Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

lokakuu 2013

Intialainen kanakastike

Yksi parhaista puolista appivanhempien luona asumisessa on ehdottomasti ruoka. Anopin höyryävien ruokapatojen ääreen on mukava rientää suoraan salilta, mutta vähintään yhtä kivaa on kokata yhdessä anopin kanssa mitä herkullisempia ruokia. Anoppi on myös osoittanut piileviä kykyjä ruokabloggaajana. Siellä me ollaan kuulkaa leikattu ananasta hidastettuna toisen kuvatessa ja toisen käännellessä käsiään, ananasta ja veistä valotuksen kannalta järkevämpään kulmaan. Kaikkeen sitä joutuu kun ruokabloggaaja tulee taloon.

Eräänä viikonloppuna järjestimme intialaisen illan, johon kokkasimme kolmea eri lihakastiketta lisukkeineen, jälkiruokaa tietenkään unohtamatta. Saimme aikaiseksi melkoisen maukkaita intialaisia herkkuja, joiden mausteisia makuja kelpasi maistella syystuulien puhaltaessa kirpakasti ulkona. Pöydän ääreen istuutui myös Henkan pikkuveli kauniin avovaimonsa kanssa ja niin oli koko perhe koossa.

Blogin puolella intialainen ilta tarkoittaa tietysti sitä, että lähiaikoina esiin plompsahtaa useita intialaisia reseptejä. Aloitetaan tulisimmasta tapauksesta, eli intialaisesta kanakastikkeesta, jonka tulisuus on tosin helposti säädeltävissä cayannepippurin tuprauttelua säätelemällä.

Intialainen kanakastike

– 600 g broilerinfileitä
– 1 sipuli
– garam masalaa
– cayannepippuria
– purkki (370 g) paseerattua tomaattia
– 4 dl kermaa (tavallista tai kookoksen ja limen makuista)
– persiljaa tai korianteria
– suolaa

Pilko sipuli pieneksi ja kuullota sitä pannulla öljyssä. Siirrä kuullotettu sipulisilppu sivuun ja pilko broilerinfileet pienemmiksi. Ruskista broiskut pannulla, lisää kuullotettu sipuli joukkoon ja mausta garam masalalla sekä cayannepippurilla. Mausteita saa laittaa ihan reippaalla kädellä, sillä tämän kuuluukin olla tulista.

Kippaa pannulle paseerattu tomaatti ja kerma. Mausta suolalla, tarkista maku ja lisää tarvittaessa lisää garam masalaa ja cayannepippuria. Tulisen ruoan ystävä tuprauttaa pippuria sekaan ihan reilusti. Hauduta kastiketta kannen alla ja viimeistele se ennen tarjoilua persilja- tai korianterisilpulla. Tarjoile jasmiini- tai basmatiriisin kera.

Greetje, Amsterdam

Henkan voittamaan Amsterdamin matkaan kuului lentojen ja hotellin lisäksi illallinen viineineen molemmille reissuilloille. Saimme itse valita ravintolat kunhan pysyisimme kohtuudessa ja täytyy kehaista, että matkajärjestelyt sujuivat muutenkin ihan superhyvin Lasipalatsin henkilökunnan kanssa. Saimme tehdä reissusta oman näköisemme, yhteydenpito oli sujuvaa ja koko hommasta jäi hyvä mieli. Kiitos Lasipalatsi! Ensi vuoden parsaviikoilla nähdään taas. Ja todennäköisesti jo sitä ennenkin.

Minä sain kunnian tutkia Amsterdamin ravintolatarjontaa ja paneuduinkin pestiini antaumuksella. Kun törmäsin perinteistä hollantilaista ruokaa ranskalaisella twistillä tarjoilevaan ravintolaan, oli ensimmäisen illan ravintola päätetty. Greetje on nimetty ravintolan perustajan äidin mukaan ja siellä tarjoiltava ruoka on perinteistä, jopa hieman vanhanaikaista hollantilaista ruokaa. Annokset on tehty taidolla ja astetta fiinimmin. Tunnelma ravintolassa on kotoisa valkoisista pöytäliinoista huolimatta, ja sisustuksen söpöjä yksityiskohtia bongailee ilolla.

Greetje sijaitsee kaupungin koillisosassa hieman sivussa keskustasta. Sinne kävelee kyllä vaivatta, mutta eksymisvaraa kannattaa jättää ja silmät pitää auki, sillä ravintolaa ei ollut ihan helppo löytää. Kun löysimme vihdoin tiemme Peperstraat 23:ssa sijaitsevan ravintolan eteen, astuimme sisään ja ystävällinen miestarjoilija toivotti meidät tervetulleiksi. Hän tarkisti pöytävarauksemme, vei takkimme narikkaan ja ohjasi meidät pöytäämme, jossa paloi söpö kynttilä.

Tilasimme alkudrinkit ja minun limoncelloa sekä shampanjaa yhdistelevä juoma oli ihan nappivalinta. Voi nam, miksen ole keksinyt yhdistää näitä kahta lempijuomaani aiemmin! Tätä kokeillaan todellakin myös kotona, kuohuviinillä tosin ehkä, jos shampanjaa ei löydy kaapista. Myös Henkan tilaama ravintolan nimikkodrinkki oli oikein hyvää. Mandariinia ja shampanjaa, toimii!

Alku- ja jälkiruoat oli helppo valita, sillä ruokalistalta löytyy kokoelma kaikista ravintolassa tarjottavista alkuruoista sekä samanlainen kokoelma jälkiruoista. Me otamme tietenkin ne, niin pääsemme maistamaan kaikkea. Pääruoan kanssa tuli sen sijaan pieni tenkkapoo. Mitäs me otettaisiin? Päädyimme lopulta ottamaan toiseksi pääruoaksi haddockia, vaikka emme muistaneetkaan siihen hätään mikä englanninkielisen sanan suomennos on. Jotain kalaa se on kuitenkin, ja koska lisukkeet kuulostavat hyvältä otamme sen. Toiseksi pääruoaksi valitsimme ankkaa.

Ihan ensimmäiseksi meille tuotiin kuitenkin amuse bouche, joka esitteli täydellisesti ravintolan idean. Pieneen suupalaan oli saatu kaikki se mitä odotimme ravintolalta ja mitä illalliseltamme myös saimme. Todella taidokasta. Terriini oli muistaakseni tehty lampaan lihasta ja se oli oikein maukasta. Viimeistään tässä vaiheessa aloimme odottaa innolla illallisen kunnolla starttaavia alkuruokiamme.

Pian eteemme kannettiin kaksikerroksinen tarjotin, josta löytyi pienet suupalat kaikkia listan alkuruokia. Alimpana hengailivat leivät levitteineen. Yritimme olla tarkkoja ja painaa mieleemme kaikkien ruokien sisällön tarjoilijan kuvaillessa herkkujamme, mutta emmehän me niitä enää muistaneet kunnolla siinä vaiheessa kun aloimme maistella ruokaa. Ruokalistakin on ehtinyt vaihtua tätä kirjoittaessani, joten en pääse lunttaamaan annoksia ravintolan nettisivuiltakaan.

Herkullisia alkuruoat kuitenkin olivat, sen muistan erittäin hyvin. Tuo yksi lihapötkäleen päällä nököttävä vaaleanpunertava pallero vei kielemme mennessään ja olemme aika varmoja että se oli hanhenmaksaa. Voi nam. Myös mustikalla viimeistelty lihakäärö oli tosi namia ja se mustikka siinä kruunasi koko homman. Ihme kyllä, itse en olisi osannut yhdistää mustikkaa lihaan.

Oma lempparini maksapalleron lisäksi oli suussasulava sienikeitto rapealla leipäkrutongilla ja samaa mieltä taisi olla Henkkakin. Silli oli vähiten Henkan mieleen ja koska minäkin olin aiemmin päivällä vetäissyt sillivoileivän katukojusta, ei silli jaksanut enää innostaa niin paljon. Hyvää sekin toki oli ja ihanan tuoretta! Ei siis valittamista.

Ihanan alkuruokalajitelman jälkeen saimme eteemme mystisen haddockin, jonka muistin yhtäkkiä tarkoittavan turskaa. Ja voi miten perhanan hyvää turskaa se olikaan! Kannatti tehdä rohkeasti lähes sokkotilaus, sillä turska oli paljon parempaa kuin ankka. Ei ankassakaan mitään vikaa ollut, se vaan oli vähän tylsä valinta, vaikka ankannahan sisään taidolla jemmattu lisuke olikin hieno lisä annokseen.

Pääruokien jälkeen aloimme olla jo aika täynnä ja pidimmekin tarjoilijan ehdotuksesta pienen hengähdystauon ennen jälkiruokia. Kauaa emme kuitenkaan malttaneet odottaa vaan vinkkasimme tarjoilijalle, että makea voisi jo maistua. Sehän menee eri mahaan..

Saimme eteemme taas ihanan kerrostarjottimen, johon oli koottu valloittavaa tuoksua ympärilleen levittäviä jälkiruokamaistiaisia. Olisin halunnut tarrata suklaakakkuun tarjoilijan vielä esitellessä tarjottimen sisältöä, ja sain pistää kaiken tahdonvoimani peliin etten kahmaissut jälkiruokia suuhuni ennen aikojaan. Nämä pitäisi vielä kuvatakin ennen kuin saan käydä herkkuihin kiinni.

Tarjottimelta löytyi hieman yllättäen lakritsijäätelöä ja creme bruleeta, suloista pullapohjaista omenapaistosta, suussasulavia jäätelöitä ja mousseja, ihanaa suklaakakkua ja vaikka mitä muuta. Kylkeen otimme espressot, sillä väsyneiden matkustajien silmäluomet alkoivat jo painaa, emmekä halunneet vielä simahtaa.

Palvelu pelasi loistavasti koko illan, viinisuositus toimi hyvin ja ruoka oli ihan mielettömän herkullista. Vessakin oli söpö kuin mikä ja siellä vieraillessa tuntui kuin olisi ollut laivalla. Ikkunasta näkyi kanavan vedenpinta ja jyrkät portaat veivät alakertaan. Vessafriikki täällä moi taas, Greetje oli hyvä.

Harmittelin jo tässä vaiheessa, että ihan sama mitä saamme huomisen illallisella, ei se voi mitenkään voittaa tätä makuelämystä. Kaikki oli kohdallaan tunnelmasta lähtien ja ravintolan syrjäisestä sijainnista huolimatta pöydät tulivat täyteen ja puheensorina lisääntyi illan edetessä melkoisiin volumeihin. Suosittelemme erittäin lämpimästi Greetjeä. Muistathan tehdä pöytävarauksen, sillä ilman sitä illalliselle ei liene asiaa ainakaan viikonloppuiltoina.

 

Thaimaalainen basilikabroileri

Kun olimme asuneet viikon Henkan vanhemmilla, koitti päivä jolloin anoppi ei ollutkaan kotona tekemässä ruokaa. Haa, nyt on siis meidän vuoromme kokata koko porukalle illallinen! Pientä haastetta hommaan toi se, että minun piti yhä varoa suussani olevia tikkejä ja leikkaushaavoja syömällä mahdollisimman pehmeää ruokaa. Mitäs pehmeää me keksittäisiin kun keitotkin tulee jo korvista ulos? Ja lienee sanomattakin selvää, että vieras keittiö oli myös melkoinen haaste. Löydänkö kaiken tarvittavan?

Henkka oli käymässä raksalla ja Henkan isä oli pelaamassa tennistä kun minä yritin ottaa keittiön haltuuni. Olin miettinyt pitkään sopivan helppoa reseptiä, jonka ainekset löytäisin helposti ja johon ei tarvittaisi kovin montaa keittiövempelettä. Tekniikan ihmelapsi kun ei oikein pärjää vieraiden koneiden kanssa. Hyvä että sain liesituulettimen päälle. Tai no niin, sain sen kyllä päälle mutta sammutin heti, sillä pelästyin vempaimesta lähtevää ääntä. Onneksi Henkka tuli pian kotiin ja kertoi kokille, että ääni kuuluu asiaan. Se on liesiTUULETIN, sen kuuluukin humista. Joo, hyvä minä.

Päätin valmistaa meille jotakin aasialaista jota voisi syödä riisin kanssa. Lihaksi valikoitui broilerisuikaleet, sillä niitä hammasvammainenkin pystyy pureksimaan melko vaivattomasti. Kala- ja osterikastike maustaisivat ruoan yhdessä chilin, valkosipulin ja basilikan kanssa, joten kaikkia maustepurkkeja ei tarvitsisi lähteä kaivelemaan muuttolaatikoiden syövereistä. Miehet voivat sitten lisätä chilikastiketta omalle lautaselleen mikäli haluavat enemmän potkua ruokaan. Ja niin oli päätetty, että tänään meillä syödään thaimaalaista basilikabroileria.

Reseptiin voisi käyttää vaikkapa kanelibasilikaa, jota minäkin yritin metsästää kaupasta, mutta basilika oli hieman kiven alla, sillä löysin isosta ruokakaupasta vain yhden tavallisen basilikanipun ja hyökkäsin sen kimppuun vauhdilla. Tämä on minun! Ruoanlaittoa aloitellessani nostin ensin kaikki tarvikkeet keittiön tasolle ja aloin vasta sitten hommiin, kun tiesin että käteni ulottuvilla on kaikki mitä tarvitsen. Desimittaa en löytänyt ennen kuin Henkka tuli apuun, mutta muuten selvisin vieraassa keittiössä yllättävän hyvin. Tein allaolevan reseptin tuplana ja ruoasta riitti kahdelle nälkäiselle miehelle sekä minulle iltapalaksi sekä yksi lounasboksillinen vielä seuraavaksi päiväksikin.

Thaimaalainen basilikabroileri

– yksikyntinen valkosipuli
– punainen chili
– 400 g broilerinsuikaleita
– öljyä paistamiseen
– 2 rkl kalakastiketta
– 2 rkl osterikastiketta
– ripaus sokeria
– basilikaa
– jasmiiniriisiä

Pilko valkosipuli ja chili pieneksi ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Chilistä voit poistaa siemenet ja valkoiset osat niin ruoasta ei tule liian tulista. Kippaa pannulle myös broilerin suikaleet, kalakastike, osterikastike ja ripaus sokeria. Paista niin kauan että broiskut ovat kypsiä, mutta pannulla on vielä nestettä. Meidän broilerikastike odotti hieman liian kauan riisin valmistumista, ja enin soossi ehti haihtua/imeytyä pois.

Keitä riisi paketin ohjeen mukaan. Pilko viimeiseksi basilika ja lisää se kastikkeeseen hieman ennen tarjoilua. Voit tehdä halutessasi lisukkeeksi vielä vihersalaatin tai pakastevihanneksia. Pöytään voi nostaa kaikki jääkaapista löytyvät chilisoossit, joilla kukin ruokailija voi maustaa annoksensa sopivan tuliseksi. Meiltä chilipurkkeja löytyy paljon ja Henkka ottikin yhden tosi tulisen käyttöön maustaessaan oman annoksensa. Oli kuulemma hyvää. Minä söin broiskuni ilman chilikastiketta ja hyvää oli sekin. Kukin tavallaan siis. Kivoja tällaiset ruoat, jotka jokainen voi säätää juuri itselleen sopivaksi.

Die Port Van Cleve, Amsterdam

Meillä on käynyt aina hyvä tuuri hotellien kanssa. Tai no tuuri ja tuuri, ehkä olemme vain osanneet valita hotellimme hyvin. Odotukset eivät ole koskaan pettäneet, vaan päinvastoin, ne ovat jopa ylittyneet monen hotellin kohdalla. Koskaan emme ole joutuneet pettymään hotellivalintaamme (pitääkö nyt koputtaa sitä päätä tai puuta?), joten jotain me kai osaamme tehdä oikein hotelleja vertaillessamme.

Vähiten tyytyväinen olen ollut hieman yllättäen USA:n reissun hotelleihimme. New Yorkin hotellihuoneessa haisi vahvasti tupakka ja Miamin hotellikin oli vanhuudessaan jo hieman kulahtanut. Hintansa väärti se oli kuitenkin ehdottomasti ja tärkeä siinäkin mielessä, että Miamin hotellin mustakeltaisesta kylpyhuoneesta on tullut meidän keskinäisissä puheissamme jo varsinainen legenda. ”Yeah, aaha, you know what it is, black and yellow, black and yellow, black and yellow, black and yellow..”

Amsterdamin hotellimme oli todellista luksusta pienille maailmanmatkaajille. Die Port Van Cleve sijaitsee mitä parhaimmalla paikalla Dam-aukion vieressä. Sijainti onkin ehkäpä tärkein kriteeri hotellia valitessamme ja Die Port Van Cleven kohdalla se oli täydellinen. Keskellä kaikkea, mutta kuitenkin rauhallisella paikalla. Lyhyt kävelymatka mihin kaupungin kolkkaan tahansa ja raitiovaunupysäkkikin olisi ollut suoraan hotellin ulko-oven edessä. Me tosin kävelimme tai kanavaristeilimme kaikkialle.

Hotellirakennus on kaunis ja sisustus jatkaa ulkotilojen koristeellisen vanhahtavaa hollantilaista linjaa. Palvelu respassa on ystävällistä ja sujuvaa, matkalaukku vietiin säilytykseen ennen kuin ehdimme edes kysyä säilytysmahdollisuutta ja kaikki järjestyi vaivattomasti.

Kirjauduttuamme sisään ja astuttuamme huoneeseen, ehdimme toipua vain hetken upean huoneen aiheuttamasta hengenhaukkomisesta, kun oveen koputettiin ja käteemme tyrkättiin kuohuviinilasit. Hyvää vuosipäivää toivottaa Die Port Van Cleve! Vau, tunsin oloni maailman tärkeimmäksi prinsessaksi!

Kilisteltyämme kuohuviinillä jatkoimme vielä hetken huoneen tutkimista. Pinta-alaa huoneessa oli vaikka muille jakaa, patjaan oli kirjailtu perinteisiä sinisiä hollantilaisia kuvia, ruskeat kattoparrut oli jätetty näkyviin ja ihanan leveästä ikkunalaudasta tuli lempipaikkani.

Vessa oli oma pieni huoneensa ja sitä vastapäätä olevan oven takaa avautui varsinainen spa-osasto poreammeineen, kullattuine hanoineen, marmorilaattoineen ja holvikaarineen. Upea! En voinut muuta kuin huokailla ihastuksesta tilaa katsoessani. Kylpyyn mennään kyllä reissun aikana ehdottomasti vähintään kerran!

Nuo kaksi ylintä ikkunaa olivat meidän. Mitäköhän tuon huoneemme yläpuolella olevan luukun takana on? En tiedä haluanko tietää..

Huoneen hintaan ei kuulunut aamiainen, mutta sen verran mitä maksullista aamiaisbuffaa kurkkasin, näytti se varsin herkulliselta ja kattavalta. Ravintolan sisustuskin oli mukavan tunnelmallinen, joten hotellin aamiainen on ehdottomasti varteenotettava vaihtoehto. Sen saa tilattua myös huoneeseen, mikä kiinnosti minua kovasti, mutta muut aamiaispaikat kaupungilla kiinnostivat silti enemmän, emmekä kokeilleet tällä kertaa Die Port Van Cleven aamiaista. Jos reissu olisi ollut pidempi niin ehkä sitten.

Näkymä ikkunasta.

Kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä hotelliimme. Tästä on vaikea pistää paremmaksi. Jouduimmekin reissumme aikana positiivisen ongelman eteen, kun hotellihuoneessa olisi ollut niin kiva hengata enemmänkin, mutta kun kaupunkikin oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia paikkoja ja nähtävyyksiä. Löysimme onneksi sopivan harmonian hotellihuoneen ja kaupungilla hengailun välillä, ja molemmat saivat ansaitsemansa ajan ja huomion.

Loppuun on vielä ihan pakko kehua hotellihuoneen sänkyä. Se oli niin pitkä ja leveä, että pystyin helposti pyörimään ympäri ilman että tipun lattialle tai änkeän Henkan puolelle. Henkankin jalat mahtuivat kokonaan sänkyyn eivätkä roikkuneet sängynreunan ylitse. Kiitos pitkät hollantilaiset! Tyyny oli pehmeä ja peitto juuri sopivan lämmin. Vällyjen välissä tuntui kuin uppoaisi jonnekin ihanan pehmeään taivaaseen ja uni tuli nopeasti. Aamulla huoneenilma oli ihanan raikas ja mukavan viileä, muttei kuitenkaan liian kylmä. Täällä kyllä kelpaisi majoittua toistekin.

Lassekin tykkäsi.

Lisää Roslundin burgereita

Muistatteko vielä kaupungin parhaan hampurilaisen Rosburgerin sekä hänen pikkuserkkunsa Pulled Pork Burgerin, joita kävimme maistamassa Henkan kanssa eräänä keväisenä päivänä. Roslundin purilaiset veivät todella kielen mennessään ja minäpä olenkin käynyt kaikessa hiljaisuudessa tutustumassa Teurastamon Portin Roslundin burgeritarjontaan hieman tarkemmin.

Roslund tarjoaa perusburgereiden lisäksi aina myös kuukauden burgerin, joita minä olen ilolla maistellut. Olen ottanut purilaiset mukaan lounasevääksi, joten ne eivät ole kuvissa yhtä esteettisiä kuin mitä ne olisivat lautaselta tarjoiltuna. Mukana keikkuvassa lounasboksissa heilunut purilainen saattaa levähtää pitkin rasiaa, mutta makuun se ei vaikuta, ja voin kertoa että jos Roslundilla jotain osataan, niin se on burgereiden teko. Kannattaa käydä maistamassa!

Ei sillä etteikö kaikki muukin Roslundilta ostamani olisi ollut erinomaista. Kerrassaan verraton paikka siis. Aina sisään astuessa nenään tulvahtaa sellaiset tuoksut, että jos nälkää ei vielä ollut, niin kohta kyllä on. Ruoan valmistumista odotellessa voi tutkia hyllyssä ja tiskissä olevia herkkuja sekä tarkkailla kokkien työskentelyä kun he valmistavat purilaisia avokeittiössä.

Purilaisten lisäksi tarjolla on lihoja, erilaisia kastikkeita, sinappeja ynnä muuta ihanaa purkkitavaraa. Lounaaksi voi valita myös päivän lounaan, salaattia tai täytettyjä patonkeja. Itse en ole maistanut kaikkia tarjolla olevia herkkuja (muun muassa salaatit ovat yhä testaamatta), mutta työkaveritkin käyvät ahkerasti Roslundilla ja he ovat kehuneet kaikkea maistamaansa, myös niitä salaatteja joiden käyttökokemus minulta vielä uupuu. Eli jos ei jo tullut selväksi, niin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Roslundiin.

Nyt kurkistetaan niitä hampurilaisia. Törkeän hyvien Rosburgerin ja Pulled pork burgerin lisäksi olen herkutellut seuraavilla herkkupurilaisilla:

Vuohenjuustoburgerissa oli paksun juustosiipaleen ja mehevän pihvin lisäksi herkullista aiolia, joka kruunasi koko komeuden.

Harissa burger oli kikherneineen ja kurkkulisukkeineen mukavan erilainen kuin normiburgerit ja ehkä juuri siksi tämä oli niin kiva kaveri. Tosi maukasta!

Greek Burger piti sisällään ihanan paljon tsatsikia ja maukkaita kreikkalaisia makuja. Tämä oli yllättävän raikas tapaus, vaikka täyttikin vatsan ihan pullolleen.

Pollo powerassa oli ihan mieletön mausteseos, joka takasi sen, ettei tämä kanapurilainen ollut todellakaan mikään pliisu tapaus toisin kuin valitettavan useat hänen lajitoverinsa.


Pekoni-BBQ burgerissa oli mukavan mausteinen soosi, mutta silti tämä on ollut kaikista vähiten lemppari. Tätä yksilöä ei ole myöskään kauneudella pilattu. On lommoinen sämpylä ja sisukset levähtäneet reippaasti pitkin rasiaa. Ei se huono silti ollut, vähiten lemppari vaan monesta hyvästä hampparista.

P.S. Lokakuun hampurilaisena komeilee riistaburgeri, joka ei ehtinyt mukaan tähän postaukseen, mutta jota olen kyllä maistanut ja voin lämpimästi suositella. Vielä ehtii käydä maistamassa sitäkin ennen kuin seuraava kuukauden burgeri astuu kehiin. Mitäköhän kivaa Roslundin väki on kehittänyt marraskuulle? Odotan kuukauden burgeria aina melkein yhtä suurella innolla kuin lapsena joulupukkia. Hampurilainen ja joulupukki, ovathan ne nyt melkein yhtä tärkeitä asioita ihmisen elämässä.