Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Vaihtoehto lentämiselle – matkavinkkejä ja pohdintoja

Näin vuoden 2019 alussa olen monen muun tapaan pohtinut tulevan vuoden lomakausia ja matkasuunnitelmia, sekä potenut samalla hienoista ahdistusta siitä, että minun itsekäs haluni nähdä maailmaa aiheuttaa ilmastokuormaa, josta lentämisen aiheuttamat päästöt eivät ole ainakaan pienimmästä päästä. Vaikka elänkin arjessani mielestäni varsin ekologisesti, kohdistuu tietynlainen syyllisyys kuitenkin juuri lentopäästöihin, sillä lentämisen aiheuttamat päästöt muodostavat helposti todella suuren osan henkilökohtaisesta hiilijalanjäljestä, minkä lisäksi ne ovat vieläpä pitkälti turhia päästöjä. Minä voisin elää varmasti ihan hyvän elämän ilman yhtä ainutta lentoa, se vain olisi hyvin erilaista elämää. Kuitenkin päätös lentämisen rajoittamisesta tuntuu matkailuun tottuneesta ihmisestä ymmärrettävästi äärimmäisen vaikealta. Jos kuitenkin haluaa matkustaa ympäristön kannalta kestävästi, on lentämisen varaan rakennettua matkustustyyliä pakko muuttaa. Mutta mitä jää jäljelle, jos lentäminen ei ole enää vaihtoehto matkakohdetta valittaessa?

Päästökompensaatioilla puhdas omatunto?

Palataan vielä hetkeksi lentämisestä luopumisen vaikeuteen. Monet tahot yksityishenkilöistä yrityksiin kompensoivat lentämisestä aiheutuvia päästöjään päästökompensaatioiden avulla, hyvittääkseen päästökuormaansa, mutta kuitenkin entistä elämäntyyliä jatkaen. Olen itsekin tutustunut erilaisiin kompensaatiomahdollisuuksiin puhtaamman omatunnon toivossa, mutta joutunut toistaiseksi pettymään. Kompensaatioiden perusidea on hyvittää omasta lentomatkustamisesta syntyneet päästöt tukemalla rahallisesti projekteja, jotka tähtäävät saman suuruisten päästöjen vähentämiseen jossain muualla. Halvimmillaan lentomatkan päästökompensaatio onnistuu muutamalla eurolla. Kompensointiin liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta, lähtien laskureiden tuottamien päästöarvioiden epätarkkuudesta aina hankkeiden todelliseen vaikuttavuuteen asti (aiheesta on kirjoittanut muun muassa Yle). Päästöjen kompensoinnilla voidaan ottaa askel oikeaan, ekologisempaan suuntaan, mutta varsinaista ongelmaa se ei poista. Kompensointi ei ole ratkaisu päästöjen vähentämiseen.

Itse toivoisin, että lentämisen ongelmat ratkeaisivat panostuksella polttoaineiden ja lentokaluston kehittämiseen. Näitä odotellessa vastuu lentopäästöjen vähentämisestä on kuitenkin jokaisen meidän harteilla. Paitsi että mites ne miljardi kiinalaista, jotka lentävät joka tapauksessa? Mitä minun panokseni lentävien massojen joukossa muka merkitsisi? Itse ajattelen niin, että ainoa asia mihin loppupeleissä voin itse vaikuttaa, on oma toimintani. Ja olen sitä mieltä, että minulla on velvollisuus tehdä oma osani siitä huolimatta, että joku toinen ei sitä tee. Vaikka kävisikin niin, ettei päätöksestäni koskaan koidu mitään laajempaa hyötyä, ainakin voin kokea tyytyväisyyttä eläessäni omien arvojeni mukaista elämää. Ja ainahan on se mahdollisuus, että yhden ihmisen esimerkki rohkaisee mukaan myös muita, jolloin yksilöistä muodostuu vähitellen massa, jolla sitten onkin jo ihan erilaista painoarvoa.

Matkailua ilman lentämistä – tai edes vähemmällä lentämisellä

Mutta tästä pääsenkin alkuperäiseen kysymykseeni, eli matkailun tulevaisuuteen ilman lentämistä. Minkälaisia valintoja ihan tavan pallontallaaja voisi tehdä lentokilometriensä vähentämiseksi, mutta matkailusta tinkimättä? Helsingin Sanomat kirjoitti hiljattain matkailun trendeistä alkaneelle vuodelle todeten otsikossaan, että trendikkäin matkailija ei vuonna 2019 lennä minnekään (ja astetta vähemmän trendikäs lentääkin sitten Albaniaan). Myös Matkakuume-blogissa on povattu vaihtoehtoisten matkustustapojen suosion nousua, lentämisen kerätessä viime aikojen uutisoinnin myötä ympärilleen jopa hieman noloa leimaa. Lentämisen vähentämiseen tähtäävä trendi on myös ollut nähtävissä esimerkiksi Facebookissa Maata pitkin matkustavat -ryhmän jäsenmäärän nopeana kasvuna.

Kuten edelliset linkit jo vihjaavatkin, on lentämisen vaihtoehtona käytännössä siirtyminen maata pitkin matkustamiseen. Päästöjen suhteen ylivoimaisesti ekologisin kulkuneuvo on juna (helppolukuiset laskelmat aiheesta löytyvät esim. täältä). Seuraavalle sijalle puksuttaa bussi, jonka jälkeen tulevat muun muassa auto, laiva ja viimeisenä lentokone. Itse olen ajatellut, että junaa, bussia ja kimppakyytejä suosimalla pääsen päästöjen vähentämisessä jo pitkälle. Ja hätätilanteessa myös laiva on lopulta lentämistä parempi vaihtoehto, kunhan kiinnittää paatin valinnassa huomiota sen käyttämään polttoaineeseen ja päästöihin. Mihin näiden kulkupelien kyydissä sitten pääsee? Seuraavassa muutamia ajatuksia, joita olen tulevan vuoden matkoja suunnitellessani pyöritellyt tai jo aiemmilla reissuilla toteuttanut.

Matkavinkkejä ja reissusuunnitelmia

Junalla Venäjälle

Venäjä on maantieteellisestä läheisyydestään huolimatta monelle varsin tuntematon matkakohde. Naapuriin pääsee Suomesta kätevästi junan kyydissä Allegro ja Tolstoi -junien matkassa, joista ensiksi mainittu kulkee Helsingistä (Viipurin kautta) Pietariin ja jälkimmäinen Helsingistä (Viipurin ja Pietarin kautta) Moskovaan. Pietarissa olen jo aiemmin käynyt, mutta Viipuri ja Moskova ovat uusia tuttavuuksia, joihin ehtisi tehdä visiitin melko lyhyessäkin ajassa.

Junalla Kaukasiaan

Junan kyydissä pääsee Venäjän halki myös huomattavasti kauemmaksi kuin Moskovaan. Pienimuotoisena haaveena olisi taittaa matkaa junalla aina Georgiaan, Armeniaan ja Azerbaidžaniin asti. Siperian rataa pitkin olisi mahdollista päästä vaikka Aasiaan, jos matkustamiselle on valmis uhraamaan aikaa. Ja aikaahan maata pitkin kulkeminen toki viekin, mutta se on osa matkan viehätystä.

Via Balticaa pitkin Keski-Eurooppaan

Via Baltica, eli valtatie E67 kulkee lähes 1000 kilometrin matkan Tallinnasta Varsovaan asti. Matkan varrella tulevat siis kertaheitolla tutuiksi niin Viro, Latvia, Liettua kuin Puolakin. Omat matkasuunnitelmani ensi kesää koskien pyörivät juuri Via Baltican ympärillä, sillä Viroa lukuun ottamatta Baltian maat ovat minulle vielä tuiki tuntemattomia. Varsovassa tosin olen jo käynyt, joten Vilnan jälkeen oma matkani suuntautuisi luultavasti Minskiin ja sieltä edelleen Kiovaan. Mahdollisuuksia on monia! Via Balticasta löytyy matkaa suunnittelevalle hyvä yleiskatsaus Kerran elämässä -blogista.

Suomen halki Nordkappiin

Lapsuudessani teimme perheen kanssa paljon matkoja Lappiin, mutta lapsuuteni jälkeen en ole napapiiriä juuri ylitellyt. Matka koko Suomen läpi Euroopan pohjoisimpaan maanteitse saavutettavissa olevaan kolkkaan luultavasti paikkaisi tätä vuosikausien taukoa. Keskiyön aurinko Pohjois-Norjan upeassa luonnossa ei varmasti olisi ollenkaan hullumpi kokemus. Tämäkin reissu on omalla suunnittelupöydällä ensi kesän reissuja ajatellen.

Vanha kunnon Interrail

Junamatkailu Euroopassa on äärettömän helppoa ja matkat taittuvat melko nopeasti huippunopeiden junien kyydissä tai lyhyiden välimatkojen ansiosta. Interrail tuntuu muutamien hiljaisempien vuosien jälkeen nostavan jälleen suosiotaan, eikä ihme. Junamatkailu on loistava tapa nähdä Eurooppaa tai vaikkapa yksittäisiä maita, joihin haluaa tutustua kerralla perin pohjin. Muutamassa päivässä on mahdollista päästä Suomesta aina Välimeren rannoille asti. Itse olin viime kesänä kovasti lähdössä Interrailille Balkanille, kunnes tajusin, että junayhteydet siellä päin ovat useilla väleillä olemattomat. Reilipassi vaihtui siis yksittäisiin junalippuihin ja busseihin, mutta kivaa oli silti. Balkanin kierroksesta voit lukea postauksia täältä.

Pyörällä Turun saariston rengastielle

Aina ei tarvitse lähteä ulkomaille, sillä Suomestakin löytyy kasapäin hienoja kohteita. Omalla toivelistallani on Turun saariston rengastie, jonka voi ajaa läpi joko autolla tai pyörän selässä. Itse lähtisin tänne ehdottomasti fillarilla, sillä mielessä ovat vielä hyvin lapsuuden pyöräretket Ahvenanmaalla, jossa pyörän selästä käsin ehti havainnoida ympäristöään huomattavasti kattavammin kuin mitä auton kyydissä olisi nähnyt. Reitti starttaa Turusta ja sen voi toteuttaa joko lyhyempänä (120 km) tai täyspitkänä (200 km, josta neljäsosa lauttakyytejä) versiona.

Visiitti majakkasaarelle

Suomen rannikolla sijaitsee useita majakoita, joista monet ovat matkailukäytössä. Itse olen toistaiseksi vieraillut vain Rauman edustalla sijaitsevalla Kylmäpihlajan majakalla, jossa on mahdollisuus myös yöpyä. Yö karulla kivisaarella avomeren reunalla majakkaravintolan antimista nauttien ja majakan huipulta tähtitaivasta tiiraillen oli unohtumaton kokemus, jota suosittelen ehdottomasti muillekin.

Käytännössä useimpien edellä kuvattujen reissujen toteuttaminen tulee vaatimaan huomattavasti enemmän aikaa kuin lentäen toteutettu täsmävisiitti, mutta vanhan viisauden mukaanhan tärkeintä on matka, eikä määränpää. Maata pitkin matkustamalla on mahdollisuus nähdä paikkoja, jotka lentäen jäisivät matkan varrella kokematta. Ja jos edellä mainitun Facebook-ryhmän postauksia on uskominen, maata pitkin pääsee ihan mihin vain. Ohessa vielä aiheeseen liittyen muutamia käteviä linkkivinkkejä, joita olen poiminut pitkälti edellä mainitusta ryhmästä, joka ansaitsee tulla mainituksi myös linkkilistauksessa.

Oma panokseni yhteiseen ilmastopottiin

Omalla kohdallani aion jatkossa keskittyä järkevämpään lentämiseen, eli tarkastelemaan ensisijaisesti vaihtoehtoisia kulkuvälineitä ja minimoimaan lennot matkani varrella. Sitran 100 fiksua arjen tekoa -kampanja tiivistää ohjeet fiksumpaan lentämiseen varsin hyvin, joten lainataan suoraan sieltä:

”Jos kuitenkin lennät, niin suosi lentoyhtiöitä, jotka käyttävät uusia polttoainetehokkaita lentokoneita, suosi suoria lentoja, oleskele kohteessa pidempään ja jätä turha matkatavara pois.”

Käytännössä tämä tarkoittaa tarkempaa lentoyhtiöiden syynäämistä, hieman kalliimpaa lentämistä, kiertomatkoja kohteessa yksittäisten kaupunkivisiittien sijasta, sekä käsimatkatavaralla matkustamista. Osa näistä jo toteutuukin omassa matkailussani, mutta osassa on vielä hieman tekemistä. Pienin, mutta määrätietoisin askelin aion kuitenkin tavoitetta kohti. Lisäksi aion pyrkiä jatkossa avaamaan myös blogipostausten yhteydessä vinkkejä kohteen saavuttamiseen Suomesta maata pitkin, tai ehdotuksia yhdistämisestä laajempaan kierrokseen kyseisessä maassa tai alueella.

