Browsing Category

Yhdysvallat

Miamin ravintolat

Miami, ja jo pelkästään Miami Beachin alue, on täynnä erilaisia ravintoloita. Vaikka olemme viettäneet jo kaksi lomaa Miamissa, olemme ehtineet koluta vasta murto-osan paikan ravintoloista. Olemme kuitenkin onnistuneet löytämään jo muutaman suosikin ja suositeltavan arvoisen paikan.

Tässä olisi siis lista ravintoloista, jotka totesimme käymisen arvoiseksi viime Miamin lomallamme. Osassa olimme käyneet jo edellisellä reissulla, mutta toisaalta kaikki edellisen reissun ravintolat eivät mahtuneet tähän postaukseen.

Poisjääneistä mainitsemisen arvoisin on Bubba Gump Shrimp Co., josta ainakin kaltaiseni Forrest Gump -fani tykkäsi niin paljon, että tein ravintolasta oman postauksen kauan sitten aikana ennen Rantapallossa bloggaamista. Siksi vanhassa postauksessa olevat kuvat ovat pieniä ja rivivälit hieman vinksallaan, mutta jos se ei häiritse, niin käy lukemassa postaus täältä.

Ja tässä sitten ne viime reissun Miami Beachin ravintolat:

Jerry’s Famous Deli
1450 Collins Avenue

Jerry’s Famous Deli oli meille tuttu jo edelliseltä Miamin reissultamme. Collins Avenuella sijaitseva ravintola sijaitsee aivan molempien reissujen hotellimme Haddon Hallin vieressä, joten se on ollut luonteva valinta aamiaiselle tai pienelle välipalalle silloin, kun ei huvita lähteä hakemaan ruokapaikkaa kauempaa. Niin ja emmehän me toki olisi palanneet ravintolaan useita kertoja, ellei sieltä saisi hyvää ruokaa.

Suurin ongelma Jerry’s Famous Delissä on se, että siellä on aina tosi vaikea valita mitä haluaa syödä. Lista on niin laaja, että jopa aamiaista pähkäillessä saa kulumaan tovin jos toisenkin. Jokaiselle löytyy siis aivan varmasti jotain syötävää. Palvelu on ystävällistä ja paikka perusviihtyisä. Ulkona on myös pieni terassi, mutta me olemme syöneet aina sisätiloissa.

Aamiainen Jerry’s Famous Delissä oli herkullinen. Minä valitsin lautaselleni paistettua kananmunaa, pari siivua pekonia sekä raejuustoa. Lisäksi otin herkullisia hedelmiä, jotka taisin lopulta jakaa Henkan kanssa. Muut maistoivat myös paikan kahvia, paistettua perunaa ja paahdettua leipää, ja kaikki näyttivät olevan ilmeisen tyytyväisiä aamiaisiinsa.

Olemme käyneet ravintolassa myös peräti kaksi kertaa ”pienellä välipalalla” ja tehneet molemmilla kerroilla saman virheen. Olemme tilanneet muka jotain pientä naposteltavaa, emmekä edes toisella kerralla muistaneet tai tajunneet miten hervottoman kokoisia annokset ovat. Kevyt salaattikin oli suunnilleen pesuvadin kokoinen, pieni nachoannos riittäisi kahdelle hengelle pääruoaksi ja välipalasandwichinkin voi jakaa suosiolla kahteen pekkaan, eikä sitä meinaa silti jaksaa syödä kokonaan.

Ensi kerralla muistamme tilata ensin yhden annoksen puokkiin ja sitten toisen jos jää vielä nälkä. Tämä pätee siis muihin kuin aamiaisannoksiin, sillä aamupalat olivat sopivan kokoisia ja niitä kannattaa tilata normaalisti jokaiselle oma annos. Myös juomat ovat olleet hyviä ja kaikki on toiminut tässä ravintolassa moitteettomasti. Suosittelemme jos etsit perusravintolaa tai hyvää aamiaispaikkaa.

Deco Sandwiches
1361 Washington Avenue

Jerry’s Famous Delissä oli toki mainio aamiainen, mutta vielä parempaa aamupalaa saa Deco Sanwhichesista. Ravintolassa tarjoillaan ruokaa ja juomia ympäri vuorokauden, mutta me kävimme siellä vain aamuisin. Ensimmäisellä kerralla ihastuimme paikkaan niin, että palasimme sinne heti seuraavana aamuna.

Söimme aamiaiseksi paikan nimen mukaisesti sandwicheja ja aamiaiseksi riitti aivan hyvin yksi annos puokkiin. Philly Cheese Steak oli parasta, mutta myös toinen maistamamme vaihtoehto, jonka täytteitä en enää muista, oli oikein hyvää.

Sandwichien lisäksi ihastuimme hurjasti paikan ihaniin jääkylmiin hedelmäjuomiin ja maistoimme kahden aamun aikana kaikkia neljää juomaa. Paksussa jäähileisessä juomassa oli paljon aitoja hedelmiä ja marjoja ja maku on näin ollen aivan ihana. Otimme juomat yleensä mukaamme kun kävelimme takaisin hotellille, sillä iso kylmä juoma ei tuntunut loppuvan koskaan. Ja sehän on ihan mahtavaa. Seuraavana helteisenä päivänä Miamissa suuntaan kyllä ehdottomasti Deco Sandwichesiin hakemaan kylmän hedelmäjuoman.

Sandwichien ja juomien lisäksi ravintolasta saa perinteisempää aamiaista kananmunineen, bageleineen, paahtoleipineen ja pekoneineen. Listalta löytyy myös erilaisia pikkunaposteltavia katkaravuista quesadilloihin ja wingseihin. On myös kunnon pääruokia pihveineen, salaatteja, keittoja, burgereita ja wrapeja.

Tiramesu
721 Lincoln Road

Tiramesusta saa Miami Beachin parasta pastaa. Uskallan väittää näin, vaikken ole syönyt pastaa muualla kuin Lincoln Roadilla sijaitsevassa Tiramesussa. Ihastuimme paikkaan jo edellisellä reissullamme ja suuntasimme sinne nytkin pitkän matkustuspäivän päätteeksi, kun halusimme nopeasti jotain hyvää syötävää. Tiramesuun voi aina luottaa.

Tiramesun nettisivujen mukaan ravintola on kiinni kesällä 2014 ja aukeaa syksyllä 2014 uudessa osoitteessa. Kurkkaa siis ravintolan nettisivuilta ylhäältä löytyvän linkin takaa mistä ihana pastapaikka löytyy, jos olet suuntaamassa Miamiin syksyllä 2014 tai sen jälkeen.

Yardbird
1600 Lenox Avenue

Yardbird on nimensä mukaisesti kanaruokiin erikoistunut ravintola rauhallisella paikalla lähellä Lincoln Roadia. Paikalle ei välttämättä eksy vahingossa, joten ota osoite talteen mikäli mielit maukasta kanaruokaa.

Me nautimme Yardbirdin aurinkoisella terassilla lounaan, johon kuului erittäin herkullista kanaa lisukkeineen, joista maustettu vesimeloni jäi parhaiten mieleen. Myös terassilla nauttimani kettusiideri maistui ihanalta helteisenä päivänä. What does the fox say?

Fogo de Chao
836 First Street

Fogo de Chaon hulvattoman hauskalla konseptilla toteutetusta pihviravintolasta olen kirjoittanut oman postauksen, joka löytyy täältä. Ihan mahtava paikka! Jos pidät liharuoista, on sinun ehdottomasti suunnattava Fogo de Chaoon. Kerää vähän nälkää etukäteen, sillä ruoka ei todellakaan lopu kesken.

Havana 1957
405 Espanola Way

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä minun on vielä pakko mainita ihana kuubalainen teemaravintola Havana 1957 vaikkemme syöneetkään siellä mitään. Vietimme kuitenkin pitkän tovin ravintolan baaritiskillä kuubalaista kahvia siemaillen ja jaoimmepa myös ison purkillisen ehkäpä maailman parasta mojitoa.

Mojito tarjoiltiin tosiaan hauskasti tyhjistä lasipurkeista ja keskellä purkkia nökötti sokeriruoko, joka maistui makealta kun sitä puraisi. Ravintolassa on läsnä kuubalainen meininki tarjoilijoiden asuista pienimpäänkin yksityiskohtaan asti. Hurmaava paikka, suosittelen käymään ainakin drinkillä! Ravintolan edustalla on myös pieni terassi, jossa mojito maistuisi varmasti maukkaalta.

