Elettiin kesäkuun puoliväliä kun alkoi tapahtua kummia. Palelin keskellä kesähellettä niin, että piti vetää sukat jalkaan ja kääriytyä peittoon. Janotti ja eräänä yönä heräsin siihen, että kaulan imusolmuke oli turvonnut ja kipeä. Seuraavana päivänä kuumemittari näytti yli 37 astetta ja veto oli aivan poissa. Taas flunssa, mutta onpa jotenkin omituinen sellainen. Ei nuhaa, vain kurkkukipu ja lämpöä muutaman päivän ajan.
Kun kahvi ei maistunut epäilykseni heräsivät. Haistoin pikkubloggaajan vaipan toiseen päähän huonetta. Itkin vuolaasti katsoessani tallillamme kuvattua katrillivideota. Vatsa tuntui oudolta. Katsoin kalenteriin. Huomenna on Tampereen blogimatka, jonka ohjelmaan kuuluu muun muassa olutta ja hurjastelua. Taidanpa tarkistaa asian varmuuden vuoksi ennen sitä.
Seuraavana aamuna pikkubloggaaja istui syöttötuolissaan niin että näin hänet vessaan. Tikkuun tuli kaksi viivaa. Olin yllättynyt vaikka osasinkin aavistaa. Katsoin vuorotellen pikkubloggaajaa ja vuorotellen kädessäni olevaa tikkua. Sinulle tulee pikkusisarus, sanoin pikkuiselle. Ja sinusta tulee varmasti hyvä isosisko. Siitä ei ole epäilystäkään.
Olo oli oudon neutraali. Olin iloinen, mutta en uskaltanut vielä iloita. Tuttu epävarmuus tuntui heti. Ollaan vielä niin alussa, että mitä vaan voi tapahtua.
Kun Henkka tuli aamupäivällä kotiin Ruotsista kerroin hänelle uutisen. “Emmä mitään kipeä oo vaan raskaana!”, totesin Henkalle kun hän ehdotti, että menen flunssakierteen takia lääkäriin. Pähkäilimme mitä teemme Tampereen blogimatkan kanssa. Minä en voisi vesilautailla tai mennä Särkänniemen Hypeen. En voisi juoda olutta enkä viiniä ja ruokiakin voin syödä vain valikoivasti, vaikka olin juuri hehkuttanut että syön ihan kaikkea. Olokin oli kurja. Flunssainen, pahoinvoiva ja väsynyt. Sovimme että Henkka menee puolestani.
Seuraavaksi hyvästelin mielessäni sushin, mädin, homejuustot, medium-pihvin ja viinin seuraavaksi 9 kuukaudeksi. Salilla käyn jos vaan suinkin pystyn. Viimeksi en juuri pystynyt, mutta tällä kertaa vointi on ollut alun jälkeen parempi. Mietimme kenelle kerromme uutisen ensimmäiseksi, milloin kerromme ja miten? Niin paljon pohdittavaa yhtäkkiä, vaikka kaikki tuntuikin tutulta edellisen raskauden jälkeen. Toisaalta mikään ei tuntunut tutulta. Osa oireista oli samoja, mutta yhtä moni myös ihan erilaisia.
Ensimmäiset viikot söin todella kummallisesti enkä vieläkään mitenkään normaalisti. Elin kaksi päivää uusilla perunoilla, seuraavat kaksi päivää karjalanpiirakoilla ja munavoilla ja sitten irtokarkeilla. Seuraavaksi maistui salaatti ja avokado. Toisena päivänä ranskalaiset, hampurilainen ja pizza. Viinirypäleitä piti saada heti aamusta, mieluiten sänkyyn, muuten olo oli todella kuvottava. Kun Henkka herkutteli Loviisan Ölvinissä hampurilaisannoksella tilasin minä lasten listalta kuun ja kalan muotoisia nugetteja sisältävän kanakorin. Oli pakko saada nugetteja. Ihan pakko. Ja jälkkäriksi Puffet-jäätelöä.
Muuten kana ja kaikki muukin liha ällötti ja ällöttää vieläkin. Olen käytännössä melkein kasvissyöjä. Pikkubloggaajan vaippahommat ällötti. Kumartuminen ällötti. Makea ällötti. Kaikki muu paitsi sängyssä makaaminen ällötti. Olin kestokrapulassa ilman viinaa. Toisaalta mitkään kurjat tuntemukset eivät haitanneet, sillä syy niille oli paras mahdollinen. Pahin olo meni onneksi suhteellisen nopeasti ohi tälläkin kertaa. Nyt nautiskelen keskikolmanneksen energiapiikistä, taistelen selkäkipuja vastaan ja alan pikkuhiljaa ymmärtää, että jos kaikki menee edelleen hyvin, on meitä keväällä neljä.
Sellaisia uutisia tällä kertaa.
28 Comments
Ihania uutisia, paljon onnea tulevasta perheenlisäyksestä! Ainakin omasta puolestani olen ollut hirmuisen onnellinen, kun lapsia on kaksi. Joo, säätöä ja sähläämistä on tuplaten mutta niin on onnea ja iloakin. <3 Mukavaa ja parempivointista loppuodotusta!
Kiitos! Täällä alkaa olla jo enemmän hyviä kuin huonovointisia päiviä. Keskikolmanneksen energiapiikki on selvästi päällä ainakin useimpina päivinä ja sauhuan täällä menemään sekä blogia että kodin järkkäilyä. Tämä on kivaa aikaa raskaudessa, tosin hormonien heittelyt ja tunteiden vuoristorata voisivat olla tasaisempiakin, mutta on lohduttavaa tietää että itkut, naurut ja raivarit kuuluvat asiaan eivätkä ole pysyvä olotila. 😀
Siitä on varmasti paljon iloa että lapsia on kaksi, vaikka alku on varmasti aika raskasta näin pienellä ikäerolla. Hirvittää vähän jo valmiiksi, vaikka olen myös hurjan iloinen ja onnellinen siitä, että meille suotiin vielä toinenkin pikkuinen. <3
Onnea! <3 Lisää serkuksia! Mehän lisäännytään samaa vauhtia kun kuninkaalliset tällä hetkellä. 😀
ps. Blogissa just lahjakortin arvonta vauvojen ja taaperoiden Muumi-vaatteisiin. Niille tulee taas kohta tarvetta. 😉
Kiitos! Serkuksilla alkaa olla hyvin valinnanvaraa kun alkavat etsiä kuninkaallisia puolisoita. Puhuttiin juuri pikkubloggaajan ja pienen ihmeen mummin kanssa olisiko parempi mennä Ruotsin vai Englannin kuninkaalliseen sukuun. Se oli tärkeä ja vakava keskustelu. 😀 No ei vaan, mutta ajattelepa minkälainen hulina meillä on ensi vuoden jouluna kun serkukset vipeltävät menemään! Koirat vielä mukaan niin villi meno on taattu! 😀
Mäpä käyn heti kurkkaamassa arvonnan. 🙂
ONNEA! <3 Mulle tuli outo aavistus tästä Tampereella ja se näköjään piti paikkansa. Ihanaa! Pikkubloggaaja saa leikkikaverin 🙂
Kiitos! Oikein aavistettu. 🙂 Mietin jo pitäisikö vaan suosiolla kertoa oikea syy Tampereen reissun peruuntumiselle osaltani, muttei haluttu vielä kertoa niin alussa, kun ei oltu vielä itsekään sisäistetty koko asiaa. Ja koska Henkka pääsi lähtemään minun puolestani niin oltiin ihan hiljaa. Jälkeenpäin ajateltuna Henkka sai varmasti muutenkin enemmän irti reissusta, sillä minä olisin ollut ihan nynny kaikessa hurjastelussa, olin sitten raskaana tai en. 🙂 Mutta kyllä minua silti harmitti etten päässyt mukaan! Onneksi syy oli mitä parhain. <3
Ihania uutisia, omasta raskaudestani jo 16 vuotta ja en esim. oksentanut kertaakaan ja olo oli koko ajan normaali. Jos olisimme saaneet toisen lapsen niin sen kanssa ois varmaan ollut toinen ääripää;)
Onnellista odotusaikaa.
