Browsing Tag

Venäjä

Seljanka

Tästä reseptistä mieleeni tulee aina toki myös vuodenvaihde, jolloin herkuttelimme keitolla Henkan perheen kanssa, mutta myös kauppareissu, kun olimme hakemassa seljankaan tarvittavia aineksia. Etenkin purjoa ja selleriä, joista joku viaton ulkopuolinenkin sai valitettavasti osansa.

Antakaas kun kerron miten se meni. Tarina alkaa näin: Olipa kerran aivan tavallinen ilta Järvenpään Citymarketissa. Eräs nimeltä mainitsematon ruokabloggaaja oli miehensä kanssa ostamassa muun muassa seljankakeiton aineksia. Tuo bloggaaja sattui olemaan raskaana ja huonosti nukutun yön vuoksi niin väsynyt, ettei edes kaupassa käyminen meinannut onnistua. Bloggaajan mielestä raskautta ja väsymystä voi syyttää kaikesta, jopa omasta typeryydestä, siksi nuo seikat on mainittava heti tarinan alussa.

Bloggaaja ja hänen miehensä keräsivät tahoillaan ostoslistan aineksia ostoskärryyn. Listan viimeiset hevi-osaston tuotteet olivat purjo ja selleri. Bloggaaja lähti reippaasti hakemaan niitä ja punnittuaan tuotteet nakkasi ne ostoskärryyn. Sitten hän etsi miehensä, joka jo odotteli häntä. Ostoskärryjen luona.
Continue Reading

Moskovan pata

Kun muutimme vuoden alussa uuteen kotiimme, innostuimme kahta kauheammin ruoanlaitosta. Vihdoinkin meillä oli riittävästi kaappia, tasoa ja laatikkoa sekä tilaa poukkoilla keittiössä ilman että törmäilemme koko ajan toisiimme. Olemme valmistaneet lähes joka viikonloppu ison satsin sapuskaa, keittelemme aamuisin puuroa, teemme töihin eväitä ja kokeilemme innoissamme uusia reseptejä.

Talven ollessa kylmimmillään, teimme usein viikonloppuisin ison kasan pataruokia, joita söimme monta päivää valmistamisen jälkeenkin. Eräänä viikonloppuna Henkka ehdotti, että voisimme valmistaa Moskovan pataa. Kurkkasimme reseptin netistä, kurvasimme salitreenin jälkeen kauppaan ostamaan tarvittavat ainekset ja kävimme padan kimppuun. Pataan sekoitettiin muun muassa suolakurkkuja, sinihomejuustoa ja smetanaa, ja kuten arvata saattaa, oli lopputulos ihan törkeän herkullinen. Tätä kannattaa kokeilla!
Continue Reading

Kievin kana

Kievin kana ei tule nimensä mukaisesti Ukrainasta vaan Venäjältä. Paneroitua kanaa voitäytteellä valmistettiin jo kauan aikaa sitten Pietarissa, mutta nimen Kievin kana se sai moskovalaisessa Hotelli Ukrainassa, jossa annosta tarjoiltiin. En tiedä syödäänkö Kievin kanaa yleisesti myös Ukrainassa, mutta koska suurin osa lähteistä sanoo sen olevan venäläinen herkku, laitan minäkin sen nyt Venäjä-tunnisteen alle.

Me herkuttelimme Kievin kanalla Euroviisuiltana ja Henkka sai ottaa kanan valmistamisesta suurimman vastuun. Kana oli hyvää, joskin täytettä olisi voinut olla vielä enemmän, vaikka tungimmekin sitä kanan sisälle niin paljon kuin mahtui. Ehkä ensi kerralla voisi kokeilla kanafileen nuijimista ohueksi ja pyörittämällä liha sitten voitangon ympärille. Päädyt saattavat tosin falskata, mutta ainahan kannattaa kokeilla jos keksisi vielä paremman keinon valmistaa herkkuruokaa. Namia se oli toki tämänkin ohjeen mukaan tehtynä.

Kievin kana

– broilerin rintaleikkeitä (1 per syöjä, me tehtiin kerralla kuusi)
– 2 dl vehnäjauhoja
– 2 dl korppujauhoja
– 3 kananmunaa
– suolaa ja pippuria

Täyte:

– 100 g voita
– yksikyntinen valkosipuli
– sitruunan kuori raastettuna
– persiljaa
– timjamia
– suolaa

Tee ensin täyte. Sekoita pehmeään voisin pilkottu valkosipuli, sitruunan kuori, pilkotut yrtit ja ripaus suolaa. Jätä jääkaappiin jähmettymään. Jos on kiire, voit tyrkätä voin myös pakastimeen niin se jähmettyy nopeammin.

