Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Rakkauskirje Roomalle

Rakas Rooma,

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tai oikeastaan rakkautta jo ennen ensisilmäystä. Tiedän, se kuulostaa omituiselta ja vähän pelottavaltakin. Sellaiselta ettei se voi olla totta. Mutta oli se. Rakastin sinua jo ennen kuin näin lentokoneen ikkunasta pimeydessä hohtavat valosi. Tuijotin alas maahan ja lähes herkistyin ajatellessani käsillä olevaa ensikohtaamistamme. Olin odottanut sinua niin kauan.

Koneen laskeuduttua kuljin lentokentällä kuin hurmoksessa. Jos olisin tiennyt miten kaupunkia voi halata, olisin tehnyt sen. Meinasin kapsahtaa syleilemään ensimmäistä vastaantulevaa seinää, mutta en ollut kuitenkaan vielä ihan niin sekaisin. Tai ehkä vaan pelkäsin että minut viedään niin tehdessäni pois luotasi jonnekin pehmustettuun kalteri-ikkunaiseen paikkaan, ennen kuin ehdimme kunnolla tutustua. Epäilen mielenterveyttäni hieman itsekin etenkin nyt kirjoittaessani rakkauskirjettä sinulle. Kaupungille.

Sanotaan että rakkaudessa kaikki on sallittua. Sen mukaan olisin siis voinut halata seinää ja näin ollen voin myös jatkaa tämän hölmön kirjeen kirjoittamista. Olet rakkauskirjeesi ansainnut. Rakas Roomani.

Joka kerta kun kohtaamme minusta tuntuu kuin tulisin kotiin. Samalla suren jo valmiiksi edessä siintävää eroamme ja tiedän, etten voi saada sinusta tarpeekseni. Yritän nauttia sinusta kaikilla aisteilla. Haluan samanaikaisesti sekä hidastaa nauttiakseni hetkistä kanssasi että kiirehtiä tutustumaan sinuun lisää. Ahmin kaikkea ympärilläni. Tuoksuja, ääniä, valoja, makuja, lämpöäsi. Samalla minulla on jatkuvasti epämääräisen haikea tunne, sillä tiedän joutuvani pian eroon sinusta.

Rakkaus on monimutkaista. Niin on tälläkin kertaa. Vaikka en haluaisi olla erossa sinusta, uskon että niin on pidemmän päälle parempi. Osaathan olla välillä myös aika ärsyttävä. Nähdessämme harvoin pidän epätäydellisyyttäsi viehättävänä, mutta jos kulkisin kanssasi jatkuvasti, saattaisin alkaa vihata äänekkyyttäsi, epätäsmällisyyttäsi ja kaikkea, mikä ei vaan toimi niin kuin olen tottunut sen toimivan. Toistaiseksi olet vaan rakastettavan ärsyttävä. Sellaisella hellyyttävällä tavalla, jota tekee mieli puolustella ja todeta että kaikissa meissä on omat vikamme.

Löydän silti usein itseni haaveilemasta siitä, että muuttaisin asumaan luoksesi. En vaan malta olla ajattelematta miltä tuntuisi herätä joka aamu luonasi. Syödä aamiaiseksi voisarvia ja juoda cappuccinoa. Kauhistella aamuruuhkasi kaoottisia ääniä. Väistellä sinkoilevia vespoja ja paeta meteliä aamu-unisille sivukaduillesi.

Luonasi voisin korvata lounaan jäätelöllä ja opetella syömään isosti vasta illalla siihen aikaan, kun alan normaalisti mennä yöunille. Luonasi kävelisin ympäri vuoden joka paikkaan. En saisi koskaan tarpeekseni kauniista kaduistasi.

Ihastelisin pimenevää taivasta ja pysähtyisin katselemaan ympärilleni. Näkisin Largo di Torre Argentinan kissoineen, kadun varrelle kokoontuneet ihmiset ja epätasaisella kadun pinnoituksella horjuvat pöytäryhmät, joiden ääreen kannetaan pastaa ja pizzaa. Näkisin iloiset ihmiset. Turistit ja paikalliset. Miettisin kumpi itse olen. Nukahtaisin hieman liian myöhään jäätyäni katsomaan yötä kanssasi.

