Notice: Kutsuttu luokan WP_Widget metodi kantaluokassa FacebookLikeBoxWidget on vanhentunut versiosta 4.3.0 lähtien! Käytä sen sijaan metodia
__construct()
. in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-includes/functions.php on line 4508
Svartholma, Ulko-Tammio ja Tammio Itäisellä Suomenlahdella - POHJOISTUULI PUHALTAA Svartholma, Ulko-Tammio ja Tammio Itäisellä Suomenlahdella - POHJOISTUULI PUHALTAA
Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Kansallispuisto Suomi

Svartholma, Ulko-Tammio ja Tammio Itäisellä Suomenlahdella

keskiviikko, heinäkuu 26, 2017

Kesään kuuluu usein meri muodossa tai toisessa ja tällä kerralla suunnaksi valkoitui loman loppumetreillä Loviisan edustalla oleva Svartholman merilinnoitus ja Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluva Ulko-Tammio. Tästä tuli muuten uusi kansallispuisto listalleni, toinen tänä vuonna. Kaiken kaikkiaan olen käynyt nyt noin 20 puistossa. Pieni pistäytyminen tehtiin myös suloiseen Tammion kalastajakylään, jossa tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.

Svartholman merilinnoistus Loviisan edustalla

Svaartholman linnoitusta rakennettiin samoihin aikoihin Suomenlinnan kanssa 1700-luvun puolivälissä. Yhteysaluksen rantautuessa olisi ensi silmäyksellä melkein voinut kuvitella tulleensa Suomenlinnaan. Toki Svartholma on paljon pienempi ja palveluiltaan vaatimaton. Nälkäisille saarelta löytyy onneksi ravintola, jos omia eväitä ei ole pakannut mukaan. Minä jätin ravintolan väliin, sillä oli poikennut matkalla Porvoossa kahvila Helmeen ja sen antimilla pärjäsi hyvin matkoineen vajaa kolme tuntia kestävän saariretken. Saarella on nuotiopaikka, joten ihan lämpimien  eväidenkin valmistus tuolla onnistuu.

Päivä oli kesäisen lämmin – tänä kesänä harvinaista herkkua – joten minä kiertelin rauhassa linnoituksen aluetta. Muureilla kulkee polkuja, mutta joihinkin kohtiin kulku on estetty puomilla. Ymmärtääkseni linnoituksen annettiin rappeutua vuosikymmeniä ja linnoistuksen rakenteita käytettiin jopa palossa tuhoutuneen Loviisan kaupungin jälleenrakentamiseen. Restaurointityöt museoviraston toimesta aloitettiin 1960-luvulla. Linnoituskautensa jälkeen 1830-luvulla, kun linnoitus oli menetetty Suomen sodassaVenäjälle, Svartholma toimi vankilana suomalaisille rangaistusvangeille ja venäläisille poliittisille vangeille. Linnoituksessa on näyttelytila, jossa pääsee tutustumaan posteriesityksin sotilaiden elämään linnoituksessa. Välillä tuolta lähdettiin huvittelemaan Loviisaan ja joskus juhlittiin Viaporin linnoituksessa.

Parissa tunnissa  saaresta saa kattavan kuvan, mutta toki tuonne voi tulla retkeilemään pidemmäksikin aikaa tai vaikka piknikille koko päiväksi. Myös uimaan pääsee ainakin laivalaiturin kupeesta.  Svartholmaan pääsee Loviisan Laivalaiturilta kesäaikaan kuusi kertaa päivässä. Tuonne kulkeviin laivoihin mahtuu noin 30 henkilöä, joten lippu suositellaan varaamaan etukäteen lippukaupasta. Meno-paluu maksaa 18 euroa (kesä 2017) .

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto Ulko-Tammio

Loviisan Place to Sleep hotellissa nukutun yön jälkeen otin suunnaksi Haminan ja Tervasaaren sataman. Haminaan minulla jäi aikaa vain pikaisen pyörähdyksen verran. Pään sain pyörälle ja totesin Haminan hiukan muuttuneen 2000-luvun alusta, jolloin asuin tuolla kesäiset kuukaudet.

Haminan raatihuone ja taustalla ortodoksikirkko

Tervasaaresta Ulko-Tammioon lähtee yhteysalus lauantaisin klo 10.00 ja paluu joko saman päivän aikana kello 14.00 tai mahdollisuus on myös telttailla saaressa lauantaista sunnuntaihin, jolloin paluu tapahtuu sunnuntaina iltapäivällä. Aikataulut ja hinnasto (meno-paluu kesällä 2017 30 euroa) löytyy MeriSetin sivuilta. 

Minun oli alunperin tarkoitus olla tuolla yötä, mutta itselleni ainoa sopiva viikonloppu yöpymiseen olisi ollut tätä viikonloppua edeltävä viikonloppu, jolloin yhteysalukset eivät kulkeneet Kotkan meripäiville osallistumisen vuoksi. Kannattaa siis tarkistaa yhteydet, kun suunnittelee reissua tuonne. Hiukan harmitti, että yöpyminen ainakin tältä kesältä jäi. Yöpyjiä tuonne jäi lauantaina arvioni mukaan 6-7 telttakuntaa, joten ehkä siellä ilman minuakin oli telttailijoita aivan riittämiin.  Saarella on kaksi teltta-aluetta, joilla on nuotiopaikka.

  

Toisaalta päiväretkikin antoi mukavan yleissilmäyksen saaren ympäristöön ja sotaisaan historiaan. Ulko-Tammio linnoitettin välirauhan aikana uuden itärajan vartioasemaksi ja se osallistuikin meritaisteluun Somerin rannikkolinnoituksen hallinnasta. Ulko-Tammiossa on tästä taistelusta kertova muistomerkki. Sota Neuvostoliittoa vastaan loppui 1944 ja tämän seurauksena Liittoutuneiden Valvontakomission määräyksestä Ulko-Tammion tykit ja raskas asekalusto siirrettiin pois ja rakennnuksia myytiin siviileille. Tällä hetkellä rakennuksista on jäljellä ainoastaan nykyinen autiotupa. Perustuksia on jäljellä esimerkiksi linnoituksen keittiönä toimineesta rakennuksesta, muuten lehtomainen luonto on vallannut alueen. Saari on yllättävän rehevä, kalliorannat vaihtuvat nopeasti paahteisista sisäsaaren kallioista vilpoisan varjoisaan, lehtomaiseen ympäristöön.

Yksi retken kohokohtia oli kulku tunnelin läpi, joka alunperin louhittiin ammusvarastoksi. Täällä on aikoinaan tehty myös kokeita tulipalojen sammuttamiseen vaahtosammuttimilla. Yksi tällainen kokeilu oli kohtalokas tunnelin säilymiselle seinämän murtumien takia ja tunneli oli välillä vuosia suljettuna. Nykyään tunnelin läpi on turvallista kulkea, koska se tarkistetaan säännöllisin väliajoin ja tarvittavia korjauksia tehdään. Kaikille hämähäkkien ystäville on pakko mainita että tunnelissa asustelee myös joku harvinainen isohko hämähäkkilaji (nimeä en muista).  Se ei kuitenkaan hyökkää ihmisen kimppun, joten tunnelin voi kulkea rauhassa läpi. Tunneli on noin 70 metriä pitkä ja pimeä, joten takulamppu on hyvä varuste. Pimeässäkin sen pystyy kulkemaan läpi, koska siinä on kaide, jota seuraamalla ei kävele päin seiniä. Näky oli vaikuttava, kun pimeyden jälkeen tunnelin päästä alkoi kajastaa valoa. Nyt ymmärrän paremmin sanonnan valoa tunnelin päässä. Tunnelin suulla on myös saaren kaivo, jonka vesi on juomakelpoista, maultaan ei ehkä maailman parasta.

Alueella on tykkiasema ja näkötorni, joita en ehtinyt pikareissullani näkemään. Lisäksi saarelta löytyy parikymppisen 40-luvulla merestä löytyneen sotilaan hauta. Nimilaatan mukaan sotilas oli kotoisin Riiasta Latviasta. Sotilaan oletettiin nimen perusteella olevan ortodoksi, joten hänet haudattiin saareen puisen ortodoksiristin suojiin. Nuoren miehen omaisia yritettiin tavoittaa, mutta Latviasta ei löytynyt tietoa tämän nimisestä henkilöstä. Metsähallituksen oppaan mukaan vasta tällä vuosikymmenellä saatiin selvyys sotilaan taustoista. Tunnistuslaatan nimeä oli tulkittu hiukan väärin ja sotilas oli Latvian Riiasta, mutta alkuperältään juutalainen. Sukulaisia oli kuollut juutalasivainoissa, joten kukaan ei nuorta miestä kaivannut. Nyt ristin vieressä on heprean kielinen laatta ja sotilaan oikea nimi.

Maissaoloaika oli sellaiseen rentoon tutustumiseen ja oleiluun mielestäni todella lyhyt, noin 1 tunti 20 minuuttia.  Osallistuin metsähallituksen oppaan vetämälle noin 50 minuuttia kestävälle nähtävyyskierrokselle, koska ajattelin saavani paikasta irti enemmän oppaan johdolla noin lyhyessä ajassa.  Ainakin sotilaan tarina olisi jäänyt omatoimisella kierroksella kuulematta ja säästyin  itselleni tyypilliseltä edestakaisin haahuilulta, kun sain kulkea porukan mukana. Opastettu kierros kuuluu matkan hintaan.

Matka Tervasaaresta kestää noin 2h 30 min. Joten etenkin päivämatkalla kannattaa varautua pitkään laivalla istuskeluun. Laivalta saa kahvia, olutta jätskiä ja pientä makeaa tai suolaista purtavaa. Minut yllätti, miten hiljainen Itäinen Suomenlahti on veneilijöiden osalta. välillä horisontissa ei näkynyt ainoatakaan veneilijää. Turun tai Helsingin seudulla on kauniina kesäpäivänä horisontissa useita purjeita ja muita venelijöitä. Jos purjehtisin, suuntaisin tänne, tosin pitäisi osata navigoida sen verran hyvin ettei joudu rajan väärälle puolelle.

Idyllinen Tammion kylä

Paluumatkan katkaisi vielä pieni, reilun puolen tunnin, piipahdus idylliseen Tammion saareen. Saari elää omaa elämäänsä vailla nykyajan mukavuuksia. Juttelin laivalla erään rouvan kanssa, joka kertoi viettäneensä kesät saarella 5-vuotiaasta saakka. Hän kertoi, että saarelaisisille tarjottiin aikoinaan mahdollisuutta liittyä sähköverkkoon, mutta saarelaiset halusivat jatkaa entiseen malliin. Sähköttömänä. Myöskään veneilijöille saarelta ei löydy palveluita, ei kioskia, ei kauppaa, tosin kylän laiturissa on muutama paikka vierailijoille, joten kyllä täällä saa poiketa, mutta palveluita ei kannata odottaa. Tuolla käydessäni saaressa oli kirpputori ja myös saaren museoon pääsi tutustumaan.

Tällä hetkellä ympäri vuoden saaressa asuu kolme ihmistä kahdessa taloudessa. Kiinnitin huomiota, että ainakin yhden talon katolla oli aurinkopaneeli, joten sähkön suhteen ollaan otettu askel eteenpäin. Talot olivat hyväkuntoisia ja mielestäni sana idylli kuvaa parhaiten Tammion kylää. Tuli myös hiukan sellainen Saariston lapset- tunnelma, tiedättehän sen Astrid Lindgrenin kirjan ja siihen perustuvan TV-sarjan?  Tammiossa olisi myös päässyt opastetulle kierrokselle, mutta minä halusin hengittää tätä tunnelmaa omaan tahtiin. Kuljin kylän ympäri ja mietin niitä onnellisia, jotka saavat viettää kesänsä tällaisessa miljöössä.

Seuraa retkiäni:

Instagram @pohjoistuulen_sarsa

  Facebook Pohjoistuuli puhaltaa

      Twitter @pohjoistuulisa

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Tatjaana keskiviikko, heinäkuu 26, 2017 at 08:51

    Kiitos kierroksesta aamutuimaan!

  • Reply Ananas2go / Popot pogoillen torstai, heinäkuu 27, 2017 at 19:05

    Voi että, alkoi tehdä mieli poiketa Tammion kylässä!

    Sotahistoriaa saariretkillä pääsee miettimään myös Kotkassa, missä ns. tuuri, vuoromoottori, ajelee vaikkapa Varissaareen. Sitähän se ihmiskunnan historia enimmäkseen on, surullista kyllä.

    • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa sunnuntai, heinäkuu 30, 2017 at 16:25

      Totta kyllä, että maailmalla on paljon sotaisia muistomerkkejä – mä en edes koe olevani mikään sotahistoriafriikki, mutta siihen törmää melkein missä vain, niin pakosta sitä jotain oppii sodista. Ja se on surullista, niin kuin sanoit.

      Tammio oli kyllä ihana – siellä olisi voinut viettää aikaa noin 4 tutia, jos olisi jättänyt Ulko-Tammion väliin.

    Leave a Reply