Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Pyhä-Luoston kansallispuisto

Tykkyä ja puuteria Luostolla

Aina kun näen vähänkään korkeamman kukkulan, rinteen tai vaaran, tunturista puhumattakaan, tunnen käsittämätöntä hinkua kiivetä rinnettä ylös, mieluiten laelle asti. On pakko nähdä millainen maailma ylhäältä avautuu ja kuinka kauas sieltä näkyy. Näin löysin jokunen vuosi sitten Pyhä-Luoston kansallispuistosta Luostolta Keski-Luostoksi nimetyn tunturiselänteen. Mikään ylettömän korkea tunturi ei ole kyseessä, mutta erikoiseksi sen tekee laen ihmeellinen taigametsä.

Huipun tuntumasta löytyi Lapin reissujeni kummallisimmat käkkyrämännyt ja kelopuut. Nuo huipun kovia kokeneet petäjävanhukset ovat aikojen saatossa kasvaneet käsittämättömille mutkille ja koukeroille. Rankka kasvuympäristö on saanut ne kasvamaan aikamoisen kieroon. Oksat ovat etsineet vuosien varsilla mitä ihmeellisimpiä kasvureittejä ja runkoihin on kasvanut omituisia pullistumia ja pahkoja.

Muutaman kesän aikana olen käynyt näitä käkkyräisiä ihmettelemässä ja silittelemässä niiden karkeaa kaarnaa tai kelon sileää pintaa. Olen miettinyt miten julma tunturituuli on niille mahtanutkaan olla ja miten raskasta taakkaa luontoäiti on pannut ne kantamaan. Samalla on jäänyt kaihertamaan ajatus siitä, miltä tuolla Keski-Luoston tunturin laella mahtaakaan talviaikaan näyttää.

tykky7tykky2tykky6

Kipinän huipulle kipuamiseen antoi mökkinaapuri, joka kertoi käyneensä ihastelemassa paikan takuuvarmoja tykkylumipuita. Pakkasaamusella laitoin lumikengät jalkoihin ja tepastelin lähimmältä parkkipaikalta kohden rinnettä. Hanki ei tähän aikaan vuodesta vielä kantanut, eikä kuntoni riittänyt umpihangessa tarpomiseen, joten täytyi luovuttaa suosiolla jo heti kättelyssä. Onneksi rinteen viertä kulki moottorikelkkareitti, josta erkani oma reittinsä ylöspäin kohti lakea. Tuota uraa pitkin olikin helpohkoa lumikengillä edetä.

Kipuaminen kannatti. Näköalojen lisäksi ylhäällä odotti tällä kertaa huputettu taigametsä. Nuo valkoiset lumipeitteiset puut olivat kuin rukoukseen hiljentynyt seurakunta. Hiljainen kansa päät painuksissa. Paljon oli puille painoa pantu jo heti näin alkutalvesta. Ja minne vain katsoit, maisemaa ympäröi vitivalkoinen puuteri. Puhdas, koskematon, pehmeä, neitseellinen lumi, jonka pinnan tunturituuli oli siloitellut kuin taiteilija lastallaan.

Oli niin kaunista, että melkein itketti.

tykkyä3tykky4tykky14tykky8tykkyä5tykky13

Näin löydät taigametsään: aja Luoston keskustasta noin 2 km Sodankylän suuntaan. Vasemmalla puolella on parkkipaikka, johon voit jättää autosi. Keski-Luosto on tien toisella puolella oleva tunturiharjanne. (Kätevimmin pääset tien toiselle puolen alikulkutunnelin kautta.) Jatka moottorikelkkauraa oikealle. Hetken päästä reitiltä erkanee vasemmalle ylöspäin lähtevä moottorikelkkaura, jota pitkin on helpointa kivuta laelle (osa Yliluoston retkeilyreittiä). Parkkipaikan puolella kolmensadan metrin päässä on muuten Torvisen maja, pieni punainen hirsimökki, jossa talviaikaan toimii latukahvila. Majalle pääsee aurattua tietä pitkin kävellen.

 

Samppanjaa muovimukista blogi on nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista. Käy tykkäämässä.

 

 

 

Hiljaisuuden valkoinen valtakunta

En ole koskaan liiemmin pitänyt talvesta. Talvi on edustanut minulle pimeää ja kylmää vuodenaikaa, joka sitoo sisätiloihin ja rajoittaa elämää varsinkin sitä iloisempaa ja sosiaalisempaa puolta siitä. Koin, että talviaikaan eletään ikään kuin säästöliekillä, tarkkaillaan vain lämpömittaria ja päivitellään huonoja kelejä. Olisin hyvin voinut siirtyä untuvapeiton alle nukkumaan talviunta, jos vain joku olisi työntänyt vällyn alle punaviiniä ja suklaata säännöllisin väliajoin.

Etelän asfaltinmustalla alkutalvella on varmaan oma osuutensa siihen, että olen ollut todella ihastunut vietettyäni jouluviikkoa Lapissa. Kelit ovat vaihdelleet plusasteista paukkupakkasiin lumenvalkoisissa ja myös yllättävän lumenvaloisissa olosuhteissa. Talvilappiin yhdistetään aina kaamos, joka etelän asukille tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin vuorokauden läpeensä kestävä pimeys. Pakko todeta, että tämän vuotiseen etelän talvipimeään verrattuna Lapin pimeydestä ei voi puhua. Kun maa on vitivalkoinen, taivaalla tähtirykelmä ja nyt joulunaikaan vielä poikkeuksellinen täysikuu, hiihdellä sopii vaikka yöaikaan keskellä sysintä korpimetsää.

Lunta3latujäniksenjälet

Lähdin tänään hiihtoretkelle Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Pakkasta oli reilut kymmenkunta astetta, suksi luisti ja valkoistakin valkoinen lumi oli verhonnut metsän hohtavaksi talven ihmemaaksi. Puhdasta, raikasta ja jumalaisen kaunista. Ja se hiljaisuus. Vain jossain kaukana korpin huuto ja juuri muita ääniä suksien ja sauvojen narskumisen lisäksi ei kuulunut. Mieleen nousi Eino Leinon runo ”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun on hohtava hanki alla.”

hiihto

Talvimetsä3Talvimetsä2TalvimetsäTalvinen metsä

Puiden lomasta esiin pölähtänyt valkoinen naarasporo, vaadin, pelästytti minut hetkellisesti. Kun pysähdyin, porokin pysähtyi. Se jäi hetkeksi tarkastelemaan minua nietosten lomasta hieman huolestuneena miettien ilmiselvästi olisiko tästä pipopäisestä kummajaisesta mitään uhkaa. Hetken se uteliaana malttoi olla paikallaan, kuin kuvausta varten, ja jolkotti sitten tiehensä umpihangessa. Toivottelin sille hyviä kelejä ja kantavia hankiaisia.

Valkoinen vaadinValkoinen vaadin2Lunta2Lunta

Matkoilla minusta on aina ollut rauhoittavaa käydä kirkoissa. Istua hetki takapenkille ja katsella vanhoja kattofreskoja tai lasimosaiikkeja, nauttia hiljaisuudesta ja pysähtyneestä tunnelmasta. Täällä vanhassa kynttiläkuusikossa tunsin samanlaista rauhaa ja pyhyyttä, suorastaan jumalallista läsnäoloa. Suuren kirkkoni valkoiset hanget olivat alttarini, lumihuuruiset, naavaiset oksat kirkkotaiteeni ja muutaman paikalle pyrähtäneen kuukkelin huilumainen viheltely kirkkokuoroni. Koskettavampaa  jumalanpalvelusta ei ole olemassakaan.

Olin samaan kertaan valaistunut, uudestisyntynyt ja nirvanan saavuttanut.

KuukkeliNaavaa2Naavaa3

www.luontoon.fi/pyha-luosto

Samppanjaa muovimukista blogi nyt myös Facebookista: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista