Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Lappi

Luopumisen tuskaa

Kannattaako asioita ylipäätään omistaa? Onko ihminen vapaampi ja huolettomampi ilman omistamisen taakkaa?

Tulin Lappiin. Tällä kertaa en yhtä iloisin ja rentoutunein mielin kuin aiemmin. Mieltä painoi luopumisen tuska. Tulin myymään rakasta lintukotoamme.

Mulla on mieheni kanssa ollut useamman vuoden Lapissa pieni loma-asunto. Sellainen kelorivarin pätkä, joka on ollut tukikohtamme Lapin reissuillamme.

Ikävä kyllä mökin käyttö on jäänyt viime vuosina vähäisemmälle kuin alun perin suunnittelimme. Matka on pitkä ja jotta tänne saakka viitsii ajaltaa tarvitaan useampi vapaapäivä kuin pelkkä viikonloppu. Levottomina sieluina meillä on myös vaikeuksia viettää lomaa yhdessä ja samassa kohteessa. Ympärillä oleva laaja Lappi houkuttaa ja sitten on vielä se Pohjois-Norjakin, josta saimme tänä kesänä vasta pienen siivun raapaistua.

Rupesimme miettimään järkiperustein onko mitään mieltä pitää tällaista investointia suurimman osan vuotta tyhjillään. Jos täällä käy jouluna ja kesälomalla, onko järkeä maksaa koko vuoden lainaa ja käyttökuluja?

Asiat eivät kuitenkaan ole aina niin yksinkertaisia. On olemassa myös ne tunnesyyt. Rakennukseenkin voi kiintyä. Vuosien varrella tätä pesää on tullut laitettua mieleiseksi. Pienet itse hankitut yksityiskohdat ovat lisänneet hyvää tunnelmaa ja muutenkin tuntuu, että tässä kämpässä on fengshuit kohdallaan.

Näiden vanhojen kelohirsien ympäröiminä olemme viettäneet tunnelmallisia jouluja, tuijotelleet lapintakan loimutusta, kerranneet mukavien päiväretkien antia ja haaveilleet tulevasta. Vuoron perään olemme pitäneet revontulivahtia tai ihmetelleet terassilla Lapin yötöntä yötä. Palanneet mökkiin hikisinä milloin hillasoilta, milloin vaelluksilta tai hiihtoretkiltä. Seuranneet pihalla kuljeskelevia poroja ja heitelleet kuukkeleille leipäpaloja. Kivunneet lähitunturin laelle juomaan samppanjaa. Ja nytkö sitten olisi aika luopua tästä kaikesta, meidän omasta lintukodostamme?

Näillä puilla on ollut elämää ja tarinoita jo paljon ennen meitä.

Olen tehnyt surutyötä. Silitellyt uurteisia, vuosien tummentamia keloja ja jutellut niille. Tutkinut niiden pintaan piirtyneitä tarinoita, jotka ovat syntyneet kauan ennen meitä. Meistä on tullut näiden vuosien aikana läheisiä.

Myydäkö vai eikö myydä? Järki sanoo yhtä ja sydän toista. Kumpi edellä pitäisi mennä? Siinäpä pulma.

Salaa toivon, ettei kukaan ostaisi tätä.

Tänään yhtä sumussa kuin ympäröivä luonto.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Pohjoisen eksoottiset asukit

Porot ovat eriskummallisia puolivillejä hirvieläimiä. Juoksentelevat vapaina lähes puolta Suomea Oulusta ylöspäin ja siltikin jokaisen poron omistaa joku.

Nyt on ihan pakko kirjoittaa vähän poroista. Ainakin minusta nämä pohjoisen elikot ovat aikamoisen eksoottisia ja ihmeellisiä. Kun ottaa huomioon, miten suurella alueella ne vaeltelevat pitkin Lapin erämaita, ainakin minun on vaikea käsittää miten ne saadaan koottua poroerotuksessa yhteen. Ja sitten jostain korvamerkistä kukin omistaja tuntee omat kasvattinsa.

Olin tänään pyöräilemässä Luostolla jo tutuksi tullutta reittiä Orresokan ympäri. Hotelli Luostotunturin kohdalla oli pakko vähän hieraista silmiäni. Hotellin pihan oli nimittäin kansoittanut ei bussilla tullut turistiryhmä kuten yleensä, vaan hyvän kokoinen lauma poroja.

Neljän tähden hotelli, sopii myös poroille.

Paikalle oli ilmeisesti hälyytetty paikallisen porotilan poika, joka oli pesemässä asvaltoituja reittejä poronpaskasta. Erehdyttävästi salmiakkinappuloita muistuttavat poronpapanat olivat kuorruttaneet hotellin edustaa kummasti. Kuulin, että porot yleensä hakeutuvat ylemmäs tunturiin hakemaan suojaa itikoilta, polttiaisilta, mäkäräisiltä ja paarmoilta. Täällä Luostolla nämä yksilöt ovat kuitenkin sen verran vaativampaa väkeä, että ovat valinneet sopivan paikan, mistäs muualta kuin paikkakunnan suurimman hotellin pihalta.

Turistillehan tämä eksotiikka sopi mainiosti. Kerrankin pääsi luonnontilaisia poroja tarkastelemaan ihan läheltä eikä niitä näyttänyt paljoakaan häritsevän ympärillä pyörivät kuvaajatkaan.

Urosporojen eli hirvasten suuret sarvet tekivät melkoisen vaikutuksen. En ole koskaan tiennytkään, että jokaisella porolla on noin yksilölliset sarvet. Sarvien koko, väri ja muoto näyttivät olevan hyvin erilaisia. Olipa joukossa vaalea porokin, jonka sarvet olivat poikkeuksellisesti vaaleanpunaiset.

Toisin kuin muilla hirvieläimillä, poroilla sarvet kasvavat myös naarasporoille eli vaatimille. Mielenkiintoista muuten on, että poronsarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Kesäaikaan poron sarvet saattavat kasvaa jopa 2 cm vuorokaudessa, joten eipä ihme, että melkoinen kruunu joillakin oli kannettavanaan.

Sarvet vaihtuvat vuosittain, naarailla keväällä vasomisen jälkeen ja uroksilla syksyllä kiima-ajan päätyttyä. Sarvilla on kuulemani mukaan myös suuri merkitys poron sosiaaliseen asemaan laumassa. Tästä tulikin mieleeni, että jos maastossa löytää pudonneet poronsarvet, yltääköhän jokamiehen oikeus tähän ja saakohan nuo sarvet ottaa? Osaako kukaan sanoa?

Luulisi näillä komistuksilla olevan melkoisen korkea arvoasema.

Turkin vaihtuminen näytti joillain poroilla olevan vielä kesken. Talvikarva irtoaa kesällä suurina tuppoina ja uusi talviturkki alkaa kasvaa elokuun tietämillä. Lämpöä hyvin eristävä turkki koostuu ontoista karvoista ja sen ansiosta poro kestää pohjoisen paukkupakkasia. Meillä mökin terassipenkkiä lämmittää porontalja ja voin sanoa, ettei lämpimämpää ja miellyttävämpää alustaa voisi olla.

Hotellin pihalla makoilevassa porotokassa oli myös joitain pieniä vasoja, joilla ikää nyt heinäkuun lopussa lienee noin 2-3 kuukautta. Aika tavalla söpöjä otuksia. Luin, että emo vieroittaa vasan ennen uuden syntymää seuraavana keväänä, mutta vuotinen vasa palaa noin viikon kuluttua ja liittyy emon ja uuden vasan seuraan.

Siihen ne jäivät nämä jänkäjoonaat makoilemaan. Liekö yöpuulle siihen tunturihotellin pihaan asettuneet, sen verran nuokuksissa näytti jo moni olevan? Minä jatkoin matkaa monta porokuvaa rikkaampana.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Valkoisia ja sinisiä ajatuksia

Jos olet väsynyt lapinhullujen jorinoihin, älä lue tätä. Luvassa syvää tunteen paloa.

Yksi Lapissa vietetty joulu jälleen takana. Joulu, joka on ollut lumen valkoinen ja hetkiltään sininen. Joulu, joka kietoi salaperäiseen hämärähyssyyn, sytytti taivaalle tähtivyön ja hiljensi maailman äänet.

luosto7luosto

En pysty kuvittelemaan parempaa paikkaa joulun viettoon kuin Lapin lumoava tunturimaisema. Kun napapiiri on ylitetty, on kuin astuisi toiseen todellisuuteen. Tässä kohden joku pyyhkäisee pois kaiken huolen ja mieliharmin. Tästä eteenpäin päässä on vain seesteisiä, selkeitä ja yksinkertaisia ajatuksia. Valkoinen mieli ja valkoinen hanki. Puussa kuuraparta ja taustalla sininen tunturi. Joulun sanoma tulee todeksi: maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

luosto6luosto5

Lumessa tarpoessani tunturin rinnettä ylöspäin mietin pian sata vuotta täyttävää Suomea. Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden. Kaksi turvallista väriä, jotka joulukuisena pakkaspäivänä ympäröivät minut ja tekivät minusta onnellisen ihmisen. Vuoden viimeinen matkailukohde ei ollut vain vuoden paras matkailukohde. Se oli maailman paras matkakohde ja tämä oli minun paras matkani.

luosto4luosto2luosto3

Hyvää uutta vuotta ihanaiset lukijani. Tapahtukoon teille kaikille paljon onnellisia asioita tulevana vuonna. Kuono kohti uusia seikkailuja.

poro2poro3

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Puhdasta yksinkertaisuutta

Neljänä perättäisenä kesänä olen istunut samaisen Pohjois-Lapin erämaajärven rannalla kuin te herra Wirkkala. Inarin Paadar-järven maisemasta on tullut jokakesäinen henkireikäni, puhdistusriittini. Olen itse asiassa istunut siinä ihan teidän naapurissa punaisen lapinmökin portailla ja tuijottanut vastapäistä vaaraa ja Paadarin nopeasti muuttuvaa vedenpintaa. Tarkkaillut ympäröivää luontoa ja miettinyt elämää. Inspiroitunut.

paadar2tila

Luulen jossain määrin ymmärtäväni teitä herra Wirkkala. Olette varmaan itsekin istunut useasti mökkinne rappusilla tuijotellen samaa maisemaa piippuanne poltellen. Kuunnelleet ympäröivää hiljaisuutta ja tehneet huomioita yksinkertaisista asioista. Onko lähisuon kurkipariskunta palannut tänäkin kesänä pesimään? Kuinka monta poikasta koskeloemolla on tänä vuonna? Minkälaisia kuvioita tuulenvire tekee Paadarin pintaan? Mitä puuhastelee terhakka västäräkki? Onko porojen vasominen onnistunut?

koskelotvästäräkkisarvet

Herra Wirkkala, te tulitte vuosikymmeniä, aina vuosi toisensa perään, Paadarin rannalle rakentamaanne mökkiin puhdistamaan aivojanne. Etsimään inspiraatiota ja oivalluksia. Luomaan ja innovoitumaan Lapin luonnosta.

En pysty itse luomaan mitään niin suurta kuin te, mutta Paadarin puhdistavasta ja uudestisynnyttävästä voimasta olen myös päässyt osalliseksi. Tällä paikalla erämaassa on mystinen vetovoima. Minunkin on ollut pakko palata tänne yhä uudelleen tekemään vuoden nollaus, inventaario. Tyhjentämään pää kaikesta turhasta. Elämään hetki pyhää yksinkertaisuutta. Valaistumaan.

Maailman paras paikka nauttia samppanjaa.rannallaLemmenjoensuuLemmenjoensuu2skumpat

Yksinkertainen, riisuttu elämä on lisännyt onnellisuuttani. Antanut tilaa kaikelle olennaiselle. Kun on katto pään päällä, rannassa sauna puhdistautumista varten, äärellä järvi mikä ruokkii meidät ja lähde mistä saa maailman puhtaimman makuisen juomaveden, mitäpä sitä ihminen oikein muuta tarvitsee. Tämä riittää hetkeksi. Ja jos tuuli puhaltaa kylmästi pohjoisesta, lisätään kelohalkoa tuvan takkaan tai porinmattiin. Hetken päästä ei enää palele.

vaappusaalis

Tosin täytyy myöntää, että sen verran on yksinkertaisuudesta livetty, että vuotuinen samppanjapullo on aina mukana kuljetettu ja nautittu sen helmeilevä juoma Lemmenjoen suun hietikolla. Tämän suurempaa luksusta ei ole olemassakaan. Olisi kiva tietää, herra Wirkkala, istuitteko te koskaan samaisessa paikassa lempijuomaanne nautiskellen?

Vuorokaudessa on täällä enemmän tunteja. On aikaa nukkua päiväunet joka ikinen päivä. Kun on hyvin levännyt ja aika pysähtyy, havannoi ja näkee myös enemmän. En tiennytkään kuinka sileä voi kelon pinta olla tai kuinka kaunis männyn rungon rosoisuus. Minä näen täällä selvästi enemmän.

kelokaarnapahkapuu

Vaikka näin kesäaikaan eletäänkin lähes vuorokaudet läpeensä valoisaa aikaa, maailma ympärillämme vaihtaa silti väritystään päivästä riippuen. Taivas, joka on täällä selvästi avarampi ja lähempänä, on välillä totaalisen harmaa, kunnes se toisena hetkenä leiskuaa tulta tai herkistyy hempeään vaaleanpunaisuuteen.

Yön hijaisimpana hetkenä nousee usein sumu. Sininen maailmamme peittyy hitaasti usvaan ja taivas ja maa yhtyvät.

Nyt tiedän, mikä on suden hetki.

taivaspaadarpaadar3vaaleanpunainensininenhetki

Tapio Wirkkalan näyttely STILL/LIFE – Tapio Wirkkala Retrospective Inarin Siidassa 25.9.2016 saakka

Wirkkalan suunnittelema lasisarja nimeltään Paadar.Paadar-lasit

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

Saaga – kylpylähotelli Yllästunturin syleilyssä

Aivan Yllästunturin kupeessa nököttää kaunis puusta ja kivestä rakennettu hotellirakennus. Lapland Hotels Saagalla on kunnia olla paraatipaikalla Yllästuntunturin kainalossa.

Kun hotelli sijaitsee yhden maamme korkeimman tunturin juurella, siinä on jo itsessään jotain hohdokasta. Ikäänkuin luonnon luoma ja ihmisen tekele kävisivät vuoropuhelua. En tiedä kuiskiiko Yllästunturi Saagalle tarinoita, mutta ainakin minulle hotelli Saaga oli myönteinen kohtaaminen.

Saaga etuovi

Astuessani pääovesta sisään kiinnitin ensimmäiseksi huomiota hotellin loungeen. Kristallikruunut, antiikkinahkaiset sohvat ja huovutetut lappiaiheiset taideteokset toivat tilaan ripauksen ylellistä tunnelmaa. Punertavat puupinnat antoivat lämpöä ja luonnonkivi seinillä ja lattialla toi Lapin luontoa hienostuneesti sisälle. Aulatiloissa oli myös suurikokoinen takka ja mietin miten mukava tunnelma siellä talviaikaan onkaan, kun takassa palaa tuli.

Saagan kauniisti sisustettu lounge.Hotel Saaga3Hotel Saaga6Hotel Saaga5

Kaunis punahongan sävy jatkui kauttaaltaan hotelli Saagan tiloissa, myös hotellihuoneemme seinäpaneeleissa ja lattiassa. Lämminsävyinen puu teki huoneesta viihtyisän ja kodikkaan eikä voi moittia huoneen harmaan ja viininpunansävyisiä tekstiilejäkään, jotka toivat sopivasti tyylikästä viimeistelyä. Erityisesti tykkäsin omasta suojaisasta parvekkeesta, josta oli hyvät näkymät kaukaiseen tunturihorisonttiin.

Punahongan sävy puupinnoissa antoi huoneelle lämpimän tunnelman.Saaga huone

Huoneen parvekkeelta oli mielenkiintoista seurata myrskyn nousemista tunturijonon takaa.Näkyma huoneesta

Nettiyhteyden maksullisuus huoneissa hieman ihmetytti varsinkin, kun jokaiselle koneelle piti ostaa erikseen omat tunnuksensa. Hotellin aulatilassa netti oli maksuton. Vähän ihmettelimme myös minibaarin puuttumista perustason huoneista. Ylimmän kerroksen superior-huoneista minibaarit kuulemani mukaan löytyvät.

Jos nämä pienet asiat koin puutteeksi, isona plussana oli vapaa kylpylänkäyttö hotellin asukkaille. Kylpyläosastolta löytyivät tavallisen saunan lisäksi höyrysauna, pari poreallasta, uintiin riittävän pitkä uima-allas, lastenallas sekä pari hierovaa vesiputousta. Kylpylässä rentoutuminen oli todella kiva lisä vaelluspäiväämme. Ja näin kesäaikaan siellä oli niin miellyttävän rauhallista. Tässä kohtaa taas ymmärsin, miten paljon enemmän kesälappi tarjoaa kaltaiselleni rauhaa ja omaa tilaa rakastavalle. Olisin voinut lillua porealtaassa loputtomiin tuijottamassa liuskekivisen katon vaihtuvia tuikkuvaloja.

Hotelli Saaga sijaitsee todellakin Yllästunturin juurella Ylläsjärven puolella. Laskettelija ei voi enää rinteitä lähempää hotellia toivoa, mutta ylös tunturiin kannattaa ehdottomasti mennä näköaloja ihailemaan myös näin kesäaikaan.

Yllästunturi suorastaan syleilee hotelli Saagaa.Hotel SaagaGondolihissi

Teimme hotellilta elämämme helpoimman tunturihuiputuksen. Hotelli Saagan alapuolella on gondolihissin asema, josta voi hypätä gondolivaunun kyytiin, joka kuljettaa 718 metrin korkeuteen Yllästunturin huipulle. Vaikka kunto tai fysiikka ei muuten sallisi tunturiin kiipeämistä, täältä pääsee näköaloja ihailemaan vaivattomasti. Tiettyihin vaunuihin pääsee myös koiran tai maastopyörän kanssa. Lipun pystyi ostamaan joko yhteen suuntaan tai edestakaisin.

Maisema

Jos näköalat jo hississä olivat hienot, todella vaikuttava maisema aukesi huipulta. Ymmärsin hyvin, miksi tätä osaa Lappia kutsutaan Tunturi-Lapiksi, sillä tunturijonoa piisasi silmän kantamattomiin katsoit sitten mihin suuntaan tahansa. Ylhäällä oli niin mykistävän kaunista, että olisi voinut tirauttaa jälleen pienet itkut tälle valloittavalle luonnonkauneudelle.

Illastimme hotellin ravintolassa ja tartuimme kesäajan grillipihvitarjoukseen. Savuporo-bearnaise kastikkeella höystetty pihvi oli herkullinen. Hyvä hinta-laatusuhde 17,90 euron hintaan.

Hotellin ravintolatilat olivat valoisat ja viihtyisät.Ylläs SaagaSaaga ravintolaHotel Saaga12

Kesän pihvitarjous oli hintansa väärti.Kesäpihvi

Lapland Hotels Saaga on mukava tunturihotelli ja hyvä etappi liikkumiseen Ylläksen alueella. Lapsiperheitä hotellilla näytti olevan useita, eikä ihme, sillä pienet viihtyvät varmasti kylpylässä. Tosin kyllä siellä viihtyi myös tällainen täti-ihminenkin. Ja sen toisen puolen päivästä siellä Yllästunturin huipulla. Jostain kummasta syystä päähän jäi soimaan Louis Armstrongin biisi ”What a wonderful world”.

Blogiyhteistyö Lapland Hotelsin kanssa.

https://www.laplandhotels.com

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

Lodge 67°N – Ylläksen lintukoto on hyvän mielen majatalo

9.5 pistettä Booking.comissa, 3. sija Tripadvisorissa Äkäslompolon majoituskohteista. Piti mennä ottamaan selvää, miten ihmeessä tämä pieni pohjoisen majoituskohde kerää asiakkailta tällaisia huippulukemia.

Pari vuotta Äkäslompolossa Ylläksen alueella toiminut Lodge 67°N osoittautui jonkinlaiseksi sekoitukseksi majataloa, hiihtomajaa ja boutique-hotellia. Kolmessa tasossa olevassa hirsitalossa on kahdeksan eri kokoista huoneistoa. Lisäarvoa mukavan kokoisiin huoneisiin tuovat asukkaiden käytössä olevat yhteiset tilat: yläkerran olohuonemainen oleskelutila ja pohjakerroksen takkatupa. Joka päivä lämpiää myös talon saunat, joita yleisten saunavuorojen lisäksi voi varata myös yksityiskäyttöön.

Lodge67NLodge67 rakennus

Niin, mutta miksi asiakkaat sitten antavat yhtä mittaa lähes täysiä pisteitä tälle pikku hotellille? Lodgea voisi kutsua hyvän mielen majataloksi. Se on persoonallinen, intiimi ja tarjoaa yksilöllistä ja teeskentelemätöntä palvelua. Omistajilla on hymy herkässä ja auttamishalu kympissä. Palvelu on henkilökohtaista olematta mitenkään päällekäypää. Jokainen asiakas huomioidaan yksilönä ja he todella välittävät siitä, että viihdyt. Tätä, jos mitä arvostan suuresti.

Paikka on viihtyisä ja kotoisa, sellainen lintukoto. Nuoret yrittäjät ovat luoneet paikkaan hyvän hengen, joka kantaa joka kohdassa. Rakennuksen viihtyisyyttä on lisäämässä parisataavuotias hirsiosa, joka on tuotu paikalle Tornionjokilaaksosta. Tässä tilassa sijaitsee alakerran aamiashuone ja osittain yläkerran suurin huoneisto. Vanhat hirsipinnat tuovat tiloihin miellyttävää lämpöä ja mukavaa tunnelmaa.

Lodge aamiaishuoneLodge4Lodge13

Lodge 67°N ei ole mikään hienosteleva tai ylellinen vierastalo. Siinä on enemmänkin ripaus mummolaa, jonka raitaisilla räsymatoilla kuljetaan mutkattomasti villasukissa. Tosin siitäkin on tässä talossa huolehdittu. Jokaista asiakasta varten löytyivät huopatossut, joissa hipsutella. Lodge on kodikas ja lämminhenkinen, rentouttava ja rauhallinen. Paikka, jossa on helppo viihtyä ja jonka yläkerran riippukeinutuoliin on mukava istahtaa maailmaa pohtimaan.

Itse rakennus on Shell-yhtiön entinen henkilöstön virkistys/koulutuskäyttöön rakennettu kokonaisuus. Joissain kohdin sisustusta paikan koulutustausta tulee näkyviin, mutta vastapainoksi tiloja on sisustettu mukavilla pienillä yksityiskohdilla kuten vanhoilla puusuksilla.

Lodgen sisustuksessa oli paljon kauniita yksityiskohtia.Lodge15Lodge9Lodge16Lodge17

Huoneet ovat hyvää perustasoa ja niissä jokaisessa on oma minikeittiö astioineen ja ruuanlaittovälineineen. Arvostan paljon omaa jääkaappia, jossa voi säilyttää välipalaa ja pitää juomat kylminä, vaikkei sen kummemmin kokkailisikaan. Hyvä lisä aktiiviliikkujalle on jokaisessa huoneistossa oleva kuivatuskaappi. Himohiihtäjä varmasti arvostaa myös alakerran lämmintä suksien huoltotilaa. Majoituimme itse yläkerran parvekkeelliseen huoneeseen, josta oli kauniit tunturinäkymät.