Fogo de Chao

Varasimme kolmen yön Miamin visiittiämme varten yhteen ravintolaan pöydän valmiiksi, ja haluan ehdottomasti vinkata hauskasta ravintolasta myös teille. Ihan ensiksi pahoittelen kuitenkin hieman epätarkkoja kuvia. Hämyisessä ravintolassa oli vaikea saada otettua laadukkaita kuvia, etenkin kun ympärillä kävi sellainen hyörinä ja hulabaloo ettei tosikaan. Ymmärrätte pian mitä tarkoitan.

Fogo de Chao sijaitsee aivan South Beachin eteläkärjessä ja me kävelimme sinne kaikessa rauhassa legendaarista Ocean Drivea pitkin. Olimme varanneet matkaan runsaasti aikaa, niin että miehet saisivat rauhassa ihmetellä ohi meneviä autoja, ja jotta voisimme käydä jossain kivalla terassilla aperitiivilla. Laskevan auringon lämpöiset sävytkään eivät varsinaisesti haitanneet iltakävelyämme.

Perillä Fogo de Chaossa nälkä oli jo melkoinen ja se oli hyvä asia, sillä luvassa olisi niin paljon ruokaa kuin jaksaisi syödä. Kaikki alkaa alkupalapöydästä, joka on ihan tavallinen buffetpöytä. Lautaselle voi hakea salaatteja ja muita herkkuja. Myös pääruokien lisukkeet löytyvät tästä pöydästä. Valikoimaa on paljon ja kaikki maistuu hyvälle.

Itse pääruoat ovatkin sitten oma shownsa ja konsepti on minusta hurjan hauska. Kullakin ruokailijalla on kaksipuolinen lätkä, jonka toinen puoli on vihreä ja toinen punainen. Kun alkuruoat on syöty, käännetään vihreä puoli esiin, ja ruokailusalissa vipeltävät lihamiehet ovat pian kärppänä ympärilläsi.

Kullakin miehellä on vartaassa jotakin lihaa, jota he tulevat tarjoamaan vihreän lätkän esiin kääntäneille asiakkaille. Voit itse päättää mitä lihaa haluat, vai maistatko kenties kaikkia. Siinä riittäisikin hommaa, vaihtoehtoja on nimittäin todella paljon. Apua lihojen valitsemiseen saa myös pöytään jaetusta lihamenusta. Jos jokin tietty liha kiinnostaa, voit pyytää sitä suoraan. Tai sitten kuuntelet mitä pöydän ympärillä pyörivillä miehillä on tarjolla ja valitset niistä mieleisiäsi.

Miehet leikkaavat isoista lihapaloistaan siivuja pöydän vieressä ja sinun tehtävänäsi on ottaa ne pihdeillä lautasellesi tai antaa tarjoilijan tiputtaa esimerkiksi lihavartaan päästä palan lautasellesi. Kun et halua enää lihaa, käännät punaisen lätkän esiin ja saat ruokarauhan.

Tämä oli oikeasti tosi hauska kokemus, emmekä todellakaan arvanneet mikä meitä odottaa kun käännämme vihreät lätkät esiin. Pöytämme ympärillä tungeksi lihamiehiä, niitä tuli koko ajan lisää ja härdelli oli melkoinen kun jokainen tarjosi jotakin herkullisen kuuloista lihaa, eikä mistään tehnyt mieli kieltäytyä. Miehet taisivat vähän kiusallaankin ahdistella ensikertalaisia, sillä touhu rauhoittui kummasti ensimmäisten lihasatsien jälkeen. Alkuun vauhti oli niin huima, että siinähän ihan hengästyi, enkä meinannut ehtiä kääntää punaista väriä esiin kun lihaa tulvi ovista ja ikkunoista. Todellinen lihansyöjän paratiisi siis.

Ja mikä parasta, lihat maistuivat todella hyvälle ja valikoimaa oli valtavasti. Lempparini taisivat olla possun ribsit, sikäli mikäli suussasulavia lihoja pystyi laittamaan järjestykseen. Välissä voi hakea lisää lisukkeita ja vilauttaa taas vihreää lätkää jos liha maistuu yhä. Myös ravintolan viinit olivat herkullisia. Illlallisella on kiinteä hinta ja jos porukassa on kasvissyöjiä, voivat he maksaa pelkästä alkuruoka-/lisukepöydästä edullisemman hinnan. Siitä löytyy herkkuja niin että vatsa tulee varmasti täyteen.

Tämä oli ehdottomasti yksi hauskimmista ravintolakokemuksistani ikinä ja myös yksi maukkaimmista sellaisista. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Fogo de Chaoa jos tilaisuus siihen tulee. Miamin lisäksi ravintoloita löytyy ainakin New Yorkista, Washingtonista, Chicagosta, Las Vegasista ja länsirannikollakin näyttäisi olevan muutama Fogo de Chao -ravintola.

Aamulenkki Miamissa

Otan yleensä lomamatkat liikunnan kannalta melko rennoissa merkeissä. Treenimäärät tuppaavat kasvamaan välillä liiankin korkeiksi normaalin arjen keskellä, ja etenkin lomaa ennen tekee mieli treenata hieman ylimääräistä, jotta on sitten lomalla mahdollisimman timmissä kunnossa. Siksi lomalla on ihan hyväkin antaa kropan levätä, mutta ihan ilman liikuntaa en kuitenkaan suostu olemaan lomallakaan.

Etenkin kaupunkilomilla päivittäisen liikunnan hoitaa nähtävyydeltä toiselle kävely, sillä minusta ehdottomasti mukavin tapa liikkua matkakohteessa on käveleminen. Nähtävyyksien lisäksi tulee nähtyä tavallisia katuja, paikallisten ihmisten arkea ja kaikkia pieniä kivoja yksityiskohtia, jotka saattaisivat muuten jäädä huomaamatta. Yleensä kaupunkilomapäivän jälkeen jaloissa tuntuu sellainen väsymys, ettei muuta liikuntaa edes kaipaa.

Pyrin myös venyttelemään muutaman kerran loman aikana. Etenkin lennon jälkeen jumiutunut kroppa kaipaa avaamista ja lentoturvotuksesta pääsee nopeammin eroon kun venyttelee nesteet liikkeelle. Saatankin aloittaa ensimmäisen loma-aamuni venyttelysessiolla hotellihuoneen lattialla ja heti on virkeämpi fiilis.

Pidemmillä lomilla ja etenkin rantalomilla kaipaan kuitenkin yleensä myös vähän rasittavampaakin liikuntaa. Lenkkeily aamun viileydessä sopii hyvin rantalomakohteisiin, joissa iltapäivän helteet nousevat niin koviksi, ettei silloin tee mieli heilauttaa eväänsäkään. Aamuihmisenä suorastaan nautin aamutuimaan hölkätystä rennosta lenkistä vaikkapa rannalla, ja leppoisan aamulenkin jälkeen olo on mukavan virkeä. Päivä lähtee todellakin paremmin käyntiin pienen reippailun ansiosta.

Yksi parhaista aamulenkeistäni on ehdottomasti Miamissa Henkan kanssa tekemämme vajaan tunnin lenkki, jolloin suuntasimme aamuvarhaisella rannalle, hölkkäsimme sitä pitkin kohti etelää ja koukkasimme rantakadulle hölkkäämään takaisin hotellille. Pysähdyimme välillä ottamaan kuvia ja jatkoimme taas matkaa.

Maisemat olivat kuvankauniit, aamutunnelma rauhaisan odottava ja ilman lämpötilakin vielä sopivan viileä pienelle juoksulenkille. Vaikka kyllä siinä silti hiki tuli ja naama oli punainen kuin tomaatti palatessamme hotellille.

Aamulenkki South Beachilla on yksi niistä loman hetkistä, joita muistelen erittäin suurella lämmöllä ja päätinkin ottaa jatkossa aina lenkkarit mukaan vähänkin pidemmille rantalomille. Kuntosaliakin olen käyttänyt lomallani ainakin Karibian risteilyllä, sillä yli kahden viikon lomalla lihakset suorastaan huutavat tekemistä itselleen.

Välimeren risteilyllä osallistuimme Maajussin morsiamen kanssa ohjattuun aamuvenyttelyyn ja sekin on jäänyt mieleen varsin ihanana hetkenä. Laiva oli jo saapunut seuraavan kohteen satamaan, aurinko nousi parhaillaan pilvettömällä taivaalla ja siellä me venyttelimme laivan kannella leppoisat puoli tuntia ja olimme sen jälkeen kuin uudesti syntyneitä.

