Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Kesän 2018 parhaat hetket kotimaassa

Listasin blogiin kesän 2017 parhaat hetket ja postaus oli niin tykätty, että halusin tehdä samanlaisen fiilistelyjutun myös kesästä 2018. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jouduin miettimään tätä alkuun melko kauan. Kesä 2018 meni sellaisessa univelkasumussa (kiitos huonosti nukkuvan vauvan), etten muista sitä niin hyvin kuin edellistä kesää. Kun sitten aloin katsella kesäkuvia ja muistella kaikkien aikojen hellekesää 2018, tuli ihania hetkiä mieleen kuitenkin yhtäkkiä niin paljon, että jouduin tekemään jopa pientä karsintaa ettei tästä tule ihan älytöntä kilometripostausta.

Moni näistäkin hetkistä on sellaisia ihan pieniä onnenvälkähdyksiä, kun ohikiitävän hetken ajan kaikki on vaan niin hyvin, että hymyilyttää ihan hirveästi. Ei siihen välttämättä tarvita paljon. Oma asenne ratkaisee ja ennen kaikkea kyky pysähtyä hetkeen, nauttia siitä täysillä ja olla huolehtimatta huomisesta. Olen opetellut hetkestä nauttimisen taitoa ihan tietoisesti ja alan olla siinä vähitellen aika hyvä. Käytän tässä itse asiassa erästä työkaveriani esimerkkinä (terkkuja Pirjolle!). Hän jos joku osaa nauttia pienistä asioista ja ottaa ilon irti hetkestä. Huomaan usein ajattelevani “Mitä Pirjo tekisi nyt” ennen kuin osaan todella pysähtyä hetkeen.

Sen pidemmittä pölinöittä täältä löydät kesän 2017 parhaat hetket -postauksen ja tässä tulee kesän 2018 ihania onnenhetkiä. Toivottavasti inspiroidutte.

Kiireetön hetki Helsingissä

Ympärillä oli ihan hiljaista. Olin hotellihuoneen sängyllä puoli-istuvassa asennossa, pidin välillä silmiä kiinni ja välillä katselin taivaalle. Olin unilomalla Helsingissä ja sydämen kohdalla läikähti riemu kun tiesin, että saisin olla vielä monta tuntia ihan yksin, nukkua koko yön ilman herätyksiä ja nauttia vielä kiireettömästä aamustakin huoneaamiaisineen. Äiti-ihmiset ymmärtävät varmasti mistä puhun. Pieniä asioita osaa arvostaa silloin kun kotona on pikkulapsiarkihärdelli.

Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi mitä kaunein sateenkaari. Katselin kaunista maisemaa, Helsingin kattoja ja kesäiltaa. Hymyilin niin että sattui. Helsinkiä oli ollut ikävä.

Yllätysillallisen järjestäminen Hämeenlinnassa

Oli kauniin kesäpäivän ilta Hämeenlinnassa. Appivanhempani viettivät hääpäiväänsä ja olimme järjestäneet heille yllätyksen, jota kohti olimme parhaillaan kävelemässä. Kuljimme rantaa pitkin, ihailimme laskevaa aurinkoa ja jännitin hieman sitä, miten yllätys otetaan vastaan. Vaikka tiesinhän minä että se on kiva juttu. Yllättäminen vaan aina jännittää sellaisella mukavan kutkuttavalla tavalla.

Olimme varanneet appivanhemmilleni pöydän sattumalta juuri siitä ravintolasta, jonne appiukkoni oli luvannut viedä vaimonsa joskus syömään. He luulivat että menemme illallistamaan porukalla, mutta jätimmekin hääpäiväläiset kahdestaan ravintolaan, maksoimme laskun etukäteen ja pyysimme heitä nauttimaan illallisestaan. Sen he olivat kuulemma tehneetkin.

Aamulenkki Naantalissa

Oli helteisen kesäpäivän aamu. Koko muu matkaseurueemme suuntasi Naantalin kylpylän allasosastolle minun ja vauvan suunnatessa vaunulenkille. Olin täynnä energiaa ja purin sen reippailemalla rantaa pitkin keskustaan. Juoksin ylämäet ja tein askelkyykkykävelyä niin että reidet huusivat hoosiannaa. Siihen ei tosin paljon tarvittu, sillä olin vasta toipumassa raskaudesta ja synnytyksestä tämän ollessa yksi ensimmäisiä kunnon hikilenkkejä pitkään aikaan. Uskalsin ottaa juoksuspurttejakin. Ja se oli aivan ihanaa!

Kauniit merimaisemat kruunasivat lenkin eikä haitannut että olin rääkin jälkeen läpimärkä hiestä. Suihku tuntui lenkin jälkeen sitäkin paremmalta ja koko päivä sai hikisen aamulenkin myötä niin upean alun, ettei hyvää fiilistä voinut tappaa mikään. Ei edes viime kesänä pahasti villiintyneet ampiaiset, jotka yrittivät kiusata minua tuonakin kesäisenä päivänä.


Lasillinen kuohuvaa merellä

Oli taas kerran yksi kesän 2018 helteisistä päivistä. Olimme astuneet MS Aavattaren kyytiin ja ihailimme Naantalia mereltä käsin. Kävin ostamassa itselleni ja anopille kuohuviiniä ihan vaan “koska mä voin” muistaen liian hyvin raskausajan, jolloin jouduin niin monta kertaa kieltäytyä kuohuviinistä ja katsella kun muut kippistivät. Nyt sain jopa pienen oman hetken skumppalasini kanssa aluksen takapenkillä ja nautin kuplivasta auringossa paistattelusta parhaani mukaan.

Ei siihen aina paljon tarvita. Ihan pieni oma hetki riittää. Lasi kuohuvaa kruunasi äidin akkujen pikalataustuokion ja kohta olinkin jo aluksen sisätiloissa vaihtamassa vauvan vaippaa samalla tuntien miten hyttynen pistää jalkojani enkä voi tehdä sille mitään sillä kädet ovat täynnä en kerro mitä, mutta voinette arvata. Ei paljon haitannut. Olin saanut jo akut ladattua ja jaksoin taas äidin velvollisuuksia ajatellen, että onneksi hyttynen pistää minua eikä vauvaa, ja onneksi viereisessä vessassa on juoksevaa vettä jolla pestä kädet.

Helteinen hikilenkki Paavonpolulla.

Lämpömittarin lukemat näyttivät heti aamusta korkeita lukemia ja astuminen ovesta ulos vahvisti tiedon siitä, että nyt on tulossa todella kuuma kesäpäivä. Lähes trooppinen kostean kuuma ilma ryöppysi päälleni kun lähdin pururadalle lenkille. Hiki alkoi valua jo ennen ensimmäistä juoksuaskelta ja vähän hölkättyäni olin läpimärkä.

Vaikea uskoa että sanon näin, mutta hikoilu tuntui ihanalta. Olin ikävöinyt koko raskausajan kunnon hikitreeniä ja nyt sain sitä mitä tilasin. Edes kuumaan autoon juoksulenkin jälkeen istuminen ei tuntunut pahalta, vaikka muistutinkin tomaattia tai ehkä jopa punajuurta sen jälkeen. Hikitreenin jälkeen on vaan aina niin hyvä olo.

Terassilla Kultaranta Marinassa

Oli päiväuniaika Kultaranta Resortissa. Tyttäremme jäi nukkumaan kämpille mummin kanssa samalla kun minä suuntasin matkaseurueen miesten kanssa Marinan terassille nauttimaan kauniista kesäpäivästä. Toisella puolella terassipöytää istui miehiä kolmessa sukupolvessa ja heitä katsellessa alkoi väkisinkin hymyilyttää.

Meillä oli hyvässä mielessä koko päiväunien ajan aikaa tapettavana eikä kiire minnekään. Harvinainen hetki siis, joka sujui mukavasti aurinkoisesta merimaisemasta nauttien.

Imetyshetki puistonpenkillä Naantalissa

En ole ollut mikään suurin imetysfani rintatulehduskierteestä sekä erinäisistä maitosuihkuasioista johtuen (ei mennä sen tarkemmin yksityiskohtiin), mutta toisinaan imetyshetket ovat olleet aivan ihania. Kuten silloin Naantalissa kun istahdin puistonpenkille pienen vauvani kanssa, katselin kaunista kesäkaupunkia, ohikulkeva nainen hymyili minulle ja oli vaan niin ihanan seesteinen olo, että se hetki jäi mieleen tosi kauniina.


Helleaallon katkeaminen Raumalla

Olimme reissanneet kotimaassa jo monta päivää ja helteiset yöt olivat alkaneet väsyttää. Pidän lämmöstä ja auringosta, helteestäkin, mutta en silloin kun en saa unipaikkaani viilennettyä. Teimme nytkin kaikkemme. Nukuimme hotellihuoneen ikkunat auki ja jossain vaiheessa yötä havahduin siihen, että ikkunasta alkoi tulla vähän viileämpää ilmaa. Se tuntui ihanalta!

Hymyilin unen läpi, vedin vähän peittoa päälle ensimmäisen kerran koko reissun aikana ja vaivuin sikeään uneen, jonka viileämpi ilma mahdollisti. Aamulla olin paljon levänneempi kuin helleöiden jälkeen ja jaksoin taas paremmin päälle vyöryvää helleaaltoa.

Ex tempore lautapelihetki Turussa

Mummi ja tyttäremme jäivät tälläkin kertaa hotellille päiväunille kun me muut suuntasimme Turun kesäisille kaduille nukuttamaan vauvan vaunuihinsa. Vauvan silmät painuivat kiinni hetkessä ja pian pienokainen oli unessa. Mitäs sitten tehtäisiin? Maistuisiko olut?

Siitä se ajatus sitten lähti ja veimme ukin Uuteen Apteekkiin oluelle. Nautiskelimme tuopillisiamme ja päätimme ottaa samalla yhden erän Oluttietäjä -lautapeliä. Pienin poika nukkui kaikessa rauhassa vaunuissaan koko pelin ajan niin että me muut saimme mitellä rauhassa oluttietäjän tittelistä. Arvaatko kuka voitti?

Vaijeriliuku Hyvinkäällä

Seisoin puuhun rakennetulla tasanteella jalat vähän tutisten. Olin juuri selvittänyt kaikista pelottavimmat seikkailupuistoradat ja edessä oli vielä pitkä vaijeriliuku ennen seikkailun päättymistä. Olin ylittänyt itseni ja voittanut korkeanpaikankammoni. Hymyilytti ja oli niin voittajaolo etten osannunt enää jännittää viimeistä vaijeriliukua. Astuminen reunan yli tuntui kuitenkin sopivasti vatsanpohjassa ja sitten mentiin!

Liu’uin korkealla tuulenvire kasvoillani ja pian olin kuopan toisella puolella. Irrotin turvavaljaat viimeisen kerran ja tunsin itseni voittajaksi. Hymyilin niin leveästi että sattui. Pelkojen voittaminen on ihan parasta ja seikkailun jälkeinen adrenaliinipiikki humalluttaa ihanammin kuin vahvin viini. Tätä lisää!

Mitkä ovat sinun parhaita muistoja kesältä 2018?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply