Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Yearly Archives

2013

Matkamessulippujen voittaja

Kiitos kaikille Matkamessulippujen arvontaan osallistuneille! Vastauksia tuli huima määrä ja niitä lukiessa matkakuume kasvoi kasvamistaan. Arpaonni suosi tänään nimimerkkiä:

Tapsa55

Isot onnittelut voittajalle! Olen lähettänyt sinulle tänään sähköpostia, joten käyhän kurkkaamassa postilaatikkoasi mikäli et ole sitä vielä tehnyt.

Vuosi 2013

Vuosi 2013 – epäonnen vuosi? No, ei ainakaan se kaikista paras vuosi tämän tytön elämässä. Tulen muistamaan vuoden 2013 stressintäyteisenä aikana, jolloin toisinaan tuntui, että koko elämä seisoi paikallaan ja odotti pitkittyneen taloprojektin valmistumista. Olimme ajatelleet pääsevämme muuttamaan uuteen kotiin jo vuoden 2012 jouluksi, mutta se ei todellakaan mennyt niin. Todellinen muuttopäivä odottaa edelleen jossain tulevaisuudessa, mutten onneksi tiennyt sitä taloprojektin alkupuoliskolla. En olisi kestänyt ajatusta yli kahden ja puolen vuoden pituiseksi venyvästä projektista.

Taistelin koko vuoden stressiä vastaan ja elämä oli yhtä vuoristorataa. Välillä kaikki tuntui vallan mahtavalta ja vuoden tarjoamat ilonpilkahdukset ja suoranaiset onnenräjähdykset saivat tämän tytön lentämään pilviin, mutta pian sieltä rysähdettiin kovaa maahan kun oli alamäen vuoro. Sellaista kai se elämä onkin – yhtä vuoristorataa päivästä toiseen, mutta väitän, että meikäläisen vuoristorata oli vuonna 2013 erityisen mutkainen.

Talostressi, tulevien muutosten jännittäminen ja onneksi ainakin toistaiseksi melko pieneksi jäänyt ikäkriisi saivat aikaan myös sen, että sairastelin vuonna 2013 enemmän kuin pitkään aikaan. Vuosi vaihtui kuumeisissa tunnelmissa ja kuumeflunssa pitkittyi keuhkotulehdukseksi, johon tajusin hakea apua vasta aivan liian pitkään jatkuneen yskimisen ja hengitysvaikeuksien jälkeen.

Sairastelu ei tietenkään loppunut keuhkotulehdukseen vaan sain pian riesakseni noroviruksen. En ole sairastanut kunnon vatsatautia pitkään, pitkään aikaan, mutta tänä vuonna niitä tuli jopa kolme. Talvella kärsityn noron lisäksi kuumeinen oksennustauti kaatoi minut sänkyyn keskellä kuuminta kesää, enkä ole varmaan koskaan tuntenut itseäni yhtä sairaaksi kuin silloin. Viimeisin mahapöpö kärsittiin eräänä syksyisenä lauantaina, jolloin stoppasin oireet lääkkeillä ja lähdin sairaana ratsastamaan, sillä estetuntia ei peruta vaikka mikä olisi. Seuraavana päivänä olo oli kuin junan alle jääneellä. Aika kipeä siis. Sovittaisiinko tautien jumalat, että tämä riitti minun osaltani tältä erää?

Ja hei, eihän parin kuukauden keuhkotulehdus ja kolme vatsatautia riitä mihinkään! Pistetään päälle vielä viheliäinen hammastulehdus, joka valvotti öisin, laittoi tytön antibioottikuurille juhannukseksi, häiritsi kaverin polttariviikonloppua ja pelästytti lopulta korvakäytävään levinneenä tulehduksena, kun tasapaino ja kuuloaisti eivät enää toimineet ja puolet naamasta tuntui turvonneelta. Lisää vaan särkylääkettä ja antibiootteja naamaan. Olen syönyt vuoden aikana varmaan enemmän antibioottikuureja kuin koko muun elämäni aikana.

Tokihan se vammainen hammas piti lopulta poistaa ja tilalle sain mummojen yöksi pois otettavan tekarin. Mitä sanoinkaan siitä ikäkriisistä..? Hammasleikkauksen yhteydessä sain syödä taas yhden antibioottikuurin ja hammashoito jatkuu pitkälle ensi vuoteen saakka keinojuurihampaan istuttamisella. Voin kertoa, ettei se ole mikään kaikista edullisin toimenpide, joten kaiken muun stressin lisäksi olen saanut miettiä, mistä revin rahat muutaman tonnin hammashoitoon. Ennen joulua kehittelin itselleni vielä rintarangantulehduksen, johon söin sellaista myrkkylääkettä, että koko tyttö oli aivan sekaisin noin viikon verran.

Noin, jätetään terveysasiat nyt tähän ennen kuin tämä alkaa muistuttaa vanhan mummon sairaskertomusta. Keskitytään siis vaihteeksi niihin vuoden parhaisiin puoliin. Vuosi 2013 toi nimittäin Martinan elämään myös paljon hyvää.

Aloitetaan hepoilla. Kehityin tänä vuonna ratsastajana hurjasti (tai ainakin elän itse siinä uskossa että kehityin, opettajani voi olla eri mieltä) ja hemmottelin itseäni usealla ratsastuskurssilla, lukuisilla esteratsastustunneilla, toteutin haaveeni pidemmästä maastovaelluksesta Evon kansallispuiston maisemissa ja opin niin paljon uutta hevosista ja itsestäni ratsastajana, ettei samanlaista kehityskaarta tulla varmastikaan näkemään ihan heti uudestaan. Suurin oivallukseni ratsastuksessa oli ehkä se, että tajusin mitä kaikkea en vielä osaa. Ja siitähän se oppiminen vasta lähteekin toden teolla käyntiin, kun tajuaa mitä on vielä opittavana.

Vaikka taloprojekti piti matkustusbudjetin minimissä, nautimme sentään muutamasta mukavasta reissusta. Kävimme maaliskuussa Tukholmassa (reissupostaukset täällä, täällä ja täällä) ja syyskuussa Amsterdamissa (reissupostaukset ja kaikki muu Hollantiin liittyvä löytyy täältä), joten irtiotoistakin on saatu nauttia. Matkustaminen jos joku nollaa arkistressin tehokkaasti.

Iloinen välipalahetki Amsterdamissa

Blogijutuissa koettiin myös valtavaa myllerrystä, kun koko blogimaailma tuntui ottavan valtavia harppauksia eteenpäin. Blogirinki on tuonut Keltaiseen keittiöön upeita kampanjoita, olen laskuttanut ensimmäiset rahapalkkiot blogin nimissä, saanut kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin aivan mielin määrin, ja vaikka kaikkeen olisikin kiva osallistua, ei aika riitä millään kuin murto-osaan meille tarjoutuvista mahdollisuuksista.

Ja tosiaan, kuten huomaatte, puhun blogiasioissakin meistä, sillä Henkka on ottanut yhä isomman roolin blogin tekemisessä ja kulkee mukanani kuvaajana ja tärkeänä mielipiteiden ja ideoiden lähteenä. Blogihommat vievät hirveästi aikaa ja energiaa, ja on mahtavaa ettei kaikkea tarvitse tehdä yksin. Ilman Henkan apua en pystyisi tuottamaan näin paljon sisältöä, ja sitten kun aikaa rutkasti vievä taloprojekti on valmis (tai no, valmis ja valmis..) on Henkallakin enemmän aikaa Keltaiselle keittiölle.

Evon maastovaellus

Vuonna 2013 opettelin myös vihdoin ajamaan autoa. Ajokorttihan minulla on ollut 18-vuotiaasta lähtien, mutta valtava ajokammo on pitänyt minut poissa ratin takaa aina vuoteen 2013 asti. Ostimme minulle unelmieni auton, mustan Chrysler Sebringin automaattivaihteilla, ja harjoittelin Azipodiksi ristimälläni autolla ajamista ensin Henkan kanssa ja lopulta ihan itsekseni. Olenkin valtavan ylpeä itsestäni kun voin istua nykyään kuljettajan penkille ilman kauhusta pamppailevaa sydäntä, selviän erikoisemmistakin tilanteista liikenteessä (vaihtelevalla menestyksellä tosin, mutta selviän kuitenkin edes jotenkin) ja toisinaan jopa nautin ajamisesta. Tätä en olisi uskonut jos joku olisi sen minulle vuosi sitten kertonut.

Vuonna 2013 minusta tuli myös vuokraemäntä kun pistimme Helsingin asuntomme vuokralle. Hoidimme vuokraamisen ilmoitusta ja näyttöä myöten itse, ja kun kaikki sujui hyvin ja täydelliseksi osoittautunut vuokralaisemme asui tyytyväisenä uudessa kodissaan, saimme taas taputtaa itseämme selkään. Hyvin selvitty tästäkin, vaikka vuokrahässäkkä aiheuttikin hetkeksi hieman stressiä ja kiirettä.

Amsterdam

Ehkäpä vuoden isoin muutos koettiin syys-lokakuun vaihteessa kun muutimme Henkan vanhempien luokse Keravalle odottelemaan taloprojektimme valmistumista. Ajatus toisten nurkissa asumisesta ahdisti minua aluksi valtavasti, mutta kun muutimme uuteen väliaikaiseen kotiimme, sopeuduin asumisjärjestelyyn nopeasti ja näin vain tilanteen hyvät puolet. Täällähän on kivaa! Mitä minä nyt tästäkin ahdistuin aivan suotta? Luulenkin että osa ahdistuksesta johtui siitä, että olin pettynyt kun emme vieläkään päässeet muuttamaan uuteen kotiimme, eikä siitä, että asuisimme anoppilassa hetken aikaa. Anoppilassa on edelleen kivaa, mutta kaipuu omaan kotiin kasvaa kasvamistaan, enkä tiedä miten maltan odottaa muuttoa.

Osittain isojenkin muutosten vuoksi opin itsestäni valtavasti vuonna 2013. Sain rutkasti itsevarmuutta kun selätin ajokammoni ja tajusin, että jos onnistuin tässä, niin onnistun varmasti monessa muussakin mahdottomalta tuntuvassa asiassa. Kun ajokammo hellitti, löysin itsestäni korkeanpaikankammon ja huomasin tulleeni muutenkin hieman varovaisemmaksi.

Globen ja korkeanpaikankammo

Henkan vanhemmilla asuessani olen oppinut paljon uutta myös Henkasta. Olen nähnyt mistä hän on tullut ja olen ymmärtänyt paremmin tiettyjä asioita hänessä ja hänen käytöksessään. Olemme käyneet myös hyviä keskusteluja anopin kanssa sekä Henkasta että kaikesta muustakin.

Vuosi 2013 on siis ollut melkoista mylläkkää ja tunteiden vuoristorataa. Kaikenkaikkiaan minulle jää kuitenkin positiivinen mielikuva tästä epäonnen vuodesta, sillä olen osannut ottaa kaiken ilon irti pienistä onnen hetkistä. Olen kasvanut paljon ja oppinut itsestäni monta uutta asiaa.

Vuonna 2013 minusta tuli autoilija, kenties vähän aikuisempi, entistä vahvemmin esteratsastaja, mutta myös taitavampi kouluratsastaja, vuokraemäntä, kämppis, ruokabloggaaja isolla R:llä, pienten kriisien jälkeen entistä ehjempi kokonaisuus ja aina vaan paremmin itseni tunteva melkein kolmekymppinen nainen. Tästä on hyvä jatkaa kohti mahdollisuuksien vuotta 2014.

Cheddar-rieslingkeitto

Muistatteko kun hehkutin aiheiltaan aivan täydellistä Ruoasta viiniin -kirjaa? Teosta ahmiessani merkkasin parhaalta kuulostavat reseptit ja paloin halusta päästä testaamaan niitä. Nyt ensimmäistä reseptiä on kokeiltu ja lopputulos todettiin ihan mielettömän toimivaksi. Ensimmäinen kirjan sivuilta napattu resepti on keitto, joka saa makunsa rieslingistä ja cheddarista.

Juustoinen keitto on väriltään herkullisen keltainen ja maultaan yllättävän syvä sekä moniulotteinen. Pidimme tästä hurjan paljon, vaikka sen koostumus jäikin vähän litkuksi. Ensi kerralla laitan hieman enemmän jauhoja tai keittelen soppaa kasaan vähän pidempään, vaikkei laiha koostumus varsinaisesti haitannutkaan upean makuista keittoa lusikoitaessa.

Cheddar-rieslingkeitto

– 1 salottisipuli
– 1 rkl voita
– 1 rkl vehnäjauhoja
– 300 g cheddarjuustoa (sellainen kunnon juustoköntti, ei hampurilaisten välistä tuttua cheddar-sulatejuustoa)
– 4 dl riesling-valkoviiniä
– 1 l kanalientä
– 2 dl kuohukermaa
– valkopippuria
– cayannepippuria

Pilko salottisipuli ja kuullota sitä voissa kattilan pohjalla. Ripottele jauhot mukaan ja sekoita. Lisää viini, kanaliemi, kerma ja anna kiehua noin vartti.

Lisää sitten juusto pieninä paloina, jotta se sulaa nopeammin. Mausta valkopippurilla ja cayannepippurilla. Lisää mausteita varovasti, sillä molemmat pippurit ovat melko voimakkaita. Niitä on helppo lisätä myöhemmin, mutta pois liian isoa maustemäärää ei saa.

Kun keitto on kiehahtanut, ota kattila pois liedeltä, peitä se kelmulla ja anna makujen tiivistyä kelmun alla puolisen tuntia. Sekoita keitto kuohkeaksi sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella ja tarjoile heti.

Viinisuositukseksi kirja antaa itävaltalaisen Alte Reben Berglagen Grüner Veltliner -valkoviinin tai minkä tahansa ryhdikkään rieslingin. Me hörpimme keiton kanssa sekä sen valmistamiseen käytettyä alsacelaista rieslingiä että vuoden valkoviiniksi valittua Bründlmeyer Riesling Steinmasselia. Pidimme molemmista.

Joulu 2013

Tänä jouluna olen:

– katsonut lukuisia elokuvia
– syönyt paljon mätiä ja muuta jouluruokaa
– leiponut kolme erilaista suklaakakkua, joihin tuli näin vähän suklaata:

– syönyt niitä suklaakakkuja…
– …ja suklaakonvehteja
– herkutellut juustoilla

– odottanut joulupukkia
– ihaillut tuuheaa joulukuusta
– käynyt lyhdyillä valaistussa joulusaunassa

– unohtanut Lassen joulukuuseen
– pelannut lautapelejä
– nukkunut pitkään
– nukkunut päiväunia

– rapsuttanut harmaata karvaista kaveria
– kärsinyt lääkekuurin aiheuttamista vatsavaivoista, väsymyksestä ja huimauksesta
– nauranut paljon

– maustanut glögini Fireball Cinnamon Whiskylla (suosittelen!)
– hengaillut koko päivän yöpuvussa
– lukenut monta tuntia hyvää kirjaa (tällä hetkellä vuorossa on Anna Karenina)

– käynyt Henkan kanssa kävelyllä katselemassa jouluvaloja
– pelannut paljon Mahjongia
– ihaillut uutta puhelintani

– laulanut joululauluja perheen kera
– nauranut joulupukin jutuille
– rentoutunut
– miettinyt miksi joulu on vain kerran vuodessa?

Hyvää joulua!

Keltainen keittiö hiljenee jouluksi ja toivottaa kaikille lukijoille oikein lämmintä, rauhaisaa, iloista, lapsenmielistä ja tietenkin maukasta joulua! Me suuntaamme viettämään aattoiltaa isolla porukalla Longfieldeille, joulupäivän olemme Henkan perheen kanssa kotona Keravalla ja Tapaninpäivänä huristelemme perinteen mukaisesti iskän ja hänen vaimonsa luokse Pohjaan.

Sydämessä pienessäkin, asuu joulun taika.
Pysähdy siis sinäkin, nyt on juhlan aika.