Täyte sitten kanat ja valmistele panerointi. Ota kolme syvää lautasta, joista yhdelle laitat vehnäjauhot, toiselle kananmunat joista rikot haarukalla rakenteen ja kolmannelle korppujauhot. Lisää korppujauhoihin reippaasti suolaa ja pippuria.

Tee kanoihin tasku, jonka tunget täyteen voitäytettä. Kiinnitä tasku cocktailtikuilla. Pyörittele kanat ensin vehnäjauhoissa, kasta sitten kananmunaan ja pyörittele vielä korppujauhoissa.

Paista kanat oliiviöljyssä pannulla niin että pinta ruskettuu. Siirrä kanat sitten uunivuokaan, jonka tyrkkäät 150-asteiseen uuniin voin vartiksi tai kunnes kanat on kypsiä. Voit tarkistaa kypsyyden halkaisemalla yhden kanoista.

Tarjoile valitsemiesi lisukkeiden kanssa. Perinteisin lisuke lienevät perunat ja herneet. Me söimme kanan riisipilahvin ja kurkkusalaatin kanssa.

Venäläiset valkosipulileivät

Viime keväänä Pietarissa ollessamme tilasimme eräässä kuppilassa välipalaksi valkosipulileipää. Mielessämme oli jokin bruschettatyyppinen valkosipulilla sivelty patonki, mutta se mitä eteemme kannettiin, olikin jotain aivan muuta. Ja se oli paljonpaljon parempaa kuin mielikuvissamme seikkailleet vaaleat leipäpalat olisivat koskaan voineet olla. Annos näytti tältä:

Ihania rasvassa rapeaksi paistettuja ruisleipiä runsaalla valkosipulilla, suolalla ja tillillä maustettuna. Voi nam! Itse en olisi osannut yhdistää tilliä valkosipulisiin ruisleipätikkuihin, sillä miellän yrtin lähinnä kalan kaveriksi. Vaan en miellä enää, sillä tilli sopi uskomattoman hyvin venäläisten valkosipulileipien mausteeksi. Näitä pitäisi tehdä joskus kotonakin, muistan tuumineeni suu täynnä ruisleipää, ja niinhän minä sitten teinkin.

Venäläiset valkosipulileivät:

– ruisleipää
– öljyä ja voita
– valkosipulia
– tilliä
– suolaa

Pilko ruisleipä tikkumaisiksi paloiksi ja valele ne kauttaaltaan öljyllä. Lisää pannulle reilun kokoinen voinokare ja paista ruisleivät siinä niin, että niistä tulee rapeita, melkein jopa palaneita. Pilko valkosipuli ja tilli ja mausta ruisleipäpalat niillä. Ripottele vielä suolaa koko komeuden päälle ja koristele muutamalla tillin oksalla. Venäläiset ruisleivät maistuvat parhaalta oluen tai valkoviinin kanssa.

P.S. Tykkää Keltaisesta keittiöstä täällä.

Pietarin risteily, osa 3

Aikaisemmat osat löytyvät näiden linkkien takaa:

Pietarin risteily, osa 1
Pietarin risteily, osa 2

Ja nyt olisi siis luvassa vielä viimeinen osa, jossa kerron kotimatkasta laivalla sekä teen pienen yhteenvedon koko hommasta. Aloitetaan siitä kotimatkasta.

Kun olimme saapuneet laivaan koko päivän Pietarissa seikkailun jälkeen, oli pienen välikuoleman eli päiväunien aika. Laitoimme kellon herättämään puolen tunnin päästä, jolloin olisi jaossa ensimmäinen suihkuvuoro. Kellon soidessa totesimme, ettei kukaan meistä nukkunut sekuntiakaan, paitsi minä ehkä torkahdin hetkeksi. En ole varma.

Joka tapauksessa ensimmäinen suihkuvuoro kuului minulle, ja pikaisen ahtaassa suihkukopissa vietetyn pesuhetken jälkeen aloin laittautua iltaa varten. Hiukset nutturalle, pinkki mekko päälle ja naaman tarkistus. Sitten mennään kannelle katsomaan kun laiva lähtee satamasta.

Maisemat Pietarin edustalla eivät olleet kovin kauniit, mutta katselimme silti kiinnostuneina rumia maisemia ja sanoimme heipat Venäjälle. Kannella hengailun jälkeen menimme varaamaan pöytää illan buffetiin todetaksemme, että kattaus olisikin tuntia aiemmin kuin meille oli kerrottu. Okke, sitten ei muuta kun alkuskumpalle humppaklubin ikkunapöytään ja sitten syömään!

Vaikka olimme varanneet buffetit jo maista, piti pöytävaraus tehdä erikseen muutamaa tuntia ennen kattauksen alkua. Ilman pöytävaraustakin pääsi toki syömään, mutta etukäteen pöydän varanneet pääsivät jonon ohi ja saivat paremmat pöydät. Niin ja pöytää varaamaan tulleet saivat myös kuulla, jos kattausaikaan oli tullut muutoksia..

Ilman pöytävarauksen tekoa olisimme siis olleet tunnin myöhässä illalliselta, ja koska aikaa syömiseen oli varattu muutenkin melko niukasti, olisi meidän illallisesta tullut todella pikainen. Ja veikkaanpa, että siinä vaiheessa olisi yksi jos toinenkin temperamentti kuohahtanut yli, ja laivan henkilökunta olisi saanut kuulla rumia sanoja. Itsehän olisin ollut taustalla hiljaa miettimässä asian hyviä puolia ja tokaissut kuohuvamman luonteen omaavia matkakumppaneitani rauhoittaakseni lauseen, joka alkaa näin: ”Toisaalta tää on ihan hyväkin juttu, sillä..”. Mä oon niin VAAKA, vaikken tiedäkään uskonko horoskooppeihin..

No joka tapauksessa olimme siis illallisbuffetissa oikeaan aikaan ja pääsimme kivaan ikkunapöytään ihailemaan hieman kauniimmaksi muuttuneita maisemia. Kas tässä hieman niitä sekä buffan herkkuja:


Mätileipää! Ja muuta ei sitten tarvitakaan.


Me löydettiin jätskikastike!

Illallisen jälkeen oli taas jälkkäridrinksujen sekä upean shown vuoro. Esitystä ei saanut edelleenkään kuvata, mutta mandoliinimies (tai mikä tuo soitin nyt onkaan nimeltään..) oli pakko ikuistaa kielloista huolimatta.

Toinen kökötti siellä huonossa ryhdissään ja rämpytti niin vimmatusti soitintaan ettei tosikaan. Nyt saan kyllä varmaan taas kuulla miesidoleitteni outoudesta ainakin niitä aiemminkin ihmetelleeltä Henkalta, mutta mandoliinimies oli oikeastaan aika söpö. Ihan niin kuin ovat myös Matkaoppaiden Aapo, Jesse Kaikuranta sekä Salkkareiden Lari sen jälkeen, kun hän paljastui homoksi. Ja miksiköhän minä kerron tämän kaiken teille..? En tiedä. Unohtakaa. Olen oikeasti ihan normaali.


Lavalla oli myös toinen herra venäläinen.


Pubissa laulettiin karaokea ja juomat piti ostaa rahalla. Juomaranneke ei siis käynyt täällä.

Loppuilta kuluikin muun muassa yökerhossa tanssahdellessa sekä pupukuvia ottaessa. Tiedättehän ne sellaiset telineet/seinät/pahvit, joissa on joku kuva ja aukot kuvassa olevien olentojen naamojen kohdalla? Sellaisesta saa yllättävän paljon hupia aikaiseksi, varsinkin jos on yhtä tyhmä kuin minä ja mun kaverit. Jätän kuitenkin pupukuvat nyt julkaisematta ja uskokaa minua, se on ihan hyvä niin. Ette te edes haluaisi nähdä niitä. Kuten ette olisi halunneet kuulla myöskään minun ja Annan karaoke-esitystä. Anna kyllä osaa laulaa, mutta minun harakan raakkumisen olisi voinut vaientaa. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Paitsi että koko karaoke loppui meidän esityksen jälkeen. Tiedä sitten miksi siinä niin kävi..

Loppuun ajattelin tehdä vielä pienen koosteen siitä, mitä kävi ennakkoluuloilleni Pietaria, Venäjää ja sinne menevää laivaa kohtaan. Vahvistuivatko ne, kumottiinko ne vai pysyivätkö ne ennallaan? Katsotaanpa:

Ennakkoluulo 1 : ”Venäjä on likainen maa.”
– Ei ehkä likainen, mutta laiva oli kyllä vähän kulunut ja kämäinen. Pietari sen sijaan yllätti siisteydellään ja etenkin vessojen siisteys tuli todellisena yllätyksenä. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa kohdassa ->

Ennakkoluulo 2 : ”Venäläiset eivät osaa käydä vessassa sotkematta sitä täysin”
– Jouduin valitettavasti todistamaan Egyptin matkallamme, miten kammottavaan kuntoon venäläiset naiset jättivät yökerhon vessat. Sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä, voin kertoa, että mistä vaan voi löytyä mitä vaan ihmisestä lähtevää eritettä, ja tämäkös ällötti siistiä suomalaista aivan valtavasti. Pelkäsin, että asiat olisivat samoin niin laivalla kuin maissakin, mutta erehdyin. Onneksi. Osa Pietarin vessoista oli jopa viihtyisiä, eikä yksikään ollut mitenkään ällöttävä. Laivalla sen sijaan oli välillä vähän öllöä, lähinnä ilmassa leijailevien aromien osalta, mutta ei mitään sen kaltaista, mitä näin Hurghadassa. Ennakkoluulo kumottu siis, ainakin osittain.

Ennakkoluulo 3 : ”Suomen ja Venäjän väliä seilaava laiva on täynnä prostituoituja ja kaikilta naisilta puuttuu yläosat”
– En nähnyt yhtäkään maksulliselta näyttävää naista ja paljasta pintaakin näkyi vain diskon seinällä olevissa kuvissa sekä tanssijattarien stringipyllyissä. Osa naapurimaamme naisista tosin tanssi diskossa melkoisin liikkein ja elkein, mutta heilläkin pysyi vaatteet visusti päällä. Ja sitäpaitsi näkeehän ihan täällä kotimaammekin tanssilattioilla välillä sellaisia tanssiliikkeitä, että voi morjens. Itsehän tanssin aina niin hyvin ja hillitysti, että olen oikea ihminen arvostelemaan muita. Uskoo ken tahtoo, tai ken ei ole viettänyt aikaa kanssani tanssilattialla..

Ennakkoluulo 4 : ”Palvelu on töykeää.”
– Tämä on osittain totta ja osittain ei. Nyrpeitä asiakaspalvelijoiden naamoja näkyi kyllä, ja Kunstkameran iloisesti hymyilevä ja ystävällinen narikkatäti erottui todella edukseen joukosta. Jouduin jopa hetken miettimään, mikä tuossa asiakaspalvelutädissä on outoa, kunnes tajusin hänen vain olevan ystävällinen, toisin kuin suurin osa kollegoistaan. Se yllätti. Muutama muukin asiakaspalvelija osasi olla mukava niin laivalla kuin maissakin, mutta valitettavasti naama norsun…kärsällä olevia tätejä oli vielä jonkun verran heilumassa tiskien takana.

Ennakkoluulo 5 : ”Minut ryöstetään, ihmiskaupataan ja/tai tapetaan heti kun astun Venäjälle.”
– Joo ei. Tai ainakaan päiväsaikaan Pietarissa ei ollut yhtään turvaton olo. Tokihan siellä on varmasti epämääräisiä hiippareita, jotka saattavat yllättää varomattoman turistin, mutta ihan niitä samoja hiippareita on muissakin isoissa kaupungeissa. Ennakkoluulo kumottu siis ainakin päivän osalta. Illalla ja yöllä voi toki olla eri meininki, en tiedä sillä me olimme paikalla vain päiväsaikaan, mutten pitäisi Pietaria yhtään sen vaarallisempana kuin muitakaan Euroopan isoja kaupunkeja. Älkää siis peljätkö lapsukaiset.

Ennakkoluulo 6: ”Minua huijataan joka paikassa.”
– En ainakaan huomannut, että tällaista olisi edes yritetty, joten joko huijareita ei ollut, tai sitten he olivat niin ovelia, etten ole vieläkään tajunnut tulleeni vedätetyksi.

Suurin osa ennakkoluuloista kumoutui siis vähintäänkin osittain matkan aikana, ja seuraavan kerran reissaankin Pietariin keveämmällä mielellä, kun ei tarvitse pelätä ja epäillä kaikkea Venäjään liittyvää. Toki maassa on vielä rutkasti epäkohtia, enkä tiedä minkälainen tilanne on syvemmällä Venäjänmaalla, kuten vaikkapa Moskovassa. Pietari onnistui kuitenkin yllättämään länsimaisuudellaan ja reissaan kaupunkiin mielelläni vielä uudelleenkin. Etenkin jos sitä laivaa kunnostetaan vielä vähän lisää. Ja ainahan meillä on myös Alleeeeegroooo.