Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Category

Tampere

Scandic Tampere Station

Yövyimme Tampereen reissullamme Scandic Tampere Stationissa, jonka sijainti Tammelassa aivan rautatieaseman kupeessa vastasi hyvin tarpeitamme. Koska päiväohjelmaamme kuului lähes koko päivän kestävä sisävesiristeily, starttasin automme Keravalla jo ennen aamuseitsemää (Huom, minä ajoin puolet matkasta! Ihmeiden aika ei ole ohi.).

Perillä Tampereella olimme kahdeksan jälkeen ja ajatuksenamme oli heittää matkatavarat hotellille säilytykseen ja ilmoittaa, että tulemme ottamaan huoneemme vasta illalla risteilyn jälkeen. Iloksemme huone oli aikaisesta aamusta huolimatta kuitenkin jo valmis ja pääsimme tutustumaan siihen heti.

Hotellin yleisilme on moderni ja trendikäs. Sisustusta on piristetty pinkin ja limenvihreän sävyin ja tyylikkäästä harmaavalkoisesta huoneestammekin löytyi pirteää limenvihreää sekä kylpyhuoneesta myös turkoosia.

Muhkeat kylpytakit odottivat sängyllä ja kylpyamme houkutteli kovasti tyylikkäine suihkutuotteineen. Olisin voinut myös keitellä kahvia tai teetä huoneesta löytyneellä keittimellä, mutta koska meillä alkoi olla jo kiire risteilylle, sanoimme heipat huoneellemme, veimme auton parkkiin ja kävelimme Laukontorille, josta paattimme lähti kohti päivän seikkailuja.

Risteilyn jälkeen saavuimme takaisin hotellille siistiytymään illallista varten. Huoneessa odottanut yllätys sai allekirjoittaneen hihkumaan ilosta ja ensimmäinen mansikka sujahti suuhuni tuossa tuokiossa. Nautiskelimme skumppapullon aperitiiviksi ja maistelimme mehukkaita appelsiineja, pähkinöitä, suklaata ja mansikoita. Kyllä voi pienestä tulla ihminen iloiseksi, mietin kun kilistelimme skumppalaseillamme loman ja Tampereen kunniaksi.

Illallisen jälkeen muhkean pehmeä sänky imaisi meidät sisäänsä ja hotellihuoneessa tuli nukuttua niin syvät unet ettei tosikaan. Olin aamulla aivan pihalla kun heräsin ja olisin voinut helposti nukkua ainakin kellon ympäri, ellei herätyskello olisi muistuttanut, että hotellin aamiaiselle täytyy ehtiä.

Ja se aamiainen. Oih ja voih. Hotelliaamiainen on aina ihana, mutta tämä oli jotenkin vielä parempi kuin hotelliaamiaiset keskimäärin. Suurin syy sille lienee noutopöydästä löytynyt mustamakkara, johon olen aivan hulluna, sekä lämpimät karjalanpiirakat ja munavoi, joita söin, hups, kolme.

Aamiaispöydästä löytyi leikkeleitä, juustoja, kasviksia, kananmunaa eri tavoin, paljon erilaisia leipiä, lämpimiä ruokia, mehuja, kuumia juomia, ihana hedelmävalikoima, runsas muro/mysli/jogurttiosasto ja oikeastaan kaikkea muuta mitä voi toivoa, paitsi pekonia. Pekonin puuttumisesta tulee pieni miinus, sillä se kuuluu mielestämme olennaisena osana hotelliaamiaiseen.

Lapset oli huomioitu hotellissa erinomaisesti ja voimmekin suositella Scandic Tampere Stationia etenkin lapsiperheille. Hotellin maskotti oli vastassa aamiaisravintolassa, yhdessä neukkarissa oli lapsille videoita, pelejä ja leikkejä, pitkin hotellia oli paperilappuja, joissa maskotti kertoi lapsille muun muassa sen, että aamiaiselta saa lettuja. Kuinka monta sinä syöt?

Hotellista löytyy myös asiallisen näköiset kokoustilat, sauna ja kuntosali, Bistro-ravintola, kesäterassi ja hotellin aulassa on ympäri vuorokauden avoinna oleva Scandic Shop -myymälä, jossa näytti olevan kaikkea mahdollista tarpeellista, jota hotellivieras voi matkallaan kaivata. Minun katseeni nauliutui tietysti karkkeihin, mutta näytti siellä olevan myös ainakin hammasharjoja, kosmetiikkaa, kylmiä juomia ja sen sellaista myytävänä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme pikkuhiljaa valumaan pois huoneestamme ja hotellista, vaikka täällä olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin. Respan ihanan iloinen tyttö kertoi meille vielä ravintolasuosituksia ennen kuin sanoimme heipat ja lähdimme vielä hetkeksi pyörimään kaupungille.

Yhteistyössä Scandic Hotels

Ravintola Näsinneula

Viettäessämme pari kesäistä lomapäivää Tampereella emme voineet olla vierailematta Näsinneulassa ja sen näköalaravintolassa. Olen käynyt ravintolassa kerran aiemminkin joskus vuosia sitten ja nyt halusin palata sinne Henkan kanssa. Koska olemme kiertäneet jo Puijon tornin ravintolan sekä Tallinnan TV-tornin ravintolan, oli Ravintola Näsinneula luonnollinen jatke taivasseikkailuillemme.

Särkänniemi oli mennyt jo kiinni ja viimeiset huvittelijat odottelivat kyytiä bussijonossa, kun hurautimme portista sisään huvipuistoalueelle. Astuimme Näsinneulan aulaan ja tallustelimme hisseille, joissa hissikammoinen koki viime käynnillään aika huimia sykelukemia ja melkoista paniikkia. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että hissikammo on helpottanut, eikä Näsinneulan hississä tarvinnut jännittää yhtään.

Sisälle ravintolaan astuessamme meitä tervehti upea näky. Isot ikkunat paljastivat kauniin kesäisen järvimaiseman, jonka yllä aurinko alkoi pudota pikkuhiljaa alemmaksi. Iloinen tarjoilija toivotti meidät tervetulleeksi ja ihailimme hetken ravintolan rauhaisaa tunnelmaa ennen kuin meidät ohjattiin pöytään.

Upeat maisemat vangitsivat huomiomme ja kamerat räpsyivät kun kuvasimme ilta-auringossa kylpevää Tamperetta. Vatsassa kurniva nälkä sai meidät tarttumaan ruokalistoihin ja päätimme tilata sekä Tampere-menun että Finlandia-menun. Ihan ensiksi nautiskelimme kuitenkin alkudrinkit, jotka olivat varsin mainion makuisia. Oma lempparini oli punainen mansikka-raparperijuoma.

Ensimmäisenä pöytään tuotiin keittiön tervehdyksenä toimiva kylmä tomaattikeitto, joka sopi täydellisesti kuumaan kesäpäivään. Söin aterian aikana tavoistani poiketen jopa kaksi leipäpalaa, sillä ihana suolakiteillä viimeistelty spelttileipä vei kieleni mennessään. Leipiä oli neljää erilaista ja muutkin maistamamme leivät olivat hyviä.

Tampere-menu alkoi haudutetulla Paijan viljaporsaalla ja Finlandia-menun alkuruokana toimi miedosti suolattu lohi muikunmädin kera. Minä ihastuin pehmeään lohiannokseen kun taas Henkka piti enemmän porsaasta. Oikein herkullisia annoksia molemmat.

Ennen kuin siirryimme pääruokaan maistelimme raparperin ja ranskankerman makuja jäätelön muodossa. Aurinko alkoi laskea yhä alemmas ja kuikuilimme jatkuvasti alas bongaillen Tampereen keskustan tuttuja rakennuksia, Näsijärven tyyntä rauhallisuutta ja Pyhäjärveä, jolla risteilimme aiemmin päivällä. Tornista näkyy jopa Valkeakoskelle asti ja pyörivä ravintola takaa sen, että jokaisesta pöydästä pääsee ihailemaan maisemia kaikkiin ilmansuuntiin. Yksi kierros kestää 45 minuuttia ja sen aikana upea auringonlaskukin ehtii osua jokaisen kohdalle varmasti.

Finlandia-menun pääruokana oli ihanaa Kaldoaivin poronvasaa kahdella tapaa. Annos oli lisukkeineen upea ja esitteli mielestäni Suomea parhaimmillaan. Erittäin kotimainen meininki oli myös Tampere-menun järvikuha-annoksessa, joka oli, ei enempää eikä vähempää kuin paras koskaan syömäni kala-annos. Rapea kuha ja raikas hernerisotto oli niin hyvää, etten olisi halunnut vaihtaa annoksia lainkaan, vaan olisin voinut syödä koko kalan itse. Toisaalta halusin toki maistaa myös poroa ja antaa Henkankin nauttia herkullisesta kuhasta, joten tottakai lautasia vaihdettiin taas puolessa välissä. Viimeistään tässä vaiheessa olimme erittäin vakuuttuneita.

Ennen jälkiruokia maistelimme vielä lähijuustoja itsetehdyn hillon ja näkkärin kera. Ihanan iloinen ja luonteva tarjoilijamme piti meistä hyvän huolen ja haluankin antaa ekstraplussan tummatukkaiselle tarjoilijatytölle. Hän oli aivan mahtava.

Herkullinen ilta päätettiin jälkiruoilla. Finlandia-menun makeana päätöksenä toimi porkkanakakku, jota piristivät ihanat lakritsin maut. Tampere-menun jälkiruokana maistelimme taasen makean toffeen ja pirteän mustaherukkajäätelön liittoa. Nam.

Kun jälkiruoat oli lusikoitu viimeistä pisaraa myöten, oli aurinko jo vaipunut horisontin alapuolelle ja Tampereen keskustaan alkoi syttyä yhä enemmän valoja. Tammerfestien esiintymislavalla Ratinassa vilkkuivat värivalot ja Näsijärvellä seilaavat veneet suuntasivat kohti rantaa. Me päätimme kävellä hotellille kaikessa rauhassa, sulatella herkullista ateriaamme ja ihailla ihanaa Tamperetta.

Näsinneulan juurella pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään hiljaista huvipuistoa ja googlasin nopeasti, mitä tornin laella olevat valot tarkoittivatkaan. Ainiin, niistä voi katsoa minkälaista säätä Tampereelle on luvassa. Mitä enemmän Näsinneulan laella näkyy keltaista valoa, sitä aurinkoisempaa on luvassa. Vihreä valo taasen lupailee sadetta.

Odotukset Näsinneulan ravintolaa kohtaan olivat korkealla, mutta siitäkin huolimatta ne täyttyivät, elleivät jopa ylittyneet. Kotimaisiin makuihin pohjautuva ruoka oli mainiota, ja vaikka Finlandia-menu onkin ravintolan suosituin kokonaisuus, veti Tampere-menu sille mielestäni varsin hyvin vertoja. 124 metrin korkeudesta avautuvat maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat ja saivat meidät ihastumaan Tampereeseen taas astetta enemmän.

Yhteistyössä Ravintola Näsinneula.