Aamulenkillämme Miamissa näimme myös aamujoogaajat, jotka saapuvat paikalle kuulemma aina aamuseitsemältä. Siellä he joogasivat auringon noustessa pehmeällä hiekalla ja touhu näytti todella rentouttavalta ja mukavalta aamun avaukselta. Sinne vaan siis kaikki Miamiin suuntaavat joogan harrastajat mukaan. On aika hulppeat puitteet aamujoogalle.

En tiedä vielä minne suuntaan seuraavalle matkalle, mutta mikäli se kestää vähintään viikon, otan ehdottomasti juoksulenkkarit, urheilutrikoot ja juoksuvyön mukaan. Sykemittaria sen sijaan en ota mukaan lomamatkalle, sillä sen kanssa urheilussa on liikaa suorittamisen meininkiä. Olkoonkin että käytän kotona sykemittaria aina urheillessani ja olen siitä suorastaan riippuvainen. Lomalle se ei siitä huolimatta pääse mukaan, sillä reissussa treenin on oltava mahdollisimman rentoa.

Holokaustin muistomerkki Miamissa

Keskeltä Miamin kuumaa sykettä löytyy pysäyttävä paikka, jossa iloinen lomalainen hiljenee hetkeksi. Hymy kaikkoaa kasvoilta ja mielen valtaa surullinen mietteliäisyys. Holokaustin muistomerkki on valtavan upeasti toteutettu teos, jonka tunnelmaa on vaikeaa kuvailla. Tätä postaustakin on ollut vaikea tehdä, sillä en tiedä mitä sanoisin. Kaikki sanat tuntuvat liian laimeilta ja päällimmäisenä on vain kysymys “Miksi?”. Miten ihminen voi olla niin paha toiselle ihmiselle?

Keskellä kaunista vesiaihetta taivaisiin kurottava käsi näkyy kauas. Lähempänä huomaa käteen veistetyt ihmishahmot, joita katsellessa tulee kylmät väreet.

Seinään on kirjoitettu kaikkien uhrien nimet ja lista tuntuu jatkuvan loputtomiin. Kirjoitinkin Instagramiin tämän kuvan julkaistessani, että seinä johon uhrien nimet on kirjoitettu, on aivan liian pitkä.

Kivimuurien sisältä löytyy surullisia hahmoja.

Muistomerkin keskelle johtaa käytävä, jonka seinille on kirjoitettu keskitysleirien nimiä ja koskettava musiikki saattelee muistomerkillä kävijän hiljentymään ihmishahmoista kootun valtavan käden äärelle.

Postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Running With Wild Horses, Kaukokaipuu ja Destination Unknown. Tarkemmat ohjeet tempaukseen osallistumiseen löydät täältä. Instagram Travel Thursdayn kuvat löytyvät Instagramista tunnisteella #IGTravelThursday.

Meidäthän löytää Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

Karibian risteily alkaa!

Viimeinen aamu Miamissa oli yllättävän rauhallinen. Matkakumppanimme tiesivät vain, että tänään vaihdetaan paikkaa, käsimatkatavaroihin olisi hyvä pakata uimakamat ja olimme antaneet heidän myös ymmärtää, että vaihtaisimme paikkaa Floridan sisällä. Niin kuin oikeastaan teimmekin. Ajoimme Miamista Fort Lauderdaleen nimittäin. Ja Fort Lauderdalesta laivamme lähtisi illansuussa kohti Karibialla odottavia seikkailuja.

Aamu alkoi tuttuun tapaan aamiaisella Deco Sandwichesissa. Aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat kaikessa rauhassa ja istuimme pitkän tovin hotellin aulassa nettiasioita hoitaen. Ne kun piti saada tehtyä ennen risteilylle lähtöä, siellä kun nettiin pääsy on hieman vaikeampaa. Tai ainakin kalliimpaa.

Henkan isä yritti jättää formulaveikkauksen tekemisen seuraavalle viikolle, mutta saimme kuin saimmekin hänet hoitamaan kaikki Internet-yhteyttä vaativat asiat pois alta, nyt kun meillä kerran oli ilmainen netti käytössä. Onneksi hän ei osannut epäillä mitään, vaikka Henkka joutui käskemään häntä melko tiukastikin rustaamaan formulaveikkauksensa nyt eikä myöhemmin.

