Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Luosto

Pohjoisen eksoottiset asukit

Porot ovat eriskummallisia puolivillejä hirvieläimiä. Juoksentelevat vapaina lähes puolta Suomea Oulusta ylöspäin ja siltikin jokaisen poron omistaa joku.

Nyt on ihan pakko kirjoittaa vähän poroista. Ainakin minusta nämä pohjoisen elikot ovat aikamoisen eksoottisia ja ihmeellisiä. Kun ottaa huomioon, miten suurella alueella ne vaeltelevat pitkin Lapin erämaita, ainakin minun on vaikea käsittää miten ne saadaan koottua poroerotuksessa yhteen. Ja sitten jostain korvamerkistä kukin omistaja tuntee omat kasvattinsa.

Olin tänään pyöräilemässä Luostolla jo tutuksi tullutta reittiä Orresokan ympäri. Hotelli Luostotunturin kohdalla oli pakko vähän hieraista silmiäni. Hotellin pihan oli nimittäin kansoittanut ei bussilla tullut turistiryhmä kuten yleensä, vaan hyvän kokoinen lauma poroja.

Neljän tähden hotelli, sopii myös poroille.

Paikalle oli ilmeisesti hälyytetty paikallisen porotilan poika, joka oli pesemässä asvaltoituja reittejä poronpaskasta. Erehdyttävästi salmiakkinappuloita muistuttavat poronpapanat olivat kuorruttaneet hotellin edustaa kummasti. Kuulin, että porot yleensä hakeutuvat ylemmäs tunturiin hakemaan suojaa itikoilta, polttiaisilta, mäkäräisiltä ja paarmoilta. Täällä Luostolla nämä yksilöt ovat kuitenkin sen verran vaativampaa väkeä, että ovat valinneet sopivan paikan, mistäs muualta kuin paikkakunnan suurimman hotellin pihalta.

Turistillehan tämä eksotiikka sopi mainiosti. Kerrankin pääsi luonnontilaisia poroja tarkastelemaan ihan läheltä eikä niitä näyttänyt paljoakaan häritsevän ympärillä pyörivät kuvaajatkaan.

Urosporojen eli hirvasten suuret sarvet tekivät melkoisen vaikutuksen. En ole koskaan tiennytkään, että jokaisella porolla on noin yksilölliset sarvet. Sarvien koko, väri ja muoto näyttivät olevan hyvin erilaisia. Olipa joukossa vaalea porokin, jonka sarvet olivat poikkeuksellisesti vaaleanpunaiset.

Toisin kuin muilla hirvieläimillä, poroilla sarvet kasvavat myös naarasporoille eli vaatimille. Mielenkiintoista muuten on, että poronsarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Kesäaikaan poron sarvet saattavat kasvaa jopa 2 cm vuorokaudessa, joten eipä ihme, että melkoinen kruunu joillakin oli kannettavanaan.

Sarvet vaihtuvat vuosittain, naarailla keväällä vasomisen jälkeen ja uroksilla syksyllä kiima-ajan päätyttyä. Sarvilla on kuulemani mukaan myös suuri merkitys poron sosiaaliseen asemaan laumassa. Tästä tulikin mieleeni, että jos maastossa löytää pudonneet poronsarvet, yltääköhän jokamiehen oikeus tähän ja saakohan nuo sarvet ottaa? Osaako kukaan sanoa?

Luulisi näillä komistuksilla olevan melkoisen korkea arvoasema.

Turkin vaihtuminen näytti joillain poroilla olevan vielä kesken. Talvikarva irtoaa kesällä suurina tuppoina ja uusi talviturkki alkaa kasvaa elokuun tietämillä. Lämpöä hyvin eristävä turkki koostuu ontoista karvoista ja sen ansiosta poro kestää pohjoisen paukkupakkasia. Meillä mökin terassipenkkiä lämmittää porontalja ja voin sanoa, ettei lämpimämpää ja miellyttävämpää alustaa voisi olla.

