Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Zagreb

Ei sittenkään niin tylsä Zagreb

Olin ennen Zagrebiin saapumistamme vieraillut Kroatiassa kerran aiemminkin, mutta sanoisin, ettei tuo Montenegron reissun yhteydessä tapahtunut yhden yön yöpyminen Dubrovnikissa kummoista kosketusta Kroatiaan ja kroatialaisuuteen tarjonnut. Siispä olikin luontevaa, että Balkan-kierroksellamme halusimme kokeilla Kroatiaa vielä uudestaan.

Dubrovnikissa minua olivat lyhyellä visiitillämme hieman ärsyttäneet valtavat turistimassat, pilviin kohonneet hinnat ja matkailijoiden vedätyskulttuuri, joka turismibuumin myötä oli sinne rantautunut. Zagreb sen sijaan sijaitsee kaukana sisämaassa, eikä se ole saavuttanut yhtä suurta suosiota kuin rannikon kaupungit. Kukaan tutuistani ei ollut vieraillut Zagrebissa, mutta tuntui että vähintään joka toinen oli käynyt Splitissä, Pulassa tai Dubrovnikissa. Ennakkokäsitykseni Zagrebista kiteytyivät jotakuinkin tylsään ja tavalliseen eurooppalaiseen pääkaupunkiin. Siispä olin jälleen kerran iloisesti yllättynyt, kun huomasin luuloni vääriksi ja kehitin parin päivän vierailullamme ihastuksen Zagrebiin.

Siirtymä edellisestä kohteestamme Sarajevosta Zagrebiin oli reppureissumme pisin etappi, noin 400 kilometriä. Emme halunneet tuhlata kahden viikon reissullamme kokonaista päivää pelkästään matkustamiseen, joten päätimme siirtyä Bosniasta Kroatiaan yöbussilla. Bussi lähti Sarajevosta klo 22 illalla ja saapuisi Zagrebiin klo 6 seuraavana aamuna. Olin varautunut reissuun korvatulpilla, matkatyynyllä ja silmälapuilla, mutta ei siitä nukkumisesta kyllä mitään lopulta tullut. Tiet eivät ole tasaisimmasta päästä ja yllättävän täydessä bussissa ei ollut juuri varaa laskea istuinta makuuasentoon. Tiesin myös matkan katkeavan jossain vaiheessa yötä rajanylitykseen, enkä halunnut olla se tyyppi, jota rajavartijat tulevat tönimään hereille.

Edellä kuvattujen tekijöiden yhteissummana valvoin noin kello kolmen hujakoille asti, jolloin saavuimme Bosnian ja Kroatian väliselle rajalle. Lyhyt jaloittelu passintarkastukseen, takaisin bussiin ja matkaa jatkamaan. Tämän jälkeen jännitys taisi hieman helpottaa, sillä nukahdin välittömästi bussiin palattuani ja heräsin vasta, kun aamuaurinko herätteli minut parin kilometrin päässä Zagrebin bussiasemasta.

Kello oli siis kuusi aamulla ja olimme saapuneet jälleen uuteen kaupunkiin. Olimme varanneet kaupungista Airbnb-majoituksen, jonne emme kuitenkaan pääsisi vielä seitsemään tuntiin. Oli siis aika tappaa aikaa. Reissua oli tässä vaiheessa takana viikko, joten puhtaat vaatteet alkoivat olla repussa vähissä. Lämpötilat olivat koko reissun ajan pysytelleet 30 asteessa ja sen yläpuolella, joten sama paita ei montaa päivää käyttökelpoisena pysynyt. Etsimme siis itsepalvelupesulan ja vietimme pari tuntia pyykkiä pesten ja Zagreb Wash & Go -nimisen pikkupesulan wifissä roikkuen.

Pesulasta päästyämme lähdimme kantamuksiemme kanssa hieman tutustumaan kaupunkiin. Koska olimme liikkeellä melko aikaisin, osuimme hedelmiä, vihanneksia ja muita ruokatuotteita myyvälle Dolac-torille aivan katedraalin kupeeseen. Torin alapuolella, maan alla, on myös oma osastonsa liha- ja kalatuotteille. Toria kutsutaan Zagrebin vatsaksi, eikä syyttä. Täällä oli ihana tunnelma ja olisin voinut ostaa pöydät tyhjiksi. Myöhemmin osallistuimme kävelykierrokselle, jonka paikallinen opas kertoi meille, että torilla kannattaa keskittää ostoksensa niihin pöytiin, joissa on vähiten tavaraa. Nämä myyjät ovat yleensä aitoja paikallisia pientuottajia.