Kun nettiasiat oli saatu hoidettua, lähdimme ajamaan kohti Fort Lauderdalea. Koska meillä oli reilusti aikaa, kävimme matkalla ajelemassa Key Biscaynen alueella, jossa Henkan isä bongasi tienvarsimainoksen tennisturnauksesta. Sehän alkaa meidän loman aikana, huomasimme, ja Henkan isä haaveili jo tulevansa tänne katsomaan tennispelejä sitten kun tulemme takaisin Miamiin.

Olimme nimittäin sanoneet palaavamme Miamiin vielä, ja niin myös teimme viimeisenä päivänä, kun ajoimme Miamin läpi ennen kotimatkalle lähtöä. Emme siis suoranaisesti valehdelleet halutessamme antaa vaikutelman pienestä reissusta jonnekin lähelle, vaikka todellisuudessa olimme lähdössä kahden viikon Karibian risteilylle, ja Miamiin paluu tulisi olemaan todella pikainen.

Kun Key Biscayne oli nähty, aloimme huristaa kohti Fort Lauderdalen lentokenttää, jonne olimme sopineet auton palautuksen. Kentältä Alamo kuljettaisi meidät satamaan. Hyvää palvelua autovuokraamolta, voimme suositella lämpimästi Alamoa, josta meillä oli hyviä kokemuksia jo edelliseltä reissultamme.

Mitä lähemmäs Fort Lauderdale tuli, sitä enemmän minua alkoi jännittää. Olisin tahtonut hyppiä riemusta ja intoilla risteilyämme, mutta pidin väkisin naamani peruslukemilla ja yritin olla normaali. Matkalla näimme muutaman risteilyaluksen, joita appivanhemmat ihmettelivät ja saivat aikaan jopa keskustelun minun ja Henkan viime risteilystä ja Karibian risteilyistä yleensäkin. Tämä oli täysin sattumaa, sillä kumpikaan ei osannut aavistaa, että aivan tuota pikaa starttaisi heidän ensimmäinen Karibian risteilynsä.

Kun lentokenttä tuli näkyviin, alkoi ainakin anoppia jännittää. Appiukkokin oli kumman hiljainen ja hän kertoi myöhemmin miettineensä tuolloin, mihin ihmeeseen me oikein menemme. Otamme varmaan sisäisen lennon jonnekin, molemmat päättelivät, ja anoppi alkoi kuumeisesti miettiä mitä kaikkia nesteitä hän oli tunkenut käsimatkatavaroihin. Minuakin jännitti ja hymyilytti ihan kamalasti. Jouduin välillä kääntämään vaivihkaa kasvoni poispäin, kun leveä virnistys nousi naamalle. Kohta yllätys paljastuu!

Jätimme auton Alamon parkkiin ja etsimme lentokentältä rauhallisen nurkkauksen, jossa kerroimme seuraavan matkakohteen paljastuvan nyt. Ojensin appivanhemmilleni kotona tekemäni esitteen tulevasta risteilystämme, jonka kannesta kävi nopeasti ilmi, että suuntaamme seuraavaksi Karibian risteilylle.

Tämä oli lempihetkeni koko matkalla. Olisittepa nähneet Henkan vanhempien ilmeet kun heille valkeni, että me ihan oikeasti seilaamme seuraavat kaksi viikkoa Karibian aalloilla. Siinä tuli vähän kyyneleitä, suut loksahtivat auki ja epäuskoinen hämmästys oli käsinkosketeltavissa. Samaan aikaan me tunsimme Henkan kanssa helpotusta siitä, että liki vuoden ajan visusti salassa pitämämme matkayllätys paljastui viimein. Voisimme vihdoin rentoutua täysin ja puhua mistä huvittaa, ilman että täytyy koko ajan miettiä, ettemme vaan paljasta mitään matkayllätykseen liittyvää.

Lähetimme pikaiset tekstiviestit kentältä Suomeen, jotta siellä ei ihmeteltäisi jos olisimme kännyköiden ulottumattomissa. Ja toisaalta koska pitihän tärkeimmille ihmisille kertoa heti mitä kivaa meillä on tiedossa. Anoppi olisi halunnut istua hetkeksi alas, mutta koska penkkejä ei ollut lähettyvillä, pidimme pienen rauhoittumishetken seisten keskellä lentokentän aulaa kertoen hieman lisää infoa tulevasta risteilystämme.

Itse asiassa yksi yllätys oli vielä kertomatta ja se koski hyttejämme. Appivanhempani kysyivät matkalla laivaan onhan meillä sisähytit, johon vastasimme ohimennen että on. “Hyvä” oli vastaus ja taas meinasi hymyilyttää. Onneksi naama oli jo valmiiksi leveässä virneessä, sillä laivalle kävelevä ihminen on onnellisesti hymyilevä ihminen.

Heti kun pääsimme laivaan tarjottiin meille lasit kuohuvaa, joilla kilistimme saman tien risteilyn ja onnistuneen matkayllätyksen kunniaksi. Sitten lähdimmekin kohti viimeistä yllätystä, eli hyttejämme. Saatoimme appivanhemmat heidän hytilleen, sillä halusimme nähdä heidän ilmeensä kun ovi aukeaa.

Appiukko ehti astua muutaman askeleen sisään, mutta anoppi jähmettyi jo ovelle. Parvekehytti! Ei voi olla totta! Mekin ryntäsimme Henkan kanssa innoissamme tutkimaan hyttiä, sillä omamme olisi samanlainen, emmekä olleet aiemmin käyneet parvekehytissä. Onpa upea! Taas tuli muutama kyynel ja anopista on hauska kuva, jossa hän istuu hytin sohvalla käteensä nojaten. Ilme on epäuskoisen järkyttynyt kun toinen yrittää toipua matkayllätysten aiheuttamasta shokista. Tästä eteenpäin yllätyksiä ei kuitenkaan enää tule, ja nyt voimme kaikki vain olla ja rentoutua, sekä nauttia upeasta laivastamme kaksi seuraavaa viikkoa. Ihan mieletön fiilis.

Hyteiltä lähdimme suoraan syömään sillä nälkä alkoi kurnia jo vatsassa. Tutustuimme laivan lounasbuffetiin, kilistelimme uudelleen risteilylle ja puhuimme muun muassa risteilyn ohjelmasta sekä käytännön asioista laivalla. Hyttikortti toimii maksuvälineenä kaikkialla laivalla ja se on myös maihinnousukorttimme. Sitä ei pidä hukata.

Pysähtyisimme risteilyn aikana kahdeksalla eri saarella, joihin lukeutuu muun muassa lentokonerannasta tunnettu St.Martin, jota kohtaan ainakin appiukko oli osoittanut kiinnostusta jo ennen kuin hän tiesi mitään reissustamme. Muut saaret ovat Aruba, Curacao, Grenada, Barbados, St. Lucia, Antigua ja St. Thomas. Tulisimme näkemään ja kokemaan tällä reissulla niin paljon, ettei meistä kukaan tainnut vielä osata aavistaakaan, mitä kaikkea ihanaa Karibialla oli meille antaa.

Saaripäivien lisäksi nauttisimme myös viidestä kokonaisesta meripäivästä ja kolmena iltana on formal night, jota varten appiukolle pakattiin mukaan puku, ja anoppia yllytettiin ottamaan astetta hienompi mekko mukaan. Onneksi he uskoivat aikaisemmat puheemme hienommasta ravintolasta, johon menisimme loman aikana. Ja niinhän me oikeastaan menemmekin, se vaan jäi kertomatta, että se hienompi ravintola sijaitsee laivalla.

Lounasherkuttelun jälkeen lähdimme kiertelemään laivaamme ja istahdimme välillä drinksuille, sillä pitäähän all inclusive -juomapaketteja käyttää kun niistä kerran on maksettu. Ennen laivan lähtöä osallistuimme pakolliseen turvallisuusharjoitukseen, vai miksi sitä sinappiasemalle kokoontumista kutsutaankaan. Kun turvallisuusasiat oli mielessä, oli aika suunnata kannelle seuraamaan laivan lähtöä satamasta.

Kysyimme laivan henkilökunnalta mistä olisi parasta katsoa laivan lähtöä, ja taatusti asiantuntevilla neuvoilla suuntasimme yhdelle laivan yläkansista varaamaan paikkoja. Miehet lähtivät hakemaan lähtödrinksuja ja kohta sitä jo katsottiin kun laiva irtosi satamasta ja lipui hiljalleen kohti avomerta. Tästä se alkaa!