Oppisin kanssasi myös äänekkäämmäksi ja temperamenttiseksi. En usko että pärjäisin muuten epäilemättä myrskyisässä suhteessamme. Opettelisin ehkä myös agressiiviisemman ajotavan mikäli uskaltaisin hullun liikenteesi sekaan. Silloin voisin jo sanoa olevani lähes roomalainen.

Toistaiseksi aion kuitenkin vain nauttia lyhyistä hetkistä kanssasi, suunnitella aina seuraavaa tapaamistamme ja yrittää oppia tuntemaan sinut niin hyvin kuin yksi ihmiselämä antaa myöden. Heitän aina tavatessamme kolikon Treviin varmuuden vuoksi, jotta näemme varmasti vielä uudestaan. Katson aina kunnioittavasti upeaa Colosseumia, piipahdan Espanjalaisilla portailla ja kävelen Trasteveren mukulakivikaduilla. Bongaan Pietarinkirkon kupolin yhä uudestaan rakkaasta maisemasta ja käännyn kadunkulmassa siihen suuntaan, joka näyttää vähiten tutulta. Ei haittaa vaikka eksyn. Luonasi olen aina kotona.

Milloin tapaamme taas?

Sinun,

Martina

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Hanne tiistai, tammikuu 29, 2019 at 10:54

    Ihan superhauska ja ihana kirje. Vien Roomaan terkkuja sulta ensi kesänä jos et ehdi sinne ennen sitä:)

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 29, 2019 at 12:40

      Kiitos! Kerro terkkuja rakkaalleni. 😀 Tuskin näemme ennen ensi kesää.

  • Reply Piyya tiistai, tammikuu 29, 2019 at 21:30

    Meillä on sama rakkauden kohde !
    Onneksi kaupunki on iso niin se pystyy varmasti pysymään meille molemmille yhtä ihanana ja huomioivana, molempien huomiosta huolimatta 😉
    Ihana rakkauskirje, tuolle maailman ihanimmalle kaupungille 😘

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 30, 2019 at 09:22

      Kiitos! Rooman rakkaudesta riittää monelle. 🙂

  • Reply jossu maanantai, helmikuu 4, 2019 at 16:15

    Rooma oli minun ensimmäinen ulkomaanmatka ja oli rakkaus ensisilmäyksellä. Sen jälkeen on tullut nähtyä monta ihanaa kaupunkia, mutta vaikka rakastankin Ateena ja Buenos Airesia Rooma on vielä nr 1.

    • Reply Martina maanantai, helmikuu 4, 2019 at 18:08

      Rooma on upea. Mullakin on monta lempikaupunkia ja esimerkiksi Lissabon ja Praha ovat aivan ihania molemmat. Silti en usko että mikään menee koskaan Rooman ohi. Rooma on niin erityinen.

  • Reply Susanna maanantai, helmikuu 4, 2019 at 19:39

    Rooma on kyllä hyvä kohde etenkin keväällä ja kesällä kun sää on erinomainen 🙂 itsekin olin aikoinaan Roomaan ihastunut, mutta siihen tuli pieniä säröjä kun helmikuu 2013 oli todella kylmä ja sateinen aika Roomassa. Eihän sellaista Suomen syysmyrskyn tapaista säätä voisi kuvitellakkaan olevan Roomassa, mutta kyllä oli. Sen seurauksena menin junilla mm. Formiaan ja Terracinaan joista löytyi lämpimiä kohteita ja uusiakin suosikkeja. Tosin Roomaan olisin melkein palannut, sillä kävin vuosi sitten Civitavecchiassa josta menin lautalla Espanjaan. Civitavecchian sijainti on niin hyvä kun sieltä pääsee junilla Roomaan, Toskanaan ja pidemmälle. Sekä lautoilla Espanjaan, Sardiniaan. Just tälläkin hetkellä kaipailen kovasti Välimeren kevättä se on niin upeaa aikaa ja kevät alkaa just helmi/maaliskuussa jo

    • Reply Martina keskiviikko, helmikuu 6, 2019 at 13:12

      Välimeren kevät on ihana ja se alkaa ilahduttavan aikaisin. Pitkän Suomen talven jälkeen itse kukin kaipaisi valoisampaan ja lämpimämpään paikkaan vaikka ihan nyt heti. 🙂 Olen itsekin pyörähtänyt Civitavecchiassa kun lähdin sieltä Välimeren risteilylle ja sen sijainti on kyllä kiva.

  • Reply Tanja / Tädin ja tytön matkablogi perjantai, helmikuu 8, 2019 at 20:10

    Kyllä kaupunkia voi rakastaa, ja sille voi kirjoittaa rakkauskirjeen 💕
    Minä en ole vielä Roomassa, enkä koko Italiassa käynyt, toivon pääseväni sinne vielä joku päivä!

    • Reply Martina keskiviikko, helmikuu 13, 2019 at 10:30

      Toivottavasti pääset pian Roomaan tai jonnekin muualle Italiaan. Se on niin ihana ja monimuotoinen maa että tykästyt varmasti. Rooma jakaa mielipiteitä, mutta Italiasta löytyy varmasti jotain kivaa kaikkien makuun.

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta lauantai, helmikuu 9, 2019 at 12:59

    Ihana idea ja teksti tuli täydestä sydämestä! <3 Opn kerran marraskuussa päässyt Roomaan, mutta kevät voisi olla seuraava hyvä aika ennen valtavia turistimassoja.

    • Reply Martina keskiviikko, helmikuu 13, 2019 at 10:32

      Kevät on ehkäpä lempiaikani matkustaa Roomaan. Siellä on jo suomalaisittain ihan kesä silloin kun Suomessa tarvotaan vielä lumessa eikä turisteja ole keväällä liikaa. Kesäkin on kaunis, mutta ajoittain vähän liian kuuma kaupunkilomailuun. Myös syksy on kiva Roomassa!

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures sunnuntai, helmikuu 10, 2019 at 09:07

    Ihana kirje! Roomaan on kyllä helppo rakastua eikä taida olla sattumaa sanonta ”kaikki tiet vievät Roomaan”. 🙂

    • Reply Martina keskiviikko, helmikuu 13, 2019 at 10:34

      Kiitos! Toivottavasti tieni vie vielä monta kertaa Roomaan ja toivon että myös sanonta ”ikuinen kaupunki” pitää paikkansa. En kestä jos Roomalle tapahtuu jotain ikävää.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, helmikuu 10, 2019 at 16:21

    Tää oli hellyyttävä teksti, todellakin Roomalle voi kirjoittaa rakkauskirjeen! 😀 Oot onnekas, että joku tietty paikka on kolahtanut noin täysiä sulle, mä en osaa sanoa, mille kaupungille kirjoittaisin rakkauskirjeen. 😛

    • Reply Martina tiistai, helmikuu 12, 2019 at 17:57

      Kiitos! Pidin itseäni aika sekopäisenä tätä kirjoittaessani, mutta uskalsin julkaista jutun silti. 🙂 Ehkä et ole vielä käynyt siinä paikassa, joka kolahtaa niin paljon, että on pakko kirjoittaa rakkauskirje. Mites Kerava? ;D

  • Reply Emilia/Matkan varrella sunnuntai, helmikuu 10, 2019 at 19:03

    Voi miten ihana teksti! Voisin kirjoittaa samanlaisen Madridille, New Yorkille ja Lissabonille <3

    • Reply Martina tiistai, helmikuu 12, 2019 at 17:58

      Kirjoita! Haluan lukea! Minäkin voisin kynäillä ainakin Lissabonille kirjeen. Sekin oli nimittäin rakkautta ensisilmäyksellä.

    Leave a Reply