Monthly Archives

elokuu 2014

Illallinen Tallinnan TV-tornissa

Minulla on korkeanpaikankammo. Se tarkoittaa sitä, että korkeat paikat pelottavat, eikä olo korkeuksissa tunnu mukavalta, vaan tekee mieli päästä takaisin maanpinnalle. Välillä saattaa tulla jopa paniikin kaltaisia tuntemuksia ja kroppa jähmettyy kauhusta lakaten toimimasta kunnolla. Silloin ei kannattaisi mennä yläilmoihin, sillä se on varsin epämukavaa ja pelottavaa. Vaan mitä tekee Martina? Korkeanpaikankammosta huolimatta löydän itseni yhä uudestaan ja uudestaan korkeuksista ja usein idea korkeisiin paikkoihin menemisestä tulee vieläpä ihan minulta itseltäni. Tyhmä mikä tyhmä.

Tällä kertaa siedätin korkeanpaikankammoani Tallinnan TV-tornissa. 314 metriä korkea TV-torni näkyy Piritassa Tallinnan keskustan itäpuolella jo laivan lipuessa satamaan ja kieltämättä minua hieman hirvitti katsella taivaaseen kohoavaa hökötystä kun m/s Finlandiamme saapui Tallinnaan. Tuonne torniin minä menisin illalla ja minun pitäisi pystyä vielä syömäänkin siellä. Jaiks.

Onneksi sisätiloissa olevat korkeat paikat eivät tunnu aiheuttavan niin valtavaa paniikkia kuin ulkoilmapaikat, ja oloni oli tornissa lopulta ihan rauhallinen, vaikka sinne meneminen jännittikin. Ihailin maisemia ja uskaltauduin jopa kurkkimaan 175 metrin korkeudessa olevan näköalatasanteen lattiaan tehdyistä aukoista alas. Lasin alla paljastuva näkymä suoraan alas tornia pitkin maahan sai polvet ensin tutisemaan, mutta siihen tottui nopeasti ja lopulta uhrasin jopa Lassen lasin päälle makoilemaan kuvaa varten.

Lassea ei pelota.

Hetken näköalatasanteella kierreltyämme astelimme portaat ylös ravintolaan. Modernisti sisustetussa ravintolassa soi rauhallinen taustamusiikki ja ikkunoista tulvi kesäillan valoa. Ikkunasta ei nähnyt ulos yhtä hyvin kuin vaikkapa Puijon tornista tai Näsinneulasta, mutta komeita maisemia ihaili kuitenkin mielellään. Tämä ravintola ei myöskään pyöri kuten suomalaiset kollegansa.

Ravintolassa nautiskelimme kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruoka oli ihanan merellinen ja se tarjoiltiin hienolta kivialustalta. Annoksen pääosassa komeileva sillijäätelö oli suussasulavan herkullista ja minä pidin annoksen merellisistä mauista kovasti. Henkan mieleen annoksessa oli ehkä hieman liikaa kalan makua, joten jos et pidä kalasta, älä tilaa tätä annosta. Jos taas pidät niin anna mennä, sillijäätelö on elämys!

Pääruokana oli ankkaa, joka köllötteli lautasella söpöjen porkkanoiden ja muiden lisukkeiden kera. Tämäkin oli hyvää ja etenkin annoksen rapea perunalisuke jäi mieleeni.

Jälkiruoan kohdalla olimme jo aivan täynnä eikä tiramisuannos meinannut enää upota. Tiramisu ei muutenkaan kuulu lemppareihini, mikä on tietysti aika noloa tällaiselle Italia-fanille. Annos oli kuitenkin hauskan näköinen, vai mitä sanotte? Tiramisu oli kukkaruukun multana ja toisessa kipossa komeili raikasta mansikkaa. Pidimme molemmat mansikkaosiosta eniten, itse tiramisu oli hieman kuivaa, mutta macarons ja kirpeä kastikekin olivat namia.

Ruoan kanssa nautimme tarjoilijan suosittelemaa viiniä ja valinta osui ihan nappiin. En tietenkään muista enää mikä se viini oli (hyi, hyi huono bloggaaja minä!), mutta kysy suositusta tarjoilijalta, niin uskon että makuelämys on taattu.

Illallisen jälkeen kiertelimme vielä ravintolan ulkopuolella olevalla tasanteella, jossa tuuli tuiversi ja turvaverkon toiselle puolelle pääsisi kuulemma valjaat päällä seikkailemaan. Hui kamala, minusta ei varmaan olisi siihen, mutta Henkka saattaisi jopa nauttia tilanteesta. Vatsamme olivat kuitenkin aivan liian täynnä, joten emme edes harkinneet reunaseikkailua, vaan suuntasimme alas, tilasimme taksin ja sanoimme heipat keskellä metsää ylväänä seisovalle TV-tornille.

Yhteistyössä Elämyslahjat.

Kämpin iltapäivätee

Testasimme keväällä ystäväni Maajussin morsiamen kanssa Salutorgetin iltapäiväteen ja ihastuin konseptiin täysin. Teen ystävänä nautin siitä, kun saan istahtaa alas juomaan laadukasta teetä ystävän kanssa ja napostella samalla toinen toistaan herkullisempia suupaloja, jotka on aseteltu kauniisti kerrostarjottimelle. Esteetikko sisälläni hykertelee onnellisena kaunista kattausta katsellessa ja kulinaristikin on innoissaan suolaisista ja makeista herkuista. Ihanaa.

Maajussin morsiankin piti iltapäiväteen ideasta, joten päätimme mennä testaamaan myös Kämpin iltapäiväteen. Otimme mukaan ystävämme Vilukissan ja varasimme pöydän. Brasserie Kämpin iltapäivätee tulee varata pari päivää etukäteen joko puhelimitse, sähköpostitse tai nettilomakkeella, joka tosin ei toiminut varausta tehdessäni. Homma onnistui kuitenkin erittäin näppärästi sähköpostilla.

Allergiat ja ruokarajoitteet kysyttiin etukäteen, sähköpostin liitteenä oli veden kielelle nostattava menu ja pienestä aikataulusähläyksestämmekään ei oltu moksiskaan. Täydellistä palvelua jo ennen kuin olimme edes astuneet ravintolaan sisään.

Kun sitten astelimme Brasserie Kämpiin sisään, toivotettiin meidät tervetulleeksi ja tarjoilija ohjasi meidät ikkunapöytään. Hän auttoi meitä valitsemaan teen, sillä me emme millään meinanneet osata päättää mitä ottaisimme. Tarjoilija ehdotti, että otamme ensin pannullisen yhtä teetä ja sitten voimme halutessamme juoda vielä toisen pannullisen jotakin toista teetä. Kuulostaa hyvältä.

Pian pääsimme maistamaan teetä, jonka kanssa pöytään tuotiin sitruunaa ja hunajaa. Myös iltapäivän päätähti kerrostarjotin tuli pöytään ripeästi mukanaan hillokulhot skonsseille sekä hauska kivinen alusta, jolla osa herkuista majaili. Onpa ihanan näköistä, tekisi mieli sekä ahtaa kaikki kerralla suuhun että pitkittää herkkuhetkeä ikuisesti, jotta herkut eivät loppuisi koskaan. Onneksi aina voi tulla uudelleenkin iltapäiväteelle, tämäkin oli nimittäin kerrassaan hurmaava kokemus.

Lempparia näistä herkuista on mahdotonta sanoa, mutta ainakin briossi mädin, ranskankerman ja sipulin kera ilahdutti kaltaistani mätifania. Myös pieni häränrintaburger kiinnosti heti ja vuohenjuuston, viikunan sekä näkkileivän yhdistelmän tiesin olevan hyvää. Perinteisempää osastoa edustivat katkarapusandwich sekä sipulipiiras, joissa maut olivat todellakin kohdallaan. Nam.

Yksi iltapäiväteen kohokohdista ovat skonssit, joiden päälle sai levittää mustikkaista, omenaista tai lakkaista hilloa (tai kaikkia niitä) sekä ihanan kuohkeaa kermavaahtoa. Makeaa osastoa edustivat söpö kookosmuffinssi, pistaasikakku, suklaagateau sekä iloisen väriset puolukkamacaronsit. Tyhjänä kurniva vatsa tuli taas enemmän kuin täyteen, vaikka äkkiseltään voisi näyttää, etteivät pienet suupalat riitä sammuttamaan nälkää. Kyllä riittävät, voin kertoa.

Visavuori

Valkeakoskella Vanajaveden etelärannalla sijaitsee Visavuori, jossa riittää ihmeteltävää ja katseltavaa koko perheelle. Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee tähtitornineen, alueen kaunis puutarha ja kukkaistutukset sekä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä Kari-paviljonki tarjoilevat paljon kierreltävää ja katseltavaa, puhumattakaan alueen söpöstä kahvilasta, josta tekisi mieli ostaa muun muassa kaikkea.

Visavuoreen pääsee oman auton lisäksi vaikkapa bussilla tai ottamalla Toijalan juna-asemalta taksin alueelle. Toijalan asemalta on noin 10 kilometriä Visavuoreen, Valkeakosken keskustasta 14 kilometriä, Hämeenlinnasta 30 kilometriä ja Tampereelta 45 kilometriä. Ehdottomasti hauskin tapa matkustaa Visavuoreen on vesiteitse Hopealinjan laivoilla, jotka kulkevat alueelle Hämeenlinnasta ja Tampereelta. Kerron Hopealinjan sisävesiristeilystä lisää myöhemmin omassa postauksessaan.

Saavuttuamme Visavuoreen kiertelimme ensin alueen ympäri ja kuvasimme kukkaloiston keskellä komeilevia rakennuksia. Kiersimme myös Suomen tunnetuimman pilapiirtäjän Kari Suomalaisen Kari-paviljongin näyttelyn. Herran kerrotaan tokaisseen kerran, että “Joka aamu kun mä herään, mä ihmettelen kuinka taitava mä oon”. Ei mikään ihan vaatimaton mies.

Kari Suomalaisen teoksia enemmän minua kiinnostivat kuitenkin Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee. Kuvanveistäjän asuinrakennuksessa on edelleen alkuperäinen irtaimisto jäljellä ja suurin osa kalusteista on ostettu Pariisista. 1902 vuonna rakennettu talo henkii vanhaa aikaa ja sen terassilta aukeaa upeat maisemat Vanajavedelle.

Wikströmin taiteilijakodin vieressä sijaitsee jo ulkoapäin erittäin vaikuttavan näköinen ateljee. Keltainen rakennus on kuin suuri piparkakkutalo ja sen sisätiloja oli päästävä heti tutkimaan. Ateljeessa on esillä Wikströmin teoksia ja etenkin pikkuväen (sekä Martinan) mielestä hauskinta on ateljeen tähtitorniin kiipeäminen.

Ateljeen alakerrassa on suloinen kahvio, josta voi ostaa herkkujen lisäksi pieniä tuliaisia. Me nappasimme vain jäätelöt mukaamme, sillä olimme juuri syöneet Hopealinjan laivalla kattavan lounaan. Nautiskelimme jäätelöitämme ateljeen terassilla ennen kuin oli aika jatkaa matkaa takaisin Tampereelle. Tuo Pantteri-tuutti oli muuten todella hyvää. Suosittelen kaikille salmiakin ystäville!

Muun muassa tämä Tampereen Hämeenpuiston päästä löytyvä Näsikallion suihkukaivo on Emil Wikströmin käsialaa. Tai tarkemmin ottaen näyttävän suihkulähteen veistokset ovat Wikströmin taidonnäytteitä. Allas- ja kaiderakennelmat on tehnyt Birger Federley. Suihkukaivon patsaista yksi esittää Pohjanneitoa, toinen tehdas- ja toinen kotiteollisuutta. Tehdasteollisuutta kuvaavassa patsaassa isä ja poika hämmästelevät veden voimalla pyörivää ratasta ja kotiteollisuusveistoksessa on Jouni Hynynen äiti ja tytär kutomassa sukkaa.

Yhteistyössä Hopealinja

Bellini makusiirapeista

Yksi kaikkien aikojen lemppariaperitiiveistani on italialainen bellini. Yksinkertaisen herkullinen juoma rakennetaan persikkasoseesta ja kuohuviinistä. Sose laitetaan lasin pohjalle ja päälle kaadetaan kuohuviiniä, mieluiten kuivaa sellaista. Valmis.

Juhannuksena testasimme hieman toisenlaisia bellineitä käyttämällä juomaan makusiirappia. Lorautimme lasin pohjalle joko omenan tai mangon makuista makusiirappia, kaadoimme kuohuviiniä päälle, kippis ja kulaus. Nam. En oikein osaa päättää kummasta pidin enemmän, raikkaasta omenasta vai hedelmäisestä mangosta.

Tein itselleni makusiirappikuoharin myös juhannuspäivänä lounaan yhteydessä. Juoma sopisikin hyvin myös brunssille, joten nappaa tästä idea talteen ja yllätä brunssivieraat, tai ihan vaan itsesi, raikkaan hedelmäisellä juomalla.

Älä anna nimen makusiirappi hämätä, sillä tämä ei ole yhtään niin makeaa kuin siirappinen nimi saattaa kuulostaa. Kuivemman juoman ystävä käyttää tähän mahdollisimman kuivaa kuohuviiniä ja lorauttaa makusiirappia vain vähän, kun taas makeamman elämän kannattajat voivat käyttää makeampaa kuoharia ja lorautella siirappia reilummalla kädellä.



Yhteistyössä Modo-makusiirapit

Scandic Tampere Station

Yövyimme Tampereen reissullamme Scandic Tampere Stationissa, jonka sijainti Tammelassa aivan rautatieaseman kupeessa vastasi hyvin tarpeitamme. Koska päiväohjelmaamme kuului lähes koko päivän kestävä sisävesiristeily, starttasin automme Keravalla jo ennen aamuseitsemää (Huom, minä ajoin puolet matkasta! Ihmeiden aika ei ole ohi.).

Perillä Tampereella olimme kahdeksan jälkeen ja ajatuksenamme oli heittää matkatavarat hotellille säilytykseen ja ilmoittaa, että tulemme ottamaan huoneemme vasta illalla risteilyn jälkeen. Iloksemme huone oli aikaisesta aamusta huolimatta kuitenkin jo valmis ja pääsimme tutustumaan siihen heti.

Hotellin yleisilme on moderni ja trendikäs. Sisustusta on piristetty pinkin ja limenvihreän sävyin ja tyylikkäästä harmaavalkoisesta huoneestammekin löytyi pirteää limenvihreää sekä kylpyhuoneesta myös turkoosia.

Muhkeat kylpytakit odottivat sängyllä ja kylpyamme houkutteli kovasti tyylikkäine suihkutuotteineen. Olisin voinut myös keitellä kahvia tai teetä huoneesta löytyneellä keittimellä, mutta koska meillä alkoi olla jo kiire risteilylle, sanoimme heipat huoneellemme, veimme auton parkkiin ja kävelimme Laukontorille, josta paattimme lähti kohti päivän seikkailuja.

Risteilyn jälkeen saavuimme takaisin hotellille siistiytymään illallista varten. Huoneessa odottanut yllätys sai allekirjoittaneen hihkumaan ilosta ja ensimmäinen mansikka sujahti suuhuni tuossa tuokiossa. Nautiskelimme skumppapullon aperitiiviksi ja maistelimme mehukkaita appelsiineja, pähkinöitä, suklaata ja mansikoita. Kyllä voi pienestä tulla ihminen iloiseksi, mietin kun kilistelimme skumppalaseillamme loman ja Tampereen kunniaksi.

Illallisen jälkeen muhkean pehmeä sänky imaisi meidät sisäänsä ja hotellihuoneessa tuli nukuttua niin syvät unet ettei tosikaan. Olin aamulla aivan pihalla kun heräsin ja olisin voinut helposti nukkua ainakin kellon ympäri, ellei herätyskello olisi muistuttanut, että hotellin aamiaiselle täytyy ehtiä.

Ja se aamiainen. Oih ja voih. Hotelliaamiainen on aina ihana, mutta tämä oli jotenkin vielä parempi kuin hotelliaamiaiset keskimäärin. Suurin syy sille lienee noutopöydästä löytynyt mustamakkara, johon olen aivan hulluna, sekä lämpimät karjalanpiirakat ja munavoi, joita söin, hups, kolme.

Aamiaispöydästä löytyi leikkeleitä, juustoja, kasviksia, kananmunaa eri tavoin, paljon erilaisia leipiä, lämpimiä ruokia, mehuja, kuumia juomia, ihana hedelmävalikoima, runsas muro/mysli/jogurttiosasto ja oikeastaan kaikkea muuta mitä voi toivoa, paitsi pekonia. Pekonin puuttumisesta tulee pieni miinus, sillä se kuuluu mielestämme olennaisena osana hotelliaamiaiseen.

Lapset oli huomioitu hotellissa erinomaisesti ja voimmekin suositella Scandic Tampere Stationia etenkin lapsiperheille. Hotellin maskotti oli vastassa aamiaisravintolassa, yhdessä neukkarissa oli lapsille videoita, pelejä ja leikkejä, pitkin hotellia oli paperilappuja, joissa maskotti kertoi lapsille muun muassa sen, että aamiaiselta saa lettuja. Kuinka monta sinä syöt?

Hotellista löytyy myös asiallisen näköiset kokoustilat, sauna ja kuntosali, Bistro-ravintola, kesäterassi ja hotellin aulassa on ympäri vuorokauden avoinna oleva Scandic Shop -myymälä, jossa näytti olevan kaikkea mahdollista tarpeellista, jota hotellivieras voi matkallaan kaivata. Minun katseeni nauliutui tietysti karkkeihin, mutta näytti siellä olevan myös ainakin hammasharjoja, kosmetiikkaa, kylmiä juomia ja sen sellaista myytävänä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme pikkuhiljaa valumaan pois huoneestamme ja hotellista, vaikka täällä olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin. Respan ihanan iloinen tyttö kertoi meille vielä ravintolasuosituksia ennen kuin sanoimme heipat ja lähdimme vielä hetkeksi pyörimään kaupungille.

Yhteistyössä Scandic Hotels