Hotellin pihalla makoilevassa porotokassa oli myös joitain pieniä vasoja, joilla ikää nyt heinäkuun lopussa lienee noin 2-3 kuukautta. Aika tavalla söpöjä otuksia. Luin, että emo vieroittaa vasan ennen uuden syntymää seuraavana keväänä, mutta vuotinen vasa palaa noin viikon kuluttua ja liittyy emon ja uuden vasan seuraan.

Siihen ne jäivät nämä jänkäjoonaat makoilemaan. Liekö yöpuulle siihen tunturihotellin pihaan asettuneet, sen verran nuokuksissa näytti jo moni olevan? Minä jatkoin matkaa monta porokuvaa rikkaampana.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Sitä jaksaa paremmin, kun on matkoja mitä odottaa

Mikä kumma siinä on, että työ vaan tuppaa haukkaamaan aina suurimman osan ajasta? Vaikka kuinka olisi vakaa aikomus vähentää työntekoa ja vapauttaa aikaansa enemmän kaikelle hauskalle, loppupeleissä sitä huomaa uhranneensa päivänsä satalasissa sittenkin pääosin palkkatyölleen.

Kalenteri täyttyy kuin salakavalasti kaikesta työhön liittyvästä, kunnes huomaat, etteivät päivät tahdo enää riittää. Ja jälleen huomaat tinkiväsi omista menoistasi ja harrastuksistasi. Enköhän minä nyt vielä tämän pystyisi jossain välissä hoitamaan?

Tässä siis syy, miksi blogissani on ollut viime aikoina vähän hiljempaa. Tämä matkabloggaaja on ollut niin tiukasti naimisissa (taas kerran) töidensä kanssa, ettei matkustelulle ja kirjoittamiselle ole juurikaan ollut aikaa. Toki kyllä tässä kipeästi tarvitaan rahaakin. No money, no travelling. Mutta lähitulevaisuudessa luvassa on kaikkea mielenkiintoista raportoitavaa.

Parin viikon päästä saan olla mukana Helsingissä kokemassa uudenlaista elämysteatteriesitystä. Menen katsomaan Gurmee Teatterin näytelmää ”Murhaava illallinen”, joka yhdistää jännitysnäytelmän ja gourmetillallisen. En edes oikein tiedä, mitä esitykseltä odottaa, sillä ilta on kuulemani mukaan täynnä yllätyksiä ja tapahtumia, joiden käänteisiin voi kuka tahansa teatteriyleisöstä joutua. Mystistä ja mielenkiintoista. Odotan paljon myös ruualta, sillä vieraita kestitsee Filip Langhoff, joka on toiminut kokkina mm. legendaarisessa El Bullissa ja pääkokkina Chez Dominiquessa.

gurmeeteatteriKuva: Johannes Wilenius

Marraskuussa teen muutaman päivän matkan Ranskan Rivieran sydämeen Nizzaan. Halpa lentolippu ja pieni mahdollisuus päästä vielä nauttimaan auringosta saivat varaamaan matkan kaupunkiin, jossa olen käynyt ehkä noin viitisentoista vuotta sitten. Liekö kesän surullisilla terroristi-iskuilla vaikutuksensa, että Nizzaan on saanut viime aikoina todella halpoja lentoja? Muutenhan Nizza on nykyisin vähän kalliin kaupungin maineessa, joten mielenkiintoista nähdä onko todella näin.

roseviiniRanskassa kun ollaan, odottaa sopii hyviä ruoka- ja viinikokemuksia.

Joulukuussa siippani kanssa meillä on pronssihääpäivä eli yhteisiä aviolittovuosia tulee 20 vuotta täyteen. Haussa oli vähän kesäisempiä kelejä lyhyen lentomatkan päässä ja tasokas honeymoon-tunnelmaan sopiva merenrantahotelli. Malagan läheltä tällainen löytyi, joten jännityksellä odotan tuleeko paikka olemaan niin ihana kuin hotelliarvostelut antavat odottaa.

varpaatMuutama rentouttava päivä Malagan lähellä merenrantamaisemissa.

Joulua vietämme perinteisesti jo neljäntenä peränjälkeisenä vuotena Luostolla. Uusimmassa Kotiblogit -lehden joulunumerossa Samppanjaa muovimukista -blogini on esittelyssä ja kerron, miten kadoksissa ollut joulun henki löytyi Lapista. Meidän joulumme on yksinkertainen, täynnä kynttilänvaloa ja kelomökin tunnelmaa ilman minkäänmoista joulustressiä.

luostoTässä on minun joulumaisemani.

Tammikuussa koittaa taide- ja kulttuuripitoinen blogiyhteistyömatka Pietariin. Tässä vaiheessa jo tiedän, että kulttuuriähky koittaa, kun Pietarista on kyse. Tarjontaa on sen verran, että vaikeuksia tulee olemaan, mitä valita ja mihin tarttua. Sokos-hotelli, missä yövyn, tarjoaa jo omalta osaltaan taidenautintoja tekemällä yhteistyötä nuorten taitelijoiden ja gallerioiden kanssa. Taidefriikille ja visualistille kiinnostava matka odotettavissa tästäkin.

Verikirkko6Pietarissa ei tule olemaan kulttuurista pulaa.

Tämä listahan kuulostaa oikein hauskalta. Kyllä se on vaan niin, että matka jos mikä, pienikin sellainen, aina välillä piristää kummasti ja antaa pontta jaksaa arjen aherruksessa. Kannattaa siis painaa toden teolla vielä muutama viikko pitkää päivää. Pysykää kuulolla.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tykkyä ja puuteria Luostolla

Aina kun näen vähänkään korkeamman kukkulan, rinteen tai vaaran, tunturista puhumattakaan, tunnen käsittämätöntä hinkua kiivetä rinnettä ylös, mieluiten laelle asti. On pakko nähdä millainen maailma ylhäältä avautuu ja kuinka kauas sieltä näkyy. Näin löysin jokunen vuosi sitten Pyhä-Luoston kansallispuistosta Luostolta Keski-Luostoksi nimetyn tunturiselänteen. Mikään ylettömän korkea tunturi ei ole kyseessä, mutta erikoiseksi sen tekee laen ihmeellinen taigametsä.

Huipun tuntumasta löytyi Lapin reissujeni kummallisimmat käkkyrämännyt ja kelopuut. Nuo huipun kovia kokeneet petäjävanhukset ovat aikojen saatossa kasvaneet käsittämättömille mutkille ja koukeroille. Rankka kasvuympäristö on saanut ne kasvamaan aikamoisen kieroon. Oksat ovat etsineet vuosien varsilla mitä ihmeellisimpiä kasvureittejä ja runkoihin on kasvanut omituisia pullistumia ja pahkoja.

Muutaman kesän aikana olen käynyt näitä käkkyräisiä ihmettelemässä ja silittelemässä niiden karkeaa kaarnaa tai kelon sileää pintaa. Olen miettinyt miten julma tunturituuli on niille mahtanutkaan olla ja miten raskasta taakkaa luontoäiti on pannut ne kantamaan. Samalla on jäänyt kaihertamaan ajatus siitä, miltä tuolla Keski-Luoston tunturin laella mahtaakaan talviaikaan näyttää.

tykky7tykky2tykky6

Kipinän huipulle kipuamiseen antoi mökkinaapuri, joka kertoi käyneensä ihastelemassa paikan takuuvarmoja tykkylumipuita. Pakkasaamusella laitoin lumikengät jalkoihin ja tepastelin lähimmältä parkkipaikalta kohden rinnettä. Hanki ei tähän aikaan vuodesta vielä kantanut, eikä kuntoni riittänyt umpihangessa tarpomiseen, joten täytyi luovuttaa suosiolla jo heti kättelyssä. Onneksi rinteen viertä kulki moottorikelkkareitti, josta erkani oma reittinsä ylöspäin kohti lakea. Tuota uraa pitkin olikin helpohkoa lumikengillä edetä.

Kipuaminen kannatti. Näköalojen lisäksi ylhäällä odotti tällä kertaa huputettu taigametsä. Nuo valkoiset lumipeitteiset puut olivat kuin rukoukseen hiljentynyt seurakunta. Hiljainen kansa päät painuksissa. Paljon oli puille painoa pantu jo heti näin alkutalvesta. Ja minne vain katsoit, maisemaa ympäröi vitivalkoinen puuteri. Puhdas, koskematon, pehmeä, neitseellinen lumi, jonka pinnan tunturituuli oli siloitellut kuin taiteilija lastallaan.

Oli niin kaunista, että melkein itketti.

tykkyä3tykky4tykky14tykky8tykkyä5tykky13

Näin löydät taigametsään: aja Luoston keskustasta noin 2 km Sodankylän suuntaan. Vasemmalla puolella on parkkipaikka, johon voit jättää autosi. Keski-Luosto on tien toisella puolella oleva tunturiharjanne. (Kätevimmin pääset tien toiselle puolen alikulkutunnelin kautta.) Jatka moottorikelkkauraa oikealle. Hetken päästä reitiltä erkanee vasemmalle ylöspäin lähtevä moottorikelkkaura, jota pitkin on helpointa kivuta laelle (osa Yliluoston retkeilyreittiä). Parkkipaikan puolella kolmensadan metrin päässä on muuten Torvisen maja, pieni punainen hirsimökki, jossa talviaikaan toimii latukahvila. Majalle pääsee aurattua tietä pitkin kävellen.

 

Samppanjaa muovimukista blogi on nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista. Käy tykkäämässä.

 

 

 

Hiljaisuuden valkoinen valtakunta

En ole koskaan liiemmin pitänyt talvesta. Talvi on edustanut minulle pimeää ja kylmää vuodenaikaa, joka sitoo sisätiloihin ja rajoittaa elämää varsinkin sitä iloisempaa ja sosiaalisempaa puolta siitä. Koin, että talviaikaan eletään ikään kuin säästöliekillä, tarkkaillaan vain lämpömittaria ja päivitellään huonoja kelejä. Olisin hyvin voinut siirtyä untuvapeiton alle nukkumaan talviunta, jos vain joku olisi työntänyt vällyn alle punaviiniä ja suklaata säännöllisin väliajoin.

Etelän asfaltinmustalla alkutalvella on varmaan oma osuutensa siihen, että olen ollut todella ihastunut vietettyäni jouluviikkoa Lapissa. Kelit ovat vaihdelleet plusasteista paukkupakkasiin lumenvalkoisissa ja myös yllättävän lumenvaloisissa olosuhteissa. Talvilappiin yhdistetään aina kaamos, joka etelän asukille tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin vuorokauden läpeensä kestävä pimeys. Pakko todeta, että tämän vuotiseen etelän talvipimeään verrattuna Lapin pimeydestä ei voi puhua. Kun maa on vitivalkoinen, taivaalla tähtirykelmä ja nyt joulunaikaan vielä poikkeuksellinen täysikuu, hiihdellä sopii vaikka yöaikaan keskellä sysintä korpimetsää.

Lunta3latujäniksenjälet

Lähdin tänään hiihtoretkelle Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Pakkasta oli reilut kymmenkunta astetta, suksi luisti ja valkoistakin valkoinen lumi oli verhonnut metsän hohtavaksi talven ihmemaaksi. Puhdasta, raikasta ja jumalaisen kaunista. Ja se hiljaisuus. Vain jossain kaukana korpin huuto ja juuri muita ääniä suksien ja sauvojen narskumisen lisäksi ei kuulunut. Mieleen nousi Eino Leinon runo ”Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun on hohtava hanki alla.”

hiihto

Talvimetsä3Talvimetsä2TalvimetsäTalvinen metsä

Puiden lomasta esiin pölähtänyt valkoinen naarasporo, vaadin, pelästytti minut hetkellisesti. Kun pysähdyin, porokin pysähtyi. Se jäi hetkeksi tarkastelemaan minua nietosten lomasta hieman huolestuneena miettien ilmiselvästi olisiko tästä pipopäisestä kummajaisesta mitään uhkaa. Hetken se uteliaana malttoi olla paikallaan, kuin kuvausta varten, ja jolkotti sitten tiehensä umpihangessa. Toivottelin sille hyviä kelejä ja kantavia hankiaisia.

Valkoinen vaadinValkoinen vaadin2Lunta2Lunta

Matkoilla minusta on aina ollut rauhoittavaa käydä kirkoissa. Istua hetki takapenkille ja katsella vanhoja kattofreskoja tai lasimosaiikkeja, nauttia hiljaisuudesta ja pysähtyneestä tunnelmasta. Täällä vanhassa kynttiläkuusikossa tunsin samanlaista rauhaa ja pyhyyttä, suorastaan jumalallista läsnäoloa. Suuren kirkkoni valkoiset hanget olivat alttarini, lumihuuruiset, naavaiset oksat kirkkotaiteeni ja muutaman paikalle pyrähtäneen kuukkelin huilumainen viheltely kirkkokuoroni. Koskettavampaa  jumalanpalvelusta ei ole olemassakaan.

Olin samaan kertaan valaistunut, uudestisyntynyt ja nirvanan saavuttanut.

KuukkeliNaavaa2Naavaa3

www.luontoon.fi/pyha-luosto

Samppanjaa muovimukista blogi nyt myös Facebookista: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista

Loma ilman ulkonäköpaineita

Pian kolme viikkoa takana lomailua Lapissa (tosin väliin mahtuu vähän töitäkin). Joka tapauksessa 19 vapauttavaa päivää ilman huolta ulkonäöstä. Ei hiustenlaittoa, ei meikkaamista, ei väliä mitä päällensä pukee. On mukavaa aloittaa päivät ilman meikkipussia, hiusten väkertämistä tai vaatekaapin tuijottelua.

Olen vapauttanut itseni loman ajaksi ulkonäköhuolista. Päätin, että saan olla seinästä reväistyn näköinen pirttihirmu, jos haluan. Tuskin olen muistanut näinä viikkoina edes peiliin katsoa. Tässä maailmassa kun ei tarvita suoristusrautaa tai anti aging voidetta. Tässä maailmassa rakennekynnet ja ripsienpidennykset tuntuvat lähinnä vitsiltä.

Lomagarderoobini ehdoton ykkönen ovat neopreenisaappaat, joita ilman en tulisi toimeen. Jalat pysyvät aina kuivina ja lämpiminä. Näillä lompsikkailla voi marssia huolettomasti missä pöpelikössä tahansa.

Toinen must-pukineeni on kahluutakki. Perhokalastajan varusteisiin kuuluvasta kalastusasusta on tullut minulle ehdoton joka paikan ja joka kelin suosikkitakki. Tiivis kangas pitää sadetta ja tuulta, pitkät hihat ja tiivis huppu suojaavat öttiäisiltä ja alle mahtuu lämmintä kerrosta vaikka kuinka paljon. Ei sovi myöskään unohtaa kolmatta ihanuutta eli flanellista nallepyjamaa, jota parempaa kostyymia saunan jälkeen ei ole olemassakaan.

Parhaat kesäpopotkumisaappaat2Nainen kuin Kaurismäen elokuvastaSeinästä revittyPohjoisen hehkutus alkaa varmaan tuntua jo toistolta, mutta Lapin vapauttavaa ja hyvää tekevää voimaa kannattaa minusta suitsuttaa niin monesta syystä. Aiemmin olen nostanut esiin luonnon henkisen merkityksen: tyyneyden, rauhallisuuden ja onnellisuuden kokemukset. Nautin niin suunnattomasti ympärillä olevasta hiljaisuudesta, puhtaasta ilmasta, suopursun tuoksusta, virtaavan veden solinasta, tunturin karuudesta ja luonnon kauneudesta.

Tänään oivalsin, että myös oma fyysinen hyvinvointini on näiden viikkojen aikana selvästi lisääntynyt. En ikinä normaali oloissa jaksaisi harrastaa liikuntaa niin paljon kuin täällä ollessa on tullut tehtyä. Joka ikinen päivä, useita tunteja, on tullut joko pyöräiltyä, käveltyä, poljettua suota, hypittyä rantakivikoilla kalassa tai kavuttua tunturin rinnettä. Usein väsymykseen asti. Voin vakuuttaa, että unta ei ole tarvinnut iltaisin houkutella. Kaikin puolin olo tuntuu kevyeltä, energiseltä ja hyvinvoivalta. Luulenpa, että kuntoni tulee kohoamaan Lapin viikkojen aikana.

Myös hillamaniani pitää minut kiitettävästi liikkeessä niin kauan kuin näen maastossa yhdenkään poimittavan keltaisen marjan. Tänä vuonna sato oli myöhässä ja kypsyi hyvin eri aikaisesti. Vielä muutaman päivän ajan riittää marjoja, joiden perässä on pakko rientää.  Ja aivan kohta kypsyvät mustikat…

HillamaaninenhillaretkelläFillarilla hillaanfillariTakana siis kaksi viikkoa mökkilomaa Luostolla ja viikko erämaassa Inarissa, mökissä sielläkin. Vaikka telttamajoitustakin on tullut useana kesänä koettua, täytyy myöntää, että menen mieluimmin nukkumaan lakanoiden väliin kunnon patjalle kuin makuupussiin kahden sentin retkipatjalle. Lähiympäristössä on kuitenkin tarjolla kaikki Lapin herkut: luonto vaellusreitteineen, tunturit, kalastuspaikat, hillasuot ja marjamaat. Ja kun valitsee kesäloman majoituspaikaksi uinuvan hiihtokeskuksen, myös lähistön ravintolapalvelut ovat käytettävissä. Jos ei kokkaaminen lomalla maistu, valmiille poronkäristykselle ei ole pitkä matka.

Ensi viikolla matkamme jatkuu Hammastunturin erämaahan. Mutta nyt hillaan…

Edullista kesäajan majoitusta Luostolla:

www.luosto.fi/mokit

http://www.nettimokki.com/lappi/sodankyla

Samppanjaa tunturissa

Tästä alkaa loma. Retkireppuun pullo kylmää samppanjaa. Reilun kolmen kilometrin jolkotus mökiltä Ukko-Luosto -tunturin huipulle. 564 noustavaa porrasta. Muutaman sadan metrin loppurutistus tunturin rinnettä ja tsadaa, maailman paras näköalaravintola odottaa samppanjanjuojaa. Jos minun pitäisi merkitä punaisella matolla Lapista mieluisin paikka, laittaisin maton Ukko-Luoston huipulle. Sen verran hyviä tunnelmamuistoja paikkaan liittyy.

Retkireppu on pakattusamppanjareppu564 porrasta noustavana.portaiden nousuSamppanjasherpa työssään.samppanjasherbaJo perinteeksi tullut kesän samppanjavaellus Ukko-Luostolle on aloittanut usean vuoden ajan kesäloman ja virittänyt huolettomaan lappifiilikseen. Jostain kumman syystä tunturin laella samppanja muovipikarista maistuu niin taivaalliselle: pirskahtelevaa, suunmyötäistä ja raikasta. Tässä kohtaa myös koko loma on edessäpäin. Voiko sitä ihminen parempaa hetkeä kuvitellakaan?

samppanjaatunturissa samppanjaasamppanjaa tunturissa2 Jos liikuskelet Lapin reissuillasi Luostolla, älä missaa käyntiä Ukko-Luostolla. Tunturin huippu on helposti saavutettavissa. Lähimmältä parkkipaikalta tai mökeiltä on vain noin 3-4 kilometrin matka ylös. Metsiemme hallitus on rakentanut maastoon entisen kinttupolun tilalle oikean broadwayn, joka johtaa tunturiin nouseville portaille. Kipuaminen saa kummasti sykkeen nousemaan, mutta ei hätää, matkan varrella on näköalatasanteita, joissa on hyvä lepuuttaa. Näköalat kyllä palkitsevat uurastuksen. Yhteen suuntaan pertsakuntoiselta menee noin tunnin verran. Alas voi tulla portaiden lisäksi huoltotietä pitkin tai jatkaa vaellusta pidemmän kaavan mukaan Lampivaaran ametistikaivokselle.

Ukko-Luosto kuuluu Pyhä-Luoston -kansallispuistoon. opastaulutHuipulla on säätutka, jolla ennustetaan koko Lapin säätä.sääpallo www.luosto.fi

www.luontoon.fi/pyha-luosto

Kannattaako mennä kesällä Luostolle ja Pyhälle?

Lappi vetää vaeltajia ruska-aikaan ja hiihtokansaa keväthangille, mutta moni ei tule itikkakammossa ajatelleeksi, että myös kesä-Lapilla on paljon annettavaa. Tässä viisi hyvää syytä, miksi Luostolle ja Pyhälle kannattaa suunnata nyt kesällä:

1. TUNTURIT  Kiipeä tunturin huipulle vaikkapa yöttömässä kesäyössä ja koe avaruus ympärilläsi.

Ukkoluoston (514 m) huipulle johdattaa 670 porrasta, joten tunturiin on helppo nousta huonommallakin kunnolla. Tunturin huippu on maailman paras paikka siemailla samppanjaa ja nauttia huikeista maisemista.

Pyhän Noitatunturin (540 m) valloittaminen on hieman vaativampaa, sillä osa matkasta on jyrkkää nousua rakkakivikossa. Voit tehdä vaelluksen rengasreittinä ja palata alas tunturin toista puolta. Pituutta reitille tulee tällöin 12 km. Reitin varrella on useita laavuja ja tulentekopaikkoja.

Ukko-LuostoUkko-LuostoUkko-LuostoNoitatunturi

 2. RETKEILYMAASTOT  Lapin luonto nyt muutenkin on ihastuttavaa ja retkeily vaihtelevassa maastossa antoisaa.

Pyhä-Luoston kansallispuistossa on hyvä verkosto eripituisia vaellusreittejä. Tee muutaman tunnin pikapyrähdys ja käy kodalla paistamassa makkarat. Tai toteuta parin yön telttavaellus tunturijonoa pitkin Luostolta Pyhältä. Merkittyjen reittien varrelta löytyy kiitettävästi kotia, laavuja ja tulentekopaikkoja. Kesäaikaan joka puolella on rauhallista ja saat usein kulkea kohtaamatta ristin sielua.

PyhäPyhäLuostotunturit

 3. EDULLINEN MAJOITUS  Mökki yli puolet halvemmalla kuin sesonkiaikaan.

Luoston ja Pyhän alueen mökeissä on kesäisin hyvin tilaa ja hinnat todella edullisia. Hyvätasoisen mökin omalla saunalla vuokraat kesäaikaan 300 eurolla/vk. (www.nettimokki.com)

Luosto majoitus

 4. POROT  Sarvipäät tulevat kylille.

Tunnen itseni aina kunnon turistiksi poroja kuvatessani. En voi sille mitään, että niitä on mukava tarkkailla lähietäisyydeltä ja samalla ikuistaa Lapin eksotiikkaa. Kesäaikaan porot pyörivät mökkikylien ja hotellien pihoissa, eivätkä juuri ihmisistä piittaa.

Poroporo

5. HILLAT  Soiden gourmeeta.

Myönnetään, minulla on hillapakkomielle. Mikään mahti maailmassa ei saa minua pysymään poissa loppukesän hillasoilta. Ei haittaa vaikka seuralaisena on usein melkoinen öttiäisarmeija. Hillaa ei jätetä!

hillakuvahilla

 

Lisätietoa:

www.luontoon.fi/pyha-luosto

www.luosto.fi

www.pyha.fi

www.lappi.fi/matkailu/pyha-luosto