Notice: Kutsuttu luokan WP_Widget metodi kantaluokassa FacebookLikeBoxWidget on vanhentunut versiosta 4.3.0 lähtien! Käytä sen sijaan metodia
__construct()
. in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-includes/functions.php on line 4633
Ajatuksia yksinmatkailusta ja huonosta kielitaidosta - POHJOISTUULI PUHALTAA Ajatuksia yksinmatkailusta ja huonosta kielitaidosta - POHJOISTUULI PUHALTAA
Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Matkailu Yleinen

Ajatuksia yksinmatkailusta ja huonosta kielitaidosta

torstai, helmikuu 23, 2017

Olen yksinmatkaillut Suomessa nuoresta pitäen, usein junalla, välillä liftaten, hiukan vanhempana autolla ja milloin mitenkin. Yksin reissaamista Suomessa en ole koskaan kokenut ongelmaksi, viihdyn yksin ja pärjään itseni kanssa. Ulkomaille yksin lähtemisen tie on ollut hiukan karikkoisempi, ekan reissun tein ulkomaille yksin vasta reilusti yli 30-kymppisenä. Tosin jo tätä ennen porukassa matkatessa saatoin hyvinkin viettää osan reissusta jossain kaupungissa omia teitäni kulkien – esimerkiksi Wienissä pari päivää kuljeskelin itsekseni ja päivän päätteeksi kokoonnuttiin yhteen syömään tai taidettiin käydä jopa jossain Mozart-konsertissa.

Kielitaidottomuus

Suuri syy tähän yksin matkaamisen arkailuun oli huono kielitaitoni. Arkailin käyttää 3-luokalta asti opiskelemaani englannin kieltä ja koin kielitaitoni huonoksi.  Tuntuu, että nykyään pidetään itsestään selvänä, että kaikkihan nyt englantia puhuu. Koska oma kokemukseni kielitaidostani oli huono, kieli ei kiinnostanut minua ja välttelin englannin kielen käyttöä. Seurassa reissatessa annoin sen paremman kielitaidon omaavan hoitaa asiat ja itse pakenin kielitaidottomuuden suojiin. Välillä mietin, että voiko kielitaitoni todella olla niin huono, kun väitin itselleni ja koulun arvosanat antoivat ymmärtää. Olinhan kuitenkin opiskellut englantia vuosikausia ja kielen kuulemista ei voi välttää avatessaan television. Toisaalta olen taitava sulkemaan korvani kieleltä ja keskityn pelkästään tekstitykseen, joten kielen kunteleminenkin on ollut vähän niin ja näin. En ole niitä ihmisiä, jotka imevät uuden kielen itseensä huomaamatta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teneriffan Los Gigantes

Jossain vaiheessa sitten päätin – tuli tarve laajentaa matkailureviiriä- , että pärjään muuallakin kuin kotimaanmatkoilla heikosta kielitaidosta huolimatta. Aloitin varovasti, toisin kun Noora Kerran poistuin kotoa – blogissa. Ensimmäinen ulkomaanmatkani yksin oli Gotlannin Visby Ruotissa. Vietin siellä kesäisen pidennetyn viikonlopun ja totesin, ettei tämä sen kummempaa ole yksin, kuin reissaaminen Suomessakaan. Ymmärsin tarvittavan ja tulin ymmärretyksi. Edelleenkään en pysty englannin kielellä kovin korkealentoisiin keskusteluihin, mutta saan hoidettua perusasiat ja se riittää minulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puistossa Teneriffalla

Jos jostain syystä arkailee yksin reissuun lähtemistä, niin mielestäni läheltäkin voi aloittaa ja laajentaa sitten kokemuksen karttuessa reviiriä. Minulle sinällään ei ollut ongelmana yksin oleminen ja viihtyminen, vaan asioiden hoitaminen vieraalla kielellä. Luota siis omaan kielitaitoosi, opettele ja kertaa tarvittavia fraaseja esim. hotellisanastoa ja ruokailusanastoa. Tarvittaessa apuna voi käyttää kynää ja paperia, piirrä ja käytä elekieltä. Toimii monissa tilanteissa. Älä anna kielen jarruttaa matkailuasi. Minä lohduttauduin jossain vaiheessa ajatuksella, että ennen lähdettiin Amerikkaan taatusti vielä surkeammalla kielitadolla kuin omani on.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Visbyn aamua

Yksin matkustamistani usein ihmetellään ja monet pitävät jopa rohkeana. En koe itseäni mitenkään erityisen rohkeaksi, mutta en koe myöskään oloani turvattomaksi yksin matkaillessa. En tahallani hae hankalia paikkoja ja pidän järjen mukana matkassa. Listasin tähän mieleeni tulleita ajatuksia yksin matkustamisesta. Toivon, että jokainen rohkenisi reissuun edes kerran omassa parhaassa seurassaan.

  • Kuljeskelen itsekseni ja käytän päivän parhaaksi katsomallani tavalla. Syön, kun on nälkä, juutun katukahvilaan kun siltä tuntuu. En edelleenkään viihdy yksin illalla ravintolassa, mutta käyn syömässä usein myöhäislounaan, jolla pärjää taas pitkälle. Tämä yksin syöminen ei ole ongelma pelkästään ulkomailla, Suomessakin harvemmin syön illalla yksin, mutta lounaalla kyllä. Ehkäpä tarve illalla yksin syömiseen ei ole niin suuri, koska en ole opetellut sitä sen kummemmin? Eli mieti kannattaako kaikkia omia tapojaan muuttaa reissua varten ja reissussa?
  • Keskityn mielestäni paremmin ja enemmän kokemiseen sekä paikan aistimiseen. tunnen ja näen enemmän yksin liikkuessani. Ylimääräinen häly jää pois.
  • Saa keskittyä omiin kiinnostuksen kohteisiin rauhassa ilman kompromisseja. Mieti mitä haluat tehdä? Nautitko puistoista, museoista, päämäärättömästä haahuilusta… tee reissustasi itsesi näköinen.
  • Yhden ihmisen majoitus on suhteessa kaksin matkustamiseen kallista. Minä en halua majoittua dormissa, joten minimivaatimuksena on oma huone, joskus jaetulla kylppärillä. Mielummin kuitenkin majoitun hotellissa, jossa omassa huoneessa on kylppäri.  Yksinmatkustavan vaan on joskus pakko tinkiä joistain mukavuuksista. Minkä verran olet valmis satsaamaan majoitukseen?
  • Sanotaan, että ihmisiin tutustuu paremmin yksin matkaillessa – paljastan salaisuuden –  mä en kaipaa uusia tuttavuuksia, mutta kaipa tämä on mahdollista jos sitä kaipaa, Usein  minulle riitää tarjoilijan kanssa vaihdettu muutama sana päivässä tai muu asioiden selvittely. Jos et ole varma tykkäätkö reissata yksin ja viihdytkö omassa seurassasi, niin suosittelen silti kokeilemaan. Jos viihdyt kaupunkireissulla Suomessa yksin niin olen melko varma, että viihdyt muuallakin.
  • Yleensä selvittelen etukäteen ainakin sen miten kentältä pääsee julkisilla hotellille. Tykkään siitä, että väsyneenä ei kauheasti tarvi miettiä ja ihmetellä, vaan on selvä visio millä ja minne. Yksin matkatessa joutuu itse olemaan kartanlukija, asioiden suunnittelija ja selvittelijä. Aktiivinen toimija, ei passiivinen perässäkulkija (siitäkin on kokemusta).
  • Kaverin kanssa tulee ehkä helpommin kokeiltua itselle jotain vieraampaa, joten kaverin kanssa matkustelussa on omat hyvät puolensa. Mukana on vastuunjakaja, ideoija, yllyttäjä ja kuuntelija. Myös joku, joka jakaa samat muistot jälkeen päin. Kaverin kanssa reissatessa toinen voi jäädä vahtimaan kamoja toisen käydessä uimassa tai WC:ssä. Mä en ole ratkaissut miten tämä olisi kätevin toteuttaa yksin matkustaessa. Vinkkejä?
  • Mietin jossain vaiheessa, että yksin matkustamisesta on tehty suurempi asia, kuin se todellisuudessa on. Toki ensimmäinen kerta jännittää ja pelottaakin. Kun olet reissussa, huomaat todennäköisesti, ettei se nyt niin ihmeellistä olekaan. Mutta etenkin ensimmäistä reissua varten kannattaa selvitellä etukäteen, missä haluaa käydä ja mitä nähdä. Toki ohjelmaa saa ja voi muuttaa, mutta on ainakin jotain mihin tarttua kiinni hotellilla notkumisen sijaan. Jos kuitenkin huvittaa notkua hotellilla, kukaan ei ole sitäkään kieltämässä, mutta toivoisin silti että teet myös jotain muuta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Visby

Oletko matkustellut yksin vai viekö yhdessä matkustelu voiton? Minä jatkan valitsemallani linjalla yksin, mutta joskus myös yhdessä. Reissujani voit seurata nimensä vaihtaneella Instagram-tililläni Tervetuloa mukaan seuraamaan matkojani.

Jos mietit lähdetkö yksin reissuun vai jäätkö kotiin, valitse lähteminen!

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana torstai, helmikuu 23, 2017 at 19:39

    Todella hyvä ja vähän erilainen näkökulma yksin matkustamiseen – kielitaito. Olen muuten ihan varma, että se tosiaan sulla on paljon parempi kuin luuletkaan. 🙂 Ja niinhän itsekin totesit, että kyllä sillä vaan pärjää, ainakin ne pakolliset.

