Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Kuulumispostaus – Salitreeniä ja valoa tunnelin päässä

Kyselin edellisen kuulumispostauksen yhteydessä kiinnostaako teitä lukea höpöttelevämpää tekstiä ja suurin osa näytti sille innoissaan vihreää valoa. On kuitenkin myös heitä, jotka haluavat lukea kuulumispostausten sijaan tiukempaa faktapitoista tekstiä matkailuun ja ruokaan liityen. Niinpä päätin jatkaa kuulumisten kirjoittamista aina silloin tällöin nimeten kuulumispostaukset selvästi jo otsikossa, jotta ne voi halutessaan helposti skipata ja siirtyä lukemaan muita juttuja.

Blogin pääpaino pysyy yhä varsinaisissa matkapostauksissa, joita värittävät satunnaiset reseptit ja muut ruokajutut. Kuulumispostaukset ovat vain ekstraa kaiken normaalin bloggaamisen päälle. Entistä suurempaa roolia näyttelevät myös pienemmät päivitykset sekä Facebookissa että Instagramissa, joten tulethan seuraamaan meitä myös muille kanaville.

Kerroin viimeksi perhettämme piinanneesta flunssakierteestä, joka ei suinkaan ollut vielä siinä, vaan loppuhuipennus odotti nurkan takana. Sairastimme nimittäin kammottavan noron koko perheen voimin heti Alicantesta (josta postauksen kuvat ovat peräisin) palattuani. Olin huonommassa kunnossa kuin ehkä koskaan ja usean tunnin ajan täysin poissa pelistä. Samalla olin kuitenkin onnellinen siitä, että tauti iski rajuiten juuri minuun eikä lapsiin. Henkkakin pääsi vähän vähemmällä oireiden suhteen, mutta miesten Tahkon reissu jäi häneltä sairastamisen takia väliin.

Oli tosi kurjaa, mutta jotain hyvääkin norosta seurasi: Pääsin vihdoin viimeisistä raskauskiloistani eroon ja kaivoin kaapista peräti viidet vanhat housut, joita käytin ennen ensimmäistä raskauttani ja jotka eivät olleet sen jälkeen mahtuneet päälle. Ennen kuin nyt! Voi kuulostaa tosi pinnalliselta, mutta olin todella onnellinen saatuani vihdoin oman kroppani takaisin. Ne housut eivät tosin ole päässeet vielä tositoimiin, sillä hengailen kotona yleensä olovaatteissa ja kodin ulkopuolella tällä hetkellä enimmäkseen treenivaatteissa.

Treenivaatteista puheen ollen olen koukuttanut itseni taas salitreeniin ja pääsen olosuhteisiin nähden ilahduttavan usein treenaamaan. On ihanaa voida vihdoin rasittaa kehoa entiseen malliin nyt kun olen varma, että se on vihdoin palautunut synnytyksestä. Kesti kauan ennen kuin uskalsin käyttää vatsalihaksiani, tai edes tunsin niitä, mutta nyt reilun vuoden kuluttua synnytyksestä kroppa toimii taas normaalisti ja se jos jokin on ihanaa. Ei niinkään se ulkoinen olemus vaan se, että kroppaa voi taas käyttää, se toimii entiseen tapaan ja tuntuu riittävän voimakkaalta.

Kerroin viimeksi myös univelasta, jonka huonosti nukkuva kuopuksemme on saanut äidilleen aikaiseksi. Jos olen saanut fyysisen itseni takaisin, niin henkistä puolta odotan vielä. Univelka aiheuttaa välillä usein ihan jäätävää aivojumitusta, joka saa toisinaan ihan todella huolestumaan oman järjenjuoksun puolesta.

En ole koskaan ollut niin tyhmä kuin nyt, kun en ole nukkunut kunnolla vuosiin. Yksinkertaisetkin asiat tuottavat toisinaan vaikeuksia enkä aina jaksa tai kykene syventyä keskusteluihin, sillä en löydä sanoja ja ajatus katkeilee. Joskus jopa mietin kehtaanko ylipäätään lähteä ihmisten ilmoille sumuisen pääni kanssa. Toivon todella, että tämä johtuu vain univelasta ja korjaantuu sitten kun saan taas nukkua kunnolla, eikä ole esimerkiksi iän karttumisesta aiheutunut pysyvä aivovamma.

Pidimme norosta selviydyttyämme lapselle kolmannen unikoulun ja se auttoi onneksi jonkun verran. Odotamme kuitenkin yhä ensimmäistä kokonaan ilman herätyksiä nukuttua yötä. Se ei voi olla enää kovin kaukana.

Aurinkoiset kevätpäivät ovat tuoneet kaivattua piristystä pimeän talven jälkeen eikä univelka tunnu enää yhtä lannistavalta kuin pimeämpänä vuodenaikana. Myös matkasuunnitelmat piristävät. Suuntaamme ensi kuussa viettämään neljättä hääpäiväämme ikilemppariimme Porvooseen. Loppukesästä on luvassa jotain kivaa Tuusulanjärven alueella ja siinä välissä on tarkoitus tehdä ainakin yksi reissu Eurooppaan.

Olen ollut viimeiset viikot ihan elementissäni matkoja ja erästä blogipäivää suunnitellessani. Innostun helposti ja kun alan tehdä jotain, teen sen täysillä. Olenkin nauttinut siitä tunteesta kun saan suunnitella ja touhottaa kivojen asioiden parissa. Siitä että tiedän osaavani ja saavani paljon aikaan. Siitä että saan tehdä työksi kutsuttuja asioita. Siitä että saan olla välillä muutakin kuin kotiäiti. Vaikka sekin on aivan ihanaa.

Viime aikoina tuntuu muutenkin että elämä on ollut sopivasti tasapainossa. Huonoja päiviä on toki aina, mutta nyt on ollut enemmän hyviä. Sellaisia, jolloin aika on jakaantunut sopivasti perheen, parisuhteen, harrastusten ja töiden välillä. On ollut hidas aamu lasten kanssa, blogitöitä lasten päiväunien ajan, salitreeni kaverin kanssa ja illalla vielä Netflixiä ja hyvää ruokaa sohvalla Henkan kanssa. Sellaisista päivistä pidän.

Ja tiedättekö mitä? Kärsimässämme flunssakierteessä on ollut se hyvä puoli, että kuukausia kestäneen sairastamisen jälkeen tavallinen arki tuntuu ihan luksukselta! Pitäisi arvostaa tätä ihan normaalia elämää paljon enemmän.


Ihan vähän vaan oli päässyt tukka venähtämään. Pätkäisin suosiolla puolet pois kun kävin reilun vuoden tauon jälkeen kampaajalla. Tuo alkoi olla jo vähän hankala, vaikka pidänkin siitä että hiukset ovat pitkät.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Piyya perjantai, huhtikuu 19, 2019 at 10:23

    Minusta on tosi kiva, että teet kuulumispostauksia, matka ja ruokajuttujen oheen. Kuulumispostaukset elävöittää tietenkin sinua persoonana mutta mielestäni samalla myös blogin sisältöä.
    Toivottavasti pääset pian nukkumaan kokonaisia öitä ja ”aivosi” takaisin 😉 Onneksi meillä on kevät jo ovella ja odotetaan ihanaa lämmintä kesää, onhan se täysin mahdollista saada toinen upea kesä Suomeen, onhan ?

    • Reply Martina perjantai, huhtikuu 19, 2019 at 19:01

      Kiva että tykkäät. Mäkin olen ajatellut sen niin, että myös muusta blogin sisällöstä saa enemmän irti kun tietää minkälainen tyyppi täällä kirjoittelee.

      Mä muuten olen päässyt nukkumaan nyt muutamana yönä vähän paremmin ihan oman kehoni tahdosta. En nimittäin herää aina öisin, vaikka lapsi huutaisi viereisessä huoneessa. Tai varmaan lopulta heräisin, mutta Henkka on ehtinyt monena kertana nousta rauhoittelemaan lasta ennen kuin minä havahdun unestani. Tavallaan kiva että keho ottaa tarvitsemaansa unta vaikka väkisin, mutta onhan se nyt tosi outoa, ettei äiti herää oman lapsensa itkuun.. Aivoja odottelen silti vielä takaisin. 😀

      Todellakin voi tulla toinen upea kesä putkeen! Minä ainakin tilasin samanlaisen hellekesän Suomeen kuin mitä viime kesä oli. 🙂

    Leave a Reply