Vierailulla Sukuloiden viinitilalla Piemontessa

Aurinkoinen terassihetki kotona. Kirjoitan sähköpostia Riikka Sukulalle. Sovimme vierailusta hänen ja hänen miehensä Jyrki Sukulan viinitilalla Serralunga d’Albassa. Kun ajankohta on lyöty lukkoon alan suunnitella muuta reissuohjelmaa viinitilavierailun ympärille. Olen aika innoissani. Yksi matkaunelma on käymässä toteen kesäkuussa 2019.

Aurinkoinen terassihetki Albassa. Käyn läpi sähköpostejani samalla kun Henkka tilaa meille viiniä. Riikka Sukula on lähettänyt viestin, jossa kysyy voisimmeko siirtää tastingvierailun torstailta perjantaille, jolloin Jyrki pääsisi isännäksemme. Vastaan sen sopivan meille loistavasti. Majailemme loppureissun siinä heidän naapurissaan Cascina Meriamessa, joten päivällä ei ole väliä.

Kun perjantai-iltapäivä lähestyy huomaan jännittäväni hieman. Aurinko porottaa jälleen kuumasti kun lähdemme kävelemään kohti naapuritaloa. Missään ei lue nimeä, mutta silti täällä käy kuulemma paljon suomalaisia kääntymässä pihassa “ohikulkumatkalla ollessaan kun huomasivat sattumalta Sukuloiden asuvan täällä”. Ei näin. Varatkaa mieluummin vierailu etukäteen. Saatte silloin viiniäkin.

Kävelemme viiniköynnösten välissä kulkevaa hiekkatietä pitkin. Pihalla vastassa oleva mies haalistuneessa hatussaan ja släbäreissään esittäytyy Jyrki Sukulaksi. Kaksi muuta paikalla olijaa paljastuvat myöhemmin ainakin tietyissä piireissä kuuluisaksi amaronemieheksi ja hänen puolisokseen. He ovat juuri saapuneet pyöräillen Albasta.

Kolmas tastingvierailulle saapuva suomalaispariskunta kurvaa pian Maseratilla pihaan poikansa kanssa, jota näyttää jännittävän Jyrkin tapaaminen yhtä paljon kuin minua. Jyrki hoitaa tilanteen hienosti ja lopulta vierailun päätteeksi poika uskaltautuu jopa juttelemaan Jyrkin kanssa autohommista.

On ihmiskokeen aika. Jyrki kehottaa meitä sulkemaan silmämme ja ajattelemaan, että olemme saapuneet juuri viinitilalle. Kuulemme korkin poksahduksen ja siinä samassa suu alkaa erittää kuolaa. Melkein maistamme kuohuviinin maun suussamme. Jännä miten pelkkä korkin poksahtava ääni saa aikaiseksi fyysisiä reaktioita. Saamme avata silmämme ja ottaa lasilliset kuohuvaa. Jyrki toivottaa meidät tervetulleiksi ja kuolaavat suumme saavat himoitsemansa ensisiemaisut viinistä.

Suuntaamme viiniköynnösten luokse, jossa Jyrki kertoo millaista on kasvattaa viiniä. Imen tietoa ja vaikutun siitä, miten paljon asioita pitää tietää, jotta saa aikaiseksi hyvää viiniä. Toisaalta ei saa myöskään ylisuorittaa ja tehdä liikaa, vaan kasvia ja sen kulloisiakin tarpeita pitää osata kuunnella.

Opin muun muassa sen, ettei viiniköynnösrivien päihin istutetut ruusut ole vain kiva koriste turisteja varten vaan hämähäkkien koti. Hämähäkit ovat viiniköynnösten kavereita. Kuulen myös, miten vaativa rypäle nebbiolo on ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon viinivuoden aikana. Todella mielenkiintoista.

Jyrki kertoo myös miten he päätyivät viinitilan omistajiksi Italiaan. Kaikki hyvät jutut saavat kuulemma alkunsa kännissä ja läpällä. Niin myös Sukuloiden tie viinintuottajiksi. Piemonten kanssa kilpaili loppumetreihin asti myös Champagnen viinialue, joista jälkimmäisessä oli se ongelma, että siellä on liikaa ranskalaisia. Niinpä Sukulat päätyivät Piemonteen.

Kun olemme viettäneet tovin viiniköynnösten luona, siirrymme sisätiloihin, jossa meitä odottaa pitkä katettu pöytä. Juuri sellainen, jossa italialaisia illallisia vietetään koko perheen ja suvun kesken. Etsimme paikkamme pöydän äärestä ja istumme alas. Jyrki paistaa hellalla juustoa ja pekonia, nostaa kylmät antipastot pöytään ja kaataa laseihin Barberaa sekä Langhe Nebbioloa.

Maistelemme viinejä, kuuntelemme, kyselemme, nauramme ja huomaamme ajan kiitävän hurjaa vauhtia. Jyrki katsoo ikkunasta ja aloittaa lauseen “Mun pitäisi varmaan kohta..” Lause jää kesken, mies kaataa lisää viiniä lasiinsa, ottaa tuolin alleen ja jatkaa jutustelua. Puolentoista tunnin vierailu venyy 2,5 tuntiin. Ymmärrämme poistua paikalta kun Riikka soittaa miehelleen että olisi muutakin tekemistä.

Takaisin majapaikalle Cascina Meriameen tallustelee kaksi ruokamatkailijaa hymyt korvissa. Kannamme sylissämme kallisarvoisia viinituliaisia. Pari pulloa Langhe Nebbioloa ja yksi pullo Barberaa. Kehumme kilpaa vierailun tunnelmaa, sille osallistunutta porukkaa ja lämmintä fiilistä, joka Sukuloiden viinitilalla vallitsi heti alusta alkaen.

Tastingvierailu Sukuloiden viinitilalla nousi odotetusti reissun kohokohdaksi. Se oli toki osittain Jyrkin hulvattoman persoonan ansiota, mutta pidin myös siitä, miten paljon opimme vierailun aikana sekä viininviljelystä, Piemontesta että italialaisista kuin myös Sukuloista itsestään. Tämän vierailun muistamme varmasti aina ja jos ei tullut jo selväksi, niin suosittelemme varaamaan oman tastingvierailun, varsinkin jos “satutte ajamaan ohitse”.

Sukuloiden viinitilan nettisivut löytyy täältä.

Previous Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply