Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Category

Venäjä

Viipuri ei jätä kylmäksi

Viipuri on minusta kummallinen kaupunki. Se on kaupunki, joka tuntuu jotenkin tutulta ja kotoiselta, mutta samaan aikaan vieraalta ja kylmältä. Tunteita nostattaa kiinnostus menetettyä kaupunkia kohtaan.

Kun astelee Viipurin vanhan kaupunginosan alkuperäiskunnossa olevien kivi- ja puutalojen välimaastossa, unohtaa helposti ajan tajun. Näkymä voisi olla miltä vuosikymmeneltä tahansa. Vanha viipurilainen henki on selvästi läsnä. Kun taas tuijottaa Punaisentorin mahtipontista punalipuin koristeltua Lenin-patsasta, ollaan ihan toisessa maailmassa. Neuvostoaika nostaa päätään.

Joka tapauksessa Viipuri ei jätä kylmäksi. Vastakohtaisuus vanhan suomalaisen historian ja nykyisen venäläisen elämänmenon välillä on suuri, mutta kiinnostavan kiehtova. Huolimatta siitä, että sotien jälkeen suomalaisjäljet yritettiin poistaa Viipurista mahdollisimman tehokkaasti, vanhan Viipurin kukoistus on nähtävissä monissa kohdin yhä vaan.

Viipurin tunnukset: Viipurin linna ja Pyöreä torni. Vesiportinkatu.Pommitetun tuomiokirkon raunioista kurkistus kunnostettuun kellotorniin.Jalustalle nostettu Lenin vartioi nykyistä Punaistatoria, entistä Punaisenlähteentoria.

Nuorempana minua lähinnä ärsytti vanhojen viipurilaisten Viipurin ihannointi ja kaihoaminen entisille kotikonnuilleen. Nyt vanhempana pystyn ymmärtämään paljon paremmin sitä tyhjää aukkoa ellei peräti traumaa, jonka on aiheuttanut asukkaiden äkillinen riipaisu pois kodeistaan ja juuriltaan. Taakse on pitänyt hetkessä jättää koko siihen asti eletty elämä edistyksellisessä ja vauraassa kaupungissa.

Kannattaa lukea Pekka Kantasen ja Mikko Mäntyniemen kirja ”Aikamatka Viipuriin”. Kirjassa on mielenkiintoisesti kuvattu samoja paikkoja ennen sotia ja kirjan julkaisuajankohdan kieppeillä vuonna 2010. Kuvia värittävät tarinat mm. Viipurin merkkihenkilöistä, joita kaupungissa näytti suomalaisvuosina olleen yllättävän monia.

Viipurin kaduilla ei voi olla huomaamatta lukuisia kauniita kivitaloja, arvokiinteistöjä, joista ikävä kyllä monen rakennuksen arvokkuus on jäänyt menneille vuosikymmenille. Rappion takaakin entisaikojen vauraus on aistittavissa. Pahoin rapistuneet, lähinnä korjauskelvottomat talot saavat surulliseksi, kun miettii miltä näyttävät saman aikakauden tuotokset vaikkapa Helsingin Bulevardilla.

Rappioromantiikkaako vaiko jo pelkkää rappiota?Väliin mahtuu myös ilonpilkahduksia.

Toisaalta joitain ilon aiheitakin Viipurissa on. Vanhaa historiaa on alettu edes jossain määrin arvostamaan. Huonoon kuntoon päässyt Alvar Aallon suunnittelema kaupunginkirjasto sai ansaitsemansa täyden remontin ja se avattiin yleisölle 2013. Rakennuksen kansainvälistä arvoa kuvastanee se, että tapasin aiemmalla Viipurin reissulla rautatieasemalla pariisilaisen pariskunnan, jotka olivat tulleet Viipuriin varta vasten nähdäkseen tämän funkisikonin.

Tiesittekö muuten, että Aallon kuuluisa tuoli 69 suunniteltiin alunperin Viipurin kirjastoa varten? Myös Aallon myydyin huonekalu jakkara numero 60 tuli julkisissa tiloissa ensimmäistä kertaa käyttöön juuri Viipurin kirjastossa sen valmistumisvuonna 1935.

Jussi Mäntysen hirvipatsas tarkkailee Aallon suunnitteleman kirjaston edustalla.Jakkara numero 60.

Torkkelin puistoon on noussut suomalaisajan suosittua eliittiravintolaa jäljittelevä uusi Espilä. Useista erilaisista ravintolasaleista koostuva ravintola jätti minulle ehkä vähän sekavan kuvan. Ehkä kaikkein sekavimman kokemuksen jätti käsittämättömän huono ja piittaamaton palvelu. En tiedä sattuiko meille vain huono tuuri, mutta tässä ravintolakokemuksessa ei tuntunut mikään onnistuvan. Suurin osa ravintolan asiakkaista näytti olevan suomalaisia.

Keskustaan on ilmaantunut myös vanhan mallin mukaan tehty keltainen raitiovaunu muistona Viipurin raitiovaunuliikenteessä, joka alkoi kaupungissa jo vuonna 1912.

Uusi Espilä avattiin 2016 samalle paikalle kuin edeltäjänsä.Vanhan mallin mukaan tehty ratikka, jossa toimii kahvila.

Viipurissa on aina mielenkiintoista käydä. Nykyisellään se on varsin turvallinen kaupunki, jonka kaduilla on mukavaa kierrellä ja tutkia mm. vanhojen talojen kivijalkamyymälöitä.

Suomalaisajalta peräisin olevassa kauppahallissa kannattaa ehdottomasti käydä ihmettelemässä vilkasta torikauppaa. Toisessa kerroksessa myydään pellavatuotteita  edullisesti. Kauppahalli ja ulkona olevat torikojut ovat erinomaisia paikkoja ostaa käsitöitä.

Ystäväni kanssa ihastuimme erään vanhahtavan oloisen ostoskeskuksen pienen putiikin laajaan kesämekkovalikoimaan. Yli 30 asteen helteellä mekkojen sovittelu oli sen verran hikistä puuhaa, että jätimme suosiolla mekon metsästyksen seuraavalle Viipurin matkalle. Jotensakin minusta on hauskaa kierrellä viipurilaisia kauppoja, jotka eivät ole samojen maailmanlaajuisten tuotemerkkien täyttämiä. Hintataso on verrattain edullinen.

Ei jättänyt Viipuri kylmäksi myöskään lämpötilaltaan. +31 helteessä olisi tehnyt mieli nousta vähän viileimpiin ilmakerroksiin.

Viipuriin pääsee kätevästi junalla Helsingistä, Tikkurilasta, Lahdesta Kouvolasta ja Vainikkalasta tai autolla Vaalimaan, Nuijamaan tai Imatran kautta. Kesäaikaan kiinnostava matkustustapa on risteillä Lappeenrannasta Saimaan kanavaa pitkin. Näille 1-3 päivän mittaisille risteilymatkoille ei tarvita viisumia. Lisätietoja matkoista saat Saimaa Travelin sivuilta täältä.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

 

Kesän helpoin ulkomaanreissu – laivalla Viipuriin ilman viisumia

Kaksi maata ja kaksi ”karjalaista” kaupunkia. Risteilimme Lappeenrannasta Viipuriin pitkin Saimaan kanavaa.

– Matkan ja majoituksen tarjosi Saimaa Travel

Uskomattoman ihastuttava varhaisaamu. Seisomme ystäväni kanssa passit kourassa satamarakennuksessa Saimaan rannalla Lappeenrannassa. Olemme lähdössä m/s Carelialla Viipuriin.

Ensimmäiseksi laivan ulkokannelle ja nassut kohti aurinkoa. Lähtötööttäys ja kokka kohti Saimaata. Zdravstuite Venäjä, täältä tullaan.

Unohdan aina miten lähellä Viipuri onkaan kotikaupunkiani Lappeenrantaa. Maanteitse matkaa on vain noin 60 km, mutta tullijonojen vuoksi matkaan saattaa tärvääntyä useampi tunti. Juna sen sijaan on nopea, mutta matkaan tarvitaan viisumi, kuten tietysti autollakin kuljettaessa.

Mikäli mielit Venäjälle helposti ilman viisumia, näppärä vaihtoehto on matkustaa laivalla Lappeenrannasta Saimaan kanavaa pitkin. Venäjän matkoihin erikoistunut matkatoimisto Saimaa Travel järjestää viisumivapaita risteilyjä Viipuriin toukokuusta syyskuuhun. Matkavaraus tulee tehdä etukäteen, viimeistään 3-5 päivää ennen lähtöä.

M/s Carelian kotisatama on vuodesta 1986 ollut Lappeenranta. 

Viipurin risteily on mahdollista tehdä päivän mittaisena miniristeilynä, jolloin perilläoloaikaa jää reilut pari tuntia. Me teimme Viipurin risteilyn pidemmän version, kahden päivän ja yhden yön hotellimatkan, jota ehdottomasti suosittelen. Aikaa Viipurissa kiertelyyn jää mukavasti tulopäivänä sekä seuraavana päivänä aina kello kolmeen saakka. Myös kahden yön viisumivapaaristeily on mahdollista.

Tässä ajassa kerkesimme tekemään kaupunkikiertoajelun, tutkimaan Aallon kuuluisan kirjaston, syömään menneisyydestä kuuluisan uuden Espilän ravintolassa, kiertämään mukavan kattauksen kenkä-, laukku- ja vaatekauppoja, ostamaan kauppahallista pellavaa, nauttimaan seuraavana päivänä lounasta, ihastelemaan Viipurin vanhan keskustan mukulakivikatujen rappioromantiikkaa ja hankkimaan tuliaisjuomat.

Vakaa aikomus oli kiivetä Viipurin linnan torniin katsomaan näköaloja, mutta 31 asteen helle vaati veronsa. Päätettiin suosiolla jättää linnakäynti seuraavaan kertaan. Paremmalta tuntui istahtaa puiston varjoon suojaan polttavalta auringolta jalkoja lepuuttamaan.

Ihana matkasää. Valmiina risteilylle.

Risteily pitkin Saimaan kanavaa kestää yhteen suuntaan noin viisi ja puoli tuntia. Tuona aikana kuljetaan 43 km pitkän kanavan kahdeksan sulun läpi. Kolme näistä suluista sijaitsee Suomen puolella. Korkeuseroa Saimaalta Suomenlahdelle tulee noin 76 metriä.

Täytyy myöntää, etten jaksa itse olla niinkään innoissani noista suluista. Työskentelin nuoruudessa varustamon palveluksessa, joka järjesti risteilyjä Saimaalle ja kanavalle. Kanavaristeilyt kuuluivat henkilökuntaetuihin, joten Suomen puoleiset sulut tulivat tuolloin joltisenkin tutuiksi.

Ystävääni sen sijaan sulkutoiminnot näyttivät kiinnostavan sitäkin enemmän. Suurin pudotus on suluista ensimmäisessä Mälkiän sulussa, jossa laskeudutaan 12,4 metriä. Meriharakka -blogin Pirkko on kirjoittanut kattavan kuvauksen kanavan suluista. Blogijutun löydät täältä.

Minusta oli mukavaa katsella ohi lipuvia maisemia. Erityisesti rajantakainen mökkikulttuuri kiinnosti. Ohitimme vanhan ajan vaatimattomia datsoja, mutta myös rannalle rakennettuja hulppeita villoja. Ajat ne ovat muuttuneet paljon rajan toisellakin puolen.

Carelia-aluksella on ulkokansia, joissa saattoi paistatella päivää mielensä mukaan ja joihin saa tuoda juomia baarista. Pilvettömältä taivaalta porottava aurinko oli minulle palamisherkälle vähän liikaa, joten pakko oli aika ajoittain turvautua sisätiloihin.

Rajan jälkeen tultiin Nuijamaanjärvelle ennen Venäjän puoleisia sulkuja. Kannella oli ihanaa nautiskella auringosta.

Laivalla on baari/kahvila, ruokaravintola sekä pieni taxfree-kauppa. Olimme varanneet mennen tullen ateriat buffet-pöydästä, mikä olikin ihan hyvä valinta. Ruoka itsessään nyt ei mitään mainittavaa ollut, mutta parasta siinä oli, että aika kului syödessä mukavasti.

Koska risteily on viisumivapaa, täytyy laivalta poistua ryhmänä. Olin varautunut pidempiin odotusaikoihin tullimuodollisuuksissa ja olinkin hieman hämmästynyt, kun jonomme liikkui aika sutjakasti.

Meitä hotelliasukkaita odotti bussi satamarakennuksen vieressä. Tuntui vähän hullulta ajaa noin 600 metrin matka satamasta hotelli Victoriaan, jossa yövyimme, mutta vaivatonta joka tapauksessa. Kauppatorin laidalla sijaitseva uudehko hotelli oli oikein kelpoinen valinta. Jos oikein ymmärsin, Viipurin paras. Huoneemme oli normihuonetta tilavampi juniorsviitti.

Hotellin ylimmässä kerroksessa on viihtyisän näköinen ruokaravintola sekä näköalaterassi, jossa olisi istunut mielellään vähemmän paahtavalla kelillä. Alakerrassa on baari, jonka avuliaalle tarjoilijapojalle peukkua. Hieman meitä ihmetytti, että hotellilta ei löytynyt juomalista kuin venäjäksi, mutta tarjoilija jaksoi kääntää meille kärsivällisesti koko listan. Arvatkaa vaan, mikä oli valintani?

Hotelli Victorian sijainti on aivan loistava. Se on niin keskeisellä paikalla kuin hotelli vain voi olla. Kauppahalli ja Pyöreä torni ovat aivan vieressä, lyhyen kävelymatkan päässä oikeastaan kaikki turistille merkittävä. Rahaa oli helppo vaihtaa samassa rakennuksessa sijaitsevassa pankissa. Aamiainen oli myös ihan perushyvä. Majoittuisin tähän hotelliin kyllä uudelleenkin.

Huoneessamme oli mukavasti tilaa, mm. seurustelutila muhkeine nojatuoleineen.

Seuraavana päivänä bussi huolehti meidät sovittuna aikana takaisin satamaan. Vaikka paluumatkalla porukkaa oli tulomatkaa enemmän, laivaan nousu ei nytkään kestänyt kovin kauaa.

Hämmästytti miten kansainvälistä porukkaa paluumatkalla oli. Mukana oli mm. ryhmä kanadalaisia, jotka olivat tulleet Viipurista etsimään omia sukujuuriaan. Kauas ovat karjalaiset maailmalle kulkeutuneet.

Lappeenrantaan saavuimme iltakymmeneltä. Laivasta purkautui sen näköistä punanenäistä porukkaa, että auringossa oli tullut vietettyä useampi tunti. Kunnon suojakertoimet on hyvä pakata mukaan.

Satamastaan ja laivoistaan Lappeenranta tunnetaan.

Viipurin risteilyn yhteyteen kannattaa varata aikaa myös Lappeenrantaan tutustumiseen. Lappeenrannan satama-alue satamatoreineen on kesäaikaan kaunis ja vilkas. Karjalaisen hengen löytää täältä ehkä parhaiten.

Maista piirakkakojuilla paikallista erikoisuutta vetyä tai atomia, istahda vanhan höyrylaivan Suvi-Saimaan terassille, käy katsomassa Suomen suurinta hiekkalinnaa, piipahda viereisessä Lappeenrannan vanhimmassa kaupunginosassa Linnoituksessa ja nauti ylipäätään Saimaan kaupungin kesätunnelmasta. Viehättävä majoituspaikka on Saimaan rannalla olevan kylpylähotellin vanhin osa Boutique hotelli Old Spa.

Viipuri on minusta kiinnostava, jopa eksoottinen. Joka kerta siellä käytyäni jään miettimään pitkään sen surullista historiaa. Niin nytkin. Minkälaisia fiiliksiä vanhasta karjalaisesta kaupungista tällä kertaa jäi, siitä blogissa piakkoin juttua lisää.

https://www.saimaatravel.fi/fi/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista

Käytännönvinkkejä omatoimimatkalle Pietariin

Eikö Pietariin ole hankalaa matkustaa omatoimisesti, kysyi ystäväni ennen viimeisintä Pietarin matkaani. Ai kuinka niin?

Ehkä taustalla kummittelee muisto Neuvostoliiton ajalta, jolloin ymmärtääkseni maahan ei niin vaan matkusteltu omatoimimatkalle. Maailma muuttuu ystäväiseni.

Jos passissasi on voimassaoleva Venäjän viisumi, osta edullinen junalippu vaikka juuri ennen junan lähtöä. Hyppää Allegron kyytin ja kolmessa ja puolessa tunnissa olet Helsingistä Pietarin Finljandski asemalla. Tai minua lähimmältä Vainikkalan asemalta puolessatoista tunnissa. Olen Pietarissa siis nopeammin kuin Helsingissä.

Ilman viisumia Pietariin meno onnistuu St. Peter Linen risteilyllä Helsingistä. Risteilymatkaan voit yhdistää myös yhden tai kahden vuorokauden hotellimajoituksen. Risteilykokemuksistani voit lukea täältä.

pietari2pietari3

Junalipun voit ostaa netistä

Junalippujen hankkiminen Pietariin onnistuu kätevästi netistä VR:n sivuilta aivan kuin minkä tahansa junalipun ostaminen. Määränpääksi valitset vain Pietari (Finlandski). Lipun voi ostaa enintään 60 vuorokautta ennen matkaa, mutta lipun osto onnistuu viime hetkessäkin vaikka juuri ennen junaan nousemista. Vuoroja Helsingin ja Pietarin välillä on peräti neljä päivässä.

Jokaisesta matkustajasta tarvitset nimitietojen lisäksi, syntymäajat ja passien numerot. Mikäli matkustajina on vähintään kuusi aikuista, lipuista saa 20 %:n ryhmäalennuksen. Huomioi, että varausta tehdessäsi joudut merkitsemään samat matkustajat erikseen meno- ja paluumatkaa varten. Itse sekoilin vähän tämän kohdan kanssa, kun en heti ymmärtänyt, miksi järjestelmä herjaa puuttuvia matkustajien nimiä.

Menomatkalle pystyt itse valitsemaan haluamasi paikat, paluumatkalle järjestelmä antaa paikat automaattisesti.

Edullisimmillaan lippujen hinnat ovat viikolla oleville lähdöille, viikonloppulähdöille hinnat ovat usein jopa kaksinkertaiset. Kalliita minusta liput eivät kuitenkaan ole. Kirjoitushetkellä halvin Allegro-junan yhdensuuntainen matka 2. luokassa Helsingistä Pietariin maksoi 29 euroa.

iisakinkirkkopietaripietari4

Junassa rajamuodollisuudet sujuivat sutjakkaasti

Passit tarkastetaan junassa, jossa tapahtuu myös tullitarkastus. Tällöin sinun tulee istua omalla paikallasi. Aika ylimalkaista tuo tullitarkastus tuntui olevan. Lähinnä jokaisen matkustajan tuli näyttää oma laukkunsa.

Junassa saat virkailijoilta maahantulokaavakkeen, joka tulee täyttää kahteen kertaan. Toinen osa otetaan passintarkastuksen yhteydessä rautatieasemalla. Muista pitää lomakkeen toinen puolikas tallessa, tarvitset sitä paluumatkan passintarkastuksen yhteydessä.

Olin itse kovin yllättynyt miten kätevästi ja nopeasti kaikki rajamuodollisuudet junassa sujuivat. Niiden jälkeen oletkin vapaa tutustumaan vaikka ravintolavaunun tarjontaan. Äläkä sitten ihmettele, jos vaununaapurisi kaivaa paperikassista omat pullot tai tölkit esille. Junassa saa todellakin ravintolavaunusta ostetut alkoholijuomat nauttia omilla vaunupaikoilla.

maatuskatKarvahatut

Pietarin metro on halpa ja kätevä

Olin ensin hieman epäileväinen Pietarin metroa kohtaan. Jostain minulla oli mielikuva ruuhkaisesta ja nuhjuisesta kulkumuodosta, mutta viime reissulla tuli huomattua, ettei parempaa tapaa liikkua tuossa suurkaupungissa olekaan.

Ruuhka-aikoina ihmisiä oli paljon, mutta kyllä sekaan silti mahtui. Tavaroistaan toki kannattaa pitää huolta, kuten missä tahansa suurkaupungin metrossa.

Erityisesti minua ilahdutti Pietarin metron siisteys ja turvallisuus. Jokaisella asemalla olivat vartijat pitämässä järjestystä yllä, joten mitään kummempaa epämääräistä porukkaa en huomannut asemilla hengailevan.

IMG_1744

Reittejä on kaikkiaan viisi. Asemien nimet olivat kirjoitettu myös meikäläisin kirjaimin, joten sen suhteen ei ollut mitään ongelmaa. Oikeaan suuntaan menoa helpottaa, kun katsot valmiiksi reitin pääteaseman nimen.

Risteysasemilla oli myös hyvät opasteet eri väristen linjojen metroihin, joten metron vaihdotkin sujuivat helpohkosti jopa tällaiselta äkkinäiseltä turistilta.

Jotkut Pietarin metron asemista ovat todella kauniita. Oma reittini ei viime reissulla osunut noille kauneimmille metroasemille, mutta Unagideon matkablogista täältä voit kurkata, miten upeita jotkut näistä asemista todellakin ovat.

Yhden metromatkan hinta oli noin 70 senttiä. Metroasemien lipunmyynneistä saat ostaa poletteja, jotka toimivat ”matkalippuina”. En osaa itse yhtään Venäjää, mutta sormilla näyttäen onnistuin saamaan toivomani polettimäärän.

Yksi poletti = yksi matka ja yksi matka kestää niin kauan kuin nouset maanpinnalle pois metrosta. Poletteja kannattaa ostaa kerralla useita niin vältät turhaa jonottelua.

Metroon pääset pudottamalla poletin portin oikealla puolella olevaan polettireikään, jolla puomi aukeaa. Poletteja ovat sitten ne kolikot, joissa on iso M-kirjain. Itse nimittäin yritin työntää reikään ensin paikallisen valuutan kolikkoa. Kumma kun ei auennut.

eremitaasiPietari14

Rautatieasemalta suoraan metroon

Ploshchad Lenina -metroasema on aivan Finlandskij aseman vieressä. Kun tulet asemalta ulos jatka matkaa vasemmalle ja metro löytyy heti asemarakennuksen kulman takaa.

Jos tule metrolla takaisin rautatieasemalle, pääset metroasemalta suoraan rautatieaseman pääodotushalliin. Huomioi, että Allegron matkustajat eivät nouse junaan tästä hallista, vaan Suomeen matkaaville on oma odotussali ja sisäänkäynti Botkinskaja-kadun puolella. Eli kuljet ulkokautta rakennuksen pääsisäänkäynnin ohi rakennuksen toiseen päähän.

Näin helppoa se on. Pietariin kannattaa matkustaa, ihan senkin takia, että se tarjoaa oivan miniulkomaanmatkan vaikkapa vaihteluna Tallinnalle. Mielenkiintoinen kaupunki täynnä kiehtovaa nähtävää, eikä edes niin kovin kalliskaan.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

 

 

Erarta – tuntematon Pietarin taidemuseo, josta tuli suosikkini

Mitä! Nykytaiteen museo neuvostohenkisessä stalinismin ajan rakennuksessa? Pietarin nykytaiteen museo Erarta ensin hämmensi, sitten ihastutti.

Noustessani venäläisen nykytaiteenmuseo Erartan graniittiportaita olin kieltämättä hieman epäluuloinen. Millainen nykytaiteen museo voi valita toimitiloikseen tällaisen rakennuskummajaisen? Eikö nykytaiteen museon pitäisi olla modernissa, arkkitehtuuriltaan selkeälinjaisessa rakennuksessa?

”On kuin tulisi viiden tähden turkkilaisen hotellin aulaan”, kirjoitti kuulema eräs pietarilaistoimittaja 2010 avautuneen taidemuseon avajaisten yhteydessä. Museo sai muutenkin kriitikoilta melkoista arvostelua kokoelmiensa kirjavuudesta, taiteen tasosta ja linjattomuudesta.

erarta

Vaan yleisö tykkäsi. Sanoista Era (aika) ja Arta (taide) koostuvan Erartan visio on tuoda venäläinen nykytaide lähelle ihmisiä, tarjota jokaiselle jotakin ja siinä se on ilmiselvästi onnistunut. Tripadvisor on nostanut Erartan Pietarin 10 mielenkiintoisimman museon joukkoon. Hieno saavutus ottaen huomioon kuinka paljon Pietarissa on taidemuseotarjontaa.

Erarta on helppo, yleisöystävällinen museo, vaikket olisikaan mikään vannoutunut nykytaiteen ystävä. 2300 työtä yli 250 venäläiseltä taiteilijalta tarjoavat melkoisen kirjon eri tyylisuuntia ja taidemuotoja.

IMG_0624IMG_0623IMG_0645 (1)erarta8IMG_0640IMG_1739

Jo omistuspohjaltaan Erarta on kummajainen Venäjän museomaailmassa. Maan suurimmat taidemuseot ovat pääosin valtio-omisteisia, mutta Erarta on puhtaasti yksityisomistuksessa.

Museota hallinnoivan säätiön takaa löytyy liikenainen ja intohimoinen taiteenkerääjä Marina Varvarina. Hän alkoi jo 90-luvulla kerätä taidetta miehensä Dmitri Varvarinin kanssa, joka oli maassa vaikutusvaltainen poliitikko ja liikemies. 2010 hänet kuitenkin murhattiin kotinsa edustalla ilman, että murhaajaa saatiin koskaan kiinni. Marina Varvarina asuu tätä nykyä Lontoossa ja hoitaa sieltä käsin silmäteräänsä Erartaa.

Erartassa on taidetta viidessä kerroksessa, 10 000 m2:n alueella. Toisessa siivessä ovat museon pysyvät näyttelyt ja toisessa vaihtuvat näyttelyt, joita käyntihetkellämme olikin yllättävän monta. Museoesitteen mukaan Erartassa on aina kahdeksan erilaista ulkopuolista näyttelyä, jotka vaihtuvat kolmen kuukauden välein.

Minusta mielenkiintoisin vaihtuvista näyttelyistä oli ”Glorious World of Fellini” -näyttely, jossa oli esillä puvustuksia ja rekvisiittaa Fellinin merkittävimmistä elokuvista La dolce vitasta Casanovaan (12.2.2017 saakka).

IMG_0558

Toinen vaikutuksen tehneistä näyttelyistä oli ”The Light of Tibet”, Alexander Dymnikovin mustavalkoisten valokuvien näyttely (3.4.2017 saakka). Herkkiä ja puhuttelevia kuvia luonnosta ja vuoristokansan ankarasta elämästä äärioloissa. Valokuvissa oli hyvin intensiivinen ote. Tuli tunne, että ne imaisevat katsojan sisään kuvan maailmaan.

erartaphoto

Vaikka Erartan osalta puhutaankin nykytaiteesta, jonkinlainen hienoinen konservatismi töitä leimaa. Hurjimmat kokeilut puuttuivat. Ehkä juuri siksi tykkäsinkin tästä museosta niin paljon, sillä muiden nykytaiteenmuseoiden tapaan minulle ei tullut kertaakaan mieleen, että mukana on ”taidetta taiteen vuoksi” töitä. Sen verran juntti taidemuseokävijä olen, etten oikein aina ymmärrä sitä, että taiteeksi voidaan kutsua ihan mitä skeidaa vaan.

Erartassa kiinnittyi huomio ennemminkin venäläisten taiteilijoiden tekniseen taitavuuteen. Teoksissa oli voimakkaasti aistittavissa historian vaikeiden aikojen vaikutus. Ilmaisu oli paikoin syvää, tunnepitoista ja puhuttelevaa, jopa terapeuttista.

Jos nyt jotain arvostelisi, niin ihan en ymmärtänyt moniin tauluihin mielestäni sopimattomia kultakehyksiä. Ehkä tässä tuli esille jollain tasolla venäläinen mieltymys ja makumaailma.

erarta7erarta3erarta4erarta2

Oman mielenkiintonsa taiteilijoiden töihin tuo neuvostoaika. 50 vuoden ajan maan taide-elämän on pitänyt palvella vain yhteiskunnallisia pyrkimyksiä ja valtiollista propagandakoneistoa. Tuon ajan taide kokoelmasta puuttuu, mutta sitäkin enemmän mukana on yhteiskuntakriittisiä, kantaaottavia ja symbolisia teoksia.

IMG_0586IMG_0588erarta5

Jos vierailet Erartassa, älä ohita pohjakerroksen ravintolaa, joka ilmiselvästi tekee taidetta ruuallaan. Annokset olivat kauniita ja herkullisia, eivätkä edes mitenkään pahan hintaisia.

IMG_1741IMG_0446IMG_0447IMG_1743

Museon kolmannessa kerroksessa on myös kivasti sisustettu kahvila, jonka leivostiskiä kävimme vähän kuolaamassa. Suosittelen käymään myös alakerran taidemyymälässä, josta löytyi kaikkea kivaa kotiin viemiseksi, esim. koruja, keramiikkaa ja pieniä taide-esineitä. Hinnat olivat muuten erittäin kohtuullisia.

IMG_0578IMG_1737

Erarta järjestää tiloissaan viikottain myös erilaisia konsertteja, joten museon webbisivuilta kannattaa tarkastaa onko ohjelmassa mitään kiinnostavaa.

Museossa vierähti helposti muutama tunti kaikkea kiinnostavaa tutkaillessa. Erarta nousi ehdottomasti suosikkimuseoideni joukkoon. Näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja löysin annista paljon visuaalista viehättävyyttä ja tunnepitoista ilmaisua. Tulee mentyä varmasti toistamiseen. Ensi kerralla pitää ehdottomasti käydä kokemassa myös U-teemahuoneet, joissa sukelletaan nykytekniikan avulla hetkeksi eri maailmoihin.

Erartan taidemuseo sijaitsee Pietarin Vasilinsaarella, kävelymatkan päässä esimerkiksi Solo Sokos Hotel Vasilievskystä.

https://www.erarta.com/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Voi Pietari, mitä kulttuuria!

Reilu kolme tuntia Helsingistä ja maailman huipputason kulttuuritarjonta on ulottuvillasi.

Vuosi sitten sanoin, etten ole pätkääkään kiinnostunut Venäjästä matkailumaana. Sitten lähdin blogiyhteistyömatkalle St. Peter Linen risteilyllä Helsingistä Pietariin. Kiinnostus heräsi ja nyt on takana kolmas Pietarin matka vuoden sisään. Venäjä kiehtoo, jos sitten samalla hämmentää.

Pietari on kulttuurikaupunki isolla koolla. Kulttuurin ystävää hemmotellaan maailman suurimmilla museoilla, käsittämättömän laajoilla taidekokoelmilla sekä korkeatasoisella konsertti- ja balettitarjonnalla. Euroopan neljänneksi suurimman kaupungin koukuttava kulttuuritarjonta on vain lyhyen junamatkan päässä. Mutta pidä pääsi kylmänä, kulttuuriähkyn vaara on suuri.

”From Russia with love” -kortti ja hedelmäkori hotellihuoneessamme toivottivat meidät tervetulleiksi.IMG_0391

Junalla kotoisaan Sokos Hotelliin

Pietariin kulkevan Allegro-junan kyytiin pääsee Helsingistä, Lahdesta, Kouvolasta ja Vainikkalasta. Ystäväni kanssa nousimme junaan Vainikkalasta, josta vain 1 ½ tunnin junamatka sujui rattoisasti skumppaa siemaillen. Kahden täti-ihmisen kulttuuriviikonloppu alkoi siis hyvissä merkeissä.

Ja hyvissä merkeissä se jatkuikin. Pienen eksymisen seikkailun jälkeen selvisimme metrolla hotelliimme Solo Sokos Hotel Vasilievskyyn. Tuntui vähän hullulta, mutta samalla kotoisalta, päätyä keskelle suurta Pietaria tuttuun ja turvalliseen Sokos-hotelliketjun majapaikkaan.

Solos Sokos Hotel Vasilievsky kutkutti visualistia jo ala-aulasta lähtien. Hotelli profiloi itseään teemalla ”The House of arts and culture” ja jonkinlainen nuorten taitelijoiden mesenaatti hotelli näytti olevankin. Hotelli tekee yhteistyötä nykytaiteenmuseo Erartan kanssa ja järjestää tiloissaan vaihtuvia taidenäyttelyitä. Patsaita, maalauksia ja valokuvia hotellista löytyikin vähän joka puolelta. Itseäni viehättivät erityisesti Fedor Krushelnitskin kiinnostavat metallipatsaat.

Ei vain hotelli, myös taidenäyttely. IMG_0688IMG_0709IMG_1768IMG_0699IMG_0695

Superior-tason huoneemme ilahdutti pirteän punaisella sisustuksellaan ja kodikkaalla raikkaudellaan. Huoneemme oli mukavan tilava ja minulle nuhanenälle erinomaista oli, että lattia oli laminaattia kokolattiamaton sijaan.

Huoneen punaisella plyysisohvalla olisi viihtynyt pidempäänkin kuohuvan merkeissä, mutta metropolin moninaiset mahdollisuudet vetivät tällä kertaa pidemmän korren.

Huoneemme oli puettu lämminsävyisiin väreihin.IMG_1693 (1)IMG_1694IMG_1709

Taidemuseoiden ytimessä

Solo Sokos Hotel Vasilievskyltä jaksoi ydinkeskustaan kävelläkin (esim. pääkatu Nevsky Prospektille), mutta näppärimmin matka taittui metrolla. Pietarin metro on nopea ja halpa sekä yllättävän turvallisen tuntuinen ja siisti.

Vähän etukäteen jännitin uskaltaako Pietarissa metroa ylipäätään käyttää. Ehdottomasti uskaltaa! Metro on tämän suurkaupungin kätevin, nopein ja halvin tapa liikkua. Yhden matkan hinta oli vain 45 ruplaa eli noin 70 senttiä. Lähimmälle Vasileostrovskajan metroasemalle oli hotelliltamme kävelymatkaa vajaa kymmenen minuuttia.

Todellinen metro, matkaa maan alle jopa yli 100 metriä.IMG_1744

Hotellin aamiaisen erikoisuus oli samovaarissa haudutettu tee, jäissä olevaa skumppaa väheksymättä 🙂IMG_0691IMG_1726

Taiteen ystävälle hotelli Vasilievskyn sijainti on erinomainen. Jos olet vähänkään tottunut kävelemään, Eremitaasi, Talvipalatsi, Erartan nykytaiteenmuseo ja Iisakin kirkko ovat sopivalla kävelyetäisyydellä.

Neva-joki oli aivan hotellimme läheisyydessä ja mietiskelinkin, miten mukavaa kesäaikaan on kuljeskella joen vartta ja jokea ylittäviä siltoja pitkin ydinkeskustaan. Toisaalta tämä talven kylmin aika on oivallinen ajankohta pyhitettäväksi juuri museoille ja teatterille. Sekä matkalippujen että hotellien hinnat ovat kesää selvästi edullisemmat.

Vasilievskystä löytyi viihtyisiä loungeja oleskeluun tai vaikka shakin peluuseen.IMG_0506IMG_0514IMG_0515IMG_0520

Balettia ja vanhan ajan charmia

Niin, mitä me kaksi täti-ihmistä sitten Pietarissa teimme? Sen lisäksi, että söimme hyvin (saattoi siinä nyt muutama kuohuvakin kulua ja muutama leivos siinä sivussa) nautiskelimme suunnattomasti kokemistamme kulttuurielämyksistä.

Baletin kauneus on viehättänyt minua aina. Kun huomasin, että Pietarin vanhimmassa ooppera- ja balettiteatterissa Mikhailovskyssa esitettiin matkamme aikana iki-ihanainen Joutsenlampi, oli pakko saada liput tuohon esitykseen.

Luin jostain, että Solo Sokos Hotel Vasilievsky tekee yhteistyötä Mikhailovsky teatterin kanssa, joten otin yhteyttä suoraan hotelliin. Hotellin kautta lippujen saaminen onnistui hienosti; vastaanotossa meitä odottivat balettiliput perjantai-illan näytökseen paraatipaikoille. Henkilökunta oli kerrassaan avuliasta auttamaan kaikessa mahdollisessa.

Mikhailovskyn teatteri oli juuri niin hienostunut kuin osasin odottaa.IMG_0671IMG_0673

Voi Luoja kuinka nautinkaan tuosta esityksestä. Tuskin on edes tarpeen sanoa, että venäläisen baletin taso on huikeaa. En pysty sanomaan, näinkö maailman parasta balettia, mutta ainakin hyvin korkeatasoista sellaista. Suurissa joukkokohtauksissa sai ihastella sirojen balleriinojen liitelyä ja saumatonta yhteenhioutunutta tanssia lavan täydeltä. Tyllihameisia tanssijoita tuntui olevan puolet enemmän kuin aiemmin näkemässäni Joutsenlammen versiossa.

Oma lisänsä tähän nautintoon toi Mikhailovsky-teatterin intiimi ilmapiiri ja vanhan ajan charmikkuus. Kultakoristeiset parvet, paksulla sametilla verhotut aitiot ja kristallikruunut edustivat juuri sitä vanhaa teatteri-idylliä, mitä tulimme hakemaan. En voinut olla ihastelematta myöskään venäläisten naisten ja lasten kaunista juhlapukeutumista.

IMG_0684IMG_0668

Venäläisen nykytaiteen monet kasvot

Toisen taide-elämyksen meille tarjosi venäläisen nykytaiteen museo Erarta. Kirjoittelen tästä mielenkiintoisesta museokäynnistä myöhemmin oman blogijutun. Yllätyksekseni museo olikin melkoinen tuntematon helmi Pietarin runsaassa taidemuseotarjonnassa.

Ystäväni korkeakulttuurin lumoissa.IMG_0442

Hotellihuoneessamme meitä odottivat punainen sohva, punaiset kylpytakit ja jääkaapissa vaaleanpunainen champanskoje. Kietouduimme peittojemme suojiin, kertailimme viikonlopun tapahtumia ja huokailimme näkemämme kauneuden perään. Tällaisia matkoja vain tyttöjen kesken tarvitsen ehdottomasti lisää.

Matka toteutettiin yhdessä Solo Sokos Hotel Vasilievskyn kanssa.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Herkuttelijan Pietari ja ravintolasuositus

Jos Pietari tarjoaa herkkuja visuaalisella puolella, tarjoaa se herkkuja myös lautasella. Kaltaiselleni kahvilafriikille kaupunki on pullollaan tarjontaa ja kyltymättömälle sokerihiirelle kakkuvitriineistä saa varmasti vastinetta.

Kahviloita Pietarissa näyttää olevan valtaisasti. Perinteisiä kakkukahviloita, vain kahvivalikoimaan erikoistuneita trendikahviloita sekä kahviloita, joista saa leivonnaisten lisäksi monenmoisia ruoka-annoksia.

Jos olet kiinnostunut enemmän tavallisista normikahviloista suuntaa Nevskyltä Griboedova kanavaa pitkin Kazanin katedraalin taakse. Suuri kakkupala irtoaa kadun kahviloista 2-2,5 eurolla. Jos taas haluat fiilistellä kaupungin viimeisimpiä kahvilatrendejä, suosittelen Rubinshteyna katua (Nevskylta, Fontanka kanavasta seuraava).

kakkuapietarikahvila4pietarikahvila2pietarikahvila

Kannattaa pistäytyä myös historiallisessa Jelisejevin herkkukaupassa (Nevsky prospekt 56), jonka ihastuttava jugend-rakennus luo hienot puitteet tälle kuuluisalle myymälälle. Yrityksen kondiittorit ovat panneet parastaan, sen verran upeita leivoksia ja muita sokeriherkkuja vitriineistä löytyy. Miten olisi vaikka suklaasta tehty kaunis korkkari hintaan 28 euroa? Keskellä myymälää on kahvila palmun alla. Vaikka täällä maksatkin kaksinkertaisen hinnan, ei se kuitenkaan ihan ylettömiä rahapussiasi huojenna.

suklaakenka2Pietari herkkukauppa2pietarikahvila3

Testasin muuten miten onnistuu kokonaisen kakun tuonti tuliaisena. Hyvin onnistui, ainakin näin viileämpänä vuodenaikana. Kakku pakattiin tukevaan rasiaan ja rasia leveään muovikassiin, jossa sitä oli helppo kantaa. Voitteko kuvitella, pieni kahdeksan palan suklaakakku maksoi vain neljä euroa!

Suuressa kaupungissa, josta ei juurikaan tiedä mitään, hyvän ruokapaikan löytäminen on aina tuuripeliä. Joskus onnistuu, joskus ei. Tämän reissun ehdoton ykkösravintola oli pohjoista venäläistä keittiötä edustava Severyanin. Ravintola sijaitsee Sennayan aukion (Sennaya ploshchad) ja Griboedova kanaalin vieressä (noin 15 minuuttia Nevskylta Griboedova kanaalin vartta pitkin).

severyanin3severyaninseveryanin2IMG_9193

Sennayan keittiötä luotsaa Aram Mnatsakanov, joka on tunnettu Venäjän ”Hell’s Kitchen” ohjelmasta. Ravintolan ruoka oli hyvää, hintataso kohtuullinen ja erityisesti ravintolan viihtyisästä tunnelmasta voisi antaa täyden kympin. Maistelimme alkusalaatin lisäksi perinteisiä pelmenejä, stroganoffia ja lampaan potkaa. Kaikki oli juuri sitä mitä ruokalista antoi odottaa, maukasta perinteikästä venäläistä ruokaa.

Ravintolan tunnelma oli samaan aikaan juhlava ja kodikas. Antiikkikalusteita, pitsiliinaa, kynttilöitä ja ystävällistä palvelua. Tarjoilijamme puhui oikein hyvää englantia. Lisäaromin illalliseemme antoivat loistavat muusikot, jotka esiintyivät ravintolassa tuona iltana. Erilaisia musiikki- ja runoiltoja paikassa näytti olevan useastikin.

Suosittelen lämpimästi tätä ravintolaa, mikäli haluat Pietarin matkallasi syödä maukasta perivenäläistä, hyvin valmistettua ruokaa. Teen ystävän kannattaa kokeilla venäläistä teepöytää. Samovaarissa haudutettua teetä tarjoillaan erilaisten kotitekoista piiraiden kera sunnuntaisin klo 14-17.

http://eng.severyanin.me/en/

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Kullan ja kimalteen Pietari

Kun astut junaan Vainikkalan asemalla, olet 1 ½ tunnissa viiden miljoonan asukkaan metropolissa.

Hankin kesällä vuoden viisumin Venäjälle tarkoituksenani tutustua lähimpään suurkaupunkiimme Pietariin vähän paremmin. Kipinän tähän sain lyhyellä viisumivapaalla risteilyllä Helsingistä Pietariin, jolloin sain esimakua tämän valtaisan kaupungin kadoksissa olleesta kauneudesta. Kovin kauaksi oli tultu kommunismin ajan Leningradista, jossa käytiin aikoinaan myymässä farkkuja ja sukkahousuja.

En itse asiassa ymmärtänyt aiemmin kuinka nopeaa ja helppoa junalla matkustaminen Pietariin onkaan. Omaa kotikaupunkiani lähin asema on Vainikkala, josta junamatka Allegrolla kestää vain 1 ½ tuntia. Nopeammin olen siis Pietarissa kuin Helsingissä. Lähes kulman takana on yksi maailman suurista metropoleista, jossa vanha kohtaa uuden, tsaarinaika neuvostoajan.

pietari3pietaripietari13

Pietari on suuri, kuten sen perustajakin tsaari Pietari Suuri, jonka toimesta kaupunki syntyi 1703 Nevan suistoalueelle. Tämä Euroopan neljänneksi suurin kaupunki koostuu 42 saaresta, joita yhdistää yli 340 siltaa. Keskustan monikaistaisilla ruuhkaisilla teillä ja valtaisassa ihmisvilinässä tajuaa todellakin hypänneensä melkoisella mittakaavalla varustettuun suurkaupunkiin. Tosin pinta-alaltaan Pietari on vain kaksi kertaa Helsinkiä suurempi, joten asukastiheys on melkoisen tiivistä.

Pietarin keskustan massiiviset rakennukset ovat hengästyttäviä, itse asiassa hämmästyttävän valtaisia. Iisakin kirkon graniittipylväiden vieressä tuntee itsensä kovin pieneksi. Eipä ihme, että tuota monumenttia rakennettiin peräti 40 vuotta. Jos rakennuksessa ei ole säästelty koossa, säästelty ei ole myöskään sen materiaaleissa.

Kannattaa ehdottomasti maksaa 250 ruplan (noin 3,5 euroa) pääsymaksu ja käydä ihmettelemässä kirkon loistoa myös sisäpuolelta. Mielenkiintoista on, että kirkon 48 valtavaa graniittipylvästä on tuotu tänne Virolahdelta. En vaan ymmärrä kuinka ihmeessä tuollaiset jättiläiset on saatu kuljetettua 1800-luvun alkupuolen laitteistolla ja saatu vielä paikoilleen. Muutama miestyövuosi on varsin tarvittu.

iisakinkirkkoiisakinkirkko2iisakinkirkko3iisakinkirkko8iisakinkirkko4iisakinkirkko5iisakinkirkko6iisakinkirkko7

Toinen valtaisa rakennuskompleksi on Kazanin katedraali, jonka esikuvana on toiminut itse Vatikaanin Pietarinkirkko. Hassua sinänsä, että neuvostoaikana rakennuksessa toimi ateistimuseo, mutta nykyisin kirkko toimii jälleen toimivana ortodoksisena kirkkona, minkä vuoksi siellä ei saanut kuvata.

Vierailuhetkellä kirkossa oli meneillään jumalanpalvelus ja tunnelma oli jollain lailla harras, pyhä ja mystinen. Parvella lauloi kirkkokuoro, sadat kynttilät valaisivat hieman hämärää tilaa ja suitsukkeen savu lisäsi unenomaista tunnelmaa.

pietari2

Jos Pietarissa hengästyttää rakennusten suuruus, henkeä salpaa ja silmiä häikäisee myös kimalteen määrä. Kun tsaarit ovat olleet asialla, kullan ja loiston määrässä ei ole säästelty.

Edellä mainittujen kirkkojen lisäksi valtaisaa kultakuorrutusta pääsi ihmettelemään Pietari-Paavalin tuomiokirkossa, joka sijaitsee Pietari-Paavalin linnoituksessa omalla saarellaan. Tänne pääsee siltoja pitkin tai risteilyaluksilla. Kirkkoon on haudattu kaikki tsaarit, paitsi Pietari II ja Iivana VI.

pietari8pietari5pietari6

Aiemmin Talvipalatsissa ja Eremitaasissa, maailman suurimmassa taidemuseossa käyneenä, voin vakuuttaa, että myös Pietari-Paavalin tuomiokirkossa häikäisee ja paljon. Väkisinkin tuli mieleen venäläisten viehtymys kaikkea kimaltavaa ja koristeellisuutta kohtaan. Historialla lienee jotain tekemistä kansakunnan makumieltymysten kanssa?

Suuri osa Pietarin viehättävyyttä on kaunis vanha arkkitehtuuri ja koristeelliset rakennukset. Itseäni yllätti kuinka hyvässä kunnossa keskustan alueen lukuisat palatsit, teatterit, museot ja muut arvokiinteistöt olivat. 2000-luvun alussa Putinin toimesta aloitettu kaupungin kunnostaminen on todella tuottanut tulosta. Silmänruokaa visualistille piisaa.

eremitaasipietari10pietari4pietari9pietari12pietari15

Pari päivää ei Pietarissa riitä yksinkertaisesti mihinkään. Kun nyt olen testannut kuinka nopeaa ja edullista kaupunkiin on matkustaa, päätin ottaa lähiaikoina uusiksi. Menopaluulippu junalla maksoi Vainikkalasta 60 euroa hengeltä. Jos molemmat matkustuspäivät pystyy ajoittamaan arkipäiviin, hinta putoaa puoleen vielä tuostakin. Ruplan kurssin romahtaminen on tehnyt myös oman halpuutuksensa hintatasossa euromaan asukkaalle.

Edellisen Pietarin matkan kokemuksia löydät täältä: Vastakohtien Pietari on kiehtova

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista. 

Ruman kaunis Viipuri

Kannattaako Viipuriin matkustaa? Kävin katsomassa mitä karjalaisten entiselle kansainväliselle kauppakaupungille kuuluu tänä päivänä.

Viipuri on todellakin lähempänä kuin muistinkaan. Ajoin kotikaupungistani Lappeenrannasta puolisen tuntia lähimmälle raja-asemalle Vainikkalaan ja hyppäsin sieltä Allegro-junan kyytiin. Parissakymmenissä minuutissa olin toisenlaisessa maailmassa, venäläisessä Viipurissa. Allegron kyytiin pääsee myös Kouvolasta ja Helsingistä.

Viipurilaiset tunnusmerkit: Viipurin linna ja Pyöreä torni.Viipurin linnapyorea torni

Ostimme kesällä ystäviemme kanssa vuoden viisumit Venäjälle tarkoituksenamme käydä tutustumassa tarkemmin naapurimaamme lähimpiin kaupunkeihin Viipuriin ja Pietariin. Pietarin matkamme hieman siirtyi syyspuolelle viisumien myöhästymisen takia, mutta korvikkeena saattoi nyt toimia sunnuntainen päiväretki naapurikaupunki Viipuriin.

Vähän jännitimme ystäväni kanssa Venäjän rajamuodollisuuksia, sillä junalla matkustaminen Venäjälle oli meille joltisenkin vierasta. Kaikki sujui kuitenkin jouhevasti ilman minkäänlaisia ongelmia.

Varasin liput samalla viikolla netistä, menopaluu sunnuntaipäivänä maksoi 44 euroa hengeltä välillä Vainikkala-Viipuri. Jos olet liikkeellä hyvissä ajoin, halvimmillaan viikolla oleville päiville vastaavan menopaluumatkan saa noin 21 eurolla.

Vainikkalassa kuljimme ensimmäiseksi Suomen tullin ja passintarkastuksen läpi. Heti junaan noustuamme passimme tarkastettiin jälleen ja saimme samalla maahantulolapun täytettäväksi, johon kirjataan samat henkilötiedot kahdesti, toinen meno- toinen paluumatkaa varten. Viipurin rautatieasemalla kuljimme jälleen passintarkastuksen läpi, missä toinen noista lapuista otettiin pois ja toista tuli säilyttää paluumatkaa varten.

Olin yllättynyt miten hieno rautatieasema Viipurissa olikaan.asemaasemahallivalaisin

Viipurin kaunis rautatieasema sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, joten kaikki päiväturistille merkittävä on vain lyhyen kävelymatkan päässä. Viipuri on asemakaavaltaan hyvin selkeä  ja kompaktin kokoinen kaupunki.

Olin käynyt Viipurissa vajaa kymmenen vuotta sitten ja täytyy myöntää, että katukuva oli noista päivistä todella siistiytynyt. Poissa olivat rasittavat iholle liimautuvat pummit ja kaupustelijat, eikä ollenkaan tullut tunnetta, että käsilaukkua täytyy puristaa rystyset valkoisina. Pikemminkin nyt sunnuntai aamuna meno oli verkkaista ja rauhallista. Muutenkin näytti, että kaikki oli selkeästi siistimpää kuin tuolloin.

Kävelimme ensimmäiseksi perinteiselle kauppahallille tutkailemaan tarjontaa. Kauppiaat virittelivät vasta kojujaan, mutta vanhaan tapaan kaikkea mahdollista elintarvikkeista karvahattuihin näytti edelleen olevan saatavana.

Rahanvaihdosta meinasi tulla pienoinen ongelma, sillä aseman rahanvaihto oli tuolloin aamusella vielä kiinni ja pankit avasivat oviaan vasta kello 11. Emmekä missään huomanneet muutakaan rahanvaihtopistettä. Onneksi ystävälläni oli pieni määrä ruplia edelliseltä reissulta ja niillä pääsimme nauttimaan aamukahvit kaupungin perustajan Torkkeli Knuutinpojan patsaan tuntumaan Raatitorille.

Viipuri sai kaupunkioikeudet 1403. Kaupungin perustajana pidetään ruotsalaissyntyistä Torkkeli Knuutinpoikaa.patsas

En ihan kauheasti innostunut kauppahallin krääsästä, mutta kauppatorilla olevat kojut olivat ehdottomasti tutkailemisen arvoisia. Myynnissä oli kauniita neuletöitä, pääosin sukkia, säärystymiä ja lapasia sekä erilaisia pellava- ja puutöitä. Itselleni tarttui mukaan mm. pehmeät lampaanvillasormikkaat. Pyydetyissä hinnoissa oli ainakin pientä tinkimisvaraa.

Kauppahallista löytyi kaikkea mahdollista.kauppahalli2kauppahallihunajaahuopahatuthuivitmaatuskatKauppatorin tuotteille lämpenin enemmän. Ja tietysti siellä olivat ne legendaariset kori- ja luutamummot.pellavaavillaakorimyyjavarpuluutia

mummoluontaistaloutta

Raatitorilta jatkoimme eteenpäin vanhan kaupungin puolta ihmetellen vanhojen kivitalojen, osittain ikävä kyllä jo menetettyä kauneutta. Vähän harmitti nähdä aikoinaan hienojen talojen rappiotila, mutta onneksi joukossa oli jokunen kunnostettukin rakennus.

Toisaalta mietin, miten suuri osa Viipurin tunnelmaa ja mielenkiintoa on sen säilyminen kutakuinkin alkuperäisessä tilassaan. Kamalintahan olisi, jos nuo vanhat kivitalot olisivat joutuneet puskutraktoreiden ruuaksi ja tilalle olisi rakennettu sosialismin ajan hirvityksiä.

Väistämättäkin tulee mieleen millainen kaupunki Viipuri olisi, jos se olisi säilynyt suomalaisena kaupunkina. 1930-luvun Viipuri eli kukoistustaan. Kansainvälinen ja edistyksellinen kauppakaupunki vaurastui vientituloillaan ja Viipuria rakennettiin vilkkaasti. Kaupunkiin nousi tuolloin uusia sairaaloita, kouluja, kaupan toimitiloja sekä asuin- ja kulttuurirakennuksia mm. se kuuluisa Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Tulevaisuus näytti valoisalta, mutta historian tapahtumat muuttivat suunnan.

Viipuri on kauniita vanhoja rakennuksia.talo2taloSitten on se Alvar Aallon kuuluisa funkkiskirjasto.kirjastoSitten on toisenlainen Viipuri.sisapiha2Ja sitten on se neuvostoajan Viipuri.viipuri3viipuri

Mietiskelin miltä on mahtanut tuntua niistä yli 35.000:sta viipurilaisesta, jotka palasivat pommitettuun kaupunkiinsa takaisin sen uudelleen valtauksen jälkeen ja jotka joutuivat jättämään kaupunkinsa toistamiseen, nyt lopullisesti. Väliin mahtui muutama toivon täyteinen jälleenrakentamisen vuosi, kunnes kaikki romahti. 20.6.1944 Viipuri oli menetty lopullisesti.

Mietin myös millaista on mahtanut olla kaupungin uudisasuttaminen venäläisten toimesta. Ymmärtääkseni ihmisiä määrättiin muuttamaan kaupunkiin, mutta miten ja millä perustein heille sitten osoitettiin asuinpaikka ja asuintalo? Kuka sai esimerkiksi muuttaa kauppaneuvos Hackmanin hienoon kivitaloon? Oliko tyhjennetyn kaupungin asunnoissa jäljellä suomalaisten huonekaluja ja tavaroita? Vaikka kaupunki koki pommituksissa kovia, osa rakennuksista säilyi varmaan ilman tuhoja. Muuttivatko uudet asukkaat keskelle toisten ihmisten kesken jäänyttä elämää?

Viipuri on oikeasti kumma kaupunki. Se herättää tunteita ja kiinnostusta menneisyyteen. Huomaamattaan alkaa pohtia minkälainen kaupunki olisi tänä päivänä ilman surullista historiaansa. Samalla miettii myös Viipuria uuden isännän näkökulmasta. Ehkä tietynlainen kehittymättömyys ja pysähtyneisyys kuvaa parhaiten Viipurin nykytilaa.

Takaisin kaupunkipäiväämme. Nälkä alkoi meitä vaivata ja laskeuduimme ihan kivalta näyttävään kellariravintolaan. Ehdimme tilaamaan ruokamme, mutta hetken päästä ravintolasta räpsähtivät sähköt poikki. Alkuruuat nautimme tunnelmallisesti kynttilänvalossa, mutta pääruokia emme sitten saaneetkaan. Sähkökatkos näytti olevan laajempikin, sillä myös kahvit jäivät saamatta läheisessä kahvilassa. Ikävä sinänsä, sillä leivostiski näytti niin vietävän hyvältä.

Pullo paikallista skumppaa kaupunkipäivän ratoksi.skumppaaJa sähkökatkoksesta johtuen alkupalat tunnelmallisesti kynttilänvalossa. pimea

Naisporukalla kun oltiin ehdittiinpä repiä myös retonkia, tutkia varmasti reilut kymmenen kenkä- ja laukkukauppaa ja ostaa ihanaisia alusvaatteita, joiden hinnat olivat käsittämättömän halpoja. Vaikka Viipuri ei nyt mikään trendikkäin ostoskaupunki ole, siellä on ihan hauska kierrellä pikkuisten liikkeiden sekalaista valikoimaa tutkailemassa.

Kirjaimellisesti kivijalkakauppojen tuoterepertuaari on todella kirjavaa ja ennalta-arvaamatonta, mutta itse asiassa juuri tämä luo oman mielenkiintonsa kaupoissa kiertelyyn. Muista kaupungeista poiketen Viipurissa ei näkynyt maailmanlaajuisia ketjuliikkeitä. Ja toki kun Venäjällä ollaan, kaupunkipäivään kuuluu myös pullollinen shampanskoje-skumppaa, joka irtosi tällä kertaa 600 ruplalla eli reilulla kahdeksalla eurolla.

Meille jäi Viipurissa perilläoloaikaa noin seitsemisen tuntia, mikä yllättäen tuntuikin aika lyhyeltä ajalta. Hampaankoloon jäi mm. Aallon kirjaston näkeminen sisäpuolelta sekä Viipurin Eremitaasin taidemuseo. Mukavaa olisi myös kiivetä Viipurin linnan torniin näköaloja katselemaan. Ehdottomasti tulee mentyä uudelleen ja tällainen pieni edullinen matka tuo mukavaa vaihtelua arkeen.

rinkelit

Juna-asemalle palattuamme menimme toiseen kerrokseen, jossa oli ensin turvatarkastus ja sitten passintarkastus. Täällä otettiin pois se toinen kappale maahantulolappusista. Sitten vaan junaan ja parinkymmenen minuutin päästä olimme taas takaisin Vainikkalan asemalla. Kaikki kävi nopeasti ja vaivattomasti ilman pitkäveteistä odottelua tullijonoissa. Jos vähänkin Venäjä eksoottisuudellaan tai nyt halvoilla hinnoillaan kiinnostaa, suosittelen miellyttävää junamatkaa.

Että sellainen ol Viipuri, karjalaisten rinkelikaupunki.

 

Samppanjaa muovimukista -blogi Facebookissa ja Instagramissa: @samppanjaa_muovimukista.