    Tämä oli muutenkin kiva ja rohkaiseva teksti, hyviä pointteja pohdittavaksi. Haluan liittää sen omaan tekstiini rohkaistukseksi muille. Nimittäin olen juuri _ensimmäisen_ yksinmatkani kynnyksellä ja se tietenkin mietityttää.

    Tästä voit käydä lukemassa mietteitäni: Ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille?

    • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 05:15

      Kiitos kivasta kommentista. toki saat liittää tämän omaan pohdiskeluusi yksin matkaamisesta. Mä olen varma, että sulle tulee hieno reissu, erilainen, mutta siitä huolimatta kiva. Odotan mielenkiinnolla odotan sun postausta siitä reissusta.

  • Reply tiatones torstai, helmikuu 23, 2017 at 20:11

    Minulla ei ole juurikaan kokemusta yksin matkustamisesta, mutta mieheni on matkustellut jonkin verran myös yksin (ennen kuin minut tapasi). Olen monesti miettinyt, uskaltaisinko itse lähteä samanlaisille omatoimimatkoille yksin. Varmasti kyllä viihtyisin omassakin seurassani, mutta muuten ei ehkä välttämättä rohkeus riittäisi kovin pitkälle. Nytkin olen joka kerta jo lentokentällä ihan ’hukassa’, että miten täällä nyt pitikään toimia, vaikka monta kertaa ollaan viime vuosina lennetty… 😉 Kielitaitoasia on sen sijaan minullekin tuttu, tai oikeastaan olen tosi arka käyttämään vierasta kieltä, vaikkei englannin taitoni välttämättä mikään ihan huono olekaan. Annan aina reippaamman ja rohkeamman osapuolen hoitaa asiat… 🙂

    • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 05:19

      Niin helppo aina antaa sen paremman kielitaidon omaavan tai rohkeamman hoitaa asiat. Mulle oli kyllä kileitaidottomuus suurin syy karttaa yksin reissaamista, mutta sitten ajattelin, että en pääse niin usien reissuun kun haluan, jos en tee asialle jotain – eli rohkaise mieleni. Jos sinäkin haluaisit lähteä reissuun yksin, uskon että pärjäisit ihan hyvin, mutta toisaalta, jos on hyvä kaveri matkassa, niin miksi ei niinkin reissaamienn toimi.

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa torstai, helmikuu 23, 2017 at 20:52

    Hauskaa, että tästä aiheesta on niin moni viime aikoina kirjoitellut. Näkökulmia tähän on niin monia 🙂 Itse en kielitaitoa nostanut yhdeksi esteeksi yksinmatkailuun, sillä itselleni se ei ole pitkään aikaan ollut kaikista suurin huolenaihe. Mutta ennen mullakin oli suuri epävarmuus kielitaitoni kanssa. Olen aina ollut kiinnostunut kielistä ja niiden opiskelusta mutta olen ollut todella ujo puhuja. Töissä englantia oli pakko alkaa käyttää, niin kynnys sen puhumiseen onneksi laski. Nykyään nautin englannin puhumisesta 🙂 Lisäksi olen kääntänyt asian myös toisin päin: sä varmasti arvostat jokaista ei-suomalaista, joka puhuu sulle edes sanan tai kaksi suomea. Toisin sanoen varmasti missä tahansa reissussa herätät ihastusta sillä, jos osaat ja uskallat sanoa edes sanan tai pari paikallisella kielellä! Ja pärjäähän sitä tarvittaessa vaikka piirtämällä tai elekielellä, ei reissu onneksi kielitaidon puutteeseen yleensä kaadu 🙂

    • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 05:21

      Myös sen olen huomannut tuossa kielitaitoasiassa, että sekin kehittyy vähitellen pienin askelin, kun vaan altistaa itsensä tilanteille jossa sitä joutuu käyttää. Tosin un tankerokielenkytöstä varmasti puuttuu kaikki hienot kohteliaisuusfraasit ja muut, mutta ajattelen, että jso pieni hymy paikkaa ne…

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista perjantai, helmikuu 24, 2017 at 08:51

    Olet kyllä hyvin kiteyttänyt yksinmatkaamisen edut. Itsestänikin tuntuu, että yksin matkustaessa näkee jotenkin enemmän. Ilmeisesti yksin on helpompi keskittyä ympäröivään maailmaan.

    Minullakaan ei mikään äärettömän hyvä kielitaito ole. Englannilla kyllä pärjään ihan hyvin, mutta puhun sitä sellaisella kouluenglannin tönkkötasolla ja tunnenkin siinä suuren puutteen, kun en pysty ilmaisemaan itseäni niin kuin haluaisin.

    Sun postaus on hyvä rohkaisu siihen, että vaikka kielitaito olisikin heikompi, reissuun kannattaa lähteä rohkeasti. Kummoista kielitaitoa ei tarvita pärjätäkseen, enemmänkin kyse on usein omasta uskaltamisesta. Ja ainahan voi netistä kaivaa sanakirjaa avuksi.

    • Reply sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 05:26

      Mun englanti taitaa olla samaa tönkköä. Huvitti, kun syksyllä Kroatiassa tarjoilija sanoi heti alkuunsa että taidat olla suomesta. Kuulemma puhun englanta kuin suomalaiset….

      En puhu englantia edelleenkään hyvin, mutta olen päässyt siihen vaiheeseen, että tiedän pärjääväni. Ja tosiaan aina voi kaivaa sanakirjaa tai piirtää tai vaikka käyttää elekieltä.

  • Reply Tatjaana sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 14:35

    Kiitos, Sinäpä sen sanoit! Yksin matkailussa on paljon hyviä puolia, ei tartte tehdä kompromisseja.
    Vuonna 2014 olin erään rouvan kanssa Thaimaassa. Meillä meni kaikki hyvin, mutta jos olisin ollut yksin, enolisi kierrellyt markkinoilla niin kuin nyt tein.

    Varaderossa pyysin kaksi kertaa paikallista miestä, joka työskenteli valvojana rannalla, pitämään kädessään muovipussia, johon olin laittanut tavarani, silläaikaa kun kävin meressä uimassa.
    Yleensä jätin kännykän huoneeseeni, mukanani oli huoneen avain pienessä laukussa ja vesipullo, sekä pyyhe ja kirja. Kuubassa hotellien henkilökunta ei varasta ja ei ilmeisestikään toiset turistit. Ja rannalla ei sitten muita ollutkaan, siis ei mitään myyjiä.

    Havannassa myöskään paikalliset eivät varasta turisteilta.

    Heti kun olen maksanut luottokorttilaskuni, lähden yksin Espanjaan tai Kreikkaan!

  • Reply Tatjaana sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 14:40

    Vielä tuosta kielitaidosta:

    Olen lukenut oppikoulussa pitkän Saksan, joten Englannintaitoni on melkein nolla.

    Latasin kännykkääni valmiiksi Kuuban reissun alla Espanja-Suomi käännösohjelman, mutta koska Kuubassa nettiyhteys on nin huono, en voinut käyttää sitä.

    En myöskään osaa nostaa rahaa pankista ulkomailla, koska pankkiautomaatti kirjoittaa kysymykset Englanniksi. Onneksi Havannassa puhuin aamiaisella asiasta erään suomalaisen rouvan kanssa. Hän lähti ystävällisesti kanssani pankkikortille, jotta sain nostettua rahaa.

    Jos minä uskalsin ja pärjäsin yksin Havannassa ja Varaderossa, niin kuka tahansa muukin ihminen pärjää!

    • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 14:52

      Juuri näin! Kielitaidottomuudesta huolimatta sitä pärjää yllättävän hyvin ja apua saa jos uskaltaa pyytää. Hauskasti keksit laittaa sen valvojan vahtimaan tavaroita – ei ole tullut itselläni mieleen. Kiva, jos myös sinä löysit kipinän yksin matkailuun, siinä on tosiaan paljon hyviä puolia.

  • Reply Sisko tiistai, helmikuu 28, 2017 at 10:10

    Olipas hyvä kirjoitus! Olen todella monesta asiasta samaa mieltä, kuten esimerkiksi ettei matkalla kaivata uusia ystäviä, oma huone on iso plussa ja seura/vastuunjakaja matkalla on kiva. 🙂

    • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 17:05

      Kiitos kommentista. Matkoilla tosiaan pärjää ilman uusiakin ystäviä, uusi paikka riittää jo elämykseksi niin hyvin, ettei mieli ehdi edes kaivata muuta.

  • Reply Veera perjantai, maaliskuu 10, 2017 at 15:22

    Mä olen vähän huono yksinmatkustaja. Siis että olen tehnyt sitä vähän Suomessa ja ulkomailla, mutta en ole kovin rohkea tekemään sitä enemmän. Kun sitten kaikki pitäisi selvittää itse, olla eksymättä ja saada hoidettua asiat yksin. Kielistä sen verran, että olen kyllä periaatteessa kielitaitoinen, mutta oli hauska huomata joskus Saksassa ja Ranskassa, että mun suomalaisittain ei-niin-hyvä englanti oli parempaa kuin niiden. 😀

    • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa maanantai, maaliskuu 13, 2017 at 08:58

      Mä pääsenkin kesällä Saksaan testaamaan saksalaisten englannin taidon. Saksaa osaan sen verran että osaan sanoa ”eine Tasse kaffe, bitte” – sillä varmaan pärjää pitkälle.

    Leave a Reply