Kiitos! On jännä miten erilaisia raskaudet voivat olla samalla ihmisellä ja minullakin vielä ihan lyhyen ajan sisään. Osa oireista on samoja, mutta moni asia on tällä kertaa ihan toisin kuin viimeksi. Iloisin olen ehkä siitä, etten himoitse tällä kertaa niin älyttömästi makeaa kuin viimeksi. Nyt on oikeastaan päinvastoin ja makea suorastaan ällöttää usein. Ehkä kilot pysyvät tällä kertaa paremmin kurissa, vaikkei sitä pitäisikään stressata.
Olipa ihana uutinen! 🙂 Onnellista odotusta. <3
Kiitos! 🙂
Mahtavaa :)! Suuret onnittelut koko perheelle!
Kiitos! 🙂 Tässä on syy miksei olla palattu ravintolatreffeihin (pahoittelut siitä), joista teidän kanssa oli puhetta. Tylsää mennä syömään kun kaikki hyvä on kielletty eikä mikään maistu.
Ymmärrän ihan täysin :). No, sitten taas joskus mennään, kun voit syödä ja tilanne rauhoittuu xD
Todellakin mennään! Ei olla unohdettu. 🙂
Isot onnittelut koko perheelle 🙂
Kiitos paljon! 🙂
Oih paljon onnea!! Ja pienellä ikäerolla,aivan loistavaa.
Onnellinen teidän puolesta.
Kiitos! 🙂 Pieni ikäero on kiva, vaikka alussa voikin olla melko rankkaa. En tiedä muistatko vielä, mutta annoit esikoisemme ollessa vielä mahassani vinkin, että tehkää sitten toinen lapsi heti perään. Ja mehän toteltiin! 😀
Kuule kyllä muistan ja olen aina tässä välillä miettinyt, että eikö ne nyt tottele:):)
Kilttejä olette:)
Haha, pitihän meidän totella kun käskettiin. XD
Oikein paljon onnea koko perheelle! 🙂
Jänniä nuo raskausajan mielihalut. 😀 Itse kun oli raskaana, teki yhtäkkiä Englannissa ollessa ihan hirveästi mieli hodaria, vaikka en muuten niin hirveästi niistä perusta. Sitä oli vaan saatava. Ei auttanut muu. Sitä ”oikeaa” sitte mettästettiin vaikka ja mistä ja lopulta löydettiin jalkapallo-ottelusta koju joka mulle kelpas. Ja niinhän siinä sitte kävi, että eihän se ollu ees hyvää.. 😀
Kiitos! Raskauden mielihalut on ihan käsittämättömiä! Koko ruokavalio muuttuu yhtäkkiä ihan täysin ja mielihalut vaihtelee raskauden aikana tosi paljon. Musta tuntuu, että tässä toisessa raskaudessa mielihalut on ollut vielä kummallisempia kuin edellisessä, vaikka muistan kyllä silloinkin muun muassa eräänkin kerran, kun kipaisin lähikaupasta hakemassa jotain yhtä tuotetta ja palasin kotiin kassi täynnä mitä kummallisempia ruokia. Oli mozzarellatikkuja ja makupalavanukkaita ja kaikkea, mitä en normaalisti syö. En oikein tiedä itsekään miten siinä niin kävi. 😀 Tällä hetkellä himoitsen eniten sushia, salmiakkia ja oikein tuhtia punaviiniä, eli tietysti kaikkea, mitä ei saa syödä.
Onnea! <3
Kiitos Jerina! 🙂
Paljon onnea ja iloa koko perheelle! Hyvää vointia loppuraskauteen!
Kiitos Merituuli! Kohta meillä käy sellainen hulina että huhhuh! 🙂
Wau! Onnittelut. Siitä se sitten lähtee teilläkin, kahden vaippapyllyn rumba 🙂
Paljon se teettää töitä, mutta jösses kun kahden sisaruksen toisistaan onnelliset nassut on mukavaa katseltavaa.
Tsemppiä loppuraskauteen!
Kiitos! Ihanaa kuulla että kahden vaippapyllyn rumba palkitaan. 🙂 Onhan se aika hurjaa, että kohta noita pieniä on kaksi täällä pyörimässä, kun suurimman osan elämääni olen pitänyt huolen vain itsestäni. Mutta onhan tämä nyt ihanaa, olla kohta äiti kahdelle lapselle. 🙂