Millaisia matkoja sinä olet toteuttanut ilman lentämistä? Millaisia vinkkejä antaisit lentämisen vähentämistä suunnittelevalle? Mitä ajatuksia aihe ylipäätään herättää?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Reissausta ja ruokaa perjantai, tammikuu 18, 2019 at 14:10

    Tämä aihe on itsellänikin parhaillaan työstössä ja kiperä aihe onkin. Lentämisen vähentämisen mahdollistaminen voikin liittyä isompaan elämäntapamuutokseen, kuten ettei ihmisten työtehtävät ole niin kaiken yli meneviä, että kannattaisi lennellä maailmalle kokouksiin ja seminaareihin. Ja että työelämä olisi siten joustavampaa, että ihmiset voisivat lähteä lomailemaan junalla seikkailemalla. Ainakaan Suomessa pysyttely ei ole vaihtoehto monelle, jotka tietävät kiinnostavamman maailman olevan tuolla jossain.

    • Reply Noora / Seikkailumielellä perjantai, tammikuu 18, 2019 at 21:12

      Tämä aihe tuntuu nyt olevan pinnalla vähän joka puolella 🙂 Monet työmatkalennot olisi kyllä tosiaan mahdollista korvata videopalavereilla tai vaihtoehtoisilla matkustusmuodoilla, kuten junalla. Käsittääkseni monien yritysten käytännöt kuitenkin pakottavat vähänkään pidemmillä matkoilla lentämiseen esimerkiksi junamatkailun sijasta. Toki junamatka kestää kauemmin, mutta monia töitä voi hyvin tehdä junassakin. Tässä olisi monessa työpaikassa pohtimisen paikka, että onko se muutaman tunnin pidempi junamatka tai videopalaveri sittenkään huonompi vaihtoehto. Matkailun osalta lentämisestä luopuminen tosiaan tarkoittaa pidempien aikojen käyttämistä matkantekoon tai yksinkertaisesti matkustamista lähemmäs kuin ennen. Ensimmäisellekin vaihtoehdolle olisi mielestäni hyvä olla mahdollisuus junamatkailun suosion nostamista ajatellen ja tämä voitaisiin tosiaan mahdollistaa esimerkiksi työelämän joustoilla, kuten mainitsit.

  • Reply Miika & Gia | matkakuume.net sunnuntai, tammikuu 20, 2019 at 23:33

    Hei, loistava postaus, ja erinomaisia linkkejä ja vaihtoehtoja lentämiselle!

    Luin yhden vinkin jostain muualta, missä kerrottiin, että liftaaminen on myös erinomainen vaihtoehto vähentää päästöjä – joka onkin ihan totta! Sitten mietin, että miten ollaan nelihenkisenä perheenä vauvan kanssa jossain autobahnin laidassa peukalo pystyssä, ja totesin, että ehkä toistaiseksi vielä en tätä vinkkiä hyödynnä. 🙂

    Pallon tulevaisuuden kannalta toivon, että päästöihin liittyvät ongelmat ratkeaisi uusilla innovaatioilla, mutta sitä ennen tarvitaan asenne- ja ilmapiirimuutosta, ja sellaisen alku on jo selvästi havaittavissa.

    Kiitos kun kirjoitit tästä!

    • Reply Noora / Seikkailumielellä maanantai, tammikuu 21, 2019 at 19:55

      Kiitos ja kiva kun kommentoit(te)! 🙂

      Liftaaminen on itsellänikin vielä kokematta ja tuskin ihan heti tien varteen lähdenkään, sen verran turvallisuushakuinen ja suunnitelmallinen matkaaja olen. Toisaalta esimerkiksi Blablacarin kaltaista carpooling-palvelua voisin kyllä kuvitella hyödyntäväni. Ainakin Suomessa liftauskulttuuri tuntuu olevan aika katoavaa perinnettä, mutta ehkä sekin kokee jossain vaiheessa uuden tulemisen!

    Leave a Reply