Kävimme kurkkaamassa myös Lodgen suurimman kolmen makuuhuoneen huoneiston. Peräti 110 m2:n tilassa oli kolme erillistä kahden hengen makuuhuonetta sekä yhteinen ruokailu/oleskelutila ja ihan kunnon keittiö. Ihanteellinen huoneisto esim perheelle tai ystäväporukalle. Mietimmekin sitä, miten hauskaa tuolla olisi viettää esim. yhteistä perhejoulua.

Huoneessamme oli oma keittiö, pehmeät lampaantaljat vuoteilla ja parvekkeelta kivat näkymät tuntureille.Lodge6Lodge10Lodge12

Asiakkaiden yhteinen olkkari ja alakerran takkatupa.Lodge8Lodge7Lodge20

Kolmen makuuhuoneen huoneisto oli kuin oma asunto rakennuksen sisällä. Huoneistoon oli myös oma sisäänkäynti.Lodge3Lodge

Lodge 67°N sijaitsee parhaalla mahdollisella paikalla Äkäslompolon keskustassa kauppojen ja ravintoloiden läheisyydessä. Hiihto- ja vaellusreiteille pääsee ihan vierestä. Yllästunturin lähimmille laskettelurinteille on matkaa noin kolmisen kilometriä, mutta sinne pääsee talviaikaan kätevästi bussikuljetuksella majapaikan läheltä. Ja jos kaipaat lomaltasi muutakin kuin aktiivista liikuntaa, vieressä on paikkakunnan merkittävin menomesta Äkäshotellin yökerho Pirtukirkko.

Hyvän mielen majatalo, jonne tulee kuin kotiinsa.Lodge18

Hieno lisä olivat asukkaiden käytössä olevat läskipyörät, joilla pääsee vielä helpommin tutkailemaan alueen tarjontaa tai kesäisin retkelle latupohjia pitkin.

Kaikkiin huonehintoihin sisältyy erinomaiseksi toteamamme kauniisti katettu aamiainen. Oli ihanaa tulla aamiaiselle, kun suuressa luonnonkivitakassa paloi tuli ja pöydillä kynttilät.

Lämpöä ja tunnelmaa.Lodge14Lodge19

Lodgen huonehinnat olivat vuorokaudelta 80 eurosta ylöspäin. Booking.comin arvosteluissa paikkaa oli kehuttu erityisesti hyvän hinta-laatusuhteen vuoksi, eikä ihme. Täyttä vastinetta saa todellakin koko rahan edestä.

Eivät ne olleet väärässä nuo arvioitsijat. Joku majoittuja kirjoitti: ”Lodge 67°N on erilainen majapaikka mökkien ja hotellien rinnalla. Kotoisa, lämminhenkinen ja nuorekas.” Tuohon voin täysin yhtyä. Ihanaa, että tällaisia paikkoja ja tällaisia yrittäjiä on olemassa.

www.yllaslodge.com

Yhteistyössä Lodge 67°N:n kanssa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ylläs on huippumesta myös kesäaikaan

Mitä Ylläs tarjoaa kesämatkaajalle? Kokemuksemme perusteella paljonkin.

Länsi-Lapin Ylläksen alue on jäänyt itselleni vähän vieraaksi lukuunottamatta taannoisten vuosien pikaisia laskettelureissuja. Tänä kesänä päätin tutustua Yllästunturin ympäristöön muutaman päivän ajan vähän tarkemmin ja selvittää mitä kaikkea siellä voi kesäaikaan tehdä.

Olin jo unohtanut, ettei sellaista paikkakuntaa kuin Ylläs ole olemassakaan. Nimi tulee Yllästunturista, jonka molemmille puolin matkailu on keskittynyt. Suurempi keskuksista on Äkäslompolo, josta löytyy eniten majoituskapasiteettia ja parempi palvelutarjonta. Toisella puolen tunturia on Ylläsjärven alue. Matkaa kylien välillä on viitisentoista kilometriä ja niiden välissä kulkee kaunis maisemareitti, josta on hienot tunturinäkymät.

tunturilappi

Suuntasimme ensimmäiseksi Metsähallituksen ylläpitämään Yllästunturin Kellokas-opastuskeskukseen. Täältä saimme paljon hyvää käytännön tietoa, esimerkiksi tietoa alueen retkeilyreiteistä ja nähtävyyksistä. Tosin tässä kohtaa iski retkeilijä-ähky: vain muutama päivä aikaa ja niin paljon mielenkiintoisia maastoreittejä ja nähtävyyksiä. Ostimme kuuden euron hintaisen retkeilyreittikartan, johon oli merkitty lähialueen retkeilyreitit ja nähtävyydet. Tämä osoittautuikin hyväksi oppaaksi päivien suunnitteluun ja suunnistamiseen.

Kellokkaassa on myös ilmainen näyttely, joka esittelee lappalaista elintapaa, Lapin luontoa ja eläimistöä. Tosi mielenkiintoinen näyttely, jossa lapset oli hyvin huomioitu. Yritimme painaa täällä mieleen mm. Lapin linnustoa ja ihmettelimme Lapin suuria pöllöjä. Ylläksen alueeseen tutustuminen kannattaa ehdottomasti aloittaa täältä. Kellokkaasta pääsee myös monille alueen retkeilyreiteille.

saamelaisuus

Luonto on Ylläksen alueen juttu etenkin kesäaikaan. Olen varma, että jos pidät luonnossa liikkumisesta, pidät myös Ylläksestä. Seitsemän tunturin alueella maisemat ovat vailla vertaansa ja sen pääsimme useaan otteeseen kokemaan. Ensimmäiseksi teimme noin yhdeksän kilometrin mittaisen vaelluksen Ylläs-Pallas kansallispuistossa. Reitti kulki aluksi kauniissa lehtomaastossa pitkin Varkaankurun Velhopolkua tunturipuroa seuraillen. Kaunis lehtomaasto-osuus on noin 3,5 km ja hyvin helppokulkuinen. Reitillä on laavu, tulistelupaikka ja vessat.

pirkospuut2retkeilyreittitunturipuro2tunturipuro

Lehtomaaston jälkeen nousimme tunturikurun rakkakivikkomaisemiin ja sieltä havumetsikön kautta Kesänkijärvelle, josta suuntasimme takaisin lähtöpisteeseemme opastuskeskus Kellokkaalle. Tosi mukava reitti, joka tarjosi monipuolisen katsauksen Lapin vaihtelevaan maastoon. Ihaninta kulkemisessa oli, että tunturihorisontti reunusti kulkuamme joka puolella.

Kiinnitimme huomiota siihen, miten hyvässä kunnossa retkeilypolut olivat. Vähänkin kosteimpiin kohteisiin oli rakennettu pitkospuut eikä tunturikurussakaan tarvinnut rakkakivillä taiteilla, vaan pystyi tepastelemaan pitkin lankkusiltoja. Kaikki vaikeammat paikat olivat pitkostettu tai porrastettu. Ei ihme, että kokonaisia perheitä pienten lasten kanssa näkyi maastossa kaikkein pienempien matkatessa kantorinkassa.

kurupitkospuutportaatluontopolku

Ylläksen alueen retkeilyreittien runsaus ja monipuolisuus yllätti muutenkin. Jopa lyhyitä muutaman kilometrin mittaisia päiväretkelle sopivia reittejä oli tarjolla paljon. Lähinnä koimme runsaudenpulaa mikä valita ja mihin tarttua.

Seuraavana päivänä tarkoituksemme oli nousta Aakenustunturin huipulle, mutta runsas sumu peitti maaston ja maiseman. Katsoimme parhaimmaksi muuttaa suunnitelmaa ja sen sijaan lähdimme katsomaan kahta luontonähtävyyttä: Pakasaivoa ja Äkäsmyllyä.

Lapin helvetiksi kutsuttu Pakasaivo on rotkojärvi, joka on luokiteltu Inarijärven jälkeen Suomen toiseksi syvimmäksi järveksi. Tämän paikoin 60 metriä syvän järven pohjoispää on ollut aikoinaan saamelaisten palvontapaikka. Järveä ympäröivät jylhät kallioseinämät, pahtaseinät, jotka nousevat paikoin 70 metriä kohtisuoraan järven pintaa ylöspäin. Paluumatkalla juutuimme tapamme mukaan hillasuolle hillan kiilto silmissämme. Hyvä hillavuosi kun tänä kesänä on, saaliina lähes ämpärillinen ihanaa hillaa.

padasaivo2Pakasaivo2

Toinen nähtävyys Äkäsmylly on kosken rannalla sijaitseva vanha vesimylly, jota alueen asukkaat ovat aikoinaan käyttäneet viljan jauhamiseen. Alueella on myös laavu, nuotiopaikka sekä paikalle siirretty riihi, jossa sijaitsee vilkkaampana ajankohtana kahvio. Kaunis paikka kuohuvan kosken rannalla.

Paluupäivän aamuna teimme vielä helpoimman mahdollisen tunturiin nousun. Ylläsjärven puolelta pääsee gondolihissillä Yllästunturin huipulle 718 metrin korkeuteen. Lipun pystyi ostamaan joko yhteensuuntaan tai edestakaisin. Mainio ja helppo tapa päästä tunturin laelle kunnosta riippumatta. Näköalat ylhäältä olivat sanoin kuvaamattomat. Huipulla oli pieni kahvila/ravintola, jonka terassilla on kiva istuskella näköaloja ihaillen.

gondolikuksat

En osaa sanoa tämän lyhyen kokemuksen perusteella onko Ylläs ykkönen, mutta huipulla se on ainakin. Tämä vierailu jätti vain nälän, jota täytyy tulla tyydyttämään takuuvarmasti myöhemmin, toivottavasti pidemmällä ajalla. Ylläs yllätti kesämatkaajan upeiden luontokohteiden runsaudella ja kiinnostavien retkeilyreittien paljoudella. Ja niin mukavilla majoituspaikoilla, joista kokemuksia seuraavissa postauksissa. Kesämatkailun monipuolisuudessaan Ylläs on ehdottomasti huippupaikka.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Tykkyä ja puuteria Luostolla

Aina kun näen vähänkään korkeamman kukkulan, rinteen tai vaaran, tunturista puhumattakaan, tunnen käsittämätöntä hinkua kiivetä rinnettä ylös, mieluiten laelle asti. On pakko nähdä millainen maailma ylhäältä avautuu ja kuinka kauas sieltä näkyy. Näin löysin jokunen vuosi sitten Pyhä-Luoston kansallispuistosta Luostolta Keski-Luostoksi nimetyn tunturiselänteen. Mikään ylettömän korkea tunturi ei ole kyseessä, mutta erikoiseksi sen tekee laen ihmeellinen taigametsä.

Huipun tuntumasta löytyi Lapin reissujeni kummallisimmat käkkyrämännyt ja kelopuut. Nuo huipun kovia kokeneet petäjävanhukset ovat aikojen saatossa kasvaneet käsittämättömille mutkille ja koukeroille. Rankka kasvuympäristö on saanut ne kasvamaan aikamoisen kieroon. Oksat ovat etsineet vuosien varsilla mitä ihmeellisimpiä kasvureittejä ja runkoihin on kasvanut omituisia pullistumia ja pahkoja.

Muutaman kesän aikana olen käynyt näitä käkkyräisiä ihmettelemässä ja silittelemässä niiden karkeaa kaarnaa tai kelon sileää pintaa. Olen miettinyt miten julma tunturituuli on niille mahtanutkaan olla ja miten raskasta taakkaa luontoäiti on pannut ne kantamaan. Samalla on jäänyt kaihertamaan ajatus siitä, miltä tuolla Keski-Luoston tunturin laella mahtaakaan talviaikaan näyttää.

tykky7tykky2tykky6

Kipinän huipulle kipuamiseen antoi mökkinaapuri, joka kertoi käyneensä ihastelemassa paikan takuuvarmoja tykkylumipuita. Pakkasaamusella laitoin lumikengät jalkoihin ja tepastelin lähimmältä parkkipaikalta kohden rinnettä. Hanki ei tähän aikaan vuodesta vielä kantanut, eikä kuntoni riittänyt umpihangessa tarpomiseen, joten täytyi luovuttaa suosiolla jo heti kättelyssä. Onneksi rinteen viertä kulki moottorikelkkareitti, josta erkani oma reittinsä ylöspäin kohti lakea. Tuota uraa pitkin olikin helpohkoa lumikengillä edetä.

Kipuaminen kannatti. Näköalojen lisäksi ylhäällä odotti tällä kertaa huputettu taigametsä. Nuo valkoiset lumipeitteiset puut olivat kuin rukoukseen hiljentynyt seurakunta. Hiljainen kansa päät painuksissa. Paljon oli puille painoa pantu jo heti näin alkutalvesta. Ja minne vain katsoit, maisemaa ympäröi vitivalkoinen puuteri. Puhdas, koskematon, pehmeä, neitseellinen lumi, jonka pinnan tunturituuli oli siloitellut kuin taiteilija lastallaan.

Oli niin kaunista, että melkein itketti.

tykkyä3tykky4tykky14tykky8tykkyä5tykky13

Näin löydät taigametsään: aja Luoston keskustasta noin 2 km Sodankylän suuntaan. Vasemmalla puolella on parkkipaikka, johon voit jättää autosi. Keski-Luosto on tien toisella puolella oleva tunturiharjanne. (Kätevimmin pääset tien toiselle puolen alikulkutunnelin kautta.) Jatka moottorikelkkauraa oikealle. Hetken päästä reitiltä erkanee vasemmalle ylöspäin lähtevä moottorikelkkaura, jota pitkin on helpointa kivuta laelle (osa Yliluoston retkeilyreittiä). Parkkipaikan puolella kolmensadan metrin päässä on muuten Torvisen maja, pieni punainen hirsimökki, jossa talviaikaan toimii latukahvila. Majalle pääsee aurattua tietä pitkin kävellen.

 

Samppanjaa muovimukista blogi on nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/samppanjaamuovimukista. Käy tykkäämässä.