkeja tiehen.
Palaillaan vielä vähän niihin söpöihin eläimiin… Skrollaile, jos ei kiinnosta. :DDD
En ehtinyt edes kiertää koko eläintarhaa läpi, mutta alkoi sen verran tuntua jaloissa että päätin lähteä pois. Koska tulin sisälle leijonaporteista päätin poistua ulos elefanttiporteista, jotta näen molemmat. Elefanttiportti oli aivan upea ja kaverini ei ollut turhaa kehunut sitä minulle. Mun mielestä on myös hurjan hienoa, että jo joku portti voi olla sen verran hieno, että sen haluaa nähdä ominkin silmin.
Hyppäsin metroon ja kaartelin Alexanderplatzille. Kello ei ollut edes hirveästi, mutta olin niin väsynyt että oli ihanaa kun sai suunnata omaan hostelliin ja omaan sänkyyn. Tajusin, että olen kyllä sellainen yksin matkaaja, että haluan kiertää ja katsella paikkoja. En niinkään istua terasseilla katsellen muita tuopin ääressä istuvia ihmisiä. Koko reissun aikanahan kävinkin vain kerran syömässä lounasta ja sekin tapahtui viimeisenä iltana. Jotenkin syöminen hyvässä seurassakin on nautinto ja sen skippaa helposti, jos ei ole seuraa. Varsinkin kun on yhtä nirso ja rajoittunut kun minä, niin ei voi edes matkustaa makujen maailmaan.
-A