Kun olimme alkuiltapäivästä päässeet viimein majoitukseemme, nukkuneet kevyet parin tunnin päiväunet ja freesanneet itsemme, jatkoimme tutustumista Zagrebiin. Zagreb jakautuu kahteen osaan, ylä- ja alakaupunkiin (Gornji Grad ja Donji Grad), joista ensiksi mainittu vastaa vanhaa kaupunkia. Vanhaa kaupunkia kutsutaan yläkaupungiksi, koska se sijaitsee kahden kukkulan, Kaptolin ja Gradecin, päällä. Täältä löytyvät muun muassa upeasta katostaan tunnettu Pyhän Markuksen kirkko, Zagrebin katedraali,
sekä lukuisten ravintoloiden, kahviloiden ja baarien reunustama Tkalciceva-katu. Näistä kahdesta yläkaupungin alueesta mielestäni kiinnostavampi on Gradec, sillä Kaptolilla sijaitsee lähinnä vain katedraali.

Alakaupungista yläkaupunkiin pääsee kävellen, mutta itse en ainakaan voinut jättää väliin mahdollisuutta testata maailman lyhintä funikulaaria, joka kuljettaa matkustajia 10 minuutin välein 66 metrin matkan alakaupungista yläkaupungiin. Matka maksoi 4 kunaa eli noin 0,50 euroa suuntaansa, joten kovin kalliista lystistä ei ole kyse. Zagrebin funikulaari on muuten yksi turvallisimmista, ellei turvallisin matkustusväline mitä maailmasta löytyy: yli 120 vuoden historiansa aikana siinä ei ole tapahtunut yhtäkään onnettomuutta.

Jos satut keskipäivällä liikkumaan vanhan kaupungin lähistöllä, saatat kuulla tykin laukauksen. Lotrščak-tornissa sijaitseva Grički top -kanuuna on laukaistu joka päivä klo 12 vuodesta 1877, kertomaan kaupunkilaisille keskipäivän koittamisesta. Pamaus on kova, eikä varmasti jää huomaamatta. Jos kuitenkin missaat paukun, ole huoleti, sillä kanuuna päivittää kuulumisensa myös Facebookissa. Arvaatko katsomatta, mitä se mahtaa sanoa?

Kanuunan lisäksi kävimme katsastamassa aiemmin mainitun Pyhän Markuksen kirkon vaakunakattoineen. Syy, miksi lopulta ihastuin Zagrebiin, löytyi kuitenkin aivan muualta kuin kirkon koristeellisista kattotiilistä tai sympaattisesta kanuunasta. Nimittäin aivan funikulaarin yläpäästä alkanut värikäs, pienten myyntikojujen, aurinkotuolien ja hauskojen yksityiskohtien täyttämä Strossmartre-katu muodostui yhdeksi koko kahden viikon reissumme kohokohdista. Tämä terassimainen katu seurailee kukkulan reunaa ja täyttyy toukokuusta syyskuuhun musiikista ja väreistä. Ostimme kojusta gin&tonicit ja istuimme alas nauttimaan auringonpaisteesta, musiikista ja ympäröivästä värikylläisyydestä. Ryysistä täällä ei ollut, vaan paikan sai valita vapaasti, eikä kiirettä pois ollut.

Zagrebissa vietimme vain kaksi yötä, sillä matkaa suunnitellessamme olin ajatellut sen lähinnä käteväksi välipysäkiksi kahden kiinnostavan kohteen, Sarajevon ja Ljubljanan, välillä. Ehkä tällainen Strossmartren kaltainen, lopulta varsin pieni yksityiskohta kuitenkin riitti muuttamaan ennakkoon luomani käsityksen kaupungista juuri siksi, etten etukäteen odottanut Zagrebilta käytännössä mitään. Kun jotain erikoista ja yllättävää sitten sattui kohdalle, sai se minut hyvällä tavalla hämilleni. Strossmartren lisäksi kaupungissa ihastutti sen rauhallisuus aiemmin kokemaani Dubrovnikiin verrattuna, sekä laadukkaat ravintolat. Täällä ruokakulttuuri oli jo selvästi keskieurooppalaisempaa kuin aiemmissa kohteissamme.

Zagrebista tosiaan jatkoimme matkaa Slovenian puolelle Ljubljanaan, josta voin jo näin etukäteen sanoa, että kauniimmassa kaupungissa en ole varmasti ikinä vieraillut. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin.

Minkälaiset asiat ovat saaneet sinut muuttamaan ennakkokäsityksesi matkakohteesta?

Muihin Balkan-kierroksemme kohteisiin voit tutustua blogin sivupalkin Balkan-aihetunnusteen kautta, tai suoraan tästä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply