Rakkauskirje Roomalle

Rakas Rooma,

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tai oikeastaan rakkautta jo ennen ensisilmäystä. Tiedän, se kuulostaa omituiselta ja vähän pelottavaltakin. Sellaiselta ettei se voi olla totta. Mutta oli se. Rakastin sinua jo ennen kuin näin lentokoneen ikkunasta pimeydessä hohtavat valosi. Tuijotin alas maahan ja lähes herkistyin ajatellessani käsillä olevaa ensikohtaamistamme. Olin odottanut sinua niin kauan.

Koneen laskeuduttua kuljin lentokentällä kuin hurmoksessa. Jos olisin tiennyt miten kaupunkia voi halata, olisin tehnyt sen. Meinasin kapsahtaa syleilemään ensimmäistä vastaantulevaa seinää, mutta en ollut kuitenkaan vielä ihan niin sekaisin. Tai ehkä vaan pelkäsin että minut viedään niin tehdessäni pois luotasi jonnekin pehmustettuun kalteri-ikkunaiseen paikkaan, ennen kuin ehdimme kunnolla tutustua. Epäilen mielenterveyttäni hieman itsekin etenkin nyt kirjoittaessani rakkauskirjettä sinulle. Kaupungille.

Sanotaan että rakkaudessa kaikki on sallittua. Sen mukaan olisin siis voinut halata seinää ja näin ollen voin myös jatkaa tämän hölmön kirjeen kirjoittamista. Olet rakkauskirjeesi ansainnut. Rakas Roomani.

Joka kerta kun kohtaamme minusta tuntuu kuin tulisin kotiin. Samalla suren jo valmiiksi edessä siintävää eroamme ja tiedän, etten voi saada sinusta tarpeekseni. Yritän nauttia sinusta kaikilla aisteilla. Haluan samanaikaisesti sekä hidastaa nauttiakseni hetkistä kanssasi että kiirehtiä tutustumaan sinuun lisää. Ahmin kaikkea ympärilläni. Tuoksuja, ääniä, valoja, makuja, lämpöäsi. Samalla minulla on jatkuvasti epämääräisen haikea tunne, sillä tiedän joutuvani pian eroon sinusta.

Rakkaus on monimutkaista. Niin on tälläkin kertaa. Vaikka en haluaisi olla erossa sinusta, uskon että niin on pidemmän päälle parempi. Osaathan olla välillä myös aika ärsyttävä. Nähdessämme harvoin pidän epätäydellisyyttäsi viehättävänä, mutta jos kulkisin kanssasi jatkuvasti, saattaisin alkaa vihata äänekkyyttäsi, epätäsmällisyyttäsi ja kaikkea, mikä ei vaan toimi niin kuin olen tottunut sen toimivan. Toistaiseksi olet vaan rakastettavan ärsyttävä. Sellaisella hellyyttävällä tavalla, jota tekee mieli puolustella ja todeta että kaikissa meissä on omat vikamme.

Löydän silti usein itseni haaveilemasta siitä, että muuttaisin asumaan luoksesi. En vaan malta olla ajattelematta miltä tuntuisi herätä joka aamu luonasi. Syödä aamiaiseksi voisarvia ja juoda cappuccinoa. Kauhistella aamuruuhkasi kaoottisia ääniä. Väistellä sinkoilevia vespoja ja paeta meteliä aamu-unisille sivukaduillesi.

Luonasi voisin korvata lounaan jäätelöllä ja opetella syömään isosti vasta illalla siihen aikaan, kun alan normaalisti mennä yöunille. Luonasi kävelisin ympäri vuoden joka paikkaan. En saisi koskaan tarpeekseni kauniista kaduistasi.

Ihastelisin pimenevää taivasta ja pysähtyisin katselemaan ympärilleni. Näkisin Largo di Torre Argentinan kissoineen, kadun varrelle kokoontuneet ihmiset ja epätasaisella kadun pinnoituksella horjuvat pöytäryhmät, joiden ääreen kannetaan pastaa ja pizzaa. Näkisin iloiset ihmiset. Turistit ja paikalliset. Miettisin kumpi itse olen. Nukahtaisin hieman liian myöhään jäätyäni katsomaan yötä kanssasi.

Oppisin kanssasi myös äänekkäämmäksi ja temperamenttiseksi. En usko että pärjäisin muuten epäilemättä myrskyisässä suhteessamme. Opettelisin ehkä myös agressiiviisemman ajotavan mikäli uskaltaisin hullun liikenteesi sekaan. Silloin voisin jo sanoa olevani lähes roomalainen.

Toistaiseksi aion kuitenkin vain nauttia lyhyistä hetkistä kanssasi, suunnitella aina seuraavaa tapaamistamme ja yrittää oppia tuntemaan sinut niin hyvin kuin yksi ihmiselämä antaa myöden. Heitän aina tavatessamme kolikon Treviin varmuuden vuoksi, jotta näemme varmasti vielä uudestaan. Katson aina kunnioittavasti upeaa Colosseumia, piipahdan Espanjalaisilla portailla ja kävelen Trasteveren mukulakivikaduilla. Bongaan Pietarinkirkon kupolin yhä uudestaan rakkaasta maisemasta ja käännyn kadunkulmassa siihen suuntaan, joka näyttää vähiten tutulta. Ei haittaa vaikka eksyn. Luonasi olen aina kotona.

Milloin tapaamme taas?

Sinun,

Martina

